torstai 10. toukokuuta 2012

KOHTI ALKAVAA KESÄÄ RIENTÄÄ ENSIO OLUEN AATOS




Iltasanomat uutisoi 9.5.2012 seuraavan huonolla suomenkielellä kirjoitetun ilouutisen (suora lainaus):

Julkaistu: 09.05.2012 16:06
”Japanilasille markkinoille lanseerattiin rintaliivit, jotka pitävät käyttäjän läkähtymättä kesähelteillä.”
Kuva kyseisestä IS:n artikkelista

”Keskiviikkona Japanissa lanseerattujen Super cool bra -rintaliivien mainostetaan tuntuvan samalta, kuin olisi ilman liivejä lainkaan. Valmistaja lupaa pitää pienten akvaarion näköisten kuppien avulla naiset viileinä tänä kesänä. Käyttäjä voi yrittää kuvitella tuulen säestyksen ihollaan.”

(Lue koko artikkeli napauttamalla hiiren vasemmalla näppylällä sinistä ”naiset” -sanaa, ja siirry ohjeen mukaan IS:n linkkiin.
Toivottavasti samaan kohtaan ei tule sitä tällaiseen kylmän viileään asiatekstiin täysin sopimatonta ja siihen kuulumatonta sen perkeleen iPhonen roskamainoksen alleviivausta, jota en ole pyytänyt ja se tulee minulle yllätyksenä!)

Aivan selvää sukupuolierottelua – taas!

No naisethan ovat suhtautuneet viileästi Ensio Olueeseen jo pitkään; jos ei aina, ettei siinä mitään ihmettelemistä.

Ensio Olut ihmettelee vaan, miksi ei – ainakin suomalaisille markkinoille – lanseerata vastaavaa, miehille suunniteltua tuotetta, esimerkiksi tuotenimellä: Super cool beer breastpacks, eli suomeksi: Superviileät olutrintareput!
Kaljalippahattu

   Tokihan on ollut jo lähes kautta aikain saatavilla lippahattuja, joissa on kaljatölkkitelineet ja juomaletku, mutta sellaisissa ei olut kauan nautinnollisen viileänä pysy, vaan auringon helteinen hehku juoman pian pilalle lämmittää!

Kaiken päälle tällainen viritys on epävakaa, ja jalo juoma voi mennä haaskuun. Siksi ja sen tähden oluen mukanakuljettamiseen tarvitaan ekonomisempaa, ergonomisempaa sekä modernimpaa tekniikkaa: Olutrintareput!

Kunnolliset, tukevat DD-koon
rintareput
Olutrintareppujen sopiva sisätilavuus olisi uskoakseni kuppikokoa DD, jolloin kumpaankin reppuun mahtuisi reilusti ainakin 1,5 L, eli kolme 0,5 L:n kaljatölkillistä. Tällöin mukana kulkisi kätevästi 6–pakkaus esimerkiksi kotimaista Olvin Tuplapukkia (alk. 8,5 % til).

Nuorisolle suunnattujen olutrintareppujen kuppikoko saisi kuitenkin olla A, tai enintään B.

Olutrintareppujen toimita perustuisi niiden toppauksena olevaan, tässä tapauksessa ympäristöä matalamman lämpötilan, kansankielellä ”kylmän” – me tiedemiehet, vallankin me fyysikot, puhumme kuitenkin vain, milloin korkeammasta, milloin matalammasta lämmöstä – säilyttävään geeliin. Rintareput vaan pariksi tunniksi pakastimeen ja sitten kuusi tölkillistä valmiiksi jääkaappikylmää huurteista sisään, reput ylle, paita päälle, ja voilá, mies on valmis rintareput iloisesti puolelta toiselle keikkuen kesäiselle kartsalle!

3-tieventtiili
Kalja ei juurikaan vaahtoa pakastetun olutrintarepun säiliöihin ”nännien” kohdalla olevien, avattavien ja tiivisti suljettavien korkkien kautta kätevästi kaadettaessa. Oluen juonti puolestaan tapahtuu rintasäiliöiden pohjissa olevien letkujen ja näiden jatkona suuhun tulevan letkun – letkujen liitoskohdassa täytyy olla kolmitieventtiili tahattoman oluen ulosvalumisen estämiseksi – kautta.

Skolioosi
Samaisella kolmitieventtiilillä, jonka paras asennuspaikka lienee rintasäiliöiden  rintojen  välissä, voi säädellä, että kummastakin säilöstä tulee juotua tasapuolisesti suunnilleen yhtä paljon, ja näin säilyy tasapaino, eikä kulku vastentahtoisesti kaarru täydemmän rintasäiliön suunnalle, saati oluenjuojalle aiheudu skolioosia.

Rintarepusta olut nousee kätevästi suuhun, kun rintareppua puristaa ja avaa letkun venttiiliä; täydestä säiliöstä olut valuu kuin itsestään näin, mutta rintasäiliön vajaantuessa siihen täytyy pumpata lisää painetta – tämä käy helposti esimerkiksi housun sivutaskussa pidettävällä pallopumpulla, samanlaisella, kuin käytetään vanhemmissa verenpainemittareissa.

Pumpattava ilma ei tietenkään saa päästä kosketuksiin repun rintasäiliössä olevan oluen kanssa – tämähän väljäännyttäisi oluen vallan pilalle – vaan säiliössä tulee olla kaksoisrakenne, jonka väliin lisäpaine pumpataan.

Viimeisetkin kaljatipat saa suuhunsa nautittavaksi puristamalla tissiä – käytän tässä termiä ”tissi”, koska termi ”olutrintarepun säiliö” on liian pitkä kirjoitettavaksi – puristaa, ja samalla pumppaa takussa olevaa pumppua.

Näin pumpaten olut ei tisseissä hölsky, ja tissit pysyvät koko päivän pörheän terhakoina, eikä ohikulkija saa tietää, kuinka paljon olutta on tullut juotua.

Alan mies H-koon olutritasäiliöt
täynnä kylmää Olvin Tuplapukkia
valmiina lähtöön kesäpäivän
rientoihin 
Kotkan kirkkopuiston
lehmusten varjoisaan
katveeseen


Olutrintareppu täytyy tietenkin eristää kehon lämmöstä, jotta kalja pysyisi kylmänä, eikä oluenjuoja saisi paleltumavammoja – saattaisipa siinä varomattomalle vallan hypotermia salakavalasti iskeä – ja tämä lämmöneristyskerros lisättynä lämpötilansäilytysgeelin tilavuuteen tuottanee tuloksen, että täysinäisten olutrintareppujen kuppikoko olisi noin H.


"Mitähän säätä sitä laitettaisi
huomiseksi?"


Mikä olisikaan ylevämpi ja kanssaihmisen mieltä korottavampi näky, kuin rinnat kylmästä oluesta pörhöllään helteistä kesäpäivää ennustaneen – esimerkiksi meteorologi Anne Borgströmin – laatiman telkkarin iltauutisten säätiedotuksen jälkeisenä aamuna Kirkkopuiston lehmusten viileän varjoisaan siimekseen reippaasti rientävät alan miehet!








  
Kalkkislaista Pihamaan sahtia
Tai  otetaanpa esimerkiksi sahtipitäjä Asikkalan Kalkkisten kylä  juurevat isännät ja talojen aikamiespojat täyttäisivät Superviileät Olutrintareppunnsa sahdilla (alk. yli 10 % til.), ja kokoontuisivat kauniina kesälauantai-iltana  teit isäin astumaa saunan jälkeen viileän mallasjuoman täyttämin, hyllyvin riemurinnoin Vierulan talon Hepomäelle  sinne missä aikoinaan olleesta ihan oikeasta hyppyrimäestä olivat hypänneet ainakin mm. Esko Riihelän isä, Vierulan isäntä Patrik, sekä Uuden kartanon isäntä, "Legioona-Koskisena" tunnettu Olavi  pohtimaan vuoden tuloa ja pelaamaan siinä ohessa hieman korttipeliä  marjapussia, raminaa, ehkä myös paskahousua (paskahousuksi jäisi tietenkin se, jolla olisi Superviileissään keskenkäynyttä sahtia), kuten  vielä 1950 - 1960 -luvulla - siis ennen keskikaljan vapauttamista - Kalkkisten kylän miehillä oli sahtilekkereineen tapana (lekkerinä palveli yleensä Rintalan Ellin ja Topin, tai Unkilan Niilon kaupasta alunperin ostettu 2 L:n vaarinkaljapullo)  saattoipa jollain humummalla, postiauton kyydissä Lahden Hämeenkadun viinakaupassa käyneellä, olla pullo Pöytäviinaakin mukana, mutta nyt sahti  esimerkiksi Kalkkisissa vierretty Pihamaan sahti  soljuisi Superviileistä Olutrintarepuista saunapuhtaiden vakaiden isäntämiesten huulille miellyttävän huurteisena.



                                          Anne säät ja ilmat säätää! Kyllä Anne on sitten ihana!

Anne Borgström fun club:
https://plaza.fi/keskustelu/aihe/anne-borgstrom-fan-club/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti