KYLLÄ ENSIO OLUT ON SITTEN NIIN TYHMÄ!

Kovasti pelvoittava tsompiini

Ensio Olut ei osaa, uskokaa tai älkää, Ameriikakonsteja, niinku nyt noita halloweenejä, kurpitsoja, thanksgivingejä, kalkkunoita ja sellaisia, mitä ne nyt on kummituksia, stompiineita, eiku – kun ne nyt on niin hiiskatin vaikeita kirjoittaa – siis niitä eläviä kuolleita, niitä sellaisia, jollaisia siellä Amerikassa elää – tai siis on.

Vatserin Sininen suklaatilevy

Tsompeja, niitähän ne on, tsompeja, eikä stompiineita; tsompeja tsetallahan ne tsompit kirjoitetaan! Mutta kun toi tseta on niin vieras kirjain suomenkielessä, ettei sitä käytetä muussa, kuin siinä Vatserin Sinsessä suklaassa. Siinäkin vain siinä suklaatilevyn päälipaperissa, se on siinä keskellä sitä Vatseria – siitä sen voi katsoa, miten se tseta kirjoitetaan.

Tsompiinit rientävät syömään

Ensio Olut on nähnyt oikein telkkarista Ameriikan sarjatelkkariohjelmassa, kuinka ne tsompit tuppaavat olemaan oikein maanvaivana siellä Ameriikassa, ja ne hyökkäävät halloweenina ihka elävien ihmisten kimppuun syödäkseen suihinsa ne elävät ihmiset – vai mitä kummaa ne aikovat niille oikeille eläville ihmisille tehdä – niin että niiden elävien ihmisten täytyy ampua ja räjäyttää ne elävät kuolleet tsompit taas ihan kappaleiksi ja kuoliaiksi.

Ameriikan Yliopiston hullu prohvessoori

Mitä ne elävät kuolleet, eli ne tsompit on sen jälkeen, kun ne on ammuttu taas ihan kuoliaiksi ja räjäytetty ihan tuusan nuuskaksi? Kuolleita eläviä kuolleita, vai mitä? Onko sitä tutkittu tieteellisesti Ameriikan Yliopiston hulluprohvessooritasolla?

Ei käy millään Ensio Oluen järkeen, että kuolleet kävelisivät ja haluaisivat syödä eläviä! Ei sitten niin millään!

Tai sitten Ensio Olut on niin vaan tyhmä, ettei ymmärrä Ameriikan henkimaailman tiedettä.

Verilettuja

Vampyyreissä on sentään edes vähän järkeä; Ensio Olutkin tykkää veriletuista.

Tsompiineiksi puettuja
lapsukaisia

Vallan on kamalaa se, kun ne siellä Ameriikassa pukevat lapsukaisensa halloweeninä kummallisiin kummajaispukuihin – esimerkiksi juuri näiksi tsompeiksi

Kurpitsansisälmyspuurua

Kurpitsakoktailia

 – ja laittavat ne pois jaloista kerjuulle ulos kylmään maailmaan kiusaamaan naapureitaan ja huutelemaan ameriikankielellä ”temppu tai hoito” vanhempien jäädessä vieraineen syömään perinteistä, isoäidin reseptillä ontoksi koverretun kurpitsan sisälmyksistä keitettyä Ameriikan herkkua, kurpitsansisälmyspuurua ja pämppäämään niistä ontoiksi koverretuista kurpitsakulhoista koktaileja – koktailit on sitä Ameriikan viinaa – lämpimiin koteihinsa!

Oksella

Kun nämä vanhemmat sekä vieraat ovat sitten juoneet päänsä täyteen sitä Ameriikan koktailiviinaa ja syöneet himona sitä kurpitsansisälmyspuurua, niille tulee siitä niin kauhean huono olo, että ne käyvät jonossa oksella ulkorappusilla ja pihatiellä.

Ameriikan iskä

Ja kas, kuinka ollakaan, kun lapsoset sitten rientävät kerjuukoreineen liukkaiksi oksennettuja rappusia pitkin koteihinsa, siellä Ameriikan iskä nuokkuu hassu Ameriikan tötteröhattu päässään sohvalla ja Ameriikan äiskä örisee kurpitsatissiliiveissään vessassa, vieraat ovat menneet, minne ovat kyenneet, Ameriikan hiphoppijytä ja höpötysrokki raikaa Ameriikan reteoista täysillä ja kurpitsansisälmyspuurukin on jo ihan kylmää.

Ameriikan äiskiä
kurpitsatissiliiveissä

Nyt suomalaiset – nuoret naiset ja vallankin lauseiden loput kiekaisevat puppelipojat – ovat innostuneet ameriikkalaisuudesta niin, että kurpitsajuhlia kohta höynähtävät järjestämään! Pian laittavat vielä lapsetkin kerjuulle, voi lapsiraukkoja.

Ai, ovat jo höynähtäneet ja järjestävät jo?

Liike-elämä ainakin on ihan höynänä ja jakaa koteihin ja nettiin mainoksia, joissa hehkutetaan vallan edullisia halloween-tuotteita.

 

Virnottavia kurpitsoita

Ensio Olut oli vallan häpnaatilla lyöty käydessään männäviikolla Karhulan S-Marketissa ja huomatessaan kotimaisten kurkku- ja tomaattihyllyjen päällä muovisia Ameriikan kurpitsoja, joille oli liimattu virnottavat naamat! Hyi hirvitys, kuinka Ensio Olut peljämystyi! Vieläkin selkäpiitä karmii!

Katsoessaan lauantai-illan Uutisvuotoa Ensio Olut luuli nähneensä ohjelman juontajan laittaneen päähänsä kurpitsan, mutta tarkastettuaan näköhavaitonsa oikean laidan YLE Areenasta, havaitsi, että juontajalla ei ollut onneksi kurpitsaa päässään; Baba Lybeck oli vaan ottanut silmälasit päästään.

Baba Lybeck telkkarissa
ilman silmälaseja

Miten Ensio Olut voikin olla sitten tyhmä! Eihän nyt verovaroin ylläpidettävässä Suomen Yleisradiossa nyt sentään! Ameriikan ilveilyä olisi sellainen!

Ja sitten tuli tämäkin vielä, virallisen Suomen salaisen agentin Ensio Oluen salaa perustama erittäin salainen USA:n presidetti Barack Obaman Ameriikan salakielisiä matkapuheluita ja tekstiviestejä salakuunteleva sekä -lukeva urkinta- ja vakoiluorganisaatio paljasti seuraavan ameriikkalaisten salajuonen, jolla ujuttautua salaa ja huomaamattomasti syvälle suomalaisuuden luihin ja ytimiin:

Salakuuntelu-
känykkätissiliivit

Suomi-Amerikka Yhdistysten liiton piirissä on jo hyvän aikaa salassa pohdittu Kiitospäivän tuomista osaksi myös suomalaista elämäntapaa.

- Kiitospäivän vietto on osa amerikkalaista kulttuuria ja osa kansainvälisyyttä. Yhdysvallat on maailman kolmanneksi suurin maa ja siksi sen kulttuuria on hyvä tuntea, perustelee ajatusta joku Amerikassa asunut nainen. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!

- Niin, jatkaa eräs toinen Amerikassa asunut, pian suomalaiset sitten unohtavat joulukuun kuudennen ja alkavat juhlia heinäkuun neljättä, Independence Day'ta, Yhdysvaltain Itsenäisyyspäivää, ja ryhtyvät kutsumaan sitä asiaan kuuluvasti yksinkertaisesti "Fourth of July", kuten me muutkin kunnon usalaiset! LOL (amerikkalaiset Ensio Oluen tietämän mukaan nauravat noin, LOL LOL LOL)!

Kiinalainen lohikärmes

LOL LOL vaan itellenne, eivät suomalaiset sentään aivan jokaiseen halpaan mene. 

Miks’ei samantien muidenkin ulkomaiden kulttuureita sotketa supisuomalaisuuden joukkoon? Esimerkiksi Kiinan juhlapäivissä on, mistä valita; Kiinan kalenterin ajanlaskukin on noin 3.500 vuotta vanhempi, kuin meidän.

Tuossa alla on luettelo ensivuoden kivoista kiinalaisista juhla- ja vapaapäivistä, että siinä on sitten, mistä valiten panna.

http://www.timeanddate.com/holidays/china/2014

Kiinalainen uudenvuoden
jellona

Ja ei kun leijonatansseja ja lohikäärmeskulkueita harjoittelemaan siitä, hus, hus!

LUVATON KÄYTTÖÖNOTTO

Aloitettakoon tämä kirjoitus ottamalla julkeasti käyttöön Päijät-Hämäläisen valtalehden uutinen:

ETELÄ-SUOMEN SANOMAT

18.10.2013 9:07 - päivitetty 9:39

"Hollolalaisessa huoltamomyymälässä tapahtui torstaina iltakymmenen jälkeen erikoinen näpistystapaus.

Mäyräkoira ja mäyräkoira

Liikkeeseen oli tullut nainen taluttaen oikeaa mäyräkoiraa. Hän oli kierrellyt myymälässä koiransa kanssa ja anastanut lopuksi niin sanotun olutmäyräkoiran.

Henkilökunnan havaittua naisen puuhat tämä oli hylännyt aidon koiran myymälään, pitänyt olutpakkauksen ja poistunut sen kanssa.

Naista ei etsinnöistä huolimatta löydetty. Poliisi tutkii asiaa näpistyksenä.

Hylätty koira sai poliisikyydin turvalliseen koirahoitolaan."

Koska Ensio Olut seuraa jatkuvasti ja vallan tiiviisti aikaansa, laitetaanpa tähän jatkoksi YLE:n uutinen verkkosivuilta:

·                                 UUTISET

·                           KOTIMAA

Kotimaa 21.10.2013 klo 12:50 | päivitetty 21.10.2013 klo 14:52

Poliisi: Mäyräkoirajuttu selvisi - "koirat" vaihdettiin

"Hollolassa sattunut erikoinen mäyräkoirajuttu on selvinnyt. Poliisin mukaan nainen, joka nappasi ABC-huoltamolta "mäyriksen", eli 12 oluttölkin pakkauksen, on tavoitettu.

                             

Erikoinen kaljojen anastusjuttu herätti viime perjantaina laajaa huomiota. Edellisiltana Hollolan Salpakankaan ABC-myymälään mäyräkoiran kanssa tullut keski-ikäinen oli aikansa kierrellyt myymälää. Lopulta nainen oli napannut hyllystä mukaansa niin sanotun mäyriksen eli 12 tölkkiä sisältäneen olutpakkauksen ja poistunut paikalta.

Poliisimäyräkoira

Nainen jätti myymälään kuitenkin hihnassa olleen elävän koiransa, joka sattui olemaan rodultaan mäyräkoira. Poliisi tavoitti naisen seuraavan vuorokauden puolella. Poliisin mukaan mäyräkoirat on nyt vaihdettu.

Tosin poliisi ei tiedä, onko nainen hakenut lemmikkinsä koirahoitolasta, jonne virkavalta eläimen vei yön saatossa, kertoo rikosylikomisario Jouni Takala Päijät-Hämeen poliisista. Oluet poliisi on saanut takaisin, ja tapausta tutkitaan näpistyksenä."

Takavuosina oli lehdistössä tuon tuosta uutisia moottoriajoneuvojen luvattomista käyttöönotoista. Mokomista pikkurikkeistä ei seurannut juuri tukkapöllyä 

ihmeellisempää rangaistusta; kaljupäiset tukistettiin tuolloin uskoaksemme ilmastointiteipillä. Nykyään tuollaisen teon nimike on moottoriajoneuvon

käyttövarkaus, josta tuomio on sakkoa, tai enintään puolitoista vuotta vankeutta. Lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta tuomitaan vain sakkoon.

Rosvo

Polkupyörän luvatonta vientiä ei sen sijaan pidettäne varkautena lain, eikä sen yrittämistä varkauden yrittämisenä semminkään, jos ei ole tietoa, kenen polk’veiviä on oltu yrittämässä viedä. Tämän todistaa seuraava Savon Sanomissa Vapun 2012 jälkeen julkaistu uutinen:

"Yli 70-vuotiaalla murtovälineet mukana

Mummo yritti varastaa pyörän

Asta Tenhunen

8.5.2012 18:01

Poliisi yllättyi täysin, kun pyörävarkaudesta epäilty osoittautui yli 70-vuotiaaksi naiseksi, joka oli varustautunut murtovälineillä.

Voimapihdit

Tapauksesta ei ole kuitenkaan toistaiseksi kirjattu rikosilmoitusta, koska poliisi tiedä, kenen pyörää nainen yritti viedä.

Erikoinen vyyhti sai alkunsa vappupäivän iltana, kun ohikulkija näki vanhan rouvan tarmokkaasti työkaluilla yrittävän rikkoa pyöränlukkoa Kuopion linja-autoaseman luona.

Poliisi

Kun nainen huomasi tulleensa havaituksi, hän lähti vimmatusti karkuun jo käytössään olleella toisella pyörällä ja ajoi kevyen liikenteen siltaa ylös Puistokadun suuntaan.

Silminnäkijä soitti hätänumeroon ja lähti juosten hänen peräänsä, mutta vanha rouva karisti seuraajan kannoiltaan hautausmaan kohdalla

Poliisipartio huomasi tuntomerkkeihin täsmäävän henkilön Asemakadulta.

Nainen yritti ensin lähteä myös poliiseja pakoon, mutta takaa-ajo tyssäsi, kun poliisit topakasti käskyttivät mummon seisahtumaan.

Poliisien kiinniottama nainen osoittautui todella yli 70-vuotiaaksi, ja häneltä löytyi ammattimaiseen tyyliin rautasaha ja pihdit, joilla lukon olisi saanut rikki.

Nainen tunnusti poliiseille, että oli jo päivällä katsonut valmiiksi kiinnostavan pyörän.

Poliisi selvittää vielä, millä nimikkeellä tapausta tutkitaan. Tässä vaiheessa poliisin mukaan tärkein on, että rikos saatiin estettyä. Poliisi myös otti haltuunsa rouvan murtovälineet."

Ei näin...

Poliisi ja vakuutusyhtiöt vaan neuvovat, miten polkupyörä pitää merkitä, vakuuttaa ja lukita, ettei se joutuisi pitkäkyntisten haltuun; ja jos, tai kun se kuitenkin joutuu, miten siitä saa – jos saa – korvauksia.

Vaan näin!

Näin talven taas valitettavasti lähestyessä lisääntyvät sitten potkukelkkavarkaudet; potkukelkkoja ei vakuutus juuri korvaa. Ensio Oluella on kuitenkin varma neuvo potkukelkkavarkaita vastaan. Ei kai ketään niin pöljää löydy, että varastaisi potkukelkan kesäkelillä, mutta talvella on toisin.

Terästyttelin pepusta löytämänsä
raon täyttöhitsaamiseen 
Ensio Olut käyttää tässä 
OK 48.00 3,2 mm
hitsauspuikkoja

Potkukelkkavarkauksien estämiseen onkin syytä ryhtyä jo hyvissä ajoin sulan maan aikaan. Hankitaan pihamaalle noin 2 X 4 m:n pala 4 mm:n patarautaplootua / 1 potkukelkka. Kun patarautaplootu on hankittu, käydään rakennuskonevuokraamosta hitsausmuuntaja tai muuntajaa kevyempi  puikkohitsausinvertteri, esimerkiksi Kemppi Minarc 150 Evo, muutama kappale OK tai ESAB 48.00 3,2 mm hitsauspuikkoja – rutiliinipuikotkin käyvät, vaikka niillä tehty hitsisauma ei ehkä täytä luokkahitsausvaatimuksia, mutta R-puikko syttyy helpommin ja palaa myös vaihtovirralla – ja sitten vaan hitsaten potkukelkka jalaksista kiinni rautaplootuun. Kun rautaplootu sitten pakkasten tultua jäätyy maahan kiinni, niin eipä voro vie kelkkaa sitten talvella!

Invertteri Kemppi
Minarc 150 Evo

Jos puolestaan mopopoika vie mummolta käsilaukun, poika, jos on jo täyttänyt viisitoista vuotta, saa oitis syytteen ryöstöstä, vaikka olisi tarvinnut käsilaukkua ihan vaan omaan käyttöönsä! Onko tämä nyt tasa-arvoa, Ensio Olut kysyy vaan!

Mennäänpäs sitten vakavampiin varkauksiin ja vallan ulkomaille itään:

"Venäläinen mies sai syytteen kokonaisen maantien varastamisesta

M. Alex Johnson, täysaikainen toimittaja, NBC News

2.8.2013

Venäläinen mies tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan kokonaisen maantien varastamisesta, Venäjän sisäministeriö sanoi tällä viikolla.

Varastettu venäjäläinen tie

Venäjän uutistoimisto RIA Novosti raportoi torstaina: ”40-vuotias Komin tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa asuva mies myönsi varastaneensa 82 teräsbetonilaattaa, jotka muodostivat noin 1 kilometrin pituisen Parchegin kylästä Vychegda joelle vievän tien.”

Poliisi selvitti maantien ryöstämisen, kun he yhyttivät kolmen raskaan kuorma-auton saattueen kuljettamassa betonilaattoja. Autojen kuljettajat sanoivat, että laatat oli irroitettu ja kuormattu yhdistelmätyökoneella, joka joka on samalla sekä puskutraktori että trukki.

Sisäministeriön arvion mukaan laattojen arvo on 200 000 ruplaa eli noin 6 095 dollaria (n. 4 572 €)."

Venäläinen yhdistelmätyökone,

kuorma-auto-hullu-jussi

Vaikka on harvinaista. että kokonainen tie katoaa, Venäjän lähihistoria on täynnä muun infrastruktuurin varkauksista, erityisesti siltojen, jotka ovat arvokkaita niiden metallin vuoksi.

Viimeksi Nozma joen ylittävä silta Frolovon kylässä, koilliseen Vologdan kaupungista on varastettu kesäkuussa. Sisäministeriö raportoi, että traktorilla vedetyn sillan raahausjäljet johtivat metsään halki suoraan syyllisen kotiin.

Miehen, jonka viranomaiset sanoivat vaivalla purkaneen sillan polttoleikkurilla, voivan myös saada jopa kaksi vuotta vankeutta."

Pysytään entisen Neuvostoliiton alueella, nyt siirrytään 1960-luvulle Neuvosto-Eestiin Vironmaalle. Ja maalta vesille.

Lossiranta, kuvakaappaus

Vanhemmat Ensio Oluen lukijat muistanevat Hannu Karpon ohjelman varastetusta Kavatsun lossista, joka oli Võrtsjärvestä Peipsjärveen laskevassa Emajõessa.

Kavatsun lossi oli ollt kateissa jutun tekoaikaan jo yksitoista vuotta, mutta tuoko olisi lossivahteja haitannut; miehet kävivät lossituvalla säännöllisesti ”töissä” ja palkka juoksi. Mikäs sen mukavampaa. Varastettu lossi palveli tuon ajan kalastusaluksena Peipsjärvellä.

Kavatsun lossi nyt

Emajõessa on nykyisin uusi lossi ja lossirantakin lossitupineen on kunnostettu. Lossivahteja ei kuitenkaan näy mailla, ei halmeilla, ja lossikin on lukittu rantaan vahvalla kettingillä.

Sitten aavalle merelle merirosvojen joukkoon, mutta ei suinkaan – kuten lukijat varmaan tässä vaiheessa odottavat – Jäämerelle ja öljynporausta vastustavien Greenpeacen merirosvojen pariin, vaan lämpimämmille vesille, Caribian leppeille aavoille ja tositapahtumiin vuosisatojen taa.

 

Tässä kuitenkin ennen aavoille siirtymistä videoita eräästä toisesta luvattomasta lossin käyttöönotosta tuolta itäisen rajamme takaa:

Ja voi sitä riemua, kun lossi sitten löytyi!

No nyt lopuksi se odotettu merirosvotarina:

Caribian aava meri

Merirosvo-kapteeni Roope Grant ja hänen papukaijansa Polly – kaikkien merirosvojen papukaijojen nimi on Polly – olivat paenneet merirosvolaivan upottua dramaattisessa, perin urheassa St Thomas -saaren vesillä käydyssä taistelussa Espanjoolan laivastolle ainoina pakoon päässeinä merirosvoina ainoalla pinnalle jääneellä merirosvolaivan pelastusveneellä, ja olivat nyt tuuliajolla purjeetta, airoitta Caribian meren rannattomilla aavoilla.

Vanha
traanilamppu

Tutkiessaan löytyisikö veneestä muonavaroja, merirosvo Roope Grant törmäsi vanhaan kupariseen traaniamppuun. Toivoen salaa mielessään, että lamppu olisi sellainen taikalamppu, jossa on henki, kapteeni Grant alkoi hieroa lamppua voimakkaasti epäillen kuitenkin, että tuskin sieltä mitään lampun henkeä tulisi esiin; sellaistahan tapahtuu vain saduissa ja tämä oli totisinta totta. 

 

Elttaantuelta
valaanrasvalta
haiseva lampun henki

Merirosvo-kapteeni Roope Grantin hämmästykseksi, arvon lukijat, lampun elttaantuneelta valaanrasvalta haiseva henki näyttäytyi. Tämä henki kuitenkin totesi, että hän – lilluttuaan haisevassa valaanrasvassa iät ja ajat –  oli menettänyt suurimman osan taikavoimistaan, ja voisi toteuttaa ainoastaan ​​yhden toiveen, ei enää alkuperäisen standardin mukaista kolmea. 

Hetkeäkään miettimättä  merirosvo tokaisi, "Täytä koko meri maailman parhaimmalla rommilla!" 

Lampun henki taputti käsiään, syntyi korviahuumaava kohina, ja heti koko meri muuttui hienoimmaksi rommiksi, mitä kukaan kuolevainen oli koskaan juodakseen saanut. 

Tämän tapahduttua henki sekä haju katosivat. Vain lempeä rommin liplatus veneen laitoja vasten rikkoi hiljaisuuden. 

Tympiintynyt papukaija

Papukaija Polly katsoi tympeän näköisenä merirosvoa ja pitkän hiljaisuuden jälkeen rääkkyi:

"Nythän sinä  saatanan kaheli meriroismo ja umpitollo sen laitimmaisen tempun teit; nyt meidän täytyy sitten kusta veneeseen!" 

ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN

Jääkauden eläimistöä

Aivan ammoisina alkuaikoina Alku-Suomessa ei asunut niin yhtikäs ketään; maassa oli vain jättiläishirviä (Megaloceros giganteus), susia (Canis lupus), jäniksiä (Lepus timidus) ja muita sellaisia (Aliis huiuscemodi), mutta ei niin alun ensimmäistäkään ihmistä (Homo sapiens).

Muualla maailmassakaan, siis alku-ulkomaassa, ei ollut aluksi paljon ketään; olipa vaan muutama luolissa asuva alku-ulkomaalainen.

Alkuhärkä, eli munaton alkusonni

 Sen lisäksi, että ulkomaassa ei ollut aluksi paljon ketään, siellä ei ollut aluksi myöskään kovin paljon jättiläishirviä, susia, jäniksiä ja muita sellaisia. Siellä alku-ulkomaassa oli tietenkin kyllä niitä alku-ulkomaan metsän alkueläviä, mm. alkuhärkiä (Bos taurus) ja alkulehmiä (Auðhumla) ja muita alkueläimiä (Alia protozoa).

Alkueläimiä

Luolanainen

Kun alku-ulkomaan alkuväestö (Primitivae populatio) sitten keksi, miten lisäännytään, alku-ulkomaalaiset alkuihmiset alkoivat lisäntyä vallan villisti. Pian ulkomaan metsissä kävi senkaltainen litinä ja loiske, kun alku-ulkomaalaiset kävivät innolla ja apinan (Catarrhini) raivolla niin nuoret, kuin vanhat luolaihmiset lisääntymään, koska havaitsivat sen – siis lisääntymisen alkuunpanon (Cuius coitus) –  vallan hauskaksi puuhaksi, vaikkakaan heitä ei sitä puuhatessa yhtään naurattanut.

Lisääntymistä (Filii nativitatis) ja sen alkuunpanoa eivät luolaihmiset (homo speluncis) osanneet millään muotoa yhdistää toisiinsa; pieniä alkuihmisiä (Parvum homo primitivae) vaan tuli.

Pieni sammakko
lumpeenlehden
eessä

Alkuväestön sitten lisääntyessä nälkäkin kasvoi, joten siihen asti riittänyt pienten alkueläinten, kuten esimerkisi sammakoiden (Rana temporaria) pyydystyskeinona käytetty käsittäminen, eli alkueläinten kiinniottaminen pelkin käsin ei ollut riittävän tehokas elannon hankintakeino, alkuihmiset keksivät nuijan. Nuijan keksittyään alkuihmiset alkoivat käyttää sitä myös keskinäiseen kommunikointiin; aiemmin oli riittänyt pelkkä käyminen käsiksi.

Sitten, kun alku-ulkomaalaiset olivat lisääntyneet niin kyllin, että nuijakaan kommunikointivälineenä ei enää riittänyt, he keksivät ruveta puhumaan keskenään; näin sai alkunsa puhekieli, josta nyttemmin käyetään termiä ulkomaankieli (peregrinae linguae).

Ensimmäinen puhuttu lause lienee ollut ”antaisit nyt” ("Pedicabo ego adepto"), ensimmäinen kokonainen virke ”ei tänään, päätä särkee” ("Non hodie, dolet caput meum"). Tällaisesta sivistyneestä sananvaihdosta käytetää tätänykyä termejä ”vonkaaminen” ja ”pihtaaminen”.

Ja tähän tuo löpinä on johtanut

Ennen puhekielen keksimistä vonkaava alkuäijä oli yksinkertaisesti kopauttanut pihtaavaa alkumuijaa (Veterum pullus) nuijalla kevyesti päähän, josta toimenpiteestä oli tietenkin tullut alkumuijalle päänsärkyä; nyt voitiin siirtyä sivistyneenpään, käsitteelliseen keskusteluun, ja jättää päivittäisessä kanssakäymisessä sivistymättömän nujan käytön vähän vähemmälle.

Seuraavaksi nämä alku-ulkomaalaiset alkoivat viljellä ja syödä viljaa; syntyi maanviljelyskulttuuri (agri cultura).

Kaikkien pirtaan tämä tällainen peli ei sopinut – mahahan sellaisesta menee vallan sekaisin ja kakkostyypin diabetes iskee kaiken päälle sitten – kunnon lihaa sen olla piti; mitä nyt joitain juureksia siihen joukkoon, niitä kun löysi vallan pienellä vaivalla kyntämättä, kylvämättä sieltä täältä metsästä.

Keräilijä. Metsästäjä on missä lie,
kai metsämässä 

Tällainen alku-ulkomaalainen ylenpalttinen kulttuuri ja sivistys alkoi tietenkin ajanmittaan riepoa näitä metsästäjä-keräilijä-alkuihmisiä (Venator-Congregantis populum in primitiva) niin, että näistä lyhytjalkaisimmat kyrsiintyivät vallan ja lähtivät mannerjään vetäytyessä ulkomaalaisen alku-sivistyksen alkulähteiltä ja piiristä mahdollisimman kauas pois kohti pohjoista.

Villamammutti

Pysähdyttyään muutaman kerran muutaman sukupolven ajaksi syömään kaiken muun riistan joukossa vähiä villamammutteja (Mammuthus primigenius) nämä alkuihmiset saapuivat Yodianmeren etelärannalle. Siellä he pysähtyivät syömään pois kuleksimasta loputkin näistä villamammuteista tämän aavan meren tuolta puolen eli etelärannalta ennen kuin kääntyivät siitä oikealle ja lähtivät kiertämään tuota merta.

Viimein nämä persjalkaiset (Pedibus asinum), eli alkusuomalaiset pääsivät talviaikaan, kun maas on hanki ja järvet jäässä, vesistöjen yli ja saapuivat kevään korvalla vihdoin Orimattilan Myllykoskelle.

Yodianmeri
n. 12.000 vuotta sitten

Orimattilan Myllykoskella ensimmäinen paikalle ehtinyt alkusuomalainen – joka oli siihen asti ollut vaan joku alku-ulkomaalainen – huusi suureen ääneen, että onkos täällä ketään.

Vanha kivikautinen asuinpaikka.
Kuvan kivet ja vaatteetkin ovat 
ihan kivikaudelta, nii'in
ancient season

Kun mistään ei kuulunut vastausta, tämä ensimmäinen alkusuomalainen, eli suomalaisten persjalkainen esi-isä, sanoi perässätulijoille, että tähän me alku-ukomaalaiset sitä sitten perustetaan se vanhin tunnettu suomalainen kivikautinen asuipaikka ja kopautti ensimmäisenä kohdalle osunutta persjalkaista naisenpuolta sivistymättömästi kevyesti nuijalla päähän ja ryhtyi tekemään tämän suomalaisten esiäidin kanssa ensimmäistä alkusuomalaista.

Näin sai Suomen kansa alkunsa ja tuota ensimmäisenä Suomen kamaralle astunutta suomalaisten esi-isää alettiin sitten kutsua Alku-Ensioksi. Toiseksi saapunutta ruvettiin nimittämään tietenkin Toisioksi.

Alku-Pirjo, alkusuomalaisten
uhkea persjalkainen esiäiti.
Nam!

 Tämä ensin saapunut, eli Alku-Ensio on siis myös Ensio Oluen esi-isä. Ensimmäisen esiäidin nimi lienee ollut Alku-Pirjo - sen verran hänestä tiedetään aivan varmasti, että hänkin oli joku persjalkainen alku-ulkomaalainen.

Kerran sitten, kun kivikauden miehet Alku-Ensio ja Toisio istuskelivat vanhuuden päivinään leirinuotiolla grillaamassa huikopalaksi vihoviimeisen Suomenneimellä eläneen villasarvikuonon (Coelodonta antiquitatis) kylkeä, kaksi nuorta miestä käveli leiripaikan ohi kumautellen vuoronperään toisiaan nuijalla päähän, sanoi Alku-Ensio Toisiolle:

”Mitähän tästäkin nuorisosta vielä tulee, kun näillä nykynuorilla ei ole muuta mielessä, kun miten vaan saada nuppi turvoksiin!”

Nyt saa toi räppääminen
riittää ,tai kumahtaa!

Toisio siihen:

”Ulkomaan kotkotuksia, ulkomaan kotkotuksia; enkös minä ole sanonut, tuollaista se polkan ja jenkan kuunteleminen sitten teettää! Humppa ja tango, ne ovat meille alkusuomalaisille sopivaa kuunneltavaa!”

Tosiasiahan on siis, että ensimmäiset suomalaiset olivat ulkomaalaisia.

Eikä suomalaisten kannata ulkomaalaisille ainakaan mennä vittuilemaan, koska enemmistö maailman ihmisistä on yhä – ja tulee aina olemaan – ulkomaalaisia.