SISKOKSET JA ”JOULUTONTTU”

Punainen yöpaita, 
liivisukat,
piikkikorkokengät,
eikä aluhousuja lain!
Grrrr!

”JOULUTONTTU, JOULUTONTTU, PIMPO-PIRJO-SISKO KIIRUUSTI TÄNNE HETI NYT HEI, NYT TÄLLÄ ON SELLAINEN JOULUTONTTU!” Plondi-Riitta huusi kipaistessaan vain pieni punainen yöpaita ja liivisukat yllään, piikkikorkokengät jalassaan, eikä aluhousuja yöpaidan alla lain, koska näin joulun alusviikon torstaina luntakaan ei ollut vielä maassa ja kelikin oli plussalla, – siis viikoa ennen jouluaatoa – postilaatikollaan noutaakseen laatikosta Kymen-Sanomat Kotkan Hirssaaressa Norpantiellä.

Eläin

Siskonsa luokse Joulua viettämään tullut Pimpo-Pirjo syöksyi talon avoimesta ovesta pyörremyrskyn lailla ja koppasi yllättyneen ohikulkijan kainaloonsa ennen kuin tämä ehti edes kissaa sanoa. Olisi kai ehtinyt nimittää sitä yleisesti vaan eläimeksi, mutta ei missään nimessä olisi ehtinyt erittelemään sitä juuri kissaksi.

Ensio Olut oli lähtenyt aamuhämärissä tavanomaiselle Joulunaluskävelylleen kotoaan Kotkansaaren hirmuisesta jouluruuhkasta Hirssaaren vuosituhannen vaihteen asuntomessualueen hiljaisille kujille nyt viikkoa aiempaa aiemmin, koska Ensio Oluella oli hyvässä muistissa tapaus eräältä aiemmalta Joululta, jolloin hän oli tullut Jouluaattona kidnapatuksi 

Norpantie

”Joulutonttuna” koko Joulun pyhiksi erääseen Norpantien omakotitaloon. Nyt tällä retkellä Ensio Olut oli päättänyt välttää kokonaan tämän ns. uudemman alueen katuja ja samalla Norpantien vaarat kuljeksien vain varsinaisilla asuntomessualueen kaduilla, mutta kulkiessaan ajatuksissaan Tytärsaarentieltä Lavansaarentielle johtavaa kevyen liikenteen kujaa, eli ammattikielellä jk+pp-tietä, Ensio Olut oli kuin vahingossa ylittänyt Lavansaarentien ja jatkanutkin suoraan Hylkeentielle, ja niin hän oli löytänyt pian itsensä Norpantieltä Plondi-Riitan talon pihasta Pimpo-Pirjon kainalosta tennarit tukevasti korkealla ilmassa ja matkalla pirtin puolelle.

”Onkos tämä nyt varmasti sellainen Joulutonttu? Etten minä vaan jotain viatonta keskimittaista, ihan tavallista kotkalaista miestä näin heti aamutuimaan tässä kainalossani raahaa?” Pimpo-Pirjo varmisti asianlaitaa sisareltaan Plondi-Riitalta.

Viralinen virkavyö

”Aivan varmasti tuo on Joulutonttu; kaikki tarinoissa kerrotut tuntomerkit täsmäävät. Harmaa parta, lippalakki, pienikokoinen - en tiedä, mikä on kotkalaisen miehen keskimitta, mutta huomannet, että lyhyenläntähän tuo on - kuluneet farkut, niitä pitää ylhäällä virallinen virkavyö, musta 80-luvun nahkarotsi ja epämääräisen ikäinen. Ja kysytäänpäs siltä, että onko se Joulutonttu.”

”Minä en ole mikään Joulutonttu, minä olen Ensio Olut! Ja voisitko nyt, hiton amatsooni, laskea minut alas!” Ensio Olut huusi kovaan ääneen.

”Näetkös nyt, kun Joulutontulta kysyy, onko se Joulutonttu, tarinoidenkin mukaan Joulutonttu aina väittää, että se ei ole Joulutonttu, vaan muka joku ”Ensio Olut". Sekin siis täsmää.”

Ensio Olut Pimpo-Pirjon
olkapäällä housut vielä 
jalassa. 
Ensio Olutta kun pelottaa aina
korkealla, eikä hän uskaltanut
juuri pyristellä; niin eipä 
aikaakakaan, kun...

”Nyt meidän täytyy varmistaa, ettei tämä Joulutonttu pääse karkuun vaan täyttää meidän kummankin kolme asiallista toivomusta; edelliskerralla, kun minulla oli Joulutonttu kiinni, se yritti – kuten on kerrottukin – pakoon kaikin mahdollisin tekosyin”, Plondi-Riitta selvitti.

Pimpo-Pirjo, sen sijaan, että olisi laskenut Ensio Oluen maahan, pyöräyttikin hänet olkapäälleen, koska Plondi-Riitta keksi, että kun ”Joulutontulta” ottaa virkavyön ja samalla housut, ainakin päällihousut - ja ehkä varmuuden vuoksi myös aluhousut kokonaan poijes ja laittaa ne piiloon, niin ei se munasillaan karkuun livahda, ja riisui Pimpo-Pirjon olkapäällä avutonna pyristelevältä Ensio Oluelta housut laittaen ne kaappiin, kaapin oven lukkoon ja avaimen ylös oven päälle niin korkealle, ettei Ensio Olut siihen millään keinoin ylettäisi.

”Nytkö on sitten aika esittää ne asialliset toiveet tämän Joulutontun täytettäväksi?” Pimpo-Pirjo tiedusteli sisareltaan housuton Ensio Olut yhä olkapäällään.

”Ei kannata vielä, ensin täytyy saada se tunnustamaan, että se on Joulutonttu, eikä se varmaankaan tee sitä ennen Jouluaattoa; minä uskon niin, eihän se tunnustanut sitä viimenkään ennen kuin Jouluaattona. Mutta kun se viimein sen tunnustaa, sen on pakko täyttää meidän toiveemme ja myös pitää lupauksensa”, Plondi-Riitta sanaili aivan kuin Ensio Olut ei olisikaan ollut läsnä Pimpo-Pirjon olkapäällä.

”No pitikö ja täyttikö se sitten viime kerralla? Ja mitä sinä toivoit?”

Pinkki Mersu

”Piti ja täytti, mutta ei aivan kuten minä oletin. Minä toivoin pinkkiä Mersua, minun oveni takana oli Hannunpäivänä – siis Tapaninpäivän jälkeen – aamulla pinkki Mersu-polkuauto.”

Vaaleanpunainen
My Little Pony
-prinsessanlinna

”Kun minä toivoin vaaleanpunaista prinsessanlinnaa, minulle tuli vaaleanpunainen My Little Pony -prinsessanlinna, ja kun minä toivoin vaaleanpunaista prinsessamekkoa, minulle tuli vaaleanpunainen Prinsessa Ruususen balettimekko, siis tutu, joka on niin lyhyt, että minun villapöksyni näkyvät kokonaan sen alta. On siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun minä talvipakkasella käyn se päälläni tuossa Hirssaaren Salessa!” 

Prinsessa Ruusunen

”Ja kaikki tuokin tapahtui vasta, kun Joulutonttu oli ollut niin sanoakseni ”kakkospesällä” kokonaisen vuorokauden, eli olimme lempineet Aattoaamusta Joulupäivän aamuun! Mikään ei siis ollut täysikokoinen!”

”Jospa se, että sinun toiveesi jäivät – vaikka täyttyivätkin – alimittaisiksi, johtui siitä, että yksi vuorokausi lemmiskelyä on liian lyhyt aika täysmittaisten taikojen tekoon. Minä ehdotankin, että meidän täytyy saada tämä tonttu tavalla tai toisella – tarvittaessa vaikka kiduttamalla – jo nyt tunnustamaan, että tämä tonttu on Joulutonttu, jotta voimme viettää tämän tontun kanssa meidän kummankin ”kakkospesällä” kokonaisen viikon! Tuopas, sisko, pari pyykkipoikaa; eiköhän tämäkin tonttu, kun on pyykkipojat nänneissä, kohta ala laulaa!” Pimpo-Pirjo innostui ja taputti yhä olkapäällään pitelemäänsä Ensio Olutta paljaalle pyllylle.

”Minä tunnustan, älkää kiduttako, minä tunnustan, minä olen JOULUTONTTU!” Ensio Olut hihkaisi Pimpo-Pirjon olkapäältä.

Hupsista keikkaa vaan, ja nyt
kakkospesälle!
Mutta hei, aluhousut on aivan
selvästi piirretty jälkikäteen
tähän kuvaan Ensio Oluen
päälle, joten nekin oli kai
poistettu "Joulutontun" 
päältä jo hyvissä ajoin
ennen tämän kuvan
ottamista!

”No sehän kävi tällä kertaa helposti”, Plondi-Riitta lausui pehmeällä äänellä, nappasi niin nopeasti Ensio Olutta vyötäröltä niin, kun Pimpo-Pirjo laski Joulutontuksi tunnustautunutta Ensio Olutta alas olkapäältään, että Ensio Oluen jalat eivät ehtineet edes hipaista lattiaa ja riepotti Ensio Oluen makuuhuoneen puolelle.

Kaikki, mitä edeltä luit on totta joka ainut sana – niin ajat, paikat, henkilöt, kuin tapahtumatkin; minä, jos kuka, tiedän sen, koska minä tämän kirjoitinkin. Mitä sitten sen jälkeen Jouluna 2015 tapahtui, sitä minä taas en tiedä, koska tästä hetkestä, kun minä tätä kirjoitan, on vielä viikko Jouluaattoon.

Kaikki tämä on 
totisinta totta,
koska minä 
kirjotin niin!

Mitä sitten tapahtui, se olkoon kunkin lukijan mielikuvituksen varassa. Siihen sopinee kuitenkin vanha kotkalainen sanonta: 
"Viä siä, miä vikisen; oo viävinäs väkisen, miä tuunki mielelläin."

Eikähän tämä ollut ainutkertaista; näin kävi jokunen vuosi aiemmin:

https://ensioolut.blogspot.com/2011/10/ensio-oluen-pikkusisko-ja-maahinen.html

       

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE KAIKESTA 

HUOLIMATTA! JA OIKEIN ONNELLISTA UUTTAVUOTTA!!!

STUBBSODENT

Hammasharjojen valmistajafirmat yrittävät kilvan keksiä uudenlaisia, toinen toistaan kummallisempia tuotteita kaupattaviksi ostohaluisille. Milloin käsikäyttöisen hammasharjan takapuolella harjataan kieltä, milloin harjasten väliin istutetut liuskat puhdistavat hammasvälit. Sähköhammasharjat milloin nylkyttävät, milloin pyörivät, joskus taas hakkaavat plakin pois.

Alexander Stubb
ylioppilaana

Hammastahnat puolestaan kovettavat kiillettä, valkaisevat ensipesulla, poistavat 99,99% - eräs hammastahna jopa 150% - paremmin plakkia ja bakteereita, kuin kilpailevat hammastahnamerkit, raikastavat hengityksen, ja niillä voi kätevästi kaiken päälle kiillottaa kätevästi hopeat!

Alexander Stubb – toimittuaan pääministerinä, ulkomaankauppa- ja eurooppaministerinä, ulkoministerinä ja europarlamentaarikkona ja nyt vielä, kun hän joutuu luopumaan valtiovarainministerin tehtävistä keksittyään prosenttilukuja ihan omasta päästään – mikä ajattelemattomuus katkaisee julmasti hänen presidettitiensä – ei suinkaan suunnittele tekevänsä ihan omasta päästään linnunpönttöä tai ryhtyvänsä laakereilla lepäilijäksi, vaan on jo kaiken varalta opiskeluvuosinaan Furman Universityssä Amerikan Yhdysvalloissa, Ranskassa Paris-Sorbonnen Universityssä, Lontoon School of Economicsissa ja College of Europessa Saksan Brüggessä kehitellyt salaa ihan omassa päässään koko maan ja maailman hammastahnamarkkinat mullistavan hammastahnan, jota nyt ryhtyy markkinoimaan nimellä ”Stubbsodent”; Alexander Stubb on hankkinut jo hammastahanamerkilleen nimisuojan ja patenttihakemuskin on laitettu vetämään.

Kaupunkilehti Länsiväylä

 ”Jo, kun vielä kävin koulua peruskoulun ala asteella, isäni Göran sanoi – tietenkin suomen ruotsiksi, sillä suomen ruotsihan on meidän koti kielemme – että jos minun etu hampaani tästä vähänkin vielä kasvavat, hän joutuu varmaan peri katoon hammas tahna kulujen vuoksi; nyttemmin olen ostanut hammas tahnani suoraan tukku hintaan maahan tuojalta”, Alexander oli kertonut kaupunkilehti Länsiväylän nuorelle kesätoimittajaharjoittelijalle tultuaan valituksi Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Lehden vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä hyllytti kuitenkin tämän kesätoimittajaharjoittelijan kirjoittaman artikkelin jutussa vilisseiden yhdyssanavirheiden vuoksi.

”Minua kyseltiin Pepsodentin hammastanamainosten hammaskönsikkääksi jo eurokansanedustajavuosinani, mutta minun oli kieltäydyttävä, koska olin uskollinen äänestäjilleni”, Alexander Stubb jutusteli puolestaan yksityisesti Ensio Oluelle tässä taannoin, ja jatkoi:

Henki haisee, hikeä pukkaa,
mutta hampaat hohtaa

”Kuitenkin olen jatkokehitellyt hammastahnanaani kaikki nämä vuodet med studenter vid Kemistklubben vid Åbo Akademi, ja nyt hammastahani on vihdoin valmis kansainvälisille markkinoille!”

Kemianopiskelija valmistautuu
titraamaan; on bunsenlamppu 
ja kaikki!

”Luonnollisesti olen koekäyttänyt Stubbsodenttiä aamuin illoin sen koko kehityskaaren ajan – pyydänkin tässä vilpittömästi anteeksi, jos hengitykseni ei ole aina ollut raikas johtuen kemian opiskelijoiden aika-ajoin tekemistä harmittomista pienistä valmistuspiloista, mutta ainakin hampaani ovat aina olleet hohtavan valkoiset!”

”Kuitenkin – kuten meillä suomenruotsalaisilla on niin kovin usein tapana sanoa - det inte finns så liten pila, att att det inte skulle vara sant på den andra sidan, eli näistäkin pikkuista piloista kehittyi titraamalla ajan mittaan tämä nyt markkinoille tuotava lopullinen mintunraikas Stubbsodent-tahna!”

”Minutkin”, Alexander Stubb jatkoi, ”kutsuttiin Kemistklubben vid Åbo Akademin titrausluhliin, niihin, jossa valittiin KK:n Lucia-neito, ja muistan kuinka siellä laulettiin Sancta Luciaa; muistan tuon herkän laulun erittäin hyvin!” Alexander nousi seisomaan, otti itsestään selfien ja lauloi korkealla sopraanollaan kyynelsilmin:

Lucia-neito menneen vuoden mallia

”Jag in silentio

gör promenado
nocturno solo
in Esplanado.
Jag där med grand favor
väntar min pia
Sancta Lucia, Sancta Lucia.

Con vehementio
slår jag rivale
och etablerar
grande scandale.
Polisconstabelo
otti in krago
Sancta Lucia, Sancta Lucia.

Jag skrek fortissimo:

Kemistklubben
vid Åbo Universitetin
tämänvuotinen
Lucia-neitoehdokas
nro 6

"Släpp mig för Phano!"
Han röt crescendo:
"Parla non guano!"
Jag in arresto förs
oh, infamia
Sancta Lucia, Sancta Lucia.

Oh, hårda destiné
här in obscuro
gråter jag lacrimae
ödet är duro.
Önskar al diavolo
amore mia

Satans Lucia, Satans Lucia..”

Pyyhittyään kyyneleensä Alexander Stubb otti taas selfien ja kertoi, että Stubbsodent ei – muista suuhygienatuotteista poiketen – ole pelkkä hammastahna, vaan se on apu moneen vaivaan. Stubbsodent ei vain poista hampaiden välistä plakkia ja paranna ientulehdusta, se auttaa myös poskiontelotulehdukseen.

Suomenruotsalainen kemianopiskelijaneito
ennen ja jälkeen Stubbsodentkäsittelyn

Eräs melko pahasta aknesta kärsivä suomenruosalainen kemianopiskeljaneito oli kokeillut Stubbsodenttiä finniensä hoitoon ja muutamassa päivässä tytön naamassa ei ollut enää edes mustapäitä, kasvojen iho oli tasainen ja kirkas.

Raunistulassa kortteeraava opiskelijapoika oli vienyt, koska hän oli koehenkilönä kaksoissokkotutkimuksessa, etikettömän näytetuubin Stubbsodentiä kämpilleen ja harjannut hampaansa ja hoitanut sillä finnejään tietämättä, oliko tahna Stubbsodentiä vai pelkkää plaseboa.

Tässä kuvassa ei suinkaan ole menestyvä
vanhempi liikemies ja menopaussin
jo ohittanut vuokraemäntä Turun
Raunistulasta, vaan Lilla-Alex 
ja Iso-Iinahan ne siinä!

