ENSIO OLUEN PIKKUJOULUSATU

Kotkan Jouluvalot

    Huumori sikseen, palataampa taas tositapahtumien ikävään seuraan.

   Yleistesi tiedettyähän on, että pikkujouluaika, tuo, ah niin suloisia ja kultaisia muistoja nostattava aika, alkaa marraskuussa viimeistään silloin, kun jouluhimmelit ilmestyvät puistotoimiston toimesta Kotkansaaren puihin. 

Silloin lopetetaan kaikenlainen ikävä karppaaminen, ja aloitetaan iloinen ryyppääminen.

Entiseen aikaan, kieltolain aikaisessa Suomessa, valmistautuminen pikkujoulujen viettoon aloitettiin jo varhain syksyllä. 

Pikkujoulujen huoltovene

Merkittävä osuus tähän valmistautumiseen oli Viron veljeskansalla, sekä Pyhtään Heinlahdessa Kiiskin veneveistämöllä valmistetuilla, 19 – sylinteristen Junkers – lentokonemoottoreiden työntäminä tyhjänä jopa 32 solmun (mitä nyt vähän yli 60 km/h) vauhdilla, täydessä lastissakin reilua kahtakymmentä solmua kulkeneilla plaanaavilla pirtuveneillä; näin ei merimatkan aikana väkijuomaan ehtinyt tarttua ikävää peltikanisterin makua. (Kuriositeettina mainittakoon, että laulaja Dannyn esi-isän, Algot Niskan veneiden huippunopeus oli vaivaiset 16 solmua.)

Varpunen

Lahna

Maihin päästyä väkijuoma yleensä annosteltiin pienempiin, sisäpuolelta tinattuihin (vert. olipa sälli jo aika tinassa) astioihin, kuten varpunen, lahna, ja pienimpänä jakeluastiana kekku (vert. olla kekkulissa, eli nauttinut yhden kekulillisen). 

Kekku

Parrunpätkiä pinossa

Näin tuo jalo juoma saanut ikävää läkkipellin makua, vaan sen raikas aromi ja pukè säilyivät.

Väkijuoman sai jaeltua pienkuluttajille – ja kirvesmiehille vallankin – kätevästi myös parrunpätkissä.

Pikkujouluihin valmistautuminen oli 80-luvulla
vakavaa puuhaa. Tässä Kotkan kaupungin johto 
miettii, riittäneekö jo tuo määrä silloisen 
satamatoimiston (nyk. HaminaKotka Satama Oy)
pikkujoulujen viettoon

Vielä iloisella 80-luvulla, kun kieltolaki oli jo kumottu, pikkujouluissa – vaikka niihin valmistautuminen olikin ylen vakavaa puuhaa – aina sattui ja tapahtui. 

Tonttu-ukkojen joukko varpahillaan

Tonttuakkojen
sirpakka
joukko

Tonttujoukot – eivät vain tonttu-ukot, vaan myös sirpakat tonttuakat – ja tietty ”mä-kanssa-haluun-olla-joulupukit” (ulkomaaksi: "Jag-Wannabe-en-av-så-där-Julbockarna-också") saapuivat kotikoloistansa varpahillaan, kun joulujuomaa tarjosi kunnon väki, kunnon väkijuomaa.

Kotimatkalla käyvät askeleet 
reippahasti

Ja palasivat sitten kotikoloihinsa pikkujouluista  alle sillan, alle sillan, kun väkijuomat oli nautittu. Reippahasti kontaten käypi askeleet. 


   Matka saattoi joskus vähän venähtää, kun lepokin otti joskus oman aikansa.

80-luvulla oli myös pikkujoulutypy joskus lattialla

Pikkujoululjen tonttueikit olivat 80-luvulla kova sana; ensin leikiteltiin kuusen alla, kuusen alla, kunnes juotiin Koskenkorvaa lattialla, lattialla.

Seuraavaksi muutama juhlija yhä ylös yritti, ja kompastui omaan sananäppäryytensä, ja kuusi kaatui. Sitten selvemmät sammuttivat elävien kynttilöiden – ne kun tuovat sitä aitoa joulutunnelmaa niin – sytyttämän kuusen.

Tonttu-ukot rientävät pukkihyppyä 
hyppien yli toistensa...

Myöhemmin illalla olivat vuorossa piirilekkien jälkeen tonttujen parileikit. Parileikkiin rientäessään tonttu-ukot saattoivat hyppiä jopa toistensa yli hihkuen: ”Minä, minä ensin!”

parileikkejä leikkimään

Epäsovinnainen parileikki

Joskus myös epäsovinnaisemmat parit innostuivat leikkimään parileikkejä. 

