MIKSI RUOTSIN TONTTU, TOMTE, VAIHTOI NIMEÄ

 

Tomteland

Tomte on – kuten kaikki Ruotsin lapsukaiset tietävät – se taruhenkilö, joka asuu Taalainmaalla Tomtelandissa i Sollerön kommun  ja jakaa Jouluna kaikille Ruotsin kilteille lapsille lahjojaan.

Ruotsalaiset ovat – kuten kaikki suomalaiset taas tietävät – siis ainakin hieman, no miten sen nyt sanoisi, no siis hieman ”sellaisia” .

Klaus Tomte.
Varmin tuntomerkki:
irroitettava parta

Tomten etunimi – tätä taas läheskään kaikki eivät tiedä – on Klaus, tämän Ruotsin joulutontun nimi on siis kokonaisuudessaan Kaus Tomte.

Tomte lukee hämmästyen
naamakirjaa

Tai paremminkin oli, siis tähän Jouluun 2013 asti, tai siis ainakin siihen lokakuun päivään asti, kun otti  ja näki  suureksi hämmästyksekseen naamakirjassaan saksalaisen lentoyhtye Lufthansan Tukholman haarakonttorin julkaiseman mainoskamppanjan: ” Då kan det bli du som flyttar till Berlin  för gott. Vi betalar allt. Enkel biljett, boende i ett år, och allt annat du behöver för att starta  ett nytt liv i en av världens roligaste städer. Men först måste du bevisa att du verkligen vill bli  en äkta Berlinare. Och det gör du genom att byta namn. Till Klaus-Heidi.”

Tämä henkilö ei olekaan 
Klaus-Heidi Tomte,
vaan hänhän on
Heidi Montag!

Suomeksi: ”Juuri sinä voit olla etsimämme henkilö, joka muuttaa lopullisesti Berliiniin. Me maksamme kaiken. Menolipun, majoituksen vuodeksi, ja kaiken muun mitä tarvitset aloittaaksesi uuden elämän yhdessä maailman hauskimmista kaupungeista. Mutta  ensin sinun täytyy todistaa, että todella haluat tulla aidoksi berliiniläiseksi. Voit tehdä tämän muuttamalla nimesi Klaus-Heidiksi.”

Klaus Tomte siitä suin päin Sollerön – Tomte on kirjoilla Sollerössä – kirkkoherran virastoon nimen vaihtoon.

Solleröns kyrka

-         Jaha, ja kukas tonttu se sieltä tepsuttaa ja tepsuttaa, kysyi Sollerön kirkkoherran viraston kanslisti ilikuri äänessään.

-         Etkö sie nyt minnuu tunne? Tomteha mie oon, vai keks sie minnuu luulet? Siehä sie se vast vempula oot, Tomteha se mie oon, kassoha  sie nyt oikee tarkkaa, ja vaik iha molemmiil silmil, nii Tomte, Tomte, Klaus Tomte, sehä se mie täs oon, ja ihan ihte ja ite ihka ilmi elvänä, Klaus Tomte ihmetteli soldmålin murteella.

Sollerön kirkkoherranviraston
kanslisti

-         Ja mitäs tontulla olisi asiaa, kanslisti nyt virallisemmin.

-         Nimmeehä mie, lissää nimmee ja valla kauhialla kiiruulla.

-         Ja mikä olisi tämä nimen lisäys?

-         Heidiihä mie siihe Klausi perrää tarvihen, ja välviiva kans, siis Klaus-Heidi Tomte, sil viisii mie oon sen miun kohallain aatelt.

Ameriikan Pukki ja Ameriikan auto

   -         Hieman on harvinainen nimiyhdistelmä tuo Klaus-Heidi. Minkä ihmeen takia juuri Klaus-Heidi? Eikö esimerkiksi Klaus-Helge, niin kuin Helige Klaus, hieman kuten sillä Amerikan pukilla, kollegallasi, siis sillä Santa Clausilla?

   -         Ehä mie mihinkää Ameriikkaa oo mänös, ko Saksaa, Berliiniihä mie, ja sinnehä mie en pääse, jos mie en oo Klaus-Heidi, usot sie?

-         Jaa, jos näin on asian laita, niin kuten Ruotsin korkein hallinto-oikeus on Ruotsin Kunigaskunnan oikeuskäytännön nimilakiin vedoten 28. syyskuuta 2009 asiassa 2893-09, kun Jan-Olov Madeleine Ågren sai oikeuden tulla kutsutuksi koko etunimellään, päätti, että 18 vuotta täyttänyt transsukupuolinen henkilö voi muuttaa nimensä lähes millaiseksi yhdistelmäksi tahansa, että siitä sitten vaan täyttämään tämä nimenmuutoskaavake, että voin siltä pohjalta kirjoittaa virkatodistuksen. Onhan tämä  tuleva ”Klaus-Heidi” Tomte jo täyttänyt 18, eller hur?

 

Transsu

-         Vai oonks mie täyttänt kaheksaatoist? Kaikkee sie kans kysyt! Miehä mie oon varmaa jo neljäsattaa ja kaheksatoist, kyl sie sen tiiät! Ja hittoikaa mie en mistää transsukupuolest tiiä, sellasel mie anna hitot! Vaa voiha mie sellane transukupuolinenkii olla, mäne häntä tiiä, mutt Berliinii mie tahon ja Berliinii mie kans mänen, sen tautta miun etunime tarvihtoo olla Klaus-Heidi, eikä mikkää muu, jote annaha sie tyttö ja vähä kiiruust tänne se kaavake!

-         Tässähän tämä. Mutta, jos saan vielä kysyä, niin miksi sillä nimiasialla on niin kiire?

Ruotsalaisia poliiseja

  -         Siehä sie oot, ko et lopeta, vaa ko valla aikaa kyselet, et minä takkii, ja minkä takkii. No mie siulle sen sanon, et miun täytyy saaha uus ulkomaa passi, tai sellane kuvalline henktovistus Mora polliisilt, miss lukoo täll uuvel nimel, et Klaus-Heidi Tomte, ja viel tännää, ja polliisiasema hää mennöö kiin iha koht sillee kello kolmelt, sit miu tarvihtoo viel ehtii iha ensimäisen Klaus-Heidin Arlanda lentokentäl Lufthansa tiskil, ennekui kukkaa toine Klaus-Heidi sinne kerkijää, jote kiiruust nyt, lyö leima tuoho paperi kulmaa, sit mie lähe! Helikopter vuottaa jo!

-         Siihen virkatodistukseen täytyy vielä saada kirkkoherran allekirjoitus, muuten se ei ole virallinen virkatodistus.

Tomten helikopteri

-         Ei miul oo aikaa täs mittää herroi tai narrei ootella ja niihe kans sit pelehtii ja pokkuroiha, "kyllä herra ja kyllä herra", mie heijä konstit kyl tunnen, ja siihe ku mie en rupia, usot sie! Miul kuule on helikopter tyhjäkäynnil tuos pihal  ja bensiin hää on kallist. Kyl hyö polliisit siel Mora poliisiasemal nyt Tomteen viel uskoot! Mie ko mänen sinne ja kysyn hienost iha kirjakielel, et ”onkos täällä kilttejä poliiseja”, ja sanon, et kyl tääkii tää virkatovistus sit sinne peräst tulloo, et laittakaas vaa passi täl  Klaus- Heidi Tomtel; mie ko passikuvaskii  jo kävin.Sie vaa sit lähetät sen tovistuksen postis sinne peräst päi, nii kyl hää sinne pia tulloo. Ja nyt mie mään, että hyväst siulle vaa!

Nisse-Nasse

Tomte ehti, kuin ehtikin ensimmäisenä Klaus-Heidinä Arlandan lentokentälle ja riensi oitis Lufthansan asiakaspalvelun tiskille, esitti upouuden kuvallisen henkilöllisyystodistuksensa, virkatodistuksen nimenmuutoksesta ja kaivoi taskustaan tonttu Nisse-Nassen saksaksi – tonttu Nisse-Nasse on lukenut koulussa pitkän saksan – kirjoittaman lunttilapun, josta tavasi:

   -         Ich habe jetzt meine Name als Klaus-Heidi geändert. Habe ich die erste Stelle?

-         Eikös tuo ole se meidän Tomte, Lufthansan virkailija kuiskasi esihenkilölleen Magnus Engvallille riikinruotsiksi.

Klaus-Heidi Tomte

-         On se se, Tomte, kato, irtoparta mukana ja kaikki! Miten se on mennyt nimensä 

Irtoparta

muuttamaan? Jos minä oikein arvaan, niin se haluaa Berliiniin. Ja jos niin on – onhan se ensimmäinen Klaus-Heidi, eikä ole meidän asiamme arvostella edes taruolentojen sukupuolista suuntautumista – meidän on julistettava se kisan voittajaksi. Sanotko sinä sille, vai sanonko kuitenkin minä senior marketing specialistina.  No okei, okei, minä sanon, ei tarvitse tyrkkiä.

 

Lufthansas senior marketing specialist
Magnus Engvall

   -         Jag är Lufthansas senior marketing specialist i Stockholm och jag heter Magnus Engvall.  God dag. Onneksi olkoon herra Klaus-Heidi Tomte – vai pitäisikö sanoa neiti – sinä olet ensimmäinen Klaus-Heidi, joten olet voittanut menolipun Berliinin lennolle senaattoriluokassa, vuoden oleskelun ja täyden ylläpidon Lufthansan kustannuksella  täysin kalustetussa 70 neliön kämpässä neljännessä kerroksessa Berliinin trendikkäimmässä kaupunginosassa sekä nimikoidun polkupyörän!

 Vielä kerran, onneksi olkoon!

Lufthansan senaattoriluokka

-         Ja hitot mie annan sille polkupörälle, vaan mite mie siel Saksassa ollessain ossaan ees kaupassa käyvä, mie ko mie en haasta saksa sannaa…

-         Palkintoon sisältyy – meinasi vallan unohtua – vielä saksankielen intensiivikurssi, joten kyllä alkaa saksa Tomtelta kohta luistaa, kuin norjalaisen hiihtäjän suksi ennen dopingtestiä!

 

Pakaasit

   -         A vot vällee, kylhä mie sitte siel  varmaan pärjäjän… Millo mie saan lähtee, miul on täs kyll jo pakaasitkii mukanain!

-         Ihan vaikka seuraavalla Lufthansan lennolla. Mutta kuka sitten jakaa lahjat ensi Jouluna kaikille Ruotsin kiteille lapsille, kun sinä lähdet Berliiniin, senior marketing specialist Magnus Engvall ihmetteli.

 

Suomen Joulupukki
pajassaan

-         Kyl mie kasson, et nisset ja nasset sen hoitaat. Ja Suomen Joulupukki, hää ko on ennenkii minnuu auttant, tonttui on pant asseille. Koht ko mie hänel kännykäl täst vaa sinne hänel Joulupuki pajjaan pirrautan, nii hää ko lähettääp Ruottin puolel niit sellasii tonttui, jotka puhhuup suomeruottia, sitä muuminkieltä, kyl sie tiiät, nii jo vunukat tykkäjäät! Joks mie täst lähen lähtöaulaa? Myyäänkö siel terävii kans, esmerkiks Kossuu ja tallouskaljaa, miul alkaap olla hakkaava jano?

-         Tuosta vaan turvatarkastuksen kautta. Kyllä sieltä saa kaikkea, talouskaljaa, maitoa, Kossua ja Absolut vodkaakin löytyy! Niin, ja tietysti Lufthansan piikkiin! Trevlig resa and happy landing, kuten meillä on tapana täällä sanoa!

 

Talouskaljaa

  -         Noist häpylöist mie ko en ymmärrä, enkä landikii ylleensä oo juur käyttänt, enkä maituukaa oo ikuna juont, mut tallouskaljaa ja Kossuu mie tykkään juua. No se on heiku kei teil sit vaa, ja viel hei teijän heiluvil!

Tuon sanottuaan Klaus-Heidi Tomte siirtyi – kuten neuvottu – turvatarkastuksen kautta lähtöaulaan, eikä palannut enää milloinkaan takaisin Ruotsiin.

Der Weihnachtsmarkt vor dem
Roten Rathaus in Berlin

Joku ruotsalainen turisti kertoi myöhemmin nähneensä jotenkin tutun näköisen hahmon ilman partaa, mutta pipolakki päässään ja punanuttu tutusti yllään joulumarkkinoilla Berliinin Punaisen Raatihuoneen edustalla nauttimassa suurella halulla Glühweinia. Saattoi tuo kuulemma olla Klaus-Heidi Tomte, mutta saattoipa tuo olla joku muukin. 

Heidi Klum punaisessa nutussa

Kukaties se oli Heidi Klum punaisessa nutussa. 







Tähän vielä jos näin tarinan lopetukseksi Saksanmaalla erittäin suosittu Joululaulu.

PYYDYSTIVÄTKÖ SISKOKSET TODELLA "JOULUTONTUN"?

 

Punainen yöpaita, 
liivisukat,
piikkikorkokengät,
eikä aluhousuja lain!
Grrrr!

”JOULUTONTTU, JOULUTONTTU, PIMPO-PIRJO-SISKO KIIRUUSTI TÄNNE HETI NYT HEI, NYT TÄLLÄ ON SELLAINEN JOULUTONTTU!” Plondi-Riitta huusi kipaistessaan vain pieni punainen yöpaita ja liivisukat yllään, piikkikorkokengät jalassaan, eikä aluhousuja yöpaidan alla lain, koska näin joulun alusviikon torstaina luntakaan ei ollut vielä maassa ja kelikin oli plussalla, – siis viikoa ennen jouluaatoa – postilaatikollaan noutaakseen laatikosta Kymen-Sanomat Kotkan Hirssaaressa Norpantiellä.

Eläin

Siskonsa luokse Joulua viettämään tullut Pimpo-Pirjo syöksyi talon avoimesta ovesta pyörremyrskyn lailla ja koppasi yllättyneen ohikulkijan kainaloonsa ennen kuin tämä ehti edes kissaa sanoa. Olisi kai ehtinyt nimittää sitä yleisesti vaan eläimeksi, mutta ei missään nimessä olisi ehtinyt erittelemään sitä juuri kissaksi.

Ensio Olut oli lähtenyt aamuhämärissä tavanomaiselle Joulunaluskävelylleen kotoaan Kotkansaaren hirmuisesta jouluruuhkasta Hirssaaren vuosituhannen vaihteen asuntomessualueen hiljaisille kujille nyt viikkoa aiempaa aiemmin, koska Ensio Oluella oli hyvässä muistissa tapaus eräältä aiemmalta Joululta, jolloin hän oli tullut Jouluaattona kidnapatuksi 

Norpantie

”Joulutonttuna” koko Joulun pyhiksi erääseen Norpantien omakotitaloon. Nyt tällä retkellä Ensio Olut oli päättänyt välttää kokonaan tämän ns. uudemman alueen katuja ja samalla Norpantien vaarat kuljeksien vain varsinaisilla asuntomessualueen kaduilla, mutta kulkiessaan ajatuksissaan Tytärsaarentieltä Lavansaarentielle johtavaa kevyen liikenteen kujaa, eli ammattikielellä jk+pp-tietä, Ensio Olut oli kuin vahingossa ylittänyt Lavansaarentien ja jatkanutkin suoraan Hylkeentielle, ja niin hän oli löytänyt pian itsensä Norpantieltä Plondi-Riitan talon pihasta Pimpo-Pirjon kainalosta tennarit tukevasti korkealla ilmassa ja matkalla pirtin puolelle.

”Onkos tämä nyt varmasti sellainen Joulutonttu? Etten minä vaan jotain viatonta keskimittaista, ihan tavallista kotkalaista miestä näin heti aamutuimaan tässä kainalossani raahaa?” Pimpo-Pirjo varmisti asianlaitaa sisareltaan Plondi-Riitalta.

Viralinen virkavyö

”Aivan varmasti tuo on Joulutonttu; kaikki tarinoissa kerrotut tuntomerkit täsmäävät. Harmaa parta, lippalakki, pienikokoinen - en tiedä, mikä on kotkalaisen miehen keskimitta, mutta huomannet, että lyhyenläntähän tuo on - kuluneet farkut, niitä pitää ylhäällä virallinen virkavyö, musta 80-luvun nahkarotsi ja epämääräisen ikäinen. Ja kysytäänpäs siltä, että onko se Joulutonttu.”

”Minä en ole mikään Joulutonttu, minä olen Ensio Olut! Ja voisitko nyt, hiton amatsooni, laskea minut alas!” Ensio Olut huusi kovaan ääneen.

”Näetkös nyt, kun Joulutontulta kysyy, onko se Joulutonttu, tarinoidenkin mukaan Joulutonttu aina väittää, että se ei ole Joulutonttu, vaan muka joku ”Ensio Olut". Sekin siis täsmää.”

Ensio Olut Pimpo-Pirjon
olkapäällä housut vielä 
jalassa. 
Ensio Olutta kun pelottaa aina
korkealla, eikä hän uskaltanut
juuri pyristellä; niin eipä 
aikaakakaan, kun...

”Nyt meidän täytyy varmistaa, ettei tämä Joulutonttu pääse karkuun vaan täyttää meidän kummankin kolme asiallista toivomusta; edelliskerralla, kun minulla oli Joulutonttu kiinni, se yritti – kuten on kerrottukin – pakoon kaikin mahdollisin tekosyin”, Plondi-Riitta selvitti.

Pimpo-Pirjo, sen sijaan, että olisi laskenut Ensio Oluen maahan, pyöräyttikin hänet olkapäälleen, koska Plondi-Riitta keksi, että kun ”Joulutontulta” ottaa virkavyön ja samalla housut, ainakin päällihousut - ja ehkä varmuuden vuoksi myös aluhousut kokonaan poijes ja laittaa ne piiloon, niin ei se munasillaan karkuun livahda, ja riisui Pimpo-Pirjon olkapäällä avutonna pyristelevältä Ensio Oluelta housut laittaen ne kaappiin, kaapin oven lukkoon ja avaimen ylös oven päälle niin korkealle, ettei Ensio Olut siihen millään keinoin ylettäisi.

”Nytkö on sitten aika esittää ne asialliset toiveet tämän Joulutontun täytettäväksi?” Pimpo-Pirjo tiedusteli sisareltaan housuton Ensio Olut yhä olkapäällään.

”Ei kannata vielä, ensin täytyy saada se tunnustamaan, että se on Joulutonttu, eikä se varmaankaan tee sitä ennen Jouluaattoa; minä uskon niin, eihän se tunnustanut sitä viimenkään ennen kuin Jouluaattona. Mutta kun se viimein sen tunnustaa, sen on pakko täyttää meidän toiveemme ja myös pitää lupauksensa”, Plondi-Riitta sanaili aivan kuin Ensio Olut ei olisikaan ollut läsnä Pimpo-Pirjon olkapäällä.

”No pitikö ja täyttikö se sitten viime kerralla? Ja mitä sinä toivoit?”

Pinkki Mersu

”Piti ja täytti, mutta ei aivan kuten minä oletin. Minä toivoin pinkkiä Mersua, minun oveni takana oli Hannunpäivänä – siis Tapaninpäivän jälkeen – aamulla pinkki Mersu-polkuauto.”

Vaaleanpunainen
My Little Pony
-prinsessanlinna

”Kun minä toivoin vaaleanpunaista prinsessanlinnaa, minulle tuli vaaleanpunainen My Little Pony -prinsessanlinna, ja kun minä toivoin vaaleanpunaista prinsessamekkoa, minulle tuli vaaleanpunainen Prinsessa Ruususen balettimekko, siis tutu, joka on niin lyhyt, että minun villapöksyni näkyvät kokonaan sen alta. On siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun minä talvipakkasella käyn se päälläni tuossa Hirssaaren Salessa!” 

Prinsessa Ruusunen

”Ja kaikki tuokin tapahtui vasta, kun Joulutonttu oli ollut niin sanoakseni ”kakkospesällä” kokonaisen vuorokauden, eli olimme lempineet Aattoaamusta Joulupäivän aamuun! Mikään ei siis ollut täysikokoinen!”

”Jospa se, että sinun toiveesi jäivät – vaikka täyttyivätkin – alimittaisiksi, johtui siitä, että yksi vuorokausi lemmiskelyä on liian lyhyt aika täysmittaisten taikojen tekoon. Minä ehdotankin, että meidän täytyy saada tämä tonttu tavalla tai toisella – tarvittaessa vaikka kiduttamalla – jo nyt tunnustamaan, että tämä tonttu on Joulutonttu, jotta voimme viettää tämän tontun kanssa meidän kummankin ”kakkospesällä” kokonaisen viikon! Tuopas, sisko, pari pyykkipoikaa; eiköhän tämäkin tonttu, kun on pyykkipojat nänneissä, kohta ala laulaa!” Pimpo-Pirjo innostui ja taputti yhä olkapäällään pitelemäänsä Ensio Olutta paljaalle pyllylle.

”Minä tunnustan, älkää kiduttako, minä tunnustan, minä olen JOULUTONTTU!” Ensio Olut hihkaisi Pimpo-Pirjon olkapäältä.

Hupsista keikkaa vaan, ja nyt
kakkospesälle!
Mutta hei, aluhousut on aivan
selvästi piirretty jälkikäteen
tähän kuvaan Ensio Oluen
päälle, joten nekin oli kai
poistettu "Joulutontun" 
päältä jo hyvissä ajoin
ennen tämän kuvan
ottamista!

”No sehän kävi tällä kertaa helposti”, Plondi-Riitta lausui pehmeällä äänellä, nappasi niin nopeasti Ensio Olutta vyötäröltä niin, kun Pimpo-Pirjo laski Joulutontuksi tunnustautunutta Ensio Olutta alas olkapäältään, että Ensio Oluen jalat eivät ehtineet edes hipaista lattiaa ja riepotti Ensio Oluen makuuhuoneen puolelle.

Kaikki, mitä edeltä luit, on totta joka ainut sana – niin ajat, paikat, henkilöt, kuin tapahtumatkin; minä, jos kuka, tiedän sen, koska minä tämän kirjoitinkin. Mitä sitten sen jälkeen Jouluna 2015 tapahtui, sitä minä taas en tiedä, koska tästä hetkestä, kun minä tätä kirjoitan, on vielä viikko Jouluaattoon.

Kaikki tämä on 
totisinta totta,
koska minä 
kirjotin niin!

Mitä sitten tapahtui, se olkoon kunkin lukijan mielikuvituksen varassa. Siihen sopinee kuitenkin vanha kotkalainen sanonta: 
"Viä siä, miä vikisen; oo viävinäs väkisen, miä tuunki mielelläin."

Eikähän tämä ollut ainutkertaista; näin kävi jokunen vuosi aiemmin:

https://ensioolut.blogspot.com/2011/10/ensio-oluen-pikkusisko-ja-maahinen.html

       

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE KAIKESTA 

HUOLIMATTA! JA OIKEIN ONNELLISTA UUTTAVUOTTA!!!

MISSÄS SE OIKEA JOULUPUKKI NYKYÄÄN ON?

 

Ainoa oikea Joulupukki,
Väinö Joulupukki

Oikea suomalainen Joulupukki on syntynyt – tosin kummallisesti aikuisena – joskus 1910-luvulla, jolloin Suomessa ryhdyttiin viettämään Jouluaattoa; ei siis satoja vuosia sitten, kuten valheellisesti väitetään. Joulupukin isä oli Nuuttipukki, se tiedetään, mutta äidistä ei ole tietoa – lienee äiti karannut ajan tavan mukaan merille, kun raskaus oli tullut julki, mene tiedä, eikä ollut enää lapsen - tai ai niin siis - tämän aikuisen syntymän aikaan mailla, ei halmehilla..

Oikean Joulupukin
isä Nuuttipukki

Kuten me ikivanhat sukupolvet hyvin tiedämme, Joulupukki ei ole – eikä koskaan ole ollut – mikään ”kaikkien lasten ystävä”. Jos nyt ehkä ihan muutaman, mutta ei läheskään kaikkien.

Telkkarin
"Joulupukki"

Nyt ei tietenkään ole kyse tästä mm. telkkarin näyttelijöiden näyttelemästä ”Joulupukista”, jotka näyttelevät ”Joulupukkia”, vaan siitä oikeasta Joulupukista – tästä Väinö Joulupukista – ainoasta Joulupukista, joka on todella olemassa, eikä siis mikään taruolento.

Markus-setä ja
Lastentunti

Radiotoimittaja Markus Rautio – tunnettu sanonnasta ”Ja nyt kiltti Markus-setä lähtee paskalle” – määräsi mahtikäskyllään ohjelmassaan ”Lastentunti” vuonna 1927 Joulupukin 

muuttamaan Savukoskelle Koillis-Lappiin, Venäjän raukalle rajalle Korvatunturin kupeeseen surkeakuntoiseen pieneen 

Korvatunturin
autiotupa
räkkäaikaan

Metsähallituksen omistamaan autiotupaan – ja pysymään siellä muun ajan vuotta, paitsi Jouluaaton, jolloin hän voisi tulla sieltä pukin naamari naamallaan pelottelemaan rahallista – tai alkuun elintarvikkeina, kuten esimerkiksi tönkkösuolattuina silakoina tai silavana maksettavaa – korvausta vastaan yhdeksi illaksi kaikkia Suomen lapsia – väittäen, että koska Korvatunturilla on nimensä mukaisesti ”korvat”, Joulupukki muka kuulee siellä asuessaan, ”tuhmien” lasten kiukuttelun ja kränäämisen ainaisesta kaurapuuron syöttämisestä, ja tietää sitten Jouluaattona tuoda näille pilteille pienoisille risuja.

Eikä tämä ”Markus-setäkään” ollut mikään lasten ylin ystävä, vaan työaikanakin persosti viinaanmenevä Suomen Yleisradion alun perin radiokuuluttajan vakanssille vuonna 1926 valittu entinen Tampereen Työväen Teatterin näyttelijä Markus Rautio, jonka Radion johto kohta määräsi pitämään – ikään kuin rangaistuksena, koska mies oikeastaan vihasi lapsia – tätä Lastentunti-lastenohjelmaa, jotta tämä olisi paremmin esihenkilöiden jatkuvan silmälläpidon alaisena.

Vesa-Matti Loirin Spede Showssa ym. esittämä ”Nasse-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen” oli oiva parodia ”Markus-sedästä”, kuten vallan hyvin me ikäkulut tiedämme. Vrt. Nasse-setä Wikipedia.

Korvatunturin
autiotupa
talvella

Väinö Joulupukki, joka oli elellyt asunnottomana pirtun salakuljettajien parissa – välillä jopa Helsingin siltojen alla pultsareiden kanssa – tuohon mahtikäskyyn asti, lähti nyt jalkapatikassa vaivalloiselle taipaleelle ja kuukausia kestävälle vaellukselle tiettömien taipaleiden taa kohti Korvatunturia. Perille saavuttuaan syyspakkasella ja kaamospimeällä tuolle hänelle määrätylle autiotuvalle hän yhytti sieltä Amalia-nimisen lapinmuorin, joka opasti tuota etelänelävää pohjoisen elämisen alkuun.

Väinö Joulupukki ilman tuohinaamaria
sekä Amalia-muori Korvatunturin
autiomajan edustalla

Ensi töikseen Väinö Joulupukki, huomattuaan, että tuvasta oli polttopuut vähissä, lähti kohteliaana miehenä ulos pilkkomaan lisää puita. Hölmö etelän mies kun oli, niin lähti ilman kintaita. Ei aikaakaan, kun Joulupukki jo takaisin sisälle valittaen, että kun siellä menivät sormet kylmässä kirveen varressa heti ihan jäähän.

Rukkaskintaita

”No, laitappa ne pienet kätösesi nyt tänne minun reisieni väliin; kyllä ne täällä sulavat”, muori sanoi ja kehotti sitten, kun Joulupukki oli saanut sormensa sulamaan, laittamaan rukkaskintaat ja rukkaset käteen ennen menoa takaisin halonhakkuuseen.

Ulkoa alkoi kuulua pian kiivas kirveen kalke ja kohta Väinö Joulupukki palasi tupaan sylys täynnä polttopuita valittaen, että nyt hänellä olivat sitten ne korvat ihan jäässä. Tuosta alkoikin sitten kaunis ja lämmin, läheinen ihmissuhde.

Muori oli tuonut huomenlahjana mukanaan Joulupukille poroja, joita riitti jotostamaan vallan kahta puolta puuta. Muori laittoi oitis yhden poron lihoiksi, ja koparakeittoa oli kohta tarjolla.

Lapsosille valhetellaan, että
joulutontut ovat muka
oikeasti tällaisia..

Ensimmäinen talvi meni Joulupukilta elämään opetellessa, mutta jo seuraavana Jouluna hän ehti tuohinen Joulupukin naamari päässään lapsia pelottelemaan etelään jo aina Rovaniemeä myöten ja Joulu Joululta Joulupukki laajensi reviiriään yhä etelämmäs. Ei kestänyt Joulupukki enää kauaa olla aina kaiken kesää räkän syötävänä, vaan retkeili joskus kesäaikaan etelämpänä; jäipä muutaman kerran ennen sotia Joulun jälkeen etelään muutamaksi ajaksi naamioituneena – tässä tapauksessa siis ilman naamaria ja sisäturkki oikeinpäin – tuntemattomana eteläiseen Suomeen vetelehtimään.

Vuonna 1939 maaliskuussa Joulupukki oli näin naamioituneena kyläilemässä poroineen tutun kieltolakiajan pirtutrokarin elävänlesken luona Teiskossa, Tampereen naapurikunnassa; poro tankkasi kyläilyn ajan heinää rouvan avioerossa osituksena saaman pientilan heinäladossa.

mutta aikusten
oikeesti
joulutontut ovat
tällaisia!

Ihan tässä vaan, että tuohon maanaikaan Tampereella tiedettiin, että syksy oli kohta tulossa siitä, kun näkivät ensimmäisen teiskolaisen Tammelantorilla myymässä maataloustuotteitaan karvahatun läpät korvillaan.

Tavaratalo Tempon
avajaiset
Tampereella
vuonna 1939

Tuona vuonna avattiin Tampereella tavaratalo Tempo, Tampereen ensimmäinen tavaratalo, maaliskuun 20. päivänä, Joulupukkikin oli paikalla, mutta incognito, ja osti sieltä itselleen, sekä muorille tuliaisiksi tallukat. Sitten vihdoin keväämmällä Korvatunturille palattuaan, muorin tivatessa, että missäs sitä on taas vetelehitty, lauleskeli vaan, että 

Tallukkaat

”Amalia armas, paleleeko varvas, minä ostin sulle Temposta tallukkaat”. Tuosta tuli sitten sota-aikaan, ja melkein näin sanoin, oikein iskusävel (nyk. iskelmä).

Tuli sitten -50-luku ja kaikista vähemmänkin paremmista puodeista sekä myös Kalle Anttilan postimyyntitavaratalosta sai ostaa paperimassasta tehtyjä koreaksi maalattuja, pumpulipartaisia joulupukin naamareita, joten kuka tahansa kykeni mallaamaan talvipomppa väärinpäin päällään lapsille Joulupukkia. Vanhalta tuohinaamalta loppuivat työt.

Paperimassasta
tehty naamari

Aikansa huhhailtuaan ja Lapin riekkokantaa pahimman nälkänsä torjumiseksi veloitettuaan Väinö Joulupukki pakkasi vähät tavaransa – myös sen tuohisen naamarinsa – juuttisäkkiinsä, sanoi Amalia-muorilleen, että kiitos vaan ja se on sitten moi, ja muutti heinäkuussa 1957 Ruotsiin työnhakuun.

Mutta ei Ruotsissakaan kaivattu vanhaa tuohinaamaista Joulupukkia, ei edes suomalaismetsissä – sielläkin uskottiin jo vakaasti, vaikkakin pää usein vielä Juhannuksen vieton jäljiltä kahtaalle tutisten, amerikkalaismallin mukaiseen Coca Cola -Jultomteen – ja niin Väinö Joulupukki ajautui liukuhihnan ääreen Göteborgiin Volvon tehtaalle valmistamaan osaltaan edellisenä vuonna tuotantoon tullutta Volvo Amazonia.

Telkkarin Pukki
ja Tarva

Väinö Joulupukin poistuttua maasta toimittaja Niilo Tarvajärvi otti asiasta kopin ja alkoi puuhata 1960-luvulla Rovaniemelle suurellista Amerikan mallin mukaista Joulumaata ja perusti oikein Joulumaa Oy:n. Ei tullut Joulumaata, ei Joulupukkia, vaan ulosottomies Tarvajärven oven taa ja Joulumaa Oy meni pankrottiin. Tarvajärven omaisuus meni ja projekti päättyi 1987.

Volvo Amazon 1.8 S

Huikun-kuikun Ruotsinmaalla eläen Väinö Joulupukki sai kahdeksassa vuodessa rahaa säästöön ja osti säästöillään keväällä 1965 suoraan pakasta vedetyn kaksivärisen ja kaksiovisen Volvo Amazon 1,8 S:n henkilökuntahintaan Volvon tehtaanmyymälästä. Kruunuja jäi ihan hyvin vielä jäljellekin!

Ikean avajaiset
Tukholmassa
kesällä 1965

Kesälomallaan sitten aivan yllättäen samana vuonna Väinö Joulupukki päätti toteuttaa jo vuosia muhineen suunnitelmansa ja suunnisti Tukholmaan ensimmäisen Ikea-tavaratalon avajaisiin. Avajaispäivänä Ikeassa kävi yli 18.000 asiakasta, joten siinä häsäkässä kukaan ei kiinnittänyt huomiota Väinö Joulupukkiin.

Seuraavana aamuna näiden avajaisten jälkeen Ikean oven pielestä ulkopuolelta löytyi kuraiseksi tallaantunut ja muutenkin nuhjaantunut nurinpäin käännetty, verinen sarkapäällinen sisäturkki, veren tahrimat sarkahousut, joiden sisällä oli muutama luu, ja juuttisäkki, jonka sisällä oli tuohinen, rikkitallottu tuohinaamari. Ikean vahtimestari soitti poliisit paikalle, nämä tutkivat luut ja vaatteet, ja totesivat ”Tja, det var förmodligen bara en finne igen”, olettivat pienpetojen syöneen yöllä suuhunsa pois vainajan lihat, vieneet pään mukanaan, ja toimittivat jäännökset Suomeen.

Sisäturkki
oikeinpäin

Suomessa saatiin selville, että vaatteet sekä naamari kuuluivat aiemmin Savukoskella kirjoilla olleelle Väinö Joulupukille ja toimittivat ne Savukosken nimismiehelle. Pian oli Lapin Kansassa pikku-uutinen ”Väinö Joulupukki tallaantunut hengiltä Tukholmassa”.

Väinö Joulupukki myi vähänajetun uudenkarhean Volvonsa lähes tukholmalaisen Upplands Motor -autoliikkeen uuden vastaavan Amazonin ulosmyyntihintaan, nosti tilinsä tyhjäksi, pakkasi rahat laukkuunsa, osti Arlandan lentokentältä lentolipun Kauko-Itään, josta jatkoi matkaa vesitse Etelämeren autiolle saarelle, jossa asuu vallan vaan alastomia villi-ihmisiä, asettui asumaan heidän joukkoonsa ja ryhtyi opettamaan villeille Maalaisliitto-aatetta, kova ja tinkimätön maalaisliittolainen kun on.

Etelämeren Urho Kekkonen
kiipeää palmuun

Antoipa Väinö Joulupukki kaikille villeille mahdollisuuden valita aidot maalaisliittolaiset nimetkin, kuten Santeri Alkio, Marjatta Väänänen, Ahti Karjalainen ja Johannes Virolainen. Varsinkin Urho Kekkonen –nimi tuntuu yhä olevan kovin haluttu.