On aivan puppua, ettetkö muka sähköjä itse pystyisi "kytkemään", niin kuin me ammattikielellä sanomme.
Sähkömiehet saavat kohtuuttoman suurta palkkaa esittämällä yksinkertaiset asiat monimutkaisina. nörtitkin osaavat sen!
Kun olet tutustunut kotivakuutuksen ja palovakuutuksen pienellä painettuun osaan, niin ei kun johtoja kuorimaan. Ja sähkömiehellähän on aina johto käsissään, kuten me ammattimiehet hupaisasti tapaamme sanoa.
Sähköhän, kuten kaikki tiedämme, tulee alun perin ulkoseinästä, jonne sitä tulee nykyään maasta maakaapeleista; aiempina, alkeellisimpina ammottavina aikoina sähkö tuli sähkölangoista.
Sitten sähkö saapuu ulkoa seinän läpi sulaketauluun, tai oikeammin ‘jakotauluun’, kuten me ammattimiehet sanomme. Jakotaulu ei ole se taulu, jota pidetään seinällä, koska tuttu ‘taiteilija’ on jakanut niitä kaikille tutuilleen. Jakotaulusta ei jaeta edes mitään; sieltä vaan ohjataan sähköä ulkoseinästä sisäseiniin.
Nyt monet tietysti sanovat, että tulee sitä sähköä katostakin; onhan kattolamppujakin. Tietysti kattolamppuja on, mutta sähkö tulee niihin seinässä olevan katkaisijan, eli oikeammin seinäkytkimen kautta, joten sekin sähkö on peräisin seinästä!
Tässä vaiheessa voin triviaalitietona kertoa, että sähkö kulkee plussasta miinukseen, vaikka elektronit, jota sähkö suurimmalta osaltaan on, kulkeekin ihan toiseen suuntaan. Mutta haittaako tuo. Vaihtovirta puolestaan, kuten nimikin sanoo, kulkee mihin suuntaan milloinkin, eli sähkön suunta vaihtelee.
Yleisemmin sähköä otetaan seinästä ulos pistorasian kautta. Pistorasia on se paikka seinässä, joka näyttää sialta, joka on tuhma setä muurannut seinän sisään niin, että vain kärsä on jäänyt näkyviin; eli oikeastaan voisimmekin sanoa hauskasti: ”sähkö tulee sian kärsästä". Heh, heh. Vitsi,vitsi.
Sähköä mitataan eri tavoin: on kilowattia, kilowattituntia, ampeerituntia, kilovolttiampeeria, ja jopa kilovaria. Kilovari on ikävää loissähköä, jota syntyy vain muuntamoilla.
Kilovarien pääsy käsittelemättömänä koteihin on estetty sellaisin sähköpylväisiin asetetuin automaattilaukaisimin, ‘erottimin’, kuten me ammattimiehet sanomme. ‘Erottimet’ laukeavat, kun kilovareja, eli sitä inhottavaa loissähköä, pyrkii liikaa muuntamolta pylvääseen. ‘Erotin’ on ikään kuin eräänlainen sähköseula, jossa on kolme veistä. Näistä kilovareista osa sittten tippuu näiden pylväiden juurille siellä ja edistävät huimasti nokkosten sekä horsmien kasvua. Noista kasveista voi tehdä muuten ravitsevaa salaattia.
Näillä veitsillä kilovarit pätkitään samanlaisiin, noin viiteenkymmeneen hertsin pätkiin kuin muukin sähkö. Näin sähköyhtiö saa ovelasti piilotettua loissähkön sähkölaskuun oikean sähkön joukkoon.
Jos sähköt ovat joskus poikki, niin ‘erotin’ juuri silloin pätkii ylimääräisiä kilovareja samanmittaisiksi kilowattien kanssa.
Voltti on, sen lisäksi, että se on voimistelutermi, myös sähköjännitteen yksikkö. Tavallinen seinäsähkö on nykyään 240, jopa 250 volttista.
Sähköä itsessään on monenlaista; on tasavirtaa, vaihtovirtaa, sitä valovirtaa, voimavirtaa, eli kolmivaihevirtaa.
Myös sähköjohtimien värit vaihtelevat: ruskeasta, mustasta, ja joskus jopa punaisesta tulee sähköä, mutta sinen on aina täysi nolla, ja ammattikielellä ‘kevi’, eli se keltavihreäraidallinen johto, ’kevi’, on aina, siis aina maajohto. Se ’kevi’ johtaa ylimääräisen sähkön ja ne kilovarit, jotka ovat päässet jollain kumman konstilla kokonaisina ohi ‘erottimien’ terävien veitsien, maahan. Madot pysyvät näin pakkasellakin sulina. No tämä biologiasta, ja takaisin asiaan.
Vaihtovirta on sitä, jonka kanssa kodeissa useimmin joudutaan tekemisiin. Nimi ‘vaihtovirta’ johtuu siitä, kun virtaa tulee milloin oikeanpuoleisesta pistorasian reiästä, milloin vasemmanpuoleisesta. Me ammattimiehetkään emme osaa aavistaa, kummasta reiästä milloinkin sähkö saapuu; näin onkin parasta ryhdyttäessä sähkötöihin sulkea yhteys ulkoseinän ja sisäseinän väliltä käyttämällä ‘jakotaulussa’ olevaa ‘pääkytkintä’. ‘Pääkytkin’ on se katkaisija, jossa on sekä ‘on’ että ‘off’.
Siis kytkin asentoon ‘off’. Jos ‘jakotaulu’ on meidän ammattimiesten asentama, ‘off-asento’ on alhaalla. Samoin kuin kattolamppujen katkaisimissa. Muista tämä! Offi on päällä, kun kytkinvipu on ala-asennossa.
Ja sitten varsinaiseen asiaan. Löpinät sikseen!
Talvella, varsinkin, tulee mieleen käyttää auton lohkolämmitintä. Lohkolämmittimen johdon töpseliä, tai ammattimaisemmin ‘pistotulppaa’, ei kuitenkaan tule kytkeä mihin pistorasiaan tahansa; pistorasian tulee olla suojamaadoitettu, ja näitähän löytyy keittiöstä. Jos mieleen juolahtaa käyttää myös auton sisätilan lämmitintä, niin normaalit kymmenamppeeriset sulakkeet, eli ‘päreet’, kuten me ammattilaiset niitä veikeästi nimitämme, vaikka ne oikeasti ovatkin ‘varokkeita’, palavat.
"Varokkeet", eli "päreet", ovatkin sähköverkon heikoin kohta. Ne heikot kymmenamppeeriset ‘päreet’ tulisikin vaihtaa kuusitoista-ampperisiin, ja vielä ‘hitaisiin’ sellaisiin. Tämä on kuitenkin sen verran hankalaa, että en suosittele moiseen ryhtymistä, koska toimenpide pitäisi sisällään myös sulakepohjien vaihtamisen, eikä sulakepohjia yleensä löydy ihan jokaisesta kotitaloudesta. Harvoin, tuskin koskaan niitä on naapurillakaan.
Mutta eipä hätää, asia hoituu, yllätys, yllätys, kolmen tuuman naulalla, vasaralla ja hohtimilla!
Ruuvaa palanut sulake irti, aseta se tukevalle alustalle, esimerkiksi ruokapöydälle, kapea puoli alaspäin ja lyö naula napakalla vasaraniskulla sulakkeen ‘silmän’ läpi niin, että se läpäisee samalla sulakkeen kapeammassa päässä olevan metallilevyn. Sitten irrotat sulakkeen ruokapöydästä, vedät hohtimilla naulan sulakkeen sisään ja katkaiset ylimääräisen osan naulasta samaisilla hohtimilla sulakkeen alapäästä pois. Näin Sinulla on ‘varoke’, joka kestää lähes mitä tahansa. On suotavaa tehdä sama temppu muillekin sulakkeille, koska olet päässyt jo hyvään vauhtiin.
Nyt sähköä riittää vaikkapa hitsaustöihin! Tulipalotapauksissa poista kuitenkin tämä naulalla varustettu varoke ennen palokunnan saapumista.
Sitten vähän vaativampiin sähkötöihin; rohkeasti vaan.
Jos olet jostain löytänyt oikean kolmivaihesähkömoottorin, tai ‘oikosulkumoottorin’ niin kuin niitä kuuluu ammattikielellä nimittää, niin Sinun täytyy saada tietysti sitä maankuulua voimavirtaa, eli ‘kolmivaihevirtaa’. Voimavirtaa löytyy sähkölieden takaa, ja saunan sähkökiukaan lähettyviltäkin sitä löytyy.
Voimavirtakin tulee seinästä. Voimavirran erottaa kotitaloudessa tavallisesta sähköstä siitä, että sen töpseli ei irtoa pistorasiastaan ilman meisseliä, eli ‘ruuvitalttaa’, kuten me tätä työkalua nimitämme. Tätä kytkentätapaa me ammattilaiset kutsumme, jostain käsittämättömästä syystä ‘puolikiinteäksi’. Siispä meisseli kouraan ja töihin.
Ulkokäytössä on toki pistorasia / pistotulppa - systeemi, mutta sitä ei tule käyttää tuvassa!
Kun olet saanut ‘puolikiinteän’ pistorasian kannen auki, tulet huomaamaan, että siellä on viisi, tai oikeastaan kymmenen johtoa, ja melkein kaikki erivärisiä, kummallisten ruuvien alla.
Kuori nyt sähkömoottorisi johtojen päistä eristettä pois noin kahden settimetrin matkalta ja avaa pistorasian ruuvit sitten yksi kerrallaan. Laita aina samavärinen johto avaamasi ruuvin alle ja ruuvaa ruuvi takaisin kiinni.
Jos sähkömoottorissasi ei ole viittä johdinta, eli se ‘kevi’ puuttuu, ei se haittaa, koska kilovarit eivät enää ole uhkana. Muista vaan, että sininen on tällöin maajohto, jos siitä johtaa piuha moottorin runkoon (tämä on syytä varmistaa vastusmittarilla - kuva alemempana -: jos mittari ei reagoi juuri mitenkään, se on silloin maajohto, eli maa, kuten me ammattimiehet tapaamme sanoa) mustat ja ruskea, sekä madollinen punainen piuha ovat ‘vaiheita’, eli niissä kulkee sähkö, se ‘vaihtovirta’, herra ties, milloin mihinkin suuntaan ja, kuten sanottua, missä piuhassa milloinkin.
Liikaa ei voi korostaa sitä, että olipa maajohdin sitten väriltään keltavihreäraidallinen tai sininen, sen tulee aina olla hieman pitempi kuin muut johtimet, jotta se jää viimeisenä kiinni, kun kuitenkin joskus joku riuhtaisee johdodsta.
Suojaa ‘puolikiinteä’ pistorasia, koska et saa sen kantta enää kiinni, teippaamalla kaupan muovikassi sen ympärille; varsinkin, jos olet tehnyt kytkennän saunan kiukaan pistorasiaan, sillä kosteus on sähkön pahin vihollinen. Nyt kun käännät sulaketaulusta pääkytkimen asentoon ‘on’, niin sähkömoottorisi pyörii, mutta väärin päin. Ei huolta, helposti niin moottorin, kuin sähkökiukaankin pyörimissuunnan voi kääntää.
Sähkömoottoriin voimavirta menee sen päällä olevan pienen kannen alta. Avaa kansi. Ennen tätä toimenpidettä käännä pääkytkin taas, ihan vaan, vaikka varmuuden maksimoimiseksi, asentoon ‘off’. Sormella voi sitten varovasti koittaa, onko sähkö jo varmasti pois päältä. Sen kyllä huomaa, jos ei ole.
Tämän avaamasi kannen alla on niiden johtojen, jotka juuri kytkit ‘puolikiinteään’ pistorasiaan, toiset päät, ja vieläpä samanvärisinä, kuin sielläkin päässä, eli johdot on merkitty väreillä! Nyt pelataan vain mustilla ja ruskeilla johtimilla. Eikä niistäkään, yllätys, yllätys, kuin kahdella. Vaihda nyt esimerkiksi ruskea ja toinen musta keskenään; yhtä hyvin voit vaihtaa kahden mustan keskinäisen sijainnin, ei sillä niin väliä, mutta minä itse suosin musta-ruskea -vaihtoehtoa. Ruuvaa johtimen paikoilleen. Nyt jos moottori pyörii yhä väärin päin, et ole vaihtanutkaan johtimien paikkoja, vaan olet ruuvannut ne takaisin samoille paikoille.
Edellä esitetyn töyövaiheen voi välttää kätevästi näin: Juuri kun olet ruuvaamassa viimeistä virtajohtoa puolikinteän pistorasian päässä paikoilleen, et laitakaan sitä johtoa kiinni siihen paikkaan, vaan ruuvaat viereisen johdon irti ja vaihdat näiden kahden johtimen paikkaa aivan viime hetkellä. Ja kas, moottori pyörii heti oikein päin!
Kun olet saanut kannen takaisin kiinni ja käynyt kääntämässä virrat taas päälle, niin, hupsista heijaa, moottori pyörii oikein päin. Tätä johtojen vaihtoa ei siis pidä tehdä pistorasiapäässä niin, että siinä puolikiinteässä pistorasiassa jo valmiiksi olevat johdot vaihtavat paikkaansa, koska silloin voi käydä, että kiuas / liesi lähtee pyörimään väärin päin!
Tosin moottorisi pyörii, vaikkakin nyt oikein päin, aina, kun sähköt ovat päällä. Siispä asialle on tehtävä jotain. Ei kun reippaasti sähköliikkeeseen tai hyvin varustettuun rautakauppaan.
Kaupan myyjälle sitten reippaasti ilmoitat haluavasi kaksi koiras-naaras -paria kuusitoista, tai vaihtoehtoisesti, jos haluat käyttää sähkömoottoriasi raskaanpiin töihin, kolmekymmentäkaksiampperista kolmivaihepistokkeita. Ammattimaisen vaikutelman teet sanomalla:
"Toinen naaras pitäisi olla sellaista seinään ruuvattavaa mallia."
Muista, että pistotulppien ja -rasioden tulee olla samaa paria, eli joko 16 A, tai 32 A
Osta samalla myös muutama kymmenen metriä viisi kertaa kolme ja puoli neliöistä kumikaapelia; varsinkin, jos haluat käyttää sähkömoottoriasi esimerkiksi halkosirkkelin voimanlähteenä. Halkojen pätkiminen olohuoneessa on hieman epäkäytännöllistä, mutta ulkosalla se sujuu.
Samalla voit korostaa ostoksilla ollessasi sähkömiesmäisyyttäsi pyytämällä myyjää hakemaan hyllystä ‘abikopipihdit’, sellaisia me ammattimiehet käytämme. Me kutsumme niitä pihtejä hupaisasti "apikopipihdeiksi".
Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa rautakaupan myyjälle rennosti:
"Kun mun vanhat apikopipipihdit on jo niin tylsät, että on pakko ostaa jo uudet, muuten urakka kusee. Ja samantien, jos vielä saisin pakkausen sähkökynän mustepaturunoita, jos löytyy, kun juuri eilen laitoin sähkökynääni viimeisen patruunan."
(Aikuisten oikeesti, sähkökynällä ei kirjoiteta, vaan takistetaan, onko pistorasia jännitteellinen työtämällä sähkökynän meisselipää pistorasiaan ja laittamalla sormi varren päässä olevan renkaan päälle. Jos sähkökynän varteen syttyy valo, on rasiassa jännite.)
Hankkimistasi tarvikkeista, paitsi ‘apikopipihdeistä’ja sähkökynän mustepatruunoista, sitten näppäräst teet ‘jatkoroikan’, tämäkin on ammattikieltä, ja asennat seinäpistorasian.
Muista, että naaras, eli se puolisko, jossa on reiät - koiraassa on puolestaan niihin reikiin sopivat tapit - tulee siihen päähän, josta sähkö tulee, siis seinän puolelle!
Edelliset ohjeet ovat yhä voimassa, eli ruskeat ja mustat johtimet ovat virtajohtimia, keltavireänkirjava on maa, ja maassa on maan merkki, virtajohtimien paikoilla on kirjaimet, monesti vielä numero kirjaimen perässä. Sininen on 0, eli nolla. Muistisääntönä on hyvä pitää: ”‘kevin’ tappi on se paksuin”. Tai sinne päin; kokeilemalla senkin oppii.
Pistotulpissa, eikä muissakaan sähkölaitteissa yleensä ole minkäänlaisia "ylimääräisiä" osia, kaikilla on käyttötarkoituksensa, myös vedonpoistajalla - johtimen ulkokuoreen kiristettvä vedonpoistaja löytyy aina kaikista sähkövehkeistä, ja on tarpeellinen, joten älä heitä siitä mitään pois!
Jatkoroikan johdotus on syytä tarkistaa ennen käyttöönottoa. Tämä käy vastusmittarilla. Vasusmittareitakin myydään mm. rautakaupoissa.
Vastuksen yksikkö on ohmi ja sen merkki on omega. Aseta mittarin valitsin asentoon "omega", kiinnitä mittarin hauenleuka vuorollaan roikan koiraspään kuhunkin napaan, ja paina toisen mittarijohdon pää vastaavasti siihen reikään naaraspäässä, jonka pitäisi olla / luulet olevan kytketty vastaavaan tappiin. Jos mittari näyttää lukemaa, olet osunut oikein. Jos mitään ei tapahdu, kokeile jotain toista reikää.
Jos vastusmittarista alkaa nousta savua, et ole irroittanut roikan toista päätä seinäpistorasiasta.
Sitten vaan sirklailemaan. Muut sähkötyöt ovatkin sitten iisejä, kun sormiakin on nyt vähemmän tiellä.
Nyt vaan ostamaan sähkövaateliikkeestä sähköasentajan - eli, kuten me ammattimiehet sanomme "sähkärin" - liivejä. Vaikka niissä on taskut ulkopuolella, niitä me ammattimiehet kuitenkin käytämme!
Jos kuitenkin käy niin, että saa sähköiskun ja kuolet, niin älä ala syyttää tapahtuneesta Enso Olutta; itsehän rupesit sellaisiin hommiin, joita saa tehdä vain ammattitaitoinen sähkomies!
Ja vielä, ammattimiehen erottaa wanna-be-sähkömiehestä siitä, että oikea sähkömies ei luule sanan 'jakorasia' kuuluvan vain anatomian - ja eritoten gynekologian - termistöön.
Ja kuten me ammattimiehet tapaamme niin usein sanoa - se sopii hyvin tämän lyhyen oppikurssin loppusanoiksi - savun hälvettyä tarkatamme kytkennät.
Ensi kerralla saatan kertoa, kuinka rakennat aivan tavallisesta pitkävartisesta lattiaharjasta ja Ladan takapään kierrejousesta mummolle ja papalle turvallisen ja kätevän kengurukepin.
Ensio Olut
Sähkömiehet saavat kohtuuttoman suurta palkkaa esittämällä yksinkertaiset asiat monimutkaisina. nörtitkin osaavat sen!
Kun olet tutustunut kotivakuutuksen ja palovakuutuksen pienellä painettuun osaan, niin ei kun johtoja kuorimaan. Ja sähkömiehellähän on aina johto käsissään, kuten me ammattimiehet hupaisasti tapaamme sanoa.
Sähköhän, kuten kaikki tiedämme, tulee alun perin ulkoseinästä, jonne sitä tulee nykyään maasta maakaapeleista; aiempina, alkeellisimpina ammottavina aikoina sähkö tuli sähkölangoista.
 |
| Sulaketaulu |
 |
| Seinäkytkin |
Tässä vaiheessa voin triviaalitietona kertoa, että sähkö kulkee plussasta miinukseen, vaikka elektronit, jota sähkö suurimmalta osaltaan on, kulkeekin ihan toiseen suuntaan. Mutta haittaako tuo. Vaihtovirta puolestaan, kuten nimikin sanoo, kulkee mihin suuntaan milloinkin, eli sähkön suunta vaihtelee.
 |
| Pistorasia ja pistotuppa eli "töpseli" |
Sähköä mitataan eri tavoin: on kilowattia, kilowattituntia, ampeerituntia, kilovolttiampeeria, ja jopa kilovaria. Kilovari on ikävää loissähköä, jota syntyy vain muuntamoilla.
 |
| Pylväsmuuntamo |
Näillä veitsillä kilovarit pätkitään samanlaisiin, noin viiteenkymmeneen hertsin pätkiin kuin muukin sähkö. Näin sähköyhtiö saa ovelasti piilotettua loissähkön sähkölaskuun oikean sähkön joukkoon.
Jos sähköt ovat joskus poikki, niin ‘erotin’ juuri silloin pätkii ylimääräisiä kilovareja samanmittaisiksi kilowattien kanssa.
Voltti on, sen lisäksi, että se on voimistelutermi, myös sähköjännitteen yksikkö. Tavallinen seinäsähkö on nykyään 240, jopa 250 volttista.
Sähköä itsessään on monenlaista; on tasavirtaa, vaihtovirtaa, sitä valovirtaa, voimavirtaa, eli kolmivaihevirtaa.
Myös sähköjohtimien värit vaihtelevat: ruskeasta, mustasta, ja joskus jopa punaisesta tulee sähköä, mutta sinen on aina täysi nolla, ja ammattikielellä ‘kevi’, eli se keltavihreäraidallinen johto, ’kevi’, on aina, siis aina maajohto. Se ’kevi’ johtaa ylimääräisen sähkön ja ne kilovarit, jotka ovat päässet jollain kumman konstilla kokonaisina ohi ‘erottimien’ terävien veitsien, maahan. Madot pysyvät näin pakkasellakin sulina. No tämä biologiasta, ja takaisin asiaan.
 |
| Tämän täytyy olla pääkytkin. Tässä kytkin on on- asennossa |
Siis kytkin asentoon ‘off’. Jos ‘jakotaulu’ on meidän ammattimiesten asentama, ‘off-asento’ on alhaalla. Samoin kuin kattolamppujen katkaisimissa. Muista tämä! Offi on päällä, kun kytkinvipu on ala-asennossa.
Ja sitten varsinaiseen asiaan. Löpinät sikseen!
Talvella, varsinkin, tulee mieleen käyttää auton lohkolämmitintä. Lohkolämmittimen johdon töpseliä, tai ammattimaisemmin ‘pistotulppaa’, ei kuitenkaan tule kytkeä mihin pistorasiaan tahansa; pistorasian tulee olla suojamaadoitettu, ja näitähän löytyy keittiöstä. Jos mieleen juolahtaa käyttää myös auton sisätilan lämmitintä, niin normaalit kymmenamppeeriset sulakkeet, eli ‘päreet’, kuten me ammattilaiset niitä veikeästi nimitämme, vaikka ne oikeasti ovatkin ‘varokkeita’, palavat.
 |
| Sulake, eli - niin kuin me ammattimiehet sanomme - "päre" |
"Varokkeet", eli "päreet", ovatkin sähköverkon heikoin kohta. Ne heikot kymmenamppeeriset ‘päreet’ tulisikin vaihtaa kuusitoista-ampperisiin, ja vielä ‘hitaisiin’ sellaisiin. Tämä on kuitenkin sen verran hankalaa, että en suosittele moiseen ryhtymistä, koska toimenpide pitäisi sisällään myös sulakepohjien vaihtamisen, eikä sulakepohjia yleensä löydy ihan jokaisesta kotitaloudesta. Harvoin, tuskin koskaan niitä on naapurillakaan.
Mutta eipä hätää, asia hoituu, yllätys, yllätys, kolmen tuuman naulalla, vasaralla ja hohtimilla!
Ruuvaa palanut sulake irti, aseta se tukevalle alustalle, esimerkiksi ruokapöydälle, kapea puoli alaspäin ja lyö naula napakalla vasaraniskulla sulakkeen ‘silmän’ läpi niin, että se läpäisee samalla sulakkeen kapeammassa päässä olevan metallilevyn. Sitten irrotat sulakkeen ruokapöydästä, vedät hohtimilla naulan sulakkeen sisään ja katkaiset ylimääräisen osan naulasta samaisilla hohtimilla sulakkeen alapäästä pois. Näin Sinulla on ‘varoke’, joka kestää lähes mitä tahansa. On suotavaa tehdä sama temppu muillekin sulakkeille, koska olet päässyt jo hyvään vauhtiin.
Nyt sähköä riittää vaikkapa hitsaustöihin! Tulipalotapauksissa poista kuitenkin tämä naulalla varustettu varoke ennen palokunnan saapumista.
 |
| Hitsauskone, käytetty |
Sitten vähän vaativampiin sähkötöihin; rohkeasti vaan.
Jos olet jostain löytänyt oikean kolmivaihesähkömoottorin, tai ‘oikosulkumoottorin’ niin kuin niitä kuuluu ammattikielellä nimittää, niin Sinun täytyy saada tietysti sitä maankuulua voimavirtaa, eli ‘kolmivaihevirtaa’. Voimavirtaa löytyy sähkölieden takaa, ja saunan sähkökiukaan lähettyviltäkin sitä löytyy.
Voimavirtakin tulee seinästä. Voimavirran erottaa kotitaloudessa tavallisesta sähköstä siitä, että sen töpseli ei irtoa pistorasiastaan ilman meisseliä, eli ‘ruuvitalttaa’, kuten me tätä työkalua nimitämme. Tätä kytkentätapaa me ammattilaiset kutsumme, jostain käsittämättömästä syystä ‘puolikiinteäksi’. Siispä meisseli kouraan ja töihin.
Ulkokäytössä on toki pistorasia / pistotulppa - systeemi, mutta sitä ei tule käyttää tuvassa!
 |
| 16 A pistotulppa |
 |
| 16 A pistorasia |
Kun olet saanut ‘puolikiinteän’ pistorasian kannen auki, tulet huomaamaan, että siellä on viisi, tai oikeastaan kymmenen johtoa, ja melkein kaikki erivärisiä, kummallisten ruuvien alla.
 |
| Puolikiinteä pistorasia |
Jos sähkömoottorissasi ei ole viittä johdinta, eli se ‘kevi’ puuttuu, ei se haittaa, koska kilovarit eivät enää ole uhkana. Muista vaan, että sininen on tällöin maajohto, jos siitä johtaa piuha moottorin runkoon (tämä on syytä varmistaa vastusmittarilla - kuva alemempana -: jos mittari ei reagoi juuri mitenkään, se on silloin maajohto, eli maa, kuten me ammattimiehet tapaamme sanoa) mustat ja ruskea, sekä madollinen punainen piuha ovat ‘vaiheita’, eli niissä kulkee sähkö, se ‘vaihtovirta’, herra ties, milloin mihinkin suuntaan ja, kuten sanottua, missä piuhassa milloinkin.
Liikaa ei voi korostaa sitä, että olipa maajohdin sitten väriltään keltavihreäraidallinen tai sininen, sen tulee aina olla hieman pitempi kuin muut johtimet, jotta se jää viimeisenä kiinni, kun kuitenkin joskus joku riuhtaisee johdodsta.
Suojaa ‘puolikiinteä’ pistorasia, koska et saa sen kantta enää kiinni, teippaamalla kaupan muovikassi sen ympärille; varsinkin, jos olet tehnyt kytkennän saunan kiukaan pistorasiaan, sillä kosteus on sähkön pahin vihollinen. Nyt kun käännät sulaketaulusta pääkytkimen asentoon ‘on’, niin sähkömoottorisi pyörii, mutta väärin päin. Ei huolta, helposti niin moottorin, kuin sähkökiukaankin pyörimissuunnan voi kääntää.
Sähkömoottoriin voimavirta menee sen päällä olevan pienen kannen alta. Avaa kansi. Ennen tätä toimenpidettä käännä pääkytkin taas, ihan vaan, vaikka varmuuden maksimoimiseksi, asentoon ‘off’. Sormella voi sitten varovasti koittaa, onko sähkö jo varmasti pois päältä. Sen kyllä huomaa, jos ei ole.
Tämän avaamasi kannen alla on niiden johtojen, jotka juuri kytkit ‘puolikiinteään’ pistorasiaan, toiset päät, ja vieläpä samanvärisinä, kuin sielläkin päässä, eli johdot on merkitty väreillä! Nyt pelataan vain mustilla ja ruskeilla johtimilla. Eikä niistäkään, yllätys, yllätys, kuin kahdella. Vaihda nyt esimerkiksi ruskea ja toinen musta keskenään; yhtä hyvin voit vaihtaa kahden mustan keskinäisen sijainnin, ei sillä niin väliä, mutta minä itse suosin musta-ruskea -vaihtoehtoa. Ruuvaa johtimen paikoilleen. Nyt jos moottori pyörii yhä väärin päin, et ole vaihtanutkaan johtimien paikkoja, vaan olet ruuvannut ne takaisin samoille paikoille.
Edellä esitetyn töyövaiheen voi välttää kätevästi näin: Juuri kun olet ruuvaamassa viimeistä virtajohtoa puolikinteän pistorasian päässä paikoilleen, et laitakaan sitä johtoa kiinni siihen paikkaan, vaan ruuvaat viereisen johdon irti ja vaihdat näiden kahden johtimen paikkaa aivan viime hetkellä. Ja kas, moottori pyörii heti oikein päin!
Kun olet saanut kannen takaisin kiinni ja käynyt kääntämässä virrat taas päälle, niin, hupsista heijaa, moottori pyörii oikein päin. Tätä johtojen vaihtoa ei siis pidä tehdä pistorasiapäässä niin, että siinä puolikiinteässä pistorasiassa jo valmiiksi olevat johdot vaihtavat paikkaansa, koska silloin voi käydä, että kiuas / liesi lähtee pyörimään väärin päin!
Tosin moottorisi pyörii, vaikkakin nyt oikein päin, aina, kun sähköt ovat päällä. Siispä asialle on tehtävä jotain. Ei kun reippaasti sähköliikkeeseen tai hyvin varustettuun rautakauppaan.
Kaupan myyjälle sitten reippaasti ilmoitat haluavasi kaksi koiras-naaras -paria kuusitoista, tai vaihtoehtoisesti, jos haluat käyttää sähkömoottoriasi raskaanpiin töihin, kolmekymmentäkaksiampperista kolmivaihepistokkeita. Ammattimaisen vaikutelman teet sanomalla:
"Toinen naaras pitäisi olla sellaista seinään ruuvattavaa mallia."
Muista, että pistotulppien ja -rasioden tulee olla samaa paria, eli joko 16 A, tai 32 A
 |
| Halkosirkkeli |
Osta samalla myös muutama kymmenen metriä viisi kertaa kolme ja puoli neliöistä kumikaapelia; varsinkin, jos haluat käyttää sähkömoottoriasi esimerkiksi halkosirkkelin voimanlähteenä. Halkojen pätkiminen olohuoneessa on hieman epäkäytännöllistä, mutta ulkosalla se sujuu.
Samalla voit korostaa ostoksilla ollessasi sähkömiesmäisyyttäsi pyytämällä myyjää hakemaan hyllystä ‘abikopipihdit’, sellaisia me ammattimiehet käytämme. Me kutsumme niitä pihtejä hupaisasti "apikopipihdeiksi".
Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa rautakaupan myyjälle rennosti:
"Kun mun vanhat apikopipipihdit on jo niin tylsät, että on pakko ostaa jo uudet, muuten urakka kusee. Ja samantien, jos vielä saisin pakkausen sähkökynän mustepaturunoita, jos löytyy, kun juuri eilen laitoin sähkökynääni viimeisen patruunan."
(Aikuisten oikeesti, sähkökynällä ei kirjoiteta, vaan takistetaan, onko pistorasia jännitteellinen työtämällä sähkökynän meisselipää pistorasiaan ja laittamalla sormi varren päässä olevan renkaan päälle. Jos sähkökynän varteen syttyy valo, on rasiassa jännite.)
 |
| Sähkökynä |
 |
| Abikopihdit |
Muista, että naaras, eli se puolisko, jossa on reiät - koiraassa on puolestaan niihin reikiin sopivat tapit - tulee siihen päähän, josta sähkö tulee, siis seinän puolelle!
 |
| Jatkoroikka |
 |
| Vedonpoistaja yksinkertaisimmillaan |
Pistotulpissa, eikä muissakaan sähkölaitteissa yleensä ole minkäänlaisia "ylimääräisiä" osia, kaikilla on käyttötarkoituksensa, myös vedonpoistajalla - johtimen ulkokuoreen kiristettvä vedonpoistaja löytyy aina kaikista sähkövehkeistä, ja on tarpeellinen, joten älä heitä siitä mitään pois!
 |
| Digitaalinen vastusmittari |
 |
| Omega = Ohmi = vastus |
Vastuksen yksikkö on ohmi ja sen merkki on omega. Aseta mittarin valitsin asentoon "omega", kiinnitä mittarin hauenleuka vuorollaan roikan koiraspään kuhunkin napaan, ja paina toisen mittarijohdon pää vastaavasti siihen reikään naaraspäässä, jonka pitäisi olla / luulet olevan kytketty vastaavaan tappiin. Jos mittari näyttää lukemaa, olet osunut oikein. Jos mitään ei tapahdu, kokeile jotain toista reikää.
Jos vastusmittarista alkaa nousta savua, et ole irroittanut roikan toista päätä seinäpistorasiasta.
 |
| Sähköasentajan liivi |
Sitten vaan sirklailemaan. Muut sähkötyöt ovatkin sitten iisejä, kun sormiakin on nyt vähemmän tiellä.
Nyt vaan ostamaan sähkövaateliikkeestä sähköasentajan - eli, kuten me ammattimiehet sanomme "sähkärin" - liivejä. Vaikka niissä on taskut ulkopuolella, niitä me ammattimiehet kuitenkin käytämme!
Jos kuitenkin käy niin, että saa sähköiskun ja kuolet, niin älä ala syyttää tapahtuneesta Enso Olutta; itsehän rupesit sellaisiin hommiin, joita saa tehdä vain ammattitaitoinen sähkomies!
Ja vielä, ammattimiehen erottaa wanna-be-sähkömiehestä siitä, että oikea sähkömies ei luule sanan 'jakorasia' kuuluvan vain anatomian - ja eritoten gynekologian - termistöön.
Ja kuten me ammattimiehet tapaamme niin usein sanoa - se sopii hyvin tämän lyhyen oppikurssin loppusanoiksi - savun hälvettyä tarkatamme kytkennät.
Ensi kerralla saatan kertoa, kuinka rakennat aivan tavallisesta pitkävartisesta lattiaharjasta ja Ladan takapään kierrejousesta mummolle ja papalle turvallisen ja kätevän kengurukepin.
Ensio Olut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti