RASISTI

 

KKK Supermarket

Miksi amerikkalaiset valkoihoiset turistit hihittävät taka aikoina hillittömästi mennessään sisälle suomalaiseen K-ketjun Supermarkettiin? Miksi sitten taas puolestaan afroamerikkaiset turistit menevät nauraen S-markettiin?

Vääksyn Ass-Market

No tietysti, koska ensin mainitun katolla kyltissä seisoi ”KKK Supermarket”, jälkimmäisen nimi ”S-Market” suomeksi lausuttuna sitten taas kuulostaa amerikkalaisen korvissa ”Ass-Market”.

Puolalainen S-Market

Sitten seuraa tämän jutun huumoripläjäys, eli ajankohtaista Suomen Eduskunnasta:

Heil Hitler, meil Kosola!

”Puhemiehelle

Syyskuun 27. päivänä 2013 eduskunnassa vieraanani ollut Seppo Lehto teki natsitervehdyksen istuntosalin yleisölehterillä. Otin tervehdyksestä valokuvan.

Ymmärrän nyt toimineeni väärin. Tuomitsen natsismin enkä hyväksy sitä missään muodossa. Pyydän anteeksi tapahtunutta.

Hyväksyn puhemiehen minulle antaman perustuslain 31 §:n mukaisen huomautuksen. Kunnioitan eduskuntaa instituutiona enkä halua sitä loukata.

Jatkossa otan täyden vastuun eduskunnassa luonani vierailevista henkilöistä ja kerron heille eduskuntakäyttäytymisen säännöt.

3.10.2013
James Hirvisaari
Kansanedustaja”

Vääksyn kanava.
Mutta missä on se
kuulu rautateiden 
risteysasema?

Tämä vääksyläinen veturinkuljettaja – Vääksyhän on, kuten vallan hyvin tiedämme, maankuulu, vilkas rautateiden risteysasema, joten siellä on näitä veturimiehiä pilvin pimein – on ilmoittanut lisäksi ei olevansa rasisti, saati äärioikeistolainen. Uskotaan, uskotaan, uskotaanhan se, kun James (Persu-puolueesta erotettu 4.10.2013) ”Potkukelkka” Hirvisaari kerran itse niin sanoo!

Tämä gospelia laulava ja inttiä käymätön C-mies – asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta terveydellisistä (joko fyysisistä tai psyykkisistä – kukin arvelkoon itse tykönään, kumpi on tässä tapauksessa kyseessä) syistä rauhanajaksi (palveluskelpoisuusluokka C) –  James Hirvisaari on kastettu supi- perussuomalaisilla nimillä Erkki Kalevi, mutta koska hän rakastaa niin kovin kaikkia ulkomaalaisia ja vallankin eteläisiltä ja itäisiltä mailta tulevia maahanmuuttajia, hän on vaihtanut kotoisen Erkki-etunimensäkin ulkomaalaiseksi Jamekseksi vallan!

Ensio Olut arvelee, että kyseessä tässä tapauksessa taitaa olla latva-C.

 

Sepänsällin spesiaali

Jerry Cotton puolestaan – toisin kuin C-mies James ”Potkukelkka” Hirvisaari – on G-mies, joka ei juuri virsiä veisaa, vaan antaa sen sijaan tarvittaessa sepänsällin spesiaalin viuhua! Tuli tuossa vaan mieleen, kun inttiaikaan tuli 70-luvulla noita Jerry Cottoneita KarPr:n prikaatinbussin kyydissä Vekaralta Lahteen, ja päinvastoin, luettua. Jee, jee, Jerry, Jerry!

Sitten vakavampaan, suomalais-ugrilaiseen filologiaan, eli kielitieteeseen.

Nyt Ensio Olut -setä (palveluskelpoisuusluokka A) entisenä vääksyläisenä kertoo, mikä, tai kuka oikein on rasisti.

Aloitetaan sanasta rasi.

 

SA-240, Raskas Sisu, "Rasi"

Rasi – paitsi että se on lyhenne Puolustusvoimien ajoneuvon mallimerkinnästä SA-240, ”Raskas Sisu”, jonka kuljettajaa voidaan loogisesti nimittää rasistiksi (vrt. ”Masi”, SA-150, ”Maasto-Sisu” ja ”Pasi”, XA-180/185, ”Panssari-Sisu”) – tarkoittaa kesä-heinäkuussa parhaassa lehdessä olevaa karsimattomana kuivamaan kaadettua lehtimetsää.

Rasille kaadettua lehtimetsää

Sana rasittaa tarkoittaa alun perin kaskisuomeksi kaataa lehtipuumetsää kuivumaan kaskettavaksi, kunhan rasi on riittävästi kuivunut; tällaisessa rasille kaadetussa rangikossa on sitten rasittavaa kulkea.

Tästä seuraa johdonmukaisesti, että rasisti (vrt. basisti on muusikko, joka soittaa bassoa) on metsuri, joka kaataa puita rasille!

Tämä ei siis ole James Hirvisaari
puhtaissa lakanoissa

Ja näin tuli todistettua, että veturinkuljettaja James ”Potkukelkka” Hirvisaari ei voi olla rasisti; tämä James on vaan yksinkertaisesti typerä.

Sitten se äärioikeistolaisuus.

 

Juha Rihtniemi

Äärikommuistinuoret, eli  taistolaisiset teatteri-, musiikki- ja opiskelijaradikaalit – tai joku näistä – määrittelivät aikoinaan -60-luvun lopulla äärioikeistolaisuuden käyttäen esimerkkihenkilönä Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaa vv. 1965 – 1971 Juha Rihtniemeä, jolle Urho Kekkonen sanoi, kun Rihtniemi vuonna 1970 esitti porvarillisen vähemmistöhallituksen muodostamista, ”maisteri on helvetin rohkea mies”, että ”ei Juha Rihtniemi nyt niin kovin äärioikeistolainen ole; sen verran oikealla vain, ettei hän ojentaessaan vasemman kätensä juuri ja juuri ylety IKL:ään, tai semminkään NSDAP:hen.”

James ”Potkukelkka” Hirvisaari ja muu nykynuoriso ottakoon selvää vaikkapa Wikipediasta, mikä järjestö IKL oli, jos eivät tiedä. NSDAP – sen verran Ensio Olut voi tässä kuitenkin jo paljastaa – oli liikkeen alkukielellä Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei.

James Potkukelkka

Näin ollen James Hirvisaari ei voi olla äärioikeistolainen, koska hän vuonna 1970 oli ihan Erkkinä Rekolan alakansakoulun kolmannella luokalla Vantaalla vasta, eikä ymmärtänyt politiikasta, saati ulkomaankielestä tuon hömpsäsen pöläystä – no, eipä tuo ymmärrä vieläkään.

Ettei vallan vakavaksi menisi, niin kerrottakoon seuraava ei niin millään tavalla James Hirvisaarta, eikä muitakaan Persujen sivareita, mitä niitä on... on Jussi Halla-aho, Sebastian Tynkkynen, ja sitten... onhan niitä, sivuava keskustelu tässä vielä:

Amerikkalainen kenraali William L. Shelton, neuvostoliittolainen amiraali Vladimir Sergeevich Vysotskiyky ja suomalainen kenraali Olli Vaara osuivat kylmänsodan aikaan sattumalta yhtä aikaa -80-luvulla heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Kotkan Meripäiville. No pojat ryhtyivät siitä yhdessä ryyppäämään jo torstaina.

Amerikkalainen ilmavoimien kenraali William L. Shelton kehumaan:

Ameriikan ilmavoimat

Ameriikan
kentraali

       -         Meilläpä sitä on Amerikassa niin paljon ilmavoimissa lentokoneita, että kaikki jos laitettaisiin ilmaan yhtä aikaa, niin yhtään sinistä taivasta ei niiden välistä näkyisi; niin paljon lentokoneita meillä amerikkalaisilla on!

Neukkujen amiraali Vladimir Sergejevich Vysotskiyky ei jäänyt Billiä pahemmaksi, vaan uhosi puolestaan:

Neuvostolaivaston 
ykkösnyrkki
Panssarilaiva Potemkin

Neukkulan
amiraali

   -         Mutta meilläpä Neuvostoliitossa on niin mahtava laivasto, että jos kaikki laivat lähtisivät yht'aikaa merelle, niin eipä veden välkettä niiden välistä näkyisi lain; sellainen mahtava laivasto se meillä Neuvostoliitossa on!

Silloin kenraali Olli Vaara Suomesta otti puheenvuoron:

Jalkkis, kanttikiviä,
eli kanttarellejä sekä
luvallista jakokaappi-
taidetta Kotkan
Sibeliuspuiston
kupeessa

   -         Mutta meilläpä on Kotkassa, ihan täällä Kotkansaarella, eräs korpraali Ensio Olut, jolla on niin pitkä kalu, että jos se antaa sen riippua vapaana, sen pää pilkistää ulos sarkahousun puntista, ja kävellessä raapiintuu Kotkan katujen nupukivetykseen, ja kolhiintuu vallan mustelmille varsinkin jalkkisten kanttarilleihin!

Huuli pyöreänä

Toiset kenraalit vaikenivat ja katsoivat huuli pyöreänä suomalaista kenraali Olli Vaaraa.

   -         No kyllä minä helpotan vähän, amerikkalainen kenraali William L. Shelton katkaisi vihdoin hiljaisuuden.

   -          Minä taisin vähän liioitella, ei meillä sentään niin paljon lentokoneita ole, että niiden välistä ei yhtään taivasta näkyisi, jos ne kaikki nousisivat yhtä aikaa ilmaan. Kyllä silloinkin vähän jostain hieman taivasta pilkistäisi.

   -         Taisin minäkin vähän liioitella, venäläinen amiraali Vladimir Sergejevich Vysotskiyky helpotti.

-         Ei meidänkään laivasto sentään niin mahtava ole, etteikö laivojen väliin vähän vettäkin jäisi, jos ne kaikki lähtisivät samaan aikaan merelle.

-         No kyllä minäkin, kun te muutkin helpotitte, kenraali Olli Vaara Suomesta loihe lausumaan.

Ettei naiskauneus vallan kokonaan 

tässä unohtuisi; sulokkaat Kotkan 

Naisvoimistelijat Keskuskadun 

nupukivetyksellä

Meriparaatissa 

vuonna 2013

  

     -      Ei se meidän korpraali Ensio Olutkaan nyt sentään ihan täällä Kotkansaarella vallan asu, eikä se koskaan käytä edes sarkahousuja; se asuu tuolla Kivisalmen sillan takana, Kymin puolella, Hovarilla, ja on siis oikeastaan lähes kymiläinen; on nyt vaan  tänään torstaina käymässä täällä Kotkansaarella katselemassa Meripäivien avajaisparaatia.

KORVATUNTURIN UKKIA SYYTETÄÄN SEKSUAALISESTA HÄIRINNÄSTÄ

Puhuuko Joulupukki tässä tuhmia?

Joulupukki on nyt viimeisin julkinen henkilö, jota syytetään seksuaalisesta häirinnästä.

Tapahtumiin perehtyneet feministilähteet väittävät, että Joulupukki on tehnyt ei-toivottuja seksuaalisväritteisiä ehdotuksia eräälle tyttötontuntulle, joka ei kuitenkaan halua tässä yhteydessä nimeään julkisuuteen.

Joulupukki Kammarissaan

Nämä väitteet perustuvat Joulun 1984 tapahtumiin tämän tonttutytön työpaikassa, Korvatunturin sivutoimipisteessä Joulupukin pajakylässä Rovaniemellä, ja tarkemmin Joulupukin yksityispuolella, niin sanotussa ”Joulupukin kammarissa”.

Kun tältä tonttutytöltä oli kysytty kuultuna, miksi hän ei ollut tullut näiden väitteidensä kanssa julkisuuteen jo aikaisemmin, hän sanoi, ettei hän ollut halunnut pilata Jouluja. Tonttutyttö sanoi seuraavaa: "Ainakin lapset ympäri maailmaa olisivat olleet kovin pettyneitä, jos he olisivat jääneet näinä menneinä yli kolmenakymmenenä Jouluna ilman lahjojaan".

Itäisen naapurimaamme
meidän Joulupukkimme
tätä kolleegaa ei kukaan
keksisi koskaan syyttää
mistään seksuaalisesta
häirinnästä

Tämä on erittäin huolestuttavaa monella tasolla. Ensinnäkin, Joulupukki on ollut rakastettu julkinen moraalinen esikuva maailmalla lukemattomille sukupolville. Syyttävän osapuolen ystävällä on seuraavaa sanottavaa Joulupukista: "On surullista, että Joulupukki on pettänyt vanhempia ja lapsia niin monia, monia vuosia."

Syyttävän osapuolen ystävä vuodattaa: "Vanhemmat ovat luottaneet Joulupukin siveellisyyteen näinä menneinäkin Jouluina. Lapset ovat uskoneet häneen. Joulupukki on nyt tällä törkeällä tempullaan vienyt kaiken ilon Joulusta.”

”Olemme työskennelleet jo vuosien ajan tehdäksemme suomalaisesta Joulupukista sen ainoan syyn viettää Joulua! Tämä nyt esille tullut juttu todella vituttaa meitä! Tarkoitan, että jos Joulupukin pajakylä joudutaan nyt tämän jutun takia sulkemaan, minne me menemme töihin? Lapin hiihtokeskusten joksikin vitun kausityöläisiksikö? Ei voisi vähempää kiinnostaa!”

Ruka

”Joulupukki on todella vahingoittanut meitä kaikkia ... Tarkoitan, että kaikkihan me tontut tiedämme, minkälainen ”lääninpässi” se Joulupukki sen puhtoisen pukinkaavun alla tosiasiassa on, mutta kaikki ne työpaikan edut, työterveyshuolto, ilmaiset vapaa-ajan käyttömahdollisuudet – Joulupukki maksaa esimerkiksi meidän rinnemaksumme Rukalla - ja muut sellaiset menot; jos ne edut nyt menetetään, se ottaa niin vitusti päähän!"

Kovia Joululahjoja?

Syyttävä osapuoli on sanonut: ”Se häiritsevä tosiasia tässä tarinassa vielä on, että vanhemmat ympäri maailmaa ovat antaneet Joulupukin päättää, ovatko heidän lapsensa olleet kuluneena vuotena tuhmia vaiko kilttejä. He ovat sinisilmäisesti luottaneet Joulupukin lausuntoon. Totta puhuen, useimmilla vanhemmilla ei todellakaan ole ollut mitään muuta keinoa arvioida lastensa kiltteyttä kuin katsoa, millaisia lahjoja Joulupukki lapsille tuo, enemmänkö kovia vaiko pehmeitä.”

”Mitä vanhemmat voivat ja osaavat tehdä tässä oudossa tilanteessa? Kuinka moni poikalapsi on seksuaalisesti ahdistellut tyttölapsia, ja päässyt siitä kuin koira veräjästä, koska Joulupukin silmissä he eivät ole tehneet mitään väärää? Kuinka monesta moraalisesti korruptoituneesta poikalapsesta Joulupukki on tosiasiassa vastuussa?”

Tapahtumiin perehtyminenkö
käynnissä?
Ei toki!

Tapahtumiin perehtyneet feministilähteet lupaavat pitää kaikki tämän jutun asianomaiset tahot jatkuvasti ajan tasalla.

Joulupukki ei halua antaa minkäänlaista kirjallista lausuntoa koskien näitä syytöksiä, ja onkin vetäytynyt pois Joulun hälystä Korvatunturin rauhaan, jossa hänet tunnetaan paremmin ”Korvatunturin Ukkina” kuin Joulupukkina.

Ei Joulutarinaa ilman
kuvaa Korvatunturista

Ensio Oluen jotostaessa Urho Kekkonen -kansallispuiston Sompio-Kemihaaran Natura 2000 -luonnonsuojelualueella, tarkemmin Korvatunturin paljakalla tässä männäviikolla kävipä myös Korvatunturin kuoringissa tapaamassa ”Korvatunturin Ukkia”. Itse tuo ”Korvatunturin Ukki” haluaa tulla kutsutuksi jatkossa vain etunimellään Väinö, tai tuttavallisemmin – kuten hän itse sanoo - ”Sano ”Väiskiksi” vaan”.

Savukosken Sale

Käytyään Savukoskella Salesta tuliaisiksi ”Korvatunturin Ukille” - tai, no niin, ”Väiskille” - useamman kuin muutaman lenkin Atrian Punaista - ”Väiski”, jouluhahmona, joskin nyt ehkä entisenä, kumminkin tykkää paremmin Atrian Punaisesta kuin HK:n Sinisestä - Ensio Olut oli Salen vieressä olevasta Alkosta kopannut mukaan jonkun pullon Sisuviinaa palan painikkeeksi.

Pienet, vanhempiensa
Joulupukin syliin pakolla
istuttamat lapset ovat
pakokauhun vallassa

Siinä matkalla lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa koviksi kuin koiuvuhalot jäätyneiden makkaralenkkien sulamista odotellessa ensimmäisen Sisu-viinapullon korkattuaan ”Väiski” kertoi sen niin sanotun seksuaalisen häirinnän todellisen laidan – tosin hieman kautta rantain. Tässä seuraavassa kuitenkin kertoman pääkohdat:

”Väiski” kertoi, kuinka hän vuosikymmenet Joulupukkina kiertäessään Jouluaattoisin niin maita kuin mantujakin oli kuullut ja kokenut monen moista.

”Lasten kanssa olen aina pärjäillyt, vaikka jotkut kaikkein pienimmät ovatkin heille niin kovin outoa ulkonäköäni pelänneet, varsinkin kun pienokaisen vanhemmat ovat lapsen väkisin syliini pakottaneet. Isommat lapset ovat – toivoessaan minun tuovan joskus vallan mahdottomiakin Joululahjoja – kertoneet korvaani kuiskaten yleensä ihan viattomia 

Joulupukki on
hämmästyvinään

salaisuuksiaan, ja minä olen ollut hämmästyvinäni kovin. Toisin on ollut aikuisten naisten, jopa perheenäitien kanssa. Puhumattakaan yksin asuvista naisenpuolista”.

Tässä vaiheessa ”Väiskin” lähelle takkatulen lämpöä laittama makkaralenkki sulanut niin, että leuku pystyi jo siihen. Pätkittyään lenkin molemmat puolikkaat kolmeen pätkään ja laitettuaan lenkinpätkät paistohaarukoissa tulen loimuun ”Väiski” jatkoi:

Pipo suojaa tässä
tapauksessa Joulupukin
korvaa, muutenhan siellä olisi
tuota pikaa tämän tämän
himokkaan tädin kieli

”Kuinka monesti minua onkaan kourittu haaroista, nipistelty perskannikoista, pyritty pussailemaan ihan suulle – parta ja sankat viikset ovat tällöin olleet ainoa suojani. On tungettu kieltä korvaan, pahimmoillaan hyvä, ettei tus... eikun siis tuota tissiä suuhun, mutta korkea ammattimoraalini on estänyt minua reagoimasta näihin lähentelyihin – ainakaan tavalla, johon lähentelijä on ehkä pyrkinyt”.

”Minullakin on, hitto vie, tarpeet sekä himot ja halut kuten kellä tahansa taruhenkilöllä, ja naiset tietävät vallan hyvin sen! Mutta kuormasta en ole lahjojen Jouluaaton jakokierroksilla ryhtynyt syömään, en kertaakaan”, ”Väiski” puuskahti, mutta jatkoi - kuin pyytäen anteeksi käyttämäänsä voimasanaa, koska hän ei yleensä kiroile - taas rauhallisemmin, jopa naureskellen:

Pikkujoulukeikalla
Kotkan
satamatyöntekijöiden
pikkujouluissa
takavuosina
Kotkan Ankkuritalon 
pihalla Joulupukki 
otti hieman rennommin

"Pikkujoulukeikoilla on tosin joskus minulla tuo – sen varmaan arvannet, jos et, Ensio Olut, vallan tiedä - moraalipuoli ollut hieman löysemmällä, mutta Jouluaattona taas ei armoton aikataulu eikä tiukka työmoraalinikaan anna sijaa minkäänlaisille lipsumisille”. 

                                 Edes tämä sulopyllyinen seireeni 

                                  ei pysty iskemään edes pienintä 

                                   säröä Joulupukin piinkovaan 

                                     Jouluaaton työmoraaliin!

Pörön nyt kypsynyttä makkaraa höystettynä vahvalla, kotitekoisella sinapilla syötyään ja otettuaan hyvän hörpyn Sisuviinaa ”Väiski” kertoi – vaikkakin jonkin verran vastentahtoisesti – tuosta nyt esiin nostetusta, väitetystä seksuaalisesta häirintätapauksesta:

”Aina, siis jokaisena vuonna parisen viikkoa ennen Joulua minulla on ollut tapana antaa kaikille tontuille, siis jokaiselle tontulle sukupuoleen katsomatta, kiitokseksi hyvin tehdystä työstä kolme joulunpunaista ruusua. Olen aina käynyt ostamassa ne itse Rovaniemen kukkakaupoista”.

Joulupukki mannekeeramassa
valokuvaajille tammikuussa
vuonna 1985 Ryssän
ohjusromun kera
Inarinjärven
jäällä

”Joulun tienoo vuonna 1984 oli erittäin kylmä, kuten itsekin ehkä muistat, koska itse matkustit silloin useammaksi viikoksi Teneriffalle Puerto de la Cruziin pakkasta pakoon heti Loppiaisesta. Silloinhan heti vuoden 1985 tammikuun toinen päivä se Ryssäinmaan maaliohjus rysähti Inarinjärven jäälle – en puutu asiaan, oliko tarkoituksella vaiko eikö – mutta kun minutkin haalivat ansaitulta levolta lehtikuviin mannekiiniksi edustamaan Suomea ja Suomen Joulupukki-instituutiota. No ei siitä sen enempää”.

Keltaiset ruusut =
intohimoiset
ajatukset

”Silloin Jouluna 1984 oli pakkanen pannut Suutarin tuolloiselta Pohjoismaiden suurimmalta ruusujen kasvihuonekasvattamolta Kotkan Tavastilasta Rovaniemelle toimittamat ruusut matkalla niin, että punaisia ruusuja ei yksinkertaisesti vaan löytynyt riittävää määrää koko kaupungista, ja minun oli hyväksyttävä yhdeksi nipuksi kolme keltaista ruusua.”

”Väiski” otti pienet, ja kaasi tietenkin paukun myös Ensio Oluen lasiin – eihän Ensio Oluenkaan suu nyt vallan tuohesta ole – ja jatkoi:

”Vähänkään ruusujen kertomaa kieltä ymmärtävät tietävät, etten minä nyt voinut tonttupojalle keltaisia ruusuja antaa, vaan ojensin ne ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia viimeksi Joulupukin Kammariin tulleelle tonttutytölle, ja sen pituinen se”.

”Väiski” vetäisi lasinsa yhdellä hörpyllä tyhjäksi ennen kuin jatkoi:

Onko hän mielestäsi
"tonttuhenkilö"?

”Sitten tuli tämä vuosi 2017 uusine kotkotuksineen. Tampereella ilmestyvä Aamulehti linjasi, että se nimittää jatkossa eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi. No nämä telaketjufeministit innostuvat tästä lehden linjauksesta niin, että haluavat nyt kieltää, ei vain mies- ja nainenloppuisten, vaan myös poika- ja tyttöloppuisten nimitysten käytön ja vaatii käyttämään esimerkiksi termejä ”työhenkilö” ja ”partiohenkilö”; vaativatpa kaiken päälle karhulalaissyntysiä veljeksiä Kari ja Jyri Häkämiestä muuttavan sukunimensä muotoon "Häkähenkilö"! Ja minä, pannahisen pahnueen pohjimmainen pösilö, menin sitten nimittämään tätä samaa ”tonttuhenkilöä”, jolle minä olin ojentanut vuonna 1984 Joulun alla ne keltaiset ruusut, tonttutytöksi!

PÄSSIEN HOMOUTEEN KEKSITTY PARANNUSKEINO

Riemuun ratkennut Päivi Räsänen

Oikeutta eläimille ja homojärjestöt raivoissaan. Päivi Räsänen ratkesi riemuun.

Amerikan raamattuvyöhykkeellä Alabaman osavaltiossa Tuscaloosa Academy of Hoax and Sciencessä työskentelevät tutkijat ovat löytäneet parannuskeinon lampaiden homouteen.

Viiden viime vuoden aikana Tuscaloosa Academy of Hoax and Sciencen tutkijat ovat saaneet selville, että 8 prosenttia pässeistä on homoja. Tutkijat ovat saaneet myös selville, mikä aiheuttaa pässeille homoutta.

Homoja pässejä

Tutkijat tutkivat ensi alkuun musta tuntuu (mutu) -käsityksen mukaisia homokäyttäytymistä aiheuttavia tekijöitä, kuten aiheuttaako liian dominoiva äitilammas pässikaritsoissa homoutta, vai onko tämän käyttäytymismallin takana psykologinen tekijä, kuten joku vanhempi homopässi, joka johtaa nuorta pässiä harhaan. Kuitenkin tutkijat tulivat lopuksi siihen lopputulokseen, että homouden syy on geneettinen.

Vertailevan erotiikan dosentti
Tidy Pubichummock

”Geenitesteillä, jo aivan niillä yleisimmin käytetyillä, kuten polymeraasiketjureaktio (PCR) yhdistettynä minisekvensointiin sekä sanger-sekvensointiin ongelmaan saatiin ratkaisu. Geenitesteissä havaittiin, että uroslampaan – siis pässin - kromosomista 14 löytyy pässeille homoutta aiheuttava geenipoikkeama. Me pystymme nyt erottamaan ja korjaamaan geenimuuntelulla tämän geenin lampaiden DNA:sta; tällä toimenpiteellä varmistetaan, että tulevaisuudessa syntyneillä pässeillä esiinny homoutta. Sukupuolisesti terveet pässit siittävät vain heterolampaita, mikä taas on eduksi lammasfarmareille ja sitä kautta koko lammastaloudelle", sanoo tutkimusryhmän johtaja vertailevan erotiikan dosentti Tidy Pubichummock.

Tuscaloosa Academy 
of Hoax and Science

Sen sijaan, että maailman mediat ja suuri yleisö olisi juhlinut hurraa-huudoin ja ilotulittein tätä tieteellistä maatalouden läpimurtoa, Tuscaloosa Academy of Hoax and Sciencen tutkijoiden mainetta on yritetty mustata muun muassa ylikansallisen People for Ethical Treatment of Animals (PETA) ja Suomen Oikeutta Eläimille -järjestön, Homojen Oikeuksien Puolesta (HOP) sekä Luomuliiton toimesta. Kyseiset järjestöt ovat voimakkaasti kritisoineet Tuscaloosa Academy of Hoax and Sciencen tutkijoiden työtä. Tutkijaryhmän jäsenet ovat jopa saaneet tappouhkauksia.

                                                   

 Herra Slack Sternbore.
Onko täti setä, vai setä täti?

PETA-järjestön edustaja, lammaskampanjassa työskentelevä avoimesti homo Slack Sternbore, väitti Ensio Oluelle, että on täysin selvää, että tutkijoiden työskentely lampaiden parissa toimii vain johdantona ja alkusoittona menetelmän kehittelyssä ihmisiin soveltuvaksi.

"Seuraava vaihe on homomiesten ”parantaminen", herra Slack Sternbore väitti, "ja se tarkoittaa, että homot kuolevat sukupuuttoon eikä homoja voi korvata millään! Mistäs sitten saadaan lentokoneisiin stuertteja, mieslentoemäntiä? Entäs sisustustaiteilijoita? Tom of Finlandin alkuperäisiä taideteoksiakin myytäisiin kirpputoreilla eurolla, jos ei alle!"

Tom of Finland

Kun Ensio Olut kysyi, kantaako PETA-järjestö huolta eläinten itsensä hyvinvoinnista, herra Sternbore sanoi, "Tietenkin kannamme. Me tunnemme sen pässien 8 prosentin tuskan sydämissämme. Nämä pässit ovat todennäköisesti liian tyhmiä ymmärtääkseen, että pässien tulevat sukupolvet eivät välttämättä ole samankaltaisia kuin ne, mutta me välitämme siitä niiden pässinpäiden puolesta. Homo pässi ei ole – kuten väitetään - mikään kummajainen. On aivan normaalia, että osa pässeistä on homoja. Lammasfarmarit ovat aina kuohinneet homot pässit, tämä on mielestämme väärin ja kuvottavaa!"

Puhuvia lampaita

Keskusteluaan elokuvassa ”Babe – urhea porsas” esiintyneiden puhuvien lampaiden kanssa Ensio Olut sai kuulla, että nämä eivät olleet lainkaan samaa mieltä herra Slack Sternboren kanssa. "Emme usko, että herra Sternborella on sydämessään etusijalla meidän lampaiden etu", ne määkivät yhtenä laumana. ”Luullaksemme hän ajattelee ainoastaan ihmisiä ja hänen ajatusmaailmaansa on juurtunut kauhukuva, että tulevaisuudessa ei ole enää ainuttakaan homoa.”

”Mitä riemua sellaisesta meille on, että vaikka ne 8 prosenttia pässeistä voisikin jakaa herra Sternboren huolen tulevasta, muut 92 prosenttia pässeistä olisi tyytyväisiä, jos meidän lampaiden takaa salvettaisiin ne homot paimenet."

KOULUKIUSATTU

Nätti kuin sorkkaeläin pienenä

Näin koulujen alkamisen aikaan puhutaan jälleen koulukiusaamisesta. Enpä malta siis minäkään olla työntämättä omaa sorkkaani soppaan.

Minä en katso tulleeni oikeastaan koulukiusatuksi, enkä usko, että minua olisi kukaan pitänyt koulukiusaajanakaan. Kerronpa kuitenkin tässä pari omakohtaista tositarinaa siitä, kuinka minua kuitenkin ehkä yritettiin koulukiusata. Nimiä enkä paikkakuntia en mainitse.

Maalaispitäjän Kuntakeskuksen
"Iso Koulu" siinä asussa,
kuin se oli vuonna 1957

Aloitin opinurani jo hyvin pienenä poikana syyskuun alussa vuonna 1957 – tuolloin en edes ollut vielä täyttänyt seitsemää, lokakuun viimeisenä sen vasta täytin erään Maalaispitäjän Kuntakeskuksen – käytän tässä kyseisestä paikkakunnasta, ettei kukaan vaan arvaisi, mistä paikkakunnasta on kysymys salanimenä termiä ”Maalaispitäjän Kuntakeskus”, koska kyseessä ei ole kaupunki eikä kirkonkylä – ”Isolla Koululla” alakansakoulun ensimmäisellä luokalla.

-50-luvun koulureppu

Olin jo silloin niin ”minä itse” ettei äiti olisi saanut saattaa minua ensimmäisenäkään koulupäivänä kouluun, mutta pakko se oli hyväksyä, koska jommankumman vanhemmista, tai ainakin lapsen huoltajan edustajan täytyi ilmoittaa oppivelvollinen reppuselkä kouluun ja minun, kuten useimpien koululasten kohdalla, tuo esivanhempi oli oma äiti.

Tuohon maailmanaikaan ei Maalaispitäjän Kuntakeskuksen kaupoista juurikaan ollut ostettavissa ekaluokkalaiselle sopivia kouluhousuja. Ja jos olikin, ei niiden ostoon, tai ompelijattaren tahi vaatturin tekemiin ollut monillakaan sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikaan – aikaan, jolloin evakot oli saatu vasta taannoin asutettua – varaa. Kun kakarat vieläpä kasvoivat ylen aikaa, ja niinpä äidit ompelivat meidän alakoulupoikien housut itse kulloinkin saatavilla olleesta kankaasta jättäen niihin kasvuvaraa reilusti, tai sitten pojanmukulat joutuivat käyttämään isoveljelleen jo pieniksi jäämiä housuja. Minun äidilläni sattui juuri silloin olemaan keltaista kukonaskelkuviosta kangasta, jossa oli melko suuret ne kukonaskelet, ja siitä hän oli ommella surauttanut minulle ekaluokkalaiselle ihan uudet henkselihousut.

Keltaista
kukonaskelkuvioista
kangasta

Heti kohta toisen koulupäivänä meille jaettiin aapiset ja koulupäivän jälkeen kotona sitten innoissani raportoin, että saatiin jo oikein aasta läksyäkin. Sen koommin en läksyistäni – ainakaan alakansakoulussa – ollutkaan innostunut, vaan yleensä ilmoitin, kun minulta kysyttiin, onko läksyt jo tehty, että huomiseksi ei ole läksyjä; meillä on huomenna lukujärjestyksessä vain leikkiä, laulua, liikuntaa sekä ympäristöoppia ja askartelua – mutta hei, nehän ovat ihan samoja oppiaineita, kuin nykyisissä ammattikorkeakouluissa.

No tulihan sitä myöhempinä vuosina hieman läksyjäkin luettua, kun tuli ihan oikea tekukin aikaan ennen niiden ammattikorkeakouluksi muuttamista käytyä.

Palataanpa takaisin alakansakoulun ensimmäiselle luokalle.

-50-luvun hameenhelmat

Ainoa kerta, joka saattoi liipaista läheltä koulukiusaamista oli, kun samalla ekaluokalla ollut, mutta jo alkutalvesta seitsenvuotiaana kotonaan äitinsä hameen helmoissa minua isommaksi kasvanut – eli ainakin kymmenen kuukautta minua vanhempi – kymmenen kuukautta on kuusi, seitsemän vuotiaiden iässä aika paljon – poika yritti koulun ulkohuussissa vetää ne kukonaskelhousut minulta pois jaloistani. Vaan eipä onnistunut, koska minun äitini oli ommellut henkselit selkäpuolelta sekä henkseleiden napit etupuolelta niin hyvin kiinni, että housut pysyivät minulla jalassa.

-50-luvun pikkutyttöjä

En tuolloin vielä ymmärtänyt, miten tuota luokkatoveriani kovin kiinnosti nähdä, mitä minulla, toisella pikkupojalla on housuissani, saati miten nimitetään sellaisia poikia, joita kovin se kiinnostaa, mitä toisilla pojilla on housuissaan. Meitä muita, siis meitä tavan viikareita kiinnosti puolestaan enemmälti nähdä, mitä pikkutytöillä on hameen alla. En tietenkään tässä kerro, että minä sen jo silloin tiesin, vaikka minulla ei siskoja olekaan, koska eräs suunnilleen saman ikäinen naapurin pikkutyttö oli jo edellisenä talvena minulle näyttänyt, että hänellä on tällainen, kun minä sitten puolestani näytin millainen minulla on. Ja silloinkin tyttö teki aloitteen. Tätä en siis nyt tässä kerro.

Pieni nokipoika vaan,
uuninpiippuun putoaa,
sieltä ylös yrittää,
mutta nalkkiin sinne jää

No, nyttemmin tuon tiedän ja ymmärrän, koska tuosta pojasta tulikin isona sitten piirinuohooja, ihan nuohoojamestari vallan.

Minua ei sittemminkään koulukiusattu, eikä edes yritetty. Paitsi oppikouluaikaan Maalaispitäjän Kuntakeskuksen Oppikoulun rehtori, joka opetti saksankieltä, kiusasi minua pitämällä keskikoulun toiselta luokalta alkaen lukion viimeiselle tuon tuosta saksankielen sanakokeita, joista minä – jollen nyt vallan väärin muista – sain arvosanaksi aina nolla miinus tai vielä sitäkin alemman arvosanan. Tästä huolimatta kirjoitin ylioppilaskokeissa saksankielestä vahvan ceen.

Ettei tuo otsikon aihe vallan unholaan jäisi, tähän loppuun täytyy nyt kertoa erään täällä nykyisessä kotikaupungissani asuvan, siis täällä kaupungissa, jonka nimi on sama, kuin eräällä uljaalla petolinnulla, pikkukaupungista, jonka nimi on puolestaan eräs rikosnimike, syntyisin olevan tuttavani kertoma koulukiusaamistapaus. Tarina kertoo tuon tuttavan pojanpojasta, joka oli juuri aloittanut lukio-opiskelun.

Poika – nimitettäköön häntä vaikka Pentiksi – oli juossut – tämä tapahtui kertojan mukaan vuosi sitten – itkien koulusta kotiin.

”Mikä hätänä, poikani Pentti”, Pentin isä oli kysynyt.

”No iskä, ku toiset pojat jatkuvast tönii ja haukkuu minuu neitimäiseks, ja että miä näytän ihan kahden euron laivatytöltä”

Pentti, käsilaukku,
kynähame ja korkokengät

”Mikset siä anna niille toisille pojille samalla mitalla takaisin tai juokse karkuu, niin kuin miä olen siulle opettanut”, Pentin isä oli ihmetellyt.

”Olenha miä antanut niille takaisi; tänäänki vedin sitä pahinta koulukiusaajaa päin pläsiä tällä äiskän rippilahjaks antamal, nyt juur kahden euron kolikoit täynnä oleval käsilaukul. Mut ku täs kapeas kynähamees ja ja näis neljä tuuma piikkikorois miä en yksikertasest pääse juoksemaa niin kovaa, etteivätkö ne toiset pojat sais minuu aina kii.”