ENSIO OLUT TUNSI HYVIN URHO KEKKOSEN

Syksyinen Karoliinan terassi

Kaverukset Ensio Olut ja Olli Vaara istuivat kaljalla Kotkassa Ravintola Karoliinan terassilla. Toverukset alkoivat uhota, kumpi tunsi kuuluisamman julkkiksen.

Olli Vaara sanoi tunteneensa mm. Olavi Virran ja Apu -lehden toimittaja Matti Jämsän. Junnuhan nyt oli ollut kaikkien tuon ikäisten kotkalaisten koulukaveri, vaikka olisivat käyneet koulunsa ihan muualla, kuin Kotkassa, joten häntä ei nyt laskettu.

Ensio Olut kehumaan, että hänpä se oppi tuntemaan hyvin sen Presidentti Urho Kekkosen jo ihan nuorena kuusikymmenluvulla.

-     Taidat puhua vallan puppua, Ensio Oluen kaveri Olli Vaara siihen.

-     No en! Katsopas, kun minä olin nuori, siis silloin, kun minut vielä tunnettiin paremmin pikku-Ensiona, olin usein kesäisin Asikkalassa mummolassa kesälomalla. Yhtenä kesänä oli sitten maatalousnäyttely.

-     Eikös niitä ole nyt jossain päin joka kesä?

-     No tää oli siellä Asikkalassa, Anianpellossa, ihan siinä Vääksyn kanavan lähellä

Vääksyn kanavan sulkukammari.
Näkymä aukeaa Päijnteen Asikkalan selälle.
Takana siintää Päijänteen toiseksi suurimman 
saaren - Salonsaaren - Valkeistenkärki

 – se näyttelypaikka oli silloin vielä ihan vaan Mikkolan Matin peltoa, nythän niillä sijoilla on jo melko pitkään ollut Vääksyn uusi liikekeskus – oli yhtenä kesänä maatalousnäyttely. 

-     Ja mitäs siitä sitten, Olli Vaara kiirehti Ensio Olutta.

-      No, katsoppas. maatalousnäyttelyn käsiohjelmassa luki:

Maatalousnäyttelyn portti

    -     Klo 8:00 näyttelyalueen portit avataan.

Naudat

-     Klo 8:30 naudat saapuvat.

Siat

-     Klo 9:30 siat saapuvat 

Lampaat

-     Klo 10:00 lampaat saapuvat

Suomen Tasavallan
Presidentti

-     Klo 10:30 Suomen Tasavallan Presidentti saapuu.

Ravintolateltta

-     Klo 11:30 yhteinen lounas ravintolateltassa. 

-     Mitä ihmettä tuo tähän kuuluu, Olli Vaara ihmetteli ja jatkoi kuitenkin uteliaana:

-     Valehtele jo, Ensio Olut, miten sinä, silloin vähän toisella kymmenellä ollut pojankloppi sitten sen Kekkosen oikein opit niin hyvin tuntemaan.

-     Minun kun oli harvennettava minua vähän vanhemman serkkupojan, sen  -     tiedäthän sinä sen Toisio Oluen -  kanssa sokerijuurikkaita aina aamupäivisin, niin että minä ehdin jurttipellolta sinne näyttelyyn vasta vähän puoli kahdentoista jälkeen; siis kun se yhteinen lounas oli jo alkanut.

-     Ja mitäs siitä sitten, Olli Vaara hoputti Ensio Olutta pääsemään asiaan.

-     Kun minä sitten kurkistin pressun välistä sinne ravintolatelttaan, niin heti ensin minä serkkupojalta kysyin, että miten minä sen Urkin sieltä joukosta tuntisin. Serkkupoika sitten neuvoi: ”Se on se kaljupää, millä on silmälasit. Se on se Urkki.” 

-     Ihan hyvin minä sen Urho Kekkosen sieltä joukosta sitten tunsin.