   No, pikkujouluissa melkein kaikki oli sallittua.

Laatoittamaton saniteettitila

Kokenut pikkujoulujen järjestäjä järjesti juhlat paikassa, jonka saniteettitilat olivat laatoitusta vailla. 

Lattian laatoitus

Juhlaruoan valinnalla saattoi valita, minkä väristä laattaa sen tilan lattialle sitten heitettiin; ronskimmat laatoittivat seinätkin – jopa olkapään korkeudelle.

Rosolli oli tuolloin suosittu pikkujouluruoka, koska se tuotti iloisen joulunväristä laattaa.

Pihan laatoittaminen

Monesti myös pihalaatoitus saatiin näin joulukuntoon.

Korvatunturin Pikkujoulupukki

Oikea Korvatunturin Pikkujoulupukkikin kävi tietysti pikkujoulujuhlissa, ja olikin tämä usein juhlien kohokohta.

Käsite "seksuaalinen häirintä" oli tuohon muinaiseen, nykykatsomuksen mukaan vallan ammottavaan aikaan, vain Naisasialiike Unionin märkä uni.

Pikkujoulupukki käy kontillaan

Monesti oli käynyt, että Pikkujoulupukki kaikessa kiireessä oli hukannut lahjasäkin edellisistä pikkujouluista toiseen rientäessään vallan tykkänään, ja oli sitten joutunut haalimaan matkan varrelta pikkujoulun viettäjille jaettavaa jos jonkinlaisista paikoista.

Antimista nauttinut Pikkujoulupukki

Lahjojen jaon jälkeen Pikkujoulupukki sai nauttia talon antimista.

Ulkoistettu Pikkujoulupukki

Sinivuokkojen siivousfirma

Pikkujoulupukki ei sitten yleensä lähtenytkään pois pippaloista ennen, kuin hänet ulkoistenttiin sinivuokkojen siivousfirmalle.

RAKENNA OMAAN PIHAASI OIKEA KESÄTERASSI ELI PATIO

Kotkan Meripäivien Meriparaati

Olethan huomannut, että sillä aikaa, kun sinä olet ollut katselemassa Kotkan Meripäivien Meriparaatissa suloisen sutjakkaa polven nousua ja helman heilahdusta, kaiken maailman toispaikkakuntalaiset hampuusit ovat täyttäneet kaupungin jok’ikisen kesäterassin kaikki istuimet, ja sinä joudut kuivin suin katselemaan, kuinka nuo edellä mainitut hampit ja ulkomaanpellet kiskovat niillä sinulle niin tutuilla terasseilla posket lontalla, pää kahtaalle tutisten ja kaksin käsin veltoista muovimukeista kylmän viileän huurteista kaljaa.

Ulkomaanpelle vetää kaljaa Meripäivien 
aikaan kotkalaisella terassilla

Linttaan istuttu lepperi

Sitten kun sinä, siinä jossain puolen yön haminoilla yhytät – kompastuttuasi ensin muutamaan Kotkan vanhimman ehjän rakennuksen, Ortodoksikirkon puiston siimekseen sammuneeseen varhaisteiniin – Kotkan syrjäisimmän terassin pimeimmästä nurkasta vapaan, jo lintalleen menneen lepperin, jolle on kaadettu ainakin puoli mukillista kaljaa – jos ei jotain vieläkin pahempaa, mutta saman väristä – ja riennät pikaisesti ostamaan kaljanjakopisteeltä oman, ylihintaisen mukillisen kuohuvaa mallasjuomaa hakkaavaan janoosi, niin eikös joku juopporenttu istua napota housun persukset märkänä jo tuollakin tuolilla.

Ja vaivalla hankkimasi kaljakin on tietysti aivan taskulämmintä, koska nuo kaiken maailman rapajuopot ovat ryystäneet pilsneriä niin vinhasti, etteivät Meripäiväravintolan kylmäkoneet ole pysyneet mukana vauhdissa.

Ensio Oluen toiveminiä. 
Riivinrauta on onneksi 
jäänyt Kajaaniin

Riivinrauta

Vieläkin pahempi juttu on, jos et ole ehtinyt jostain hiton Kajaanista anopin- tuon iänikuisen riivinraudan - siskon nimipäivän vietolta mukaan koko Kotkan Meripäiville. Harmi!

Mutta tämä katastrofaalinen tilanne ei pääse enää koskaan toistumaan, kun rakennat itsellesi ihka oman kesäterassin eli, kuten jotkut sanovat, pation omaan kotopihaasi!

Patio

Oikea aika oman kesäterassin, eli pation, rakentamisen suunnittelun aloittamisen ryhtymiseen on juuri nyt, niin terassisi on sitten heti keväällä vain rakentamista – ja muutamaa obligatorista kaljakorillista – vaille valmis!

Huolellinen suunnittelu on kaiken rakentamisen lähtökohta, samoin kuin perustus on rakennustyön.

Rakenteen jäykistäminen
pulttaamalla

Valmiita perustuselementtejä hitsauslevyineen saa betonituotetehtailta, muita tarvikkeita, kuten pilarikenkiä, pultteja sekä muttereita – joita tarvitset rakenteen jäykistämiseen – esimerkiksi rautakaupoista, ja lautoja ja muuta puutavaraa tietysti puolestaan lautakaupoista, siis puutavaraliikkeistä.

Suunnittelutyöhön ei maallikon pidä suin päin – etenkään omin päin, pumattakaan, että jos maalliko olisi selvinpäin – ryhtyä. Suunnittelijaksi tulee valita selväpäinen suunnittelija. Tässä tapauksessa kysymykseen rientää avuksi rakennesuunnittelija; rakennusinsinööri, rak.mest., tai hätätapauksessa käy laatuun tietenkin myös Ensio Olut, tai jopa sellainen Dildol…Dipol… no, mikä se nyt on…ai niin, Diploni insenjööri.

Komposiitista ei lähde tikkuja lapsen pyllyyn

Vaikka terassin kantaviin rakenteisiin käy jopa A-luokan painekyllästetty ns. ”Kestopuu”, tai liima- sekä kertopuu, kansirakenne on syytä kuitenkin tehdä jo itsessään lahonkestävästä puutavarasta; painekyllästetyn puun – eli edes kevyemmin suojatun AB-luokan – käyttö ei siis ole tässä paikassa suotavaa, koska eivät vain aikuiset, vaan myös lapset, voivat pyllyillä kotiterassilla.

Kotiterassilla ei ole puketumissääntöjä.
Ei haittaa, jos vaikka vosulta ihan
aluhousutkin jäisivät vinnille 
vallan kokonaan

Höylätty lehtikuusi, tai lämpökäsitelty puutavara kestävät – varsinkin öljykäsiteltyinä – vuosikausia, mutta komposiittimateriaali, joka on tehty lämpökäsitellyn puutavaran höyläyksestä ja sahauksesta ylijääneestä purusta ja kierrätysmuovista muotoonpuristamalla, on lähes ikuista. Eikä siitä lähde tikkuja paljaaseenkaan pyllyyn!

Koska puu, sekä komposiitti, ovat huonosti lämpöä johtavia – toisin kuin kivi ja betoni, on ensin mainituista materiaaleista rakennetulla terassilla miellyttävää pyllyillä, kävellä ja istua viileämmälläkin kelillä. Eikäpä uhkaa peräpukamat, ei virtsatietulehdus – eivätkä edes kylmän kyhmyt!

Pitkä vessajono

Vesivahinko voi käydä,
jos vessaan on liian
pitkä jono

Ja kun vielä kotipihan kesäterassilla on vessakin aina ihan muutaman askeleen päässä, eikä sinne täydy kovinkaan pitkään jonottaa – toisin kuin bajamajoihin vierailla veräjillä – luulisi kotikesäterassin olevan urbaanin kesäihmisen itsestään selvä valinta!

VALEMUMMOT VALELÄÄKÄRIN VALEVASTAANOTOLLA

     

Valelääkärillä on valeviikset

   Vuonna 2011 viimein Kouvola-nimisestä kaupungista - ihan totta, sen niminen kaupunki on ihan oikeasti olemassa - löytyi ja kiinni otettiin aiemmin ainakin Lahdessa ja muuallakin Suomessa toiminut, erittäin varsinkin mummoikäisten naisten suosima ja heidän erittäin päteväksi havaitsemansa valelääkäri, joka sittemmin tuomittiin menettämään valelääkärin oikeutensa ihan oikeassa tuomioistuimessa. Samoihin aikoihin uutisoitiin myös ainakin valesairaanhoitajista, valeliikemiehistä, jne. 

   Tämä marraskuinen tarina kirjaa erään valevastaanottohuoneen tapahtumisista eräänä ihan tavallisena ikävänharmaana marraskuisena aamupäivänä.

Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, istui toisen valemummon kanssa valelääkäri Olli Valevaaran valevastaanoton valehteluodotushuoneessa.

Valekaretti-
kilpikonna

–            Tämä Olli Valevaara se vasta on pätevä valelääkäri, vallan ainakin koko Suomen, saattaapi olla ihan Pohjoismaidenkin pätevin valelääkäri; kuuluu kuulemieni valepuheiden mukaan suorittaneen valelääketieteen valetohtorin opinnot Pietarin valelääketieteellisessä valeyliopistossa valekirjekurssilla. Minunkin valemieheni – valepojanpoikani Ensio Oluen valevaarin, siis tämän Jaseon Vitunvaleen – se määräsi valekarettikilpikonnaliemidieetille ja ehdottomasti vielä karppaukseen kylmällä valelenkkimakkaralla  – ja oikein reippaasti madollisimman terävää valesinappia sen lenkkimakkaran kera – 

Ensio Oluen
valekuollut valevaari
Jaseon Vitunvale

      viime keväänä valejääkiekon valemaailmanmestaruuskisojen aikaan, ja siitä lähtien minun valemieheni on ollut valekuollut, Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, avasi valehtelun.

Ensio Oluen
valemummo

         –            Niin, pätevä on, kovin pätevä. Minun valemieheni on ollut valekuollut jo pitkään – siitä lähtien, kun hän osallistui tämän valelääkäri Olli Valevaaran luulosairauslääkkeen kaksoissokkovaletutkimukseen, ja joutui valevertailuryhmään, jolle annettiin oikean lääkkeen sijaan sitä valelääkettä. Tällainen valekuollut valemies on lähes vaivaton pitää – eikö vain – se ei valehtele menevänsä vaan kävelylle, ja karkaa sitten valekavereidensa valebaariin kaljalle. Ja on valesisäsiistikin! Mitä nyt joskus täytyy sitä ihan valehtelematta vähän sieltä täältä tomuttaa, toinen valemummo valehteli siihen.

Valemummo tomuttaa
valekuollutta valevaaria
vähän sieltä sun täältä

   

    Valemummojen valehtelu

Valesairaanhoitaja

 keskeytyi, kun valesairaanhoitaja tuli noutamaan valevastaanoton valelääkekaapista valeterveyskeskuksen valevuodeosaston valesairaille valevuodepotilaille yhden kourallisen iloisenvärisiä valelääkkeitä ja toisen kourallisen valevastalääkkeitä.

Valevastalääkkeitä

   Tovin hiljaisuuden jälkeen Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, jatkoi valehtelua:

                    

                       - 

Hieman rapautunut 
valesokkeli

Valepojanpoikani, tämä Ensio Olut, on muuten Pietarin teknillistä valekorkeakoulusta valmistunut valerakennusinsinööri. Hän nykyisin pääasiassa valesuunnittelee valerakennusten valesokkeleita. Ja onkin oikein hyvä valesokkelisuunnittelija!

Valepukuinen
valesalapoliisi

        –            Minun valepojanpoikani – toinen valemummo valehteli paremmaksi – on puolestaan valesalapoliisi. Tuo orava, jolla on kamera, siis tuo valeorava tuolla valepuussa, on se valepojanpoikani. Hän on erikoistunut valepukuihin, ja on parhaillaan vakoilevinaan valekirjanpidosta epäiltyjä valeliikemiehiä.

Koiran näköinen
valekissa

        –            Meidän koirapa – joka on oikeastaan koiran näköinen kissa – on valeraskaana, Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, näpäytti takaisin ja otti valekoiransa väärävärivalokuvan vale-Luis Vuitton – valekäsilaukkunsa valevälipohjan alta.

Väärävärikuva
kuusta

Vale-Luis Vuitton

NALLE PUH

Kerran, jos toisenkin, varsinkin ennen konttien tuloa merikuljetuksissa käyttöön, saattoi rahtilaivan kappaletavaralastin purun, eli lossauksen, kuten satamaslangilla sanotaan, yhteydessä sattua, että kuljetuslaatikko vallan särkyi.

Niinpä tapahtui erään kerran Kotkan Kantasataman Härniemen laiturilla, että ihan Ameriikasta asti tullut, pehmoleluja sisältänyt laatikko meni sitten aivan kokonaan rikki ja särki, ja pehmolelut pääsivät siitä kenenkään huomaamatta karkaamaan.

Urhean nallen johdolla pehmolelulauma piiloutui ensihätään siihen aikaan ajanmukaisen ” Creighton Vulkan” – merkkisen satamanosturin taa.

Creighton Vulkan

Nyt tämä kyseinen ”Creighton Vulkan” – nosturi on merimuseoitu Härniemen laiturille merimuseo Vellamon ja museojäänmurtaja Tarmon väliin. Se on se mereltä katsottuna se oikeanpuoleinen. Vai olisiko se kuitenkin se toinen? Tiedä häntä.

Tex Willer

Nalle Puh

Tuo urhea nalle, joka johdatti pehmolelut piiloon, oli saanut lelutehtaan välivarastossa nimen ”Puh”, kun se oli pelannut korttia Tex Willer – nuken kanssa. 

   Kun nalle oli voittanut "Hullunkurissa perheissä" kaikki Tex Willerin leikkirahat, Tex Willer – nukke oli nojautunut tuolissaan, laittanut kätensä päänsä taakse, ja huokaissut raskaasti: ”Puh huijaa”. Tuosta korttipelistä lähtien tuo urhea nalle on tunnettu nimellä ”Nalle Puh”.

Viimeisenä nosturin taa ehti aasi Ihaa; sen nuppineulalla kiinnitetty häntä oli juuttunut kaikessa tohinassa nosturikiskoon ja irronnut paikaltaan. Onneksi kyseessä ei ollut junarata, sillä satamaraiteilla kulkevat junat muuttuvat harvoin.

Koska yksikään pehmoleluista ei osannut sanoa, missä kohdassa aasia Ihaalta irronnut häntä oli ollut, sen laittaminen takaisin aasiin meni ihan munille. Ja sekös vasta sattui.

Kaksi kokenutta satamatyöläistä
Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta

Onneksi paikalle osui kaksi kokenutta satamatyöntekijää, Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta. Irroitettuaan aasin hännän asiantuntevin ottein paikasta, johon häntä ei kuulu, he toimittivat Ihaan operoitavaksi KOKS:in lastenosastolle.

Tuntikausia kestäneen, kivuliaan, ilman kokovartalopuudutusta suoritetun toimenpiteen aikana häntä oli ollut milloin Ihaan korvassa, milloin vasemmassa takareidessä. Olipa häntä ollut lasten mehuhetken ajan jopa aivan väärässä päässä, Ihaan turvassa, keskellä aasin naamaa, sierainten välissä! Ja lapsilla oli ollut hauskaa.

Ihaa

Viimein, kun häntä oli saatu asennettua siihen paikkaan, missä aasit noin yleensä ottaen häntäänsä pitävät, Ihaa pääsi palaamaan lelutovereidensa pariin puolen hehtaarin Härniemen laiturille.

Elämä asettui vähitellen rauhallisiin uomiinsa puolen hehtaarin Härniemen laiturilla. Ihaa oli huolestunut, 

Kengu ja Ru

Tikru

Nasu

Möhköfantin
kiikkulauta

Pöllö

Kengu ja Tikru hyppivät sekä pomppivat päivät pääksytysten, Nasu yritti keinua Möhköfantin kanssa keinulaudalla, ja Nalle Puh etsi itsekseen hyreksien mehiläispesiä löytääkseen ”hinajaa”, kuten hän lystikkäästi nimitti hunajaa.

Pöllö sen kun vain puissa huhuili.

Sitten eräänä päivänä idylli särkyi, kun Kani ryntäili kauhusta valkeana kuin mummon kapiolakana pitkin laituria huutaen suureen ääneen:

Kauhistunut Kani

Puh-Veli

               –     Nalle Puh, Nalle Puh, tule hätiin, veljesi Puh-Veli on tullut perässämme ihan Ameriikasta asti, ja on nyt löytänyt hinaajan, ja haastaa sitä nyt puskukilpailuun!

–            Voi, voi, tätä ilon ja onnen päivää, onko veljeni Puh-Veli tullut ihan Ameriikasta asti ja löytänyt hinajaa! Nalle Puh riemuitsi.

Iso-Pukki

         –   Hinajaa, hinajaa ja aina vaan, ja joka päivä, sitä sun vitun hinajaas! Sulla ei ole muuta mielessäs, kuin se helkkarin hinaja! 


    –   Mutta kun Puh-Veli ei ole löytänyt hinajaa, vaan hinaajan! Nyt on kysymyksessä siis ihan oikea hinaaja, satamahinaaja, Alfons Håkansin Iso-Pukki!