VIHELTELEVÄ UKKI

Älkää yrittäkö turhaan väännellä tämän tarinan otsikkoa; se ei ole tällä kertaa sananmuunnos, vaikka vähän näyttääkin sellaiselta.

Ilta Sanomien otsikointia vuoden 2019 viikolta 27 (suorat lainaukset vinoutettuina):

Rosanna Kulju

”Rosanna Kulju lähti liikenteeseen ilman rintaliivejä – rakennusmiesten rasvainen käytös sai kiehumaan: ”En anna kenenkään kohdella minua niin”

Rosanna Kulju sanoi suorat maanantaina kuultuaan viheltelyä ja huutelua.”

Julkaistu: 2.7. 13:06

ja sitten:

”Raksamiesten huutelusta nousi mylläkkä – nyt julkkisnaiset kertovat, millaista ahdistelua he kohtaavat päivittäin: ”Kaikki katseet kääntyvät rintoihin”

Julkaistu: 4.7. 13:53

ja:

Raksoja rinta rinnan

”Rasvaiset huudot työmaalta saivat Rosanna Kuljun kiehumaan – kokenut rakennusmies Kari laukoo kohusta suorat sanat

IS kertoi raksamiesten huutelusta nousseesta kohusta 4. heinäkuuta. Työsuojelutimpuri Kari Koivisto ei jaksa uskoa, että kyse olisi pelkästään rakennusalan ongelmasta.”

Julkaistu: 6.7. 11:12

Hassu pyörökuormaajan
kuljettaja

Näin jo kymmenisen vuotta sitten eläköityneenä rakennusalan ammattimiehenä rakennusinsinööri Ensio Olut haluaa korjata toimittajien käyttämää termistöä: ”Raksa” ei ole rakennustyömaa vaan tela-alustainen kauhakuormain, telakuormaaja, joten ”raksamies” ei ole rakennustyömies, vaan intohimoinen telakuormaajan kuljettaja, jolle esimerkiksi pyörökuormaajan (rakennusalan termistössä nimen omaan ”pyörö-” ei ”pyörä-”, me kun olemme niin hauskoja, me hassut rakennusmiehet) kuljettaminen päivästä toiseen on kuin yhtä tervanjuontia.

Sitten vielä:

”Ihmeteltiin, miten rintani olivat niin isot ja olenko kenties ottanut silikonit”

Anni Vallius

”Wellnessmalli-kilpailun luotsaaja ja sometähti Anni Vallius on ollut koko aikuisikänsä rintava. Ulkonäköön liittyvä kommentointi on vaikuttanut myös kehopositiivisuuden puolestapuhujan omaan pukeutumiseen.”

Keitä ovat nämä ”julkkisnaiset”? Ensio Oluen tietämän mukaan ”julkkis” tarkoittaa julkisesti tunnettua, siis on väännös sanasta ”julkinen”, joten nimikkeellä ”julkkisnainen” saattaa lukija luulla – ainakin tällainen ikäkulu vanha kalkkinen saattaa niin luulla - tarkoitettavan ainakin täällä Kotkassa, Suomen suurimman vientisataman liepeillä ns. ”julkista naista”, siis sen maailman vanhimmaksi ammatiksi sanotun harjoittajaa.

Ammatti-ihminen

No tuo noista termeistä, mutta – vaikka tämä on vaan tällaisen noin seitsemänkymppisen vanhuksen höperö neuvo - olkaa toimittajat kuitenkin tarkkoina käyttämienne termien kanssa!

Rakennusalan termistöön palatakseni kuitenkin vielä tämä: BETONI JA SEMENTTI EIVÄT OLE – JUNKRANPURUT VIEKÖÖN – SYNONYYMEJÄ; SEMENTTI ON AINOASTAAN BETONIN YKSI AINESOSA! Muut betonin ainesosat ovat kiviaines, jonka eri rakeisuuslajitteita suhteuttamalla saadaan betonin runkoaines, ja vesi, sekä mahdolliset lisäaineet. Mutta tuskin tuokaan menee teille, toimittajat, jakeluun, valitettavasti näin vaan on.

Tissit on aina
yksikkö!

Sitten siihen oikeaan asiaan, jota ilman tämäkin juttu olisi jäänyt kirjoittamatta, eli niihin naisten tisseihin. Huomatkaa, sana ”tissit”, vaikka onkin monikkomuotoinen, on itse asiassa, kuten myös sana ”housut”, on käsitettävä yksiköksi.

Ensio Olut on ollut lähes 

Pylly

kaiken ikäänsä ollut kiinnostunut naisten tisseistä; ensin oman äidin tisseistä, sitten oli muutama vuosi väliä, ettei kiinnostusta tisseihin esiintynyt, mutta sitten tuli tuo kirottu murrosikä, eikä tuo kiinnostus ole sen koommin laannut. Nyt vaan vanhemmiten kiinnostuksen kohteet ovat vaan ei kun lisääntyneet, kun naisen sääret sekä reidet - ja etenkin naisen pylly - ovat alkaneet - nyt kun eläkevaarin aika ei enää tärväänny työnteossa - kiinnostaa yhä enenevässä määrin.

”Hei, mun silmät on täällä ylempänä”, välihuomautuksen Ensio Olutkin on kuullut monesti. Miksi täytyisi katsella naista aina pelkästään silmiin, kun naisessa on niin pirun paljon muutakin katseltavaa!

Burka

Niqab

Jos nainen sallii häntä katseltavan vain silmiin, naisen täytyy pukeutua arabinaisten tapaan burkaan, tai hänen asunsa olkoon jopa himomusliminaisten ainoastaan silmäaukollinen niqab.

Tämän tarinan alussa olevissa ”uutisissa” nuo itseään hyvinkin yleisesti tunnettuina naisina pitävät neitokaiset väittävät, että nuo ”raksamiehet” ovat huudelleet heidän peräänsä rasvaisia. Ensio Olut ei tuohon ihan yhdellä syömällä usko. Jos kuitenkin ovat huutaneet esimerkiksi, että ”hei ihraperse”, mikä olisi jo melko rasvaista, niin hyi ”raksamiehet”!

"Raksamies"?

Pikimiehet saavat olla nykyään
ilman paitaa vain pienissä
pihatöissä, eli
"koputushommissa"

Ensio Olut vietti suurimman osan työelämäajastaan asfaltin parissa, ja siitä nuorukaisena – kuten me ”tervaturistit” sanomme – katu-, eli levityspäässä seitsemänkymmenluvun lähes kaikki kesät koko ajan ilman paitaa perämies-työnjohtajana, naisten hikisenä päiväunelmana. Emme me ikiruskettuneet ”pikimiehet” panneet lainkaan pahaksemme naisväeltä saamaamme huomiota – paremminkin päinvastoin. Siitä eivät puolestaan naisten aviomiehet eivätkä muut poikaystävät olleet lainkaan mielissään.

                                   STOP-pastilli-mainos.

                         Tuo pyörökuormaaja ei kuulu                                                           asfaltin levityspään kalustoon

Miten kummassa naista loukkaa se, jos miehet huomioivat hänen kauneutensa?

Iltalehti 15.7.2019 Lifestyle-palstalla puolestaan:

”Lisää nautintoa! Parhaat tavat koskettaa rintoja. Kehumalla ei voi mennä pieleen.

Moni nainen voi olla epävarma rinnoistaan. Siksi niiden ihanuutta kannattaa kehua, kuten muutakin vartaloa.”

Miten sitten pitäisi miehen ajatella saati toimia, sa se?

Nykyisiä asfalttimiehiä hehkuliivit
yllään; keskellä kola kädessään
seisova puhelaulaja Elastinen
ei kuulu tähän joukkoon

80-luvulla Ensio Olut oli sitten jo työmaapäällikkö ja työmaapäälliköllä oli lähes aina paita päällä. Nykyasfalttimiehillä on työsuojelumääräysten mukaisesti liikenteen joukossa työskenneltäessä oltava päällä vähintään hehkuliivi - vaikka housujen käytöstä ei ole mainintaa, naisten haavekuvat ovat nyt kai muualla.

Noista ”rasvaisista” tuhmuuksista tuli mieleen jo ammoin edesmennyt Ensio Oluen edesmennyt ukki Vilppo Vierre. Eräs naapurin kukkahattutäti valitti Äiti Oluelle (os. Vierre):

”On se vaan hävytöntä, kun tuo sinun isäsi, tuo Vilppo Vierre osaa melkein ihan kaikki räävittömät reki- sekä junttalaulut, ja meidänkin lapset saattavat näin kuulla ja voivat jopa oppia niitä! Teidän kakarat varmaan osaavatkin jo ne kaikki!”

”No lauleleeko minun isäni Vilppo Vierre niitä lauluja teidän lasten kuullen?”

”Onneksi ei sentään, mutta kun se viheltelee niitä.”

Ensio Olut kun on nyt itse jo tuollainen äidin isänsä Vilppo Vierteen kaltainen viheltelevä ukki, mutta koska Ensio Olut ei kuitenkaan ollut oppinut naapurin kukkahattutädin luuloista huolimatta noita reki-, eikä koommin junttalauluja edes viheltämään, eikä niistä ole tallenteita, niin tässä sitten kuitenkin tällaisia, (nyt pienet lapsoset silmät kiinni!) Älkäätten laulako lapset tuhmia lauluja, laulakaaten näitä: ”Renki se paiskasi piian intiimialueeseen kourallisen täitä”:

sekä:

SE PÄÄSIÄISEN TARINA

Toive. Neiti Kevät herää,
menneen talven tonttu
häipyy hiipuen pois

Maallinen kulttuuri on oikeastaan juhlinut kevätjuhlana - ja juhlii yhä - kevätpäiväntasausta, kun taas uskonnollinen kulttuuri juhlii ylösnousemusta.

Todellisuus. Pääsiäinen
2018 - talven tonttu on
yhä voimissaan

Sanooko kuitenkaan kukaan tavallinen, eli kuten uskovaiset sanovat, ”maallistunut” ihminen, että ”juhlitaanpa nyt tätä kevätpäiväntasausta”. No ei, joten kerrotaanpa:

Varhainen kristinusko huomasi käytännölliseksi ottaa omaan käyttöönsä ”pakanoiden” juhla-ajan, juuri tämän kevätpäiväntasauksen, ajankohdan, jota länsimaissa vietetään nyt Pääsiäisenä.

Monissa muinaisissa kulttuureissa on kerrottu tarinaa, jossa kