ENSIO OLUEN VENEMÄINEN KESÄRUNO

                             

SEITSEMÄN VIISASTA MIESTÄ KOTKANSAARELLA

Meriläisvene

Seitsämän viisasta miestä, pätevää ja hienoa, tyhmiks’ ei luullut heitä kukaan,

tahtoi oivan pillun laatia, ja laittaa siihen kukin tietons’, taitons’ mukaan.

Vaan mistä malli, tieto, taito; pillun ehdan ois ken nähnyt näillä main?

Kun hiileen puhallettiin yhteen: se tehdään, tai sellaista ei oo lain!

Ehta?

Ensimmäinen, kirvesmies ol’ Pirkka, taisi niksin, tiesi mielen

kera piilukirveen, sarvipäisen vasaran ja taltankielen,

tuo rakentaja aitan, ladon, monen hirsitalon,

kaatoi koivun, teki reiän kylkeen halon!

Halkopino

Toinen, lihamestari ol’ Oiva, vakaa, yksin luottanut ei Niksi-Pirkkaan,

mietti pitkään, aivotyön teki kovan, sitt’ sai oivalluksen kirkkaan,

hän hioi suun leikkaavaksi veitsen, sai terään parhaan kiillon,

kohotti veitsen, piirsi ylös, alas, reiän päälle lisäs viillon!

Veitsi

Mies kolmas, metsästäjä Matti, lyhyt, paksu, karvapehko naaman peitti,

ampui metsästä ketun, nylki käsin pelkin, joutolihat maahan heitti. 

Tää Matti, mies oli vahva, ruoja, niin vahvoja on vain aniharvat,

nahasta ketun ympärille reiän, viillon, siitä laittoi sille karvat!

Kettu - ei vinossa

Neljäs mies, Viljo, vaatturi ol’ reiluin, mutt’ ulkonäkö rosvon, tai varkaan,

kätköistänsä sametin kaivoi, ei huonoa, ei, vaan parhaan kankaan,

kun mies tuo ol’ rehellisin, teoitans’ puhtain ja mitä suorin,

sametin monin taiten taitteli, ja teki siitä sille vuorin!

Sametti

Vaan viides ol’ kalastaja Kalle, uurrenaama, jo vanha kyllin, ja tuttu meren,

savustaja siian, turskan maksan; ties herkun, kun leipääns’ lisäs veren.

Ol’ puhurin, viiman, kylmän tuntenut hän tuulen, sekä myrskyn rajun,

sillin pyysi, perkas, viel’ suolas, antoi siitä sille sen vienon hajun!

Verileipä

Sai vuoron mies kuudes, Antti, suuri kooltaan, pyöreä, harras, ammatiltaan pappi,

saarnamies ol’ kova, jos katui, synnit hän anteeks’ antoi, hän kylällä ol’ iso tappi,

vaan kaavultansa, naamaltansa, kuin perisynti, tai paholainen, piru, musta,

melko pitkän hän tovin mietti, sitten lausui: ”Tuon läpi voisi vaikka kusta!”

Kusi

Tuli seitsemäs, tuo asfalttimies Ensio Olut, ol’ ruma, rampa, likainen ja köyhä,

vaan tää mies älykäs, rikkiviisas varmaan oli hänkin, ei puhe ollut löyhä!

Ajateltu pitkään, varsin tarkkaan; sana tuo on nykysisin jo kaiklle tuttu:

                        ”Ei oo ehta, mä jo sitä nain, ja nimen annoin,  ja se on  KARVAHATTU!”                  

Karvahattu

                                                                                                                       Ensio Olut

ENSIO OLUT, BIKINIEN YLÄOSA SEKÄ RUSINAPUU

Kesäisen hellepäivän aamuna Aamu-TV:ssä tiistaina 7.6.2011 toimittaja kysyi muotigurulta, onko soveliasta pyöräillä helteellä yllään vain pelkkä bikinien yläosa.

Hellemekko

-         Kyllä, sellainen maaseudulla, peltotiellä, käy, guru vastasi. – Mutta ennen kauppaan sisään menoa olisi hyvä vetää edes jonkunlainen hellemekko päälleen.

(Ensio Oluella on valokuva pelkkään bikinien yläosaan pukeutuneesta pyöräilevästä kymiläisestä, mutta siveysseikkoihin vedoten sitä ei voi julkaista tässä yhteydessä. Eikä edes tuon kyseisen kymiläisen sukupuolta voi tuoda julki - jotain häpyä täytyy sentään olla näissäkin jutuissa.)

 Ajatelkaapa nyt ihan vaan vaikka huviksenne, miltä näyttäisi, jos Ensio Olut veivaisi pölyistä peltoteitä polkrattaalla kylille verhonaan ainoastaan bikinien yläosa, ja sitten sipaisi kaljakaupan ovella päälleen hellemekon; voisipa jäädä janojuomat kaupan kylmäkaappiin!

Edellinen oli pelkkä mielikuivutusleikki, koska Enso Olut asuu aivan Kotkan kaupungin keskustassa, täällä kadut ja jalkakäytävät sekä jk+pp-tiet on päällystetty - ja joskus jopa kohtalaisessa kunnossa. Eikä Ensio Olut sen puoleen edes omista polkupyörää. Eikä vajaakaan, jossa pyörää voisi säilyttää, kun sillä ei ajella, ole käytössä. Pihavaja on muutettu roskakatokseksi, johon yhdentoista talouden lisäksi roskansa tuo kaupungin päiväpalvelu Korttelikoti. Pihassa käy parhaina päivinä kolmekin roska-autoa!

Hellemekko ajalta kun kaikki
oli vielä mustavalkoista

    Ensio Oluella oli hyvässä alussa harrastemielinen kasvitieteellinen koe: rusinapuiden kasvatus koristamaan kaupunkikuvaa. Ensio Olut oli jo ehtinyt edellisenä kesänä kylvää maan muhevaan multaan yhteen riviin Sun Made Raisins -rusinoita, ja toiseen Pandan suklaarusinoita. Tämä viljelyshomma meni ketuille vallan, kun kaupunki meni ja myi grynderille yli puolet tontista, tontista, joka kuului Toivo Pekkasen lapsuuden aikaiseen elinpiiriin, tontista, josta Ensio Olut naapureineen maksaa yhä vuokraa. Siinä meni rusinapuut sekä suklaarusinapuut ennen kuin ehtivät ressukat nousta edes taimelle.

Ehkä hieman ylikypsynyt 
bikinien yläosa.

Täyskasvuisina rusinanpuut olisivat suoneet varjoisan viileitä suojia hellepäivinä maalikylille pelkissä bikinien yläosissa pyöräilevien kymiläisten ja muiden maalaisten, puhdashenkisten neitosten häveliäästi piilossa uteliaiden katseilta sipaista ennen Kotkansaaren kauppaliikkeisiin shoppailemaan rientämistään hellemekko päälleen!

Kaupunkilaistuneimmat olisivat saattaneet niiden rusinapuiden kätkevässä katveessa samalla vetäistä myös sen bikinien alaosan jalkaansa.

Täyskasvuisia rusinapuita

Ensio Olut olisi tietysti halunnut tehdä rusinapuiden kera poikkitieteellisen kokeen, pitääkö vanha sanonta, jota Ensio Oluen äiti usein viisikymmenluvun alkupuolella viljeli, koska Ensio Olut ihan pikkupoikana matki ja apinoi kaikkia kanssaihmisiä: "Apina rusinapuussa istuu."

Olisihan ollut mukavaa, jos Kotkaakin olis saatu rusinapuihin istumaan ihan oikeita apinoita!

Apina rusinapuussa istuu

Onhan Kotkassa toki nytkin jonkinmoisia apinoita; niille on kivestä rakennettu oikein Apinatalo Valakalliolle tuohon torin laitaan. Mutta että jos nuo apinat tuolta Apinatalosta torin laidalta olisi - ainakin kesäisin - saatu muuttamaan näihin rusinapuihin istuksimaan!

 

Vanha mestari. 

Wanha Mestari

    Nyt paikalla, jossa Etelä-Suomen ensimmäiset rusinapuiden taimenet olisivat ehkä jo hyvällä alulla, rakentuu kerrostalo ja pyörii torninosturi.

    Vanha mestari Ensio Olut joutuu näin vielä eläkeläisenäkin istumaan pihapöydän ääressä virvoittavia nesteitä nauttiessaan kuin Wanha Mestari ikään, mutta sarvien sijaan valkoinen kypärä päässään ja hehkuliivi yllään, kuin olisi vielä rakennustyömaalla ikään, koska torninosturin puoma viuhuu "kissoineen" ja "kanoineen" tuon tuosta Ensio Oluen pään päällä kymmenien metrien korkeudessa, eli Ensio Oluen kotipihapiiriä käytetään luvatta – puhumattakaan mistään korvauksista tahikka vakuutuksista – työmaa-alueena!

Nosturin "kissa" sekä "kana" kotkalaiselle
kirjailijalle Toivo Pekkaselle niin rakkaiden, 
lapsuudenaikaisten, nyt nurinkaadettujen,
ja pieniksi polttopuuksi pilkottujen 
pihapuiden latvojen yllä.
("Kissa" on tuo kelkka, joka juoksee nosturin
puomaa pitkin, ja "kana" on koukkusysteemi,
johonka kiinnitetään nostettava kuorma)

    Jos vaikka joku putteri, multti tai joku muu sellainen nosturin irto-osa sieltä korkeuksista nosturin nokasta Ensio Oluen, tai jonkun vielä Ensio Oluttakin viattomamman, joita sellaisiakin vielä Kotkasta löytyy, kun oikein etsimällä etsii, meidän ulkovajaamme – josta siis ihan noin vaan tehtiin roskakatos ihan vaan ilmoittamalla, että nyt se on sitten roskakatos – kotitaloutensa jätöksiä tuovan roskapussin kantajan kypärättömään päähän pudota muksahtaa, niin jo on ihmispolon lakuainen ihan vallan kokonaan halki!


    Ja kuinkas suu sitten pannaan?