Pojan vuokraemäntää oli tullut eräänä päivänä – pojan ollessa päiväaikaan opiskelemassa oppikartanollaan – kohteliaasti tervehtimään eräs menestyvä vanhempi liikemies ”ei tält, vaa toist pualt jokke”. 

Koska menopaussin jo ohittaneelta vuokraemännältä oli päässyt kosteuttava emätinvoide Vagisan vallan loppumaan, hänen olisi ollut vähän hankalaa olla vieraalleen vastavuoroisesti kohtelias.

Vagisan, kosteuttava
emätinvoide

Vuokraemäntä päätteli, että jos kerran poika tuolla tahnalla harjaa hampaasa sekä hoitaa finnejään ja märkäpäitään, se saattaa auttaa myös alapään vaivoihin, ja niinpä hän päätti kokeilla sitä tuon kerran; hänen hässäkkänsä on ollut tuore ja mintunraikas tuosta kokeilusta alkaen; satiaiset sun sivaret eivätkä hiivatkaan ole siinä paikassa viihtyneet sen koommin!

Tämä karjalanpiirakka,
eli ns."Äidin istuma"
esittäköön nyt tässä
sitä hässäkkää, sillä
siveyden sipulitkin
saattavat lukea 
"Ensio Olutta"

Turun Saippuatehdas
Åbo Såpafabrik

”Monikansallinen Unilever on tarjonnut Stubbsodentin reseptistä maat ja taivaat, mutta pieni kotimainen, nykyisin saippuaa ja muita kosmetiikkatuotteita valmistava Turun Saippuatehdas Åbo Såpafabrik, joka on ollut Stubbsodentin tuotekehittelyssä mukana koko projektin ajan, rupeaa nyt valmistamaan Stubbsodenttiä yksinoikeudella. Tehdasta on tietenkin ruvettava tuotannon lähtiessä koko voluumilla käyntiin heti laajentamaan. Stubbsodent saadaan K- ja S-ryhmien kauppoihin ennen huhtikuun alkua, mutta viimestään huhtikuun ensimmäisenä päivänä 2016; Lidlin omistavan Schwarz Holding Groupin kanssa on neuvottelut käynnissä, joten Stubbsodenttiä saa pian 26 Euroopan maassa”, Alex hihkui lopuksi Ensio Oluelle ja otti selfien itsestään.

NO VOIHAN PYLLY!

Perseitä

Vuonna 2015 Ensio Olut kutsuttiin -   ei siis ihan tässä männäviikolla  -vuosittain Sao Paulossa Brasiliassa pidettävään Senhorita Burro delicioso do Brazil – Neito Brasilian Herkkuperse – kisan tuomaristoon perse-erikoisasiantuntijaksi. 

Kontillaan

Valitettavasti Ensio Olut ei päässyt paikalle itse perskohtaisesti, mutta haitanneeko tuo, onhan meillä tämä netti – yks hui hai vaan, ja pian oli Ensio Oluen näyttöpäätteellä kontillaan, ja ihan vaan muuten vaan pullollaan herkkuperseitä!

Mikä hienointa, tätä kisalähetystä pystyi katsomaan 3D:nä – tiedättehän, sellaisena, jossa ilman 3D-laseja näkyy kaksi hieman erilaista, erisävyistä kuvaa rinnan, mutta 3D-laseilla kuvat yhdistyvät, ja sitten ikään kuin pomppaavat ulos ruudusta vallan – ja Ensio Oluellahan on tietenkin sellaiset 3D-lasit!

Wannabe
Herkkuperse

Neito Herkkuperse-kisat järjestettiin nyt viidettä kertaa, ja kisojen karsintoihin oli osallistunut satoja eri-ikäisiä innokkaita wannabe-herkkuperseitä ympäri Brasiliaa; ehdokkaista oli yleisöäänestyksellä karsittu loppukilpailuun 15 herkullisinta, joista kukin sitten vuorollaan vatkasi persettään tuomariston edessä.

Neito Herkkuperseeksi oli pyrkimässä niin malleja, kuin näyttelijöitäkin – monet olivat lähtöisin slummeista. Yhteisenä tekijänä tytöillä oli – kuten edellisinäkin vuosina – plastiikkakirurgin herkulliseksi muotoilema perse. 

Andressa
persekorjaamolla

Joiltakin toheloimmilta Brasilian kauneuskirurgeilta on koko homma mennyt päin persettä, niin täysin päin persettä, että Neito Herkkuperse -kisan parin vuoden takainen perintöprinsessa Andressa Urach sai verenmyrkytyksen, ja joutui hengityskoneeseen. 

Pahin on onneksi nyt ohi ja neito selvinnee hengissä. Vaarana kuitenkin on, että neidon vasen jalka saatetaan joutua amputoimaan.

Suomalainen
sulopylly

Ensio Olut on kummastelemasta päästyään kummastellut, joskus jopa ihmetellytkin vallan, miten sulopyllyiset suomalaiset naiset kyselevät, että näyttääkö heidän peränsä suuremmalta nyt juuri näissä räteis ja lumpuis, kuin joissain toisissa räteis ja lumpuis, ja neidot Brasilian samaan aikaan hengenvaaran uhallakin suurennuttavat peräsintään kauneuskirurgisin keinoin.

Neito Herkkuperse
brasilialaisen
miestenlehden kannessa

Neito Herkkuperse-titteli tuo Brasiliassa tytölle muassaan unelmia, sekä runsaasti mainetta ja mammonaa. Voittaja saa rahana 45.000 Brasilian realia, noin 14.000 €, hieman alle, mallinnussopimuksen, ja pääsyn muutaman miestenlehden kanteen.

Naisten perseet ovat Brasilian suurin voimavara – varsinkin kun naiset keekoilevat pienissä stringeissä rannoilla Rion, tai kiemurtelevat sambakarnevaaleissa – ja vieläpä mieleen jäävin mittasuhtein. Mitä muuta mies – vallankin tällainen jo vaari-iässä oleva vanha mies – voi naiselta enää toivoa.

Onnistunut peräremontti

Brasilia on Latinalaisen Amerikan, jopa koko maailman mitoissa kauneusleikkausten johtomaa. Maailmassa tehtiin viime vuonna kauneusleikkauksia alle kolmelle prosentille maailman ihmisistä, mutta Brasiliassa 12,9 prosentille koko maan väestöstä – Amatsonin intiaanit pois lukien – tehtiin näitä ”nipistä pois sieltä ja lisää tuonne” -operaatioita, naamannostoja ja muita, mutta luvuissa on mukana jo pelkästään 63.925 pakarannostoa, menettelyä, joka tunnetaan ympäri maailmaa termillä ”Brasilialainen Persehissi”.

Tämän nyt käydyn persetaistelun voittajat, ja Sao Paolon loppukilpailuun päässeet tytöt keikuttavat sellaisia peräpeilejä, että ne saattaisivat jopa Kim Kardashianinkin häpeään; ja hänhän on sentään itse ”Kävelevä Perse”!

Daiana Nogueira

Eräs kilpailija, Daiana Nogueira, pääsi otsikoihin viime vuonna, kun hän käveli Rion kaduilla ja pahamaineisimmissa slummeissa pikkuruiset bikinit yllään yrittäen koota kannattajia omaan Neito Herkkuperse -kampanjalleen.

Toiset ovat valittaneet sosiaalisen mediassa tytön fanien ottamista alastonkuvista – joillekin innokkaillemme väitetään jopa annetun ilmaiseksi webbikameran käyttöönsä.

Mari Sousa

Ilmassa on Neito Herkkuperse -kilpailujen tiimoilta sinkoillut myös lahjontasyytöksiä.

Vuonna 2013 mallien Mari Sousa, 25 v ja Eliana Amaral, 24 v syytettiin lahjoneen tuomareita tuhansilla realeilla, mutta tytöt sekä tapahtumien järjestäjät ovat jyrkästi kiistäneet ihan tuulesta temmattuina persejuttuina moiset väitteet.

No, hänhän se voitti

Jaa, kukako sitten voitti sen tämänvuotisen Brasilian Neito Herkkuperse kisan?

Sipuli

Jos ihan totta puhutaan, niin se ei Ensio Olutta kiinnosta, ei sitten niin pätkän vertaa, koska jok'ikinen maailman tyttö on Ensio Oluen ykkössuosikki, ja sillä sipuli!

LOKAKUUN VIIMEINEN PÄIVÄ

Potra poikalapsi

Tässä kerron, kuinka suomalaiseen kulttuurin kuulumatonta saksikaista kummittelua yritettiin istuttaa Suomeen. 

Vaikka minäkin olin tuossa ikään kuin osasyyllisenä syntymällä Jyväskylässä Köhniön asevelitaloalueen omakotitalon yläkerran vuokra-asuntoon Keski-Suomen Pienviljelijäyhdistyksen piirikionsulentin Paavo Nurmen ja vaimonsa Anna (Anni) Beatan (os. Kiiski) toisena poikana, tosin synnytys tapahtui Mattilan kartanoonsa olleessa synnytyslaitoksessa 31.1950 n. klo5:15; tarkempaa aikaa en osaa sanoa, koska minulla ei ollut tuolloin kelloa ranteessani 

Sitten siihen ns. Halloweeniin, joka vaan on satutettu juuri minun syntymäpäiväkseni. Ja kerronpa muutakin.

Kun Helsingin Sotainvalidien naisosastossa vuonna 1950 saatiin 31. lokakuuta kuulla, että hallaisessa Jyväskylässä oli aamulla Suomeen syntynyt potra poikalapsi, josta tulisi aikojen myötä Ensio Oluen kirjoittaja, he riemuitsivat iloiten niin suureesti, että järjestivät Kalastajatorpalla jopa vallan ilojuhlan.

Kalastajatorppa

Vaan mikä tuon ilojuhlan nimeksi, se oli julma pulma. Juhlapäivän nimeksi joku paikalla ollut esitti ”Ensio Oluen tulevan kirjoittajan syntymän riemuisa ilta- ja yöjuhla”, mutta se katsottiin vallan liian pitkäksi ja saikin kannattajakseen vain jokusen paikallaolijan.

Kekrilihapullia

Naisosaston sihteeri suositti juhlan nimeksi ”Hallainyö”, koska hänen tietämänsä – hänhän oli ylen sivistynyt ihminen – mukaan maailmalla yleisesti vietetään juuri tuona iltana 31.10. Halloweenia, ja ”Hallainyö” olisi siitä ”Halloweenista” hyvin suomalaiseen suuhun sopiva käännös. Asiasta äänestettiin, ja nimi ”Ensio Oluen tulevan kirjoittajan syntymän riemuisa ilta- ja yöjuhla” jäi vähemmistöön; ”Hallainyö” voitti.

Korsettimainos
1950-luvun alun
"Hopeapeilissä"

Vanhan perisuomalaisen juhlapäivän Kekrin tienoille sattuneen uuden juhlapäivän lopullisesta nimestä ei kuitenkaan vielä tuolloin tehty lopullista päätöstä, ja niinpä vähemmistö vietti Kalastajatorpalla ”Ensio Oluen tulevan kirjoittajan riemuisan syntymän ilta- ja yöjuhlaa”, ja enemmistö ”Hallainyötä”. Kaikkein sivistyneimmät käyttivät tuosta iltatilaisuudesta kuitenkin seuraavan viikon Hopeapeili -naistenlehden reportaasissa Tokalon kasvovoiteen, sekä Lux-saippuan – kuten yhdeksän filmitähteä kymmenestä – ja Triumphin korsettimainosten ryydittämänä nimitystä ”Halloween Party”, ja näin nimitys ”Halloween” jäi elämään suomalaisten mieliin nimityksen ”Hallainyö” sijaan.

Tässä olikin suomalaisen Halloweenin historia. Mennäänpä sitten maailmalle.

Boylen Namut ja Mellit

Makeisten ja karkkien markkinat notkahtelivat Yhdysvalloissa vielä 1900-luvun alussa ennen joulukiireiden alkua loka-marraskuussa. Karkkimarkkinoiden notkahtelun estämiseksi ”Boylen Namut ja Mellit” -nimisen utahilaisen karamellitehtaan myyntijohtaja William ”Bill” Blockhead keksi vuonna 1908 käsitteen Halloween saadakseen lapset pukeutumaan peloittaviksi pelleiksi, ja maan alta nousseiksi, osin mädäntyneiksi ruumiiksi ja kulkemaan näin pukeutuneina ovelta ovelle karkkeja kerjäten.

Peloittava pelle

 ”Bill” Blockheadin paras oivallus oli ryhtyä vuonna 1910 käyttämään mainonnassaan sanoja "trick or treat", eli ”temppu tai namu” saaden näin iskostettua ihmisten mieleen, että ennen Halloweenia on ostettava varastoon runsain mitoin ”Boylen Namut ja Mellit”  -karamellitehtaan namuja jaettavaksi makeisia kerjääville lapsosille. 

Yhdysvaltain perustuslain
lisäyksen kieltämä orja

Ensimmäinen ”tempun tai namun” uhri oli vuonna 1912 chicagolainen, jo eläkkeellä ollut pankkiiri Andy Betrayer, joka ei ollut ostanut ”Boylen Namut ja Mellit” -karamellitehtaan makeisia, vaan kilpailijan karkkeja. Kun naamioituneet lapset sitten soittivat tämän eläkeläispankkiirin ovikelloa, ja oven auettua lausuivat nämä sanat. Andy Betrayerin tarjotessa lapsosille kilpailevan karamellitehtaan namusia lapset torjuivat tarjouksen, tuikkasivat pankkiirin talon palamaan, ja tulipalossa talon mukana paloivat hengiltä sekä eläkeläispankkiiri Andy Betrayer, että hänen perheensä. Tämän jälkeen Halloweenin viettäminen säädettiin Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäyksellä pakolliseksi. Edellinen, 13. lisäys kieltää orjuuden.

Halloweenin vietto on siis edelleen pakollista Yhdysvalloissa, mutta esimerkiksi Britanniassa Halloweenin viettopakkoa ei ole saatu pääministeri David Cameronin sitkeistä yrityksistä huolimatta työväenpuolueen vastustuksesta johtuen alahuoneessa läpi.

Vladimir Putin se vaan
tykkää ratsastaa!

Muita maita, joissa on pakko juhlia Halloweenia, on mm. Ranska, Belgia ja Venezuela. Mielenkiintoista sen sijaan on, että Halloween on kokonaan kielletty Kanadan Nova Scotiassa ja Balabanovossa Venäjällä. ”Temputtaminen tai namuttaminen” johtaa kummassakin näistä paikoista aina pitkiin vankeusrangaistuksiin, ja miehitetyllä Krimillä, jossa astui Halloweenin viettokielto Putinin mahtimääräyksellä vasta nyt tänä vuonna voimaan, törkeimmissä tapauksissa jopa välittömään teloittamiseen.

Kammoittava
Halloween-
porkkana

Lopuksi pieni Halloweentietoisku: Halloween on vain kerran vuodessa. Karkausvuodella ei ole vaikutusta Halloweenin ajankohtaan. Niiden talojen heittely mädillä kananmunilla, joista lapset eivät saa namuja, aloitti elämänsä koiranpaskan heittelynä kohta vuoden 1910 paikkeilla, mutta mädät kananmunat ottivat -80-luvun lopulla koiranpaskojen paikan, koska niitä on helpompi kuljettaa, tarttuvat koiranpaskoja paremmin seinään eikä niiden löyhkä tartu niinkään heittäjään, paremminkin kohteeseen.

”Temppu tai namu” -lasten ampuminen on laitonta useimmissa maissa.

Kurpitsa sai korvata Halloweenin alkuaikoina käytetyn porkkanan, koska ”kammoittavien ilmeiden” kaivertaminen johonkin niin pieneen elintarvikkeeseen kuin porkkana vaatii kohtuutonta sorminäppäryyttä. Oranssi teema kuitenkin säilyi ja kurpitsaa käytettiin porkkanan sijaan ensimmäisen kerran vuonna 1926. Tuota peruselintarviketta on ollut pakko käyttää amerikkalaisten pihojen Halloweenkoristeena aina siitä lähtien! 

Onni Vilkkaan linja-auto

Noista namuista vaan mieleen; Ensio Olut toimi joskus -70-luvulla Kotkassa Onni Vilkkaalla paikallisliikenteen linja-autokuskina. Turvalassa nousi kyytiin pikku-Pirjo - se sama tyttö, josta sittemmin kasvoi Pimpo-Pirjo - äiteineen tikkunekku kädessään. Epäonnekseen pikku-Pirjo pudotti autoon noustessaan tikkunekkunsa linja-auton lattialle, nosti sen ja alkoi nyppiä sormin sitä puhtaaksi, jolloin linja-auton kuljettaja Ensio Olut:


"No voi, voi, onkos pikku-Pirjon namuun tullut nyt karvoja." Johon taas pikku-Pirjo:


"Nyt te Entio Olut-tetä mennyt titten lopullitetti ihan vallan hattukti, eiköt Entio Olut-tetä muitta, että miähän oon vatta viiti vuotta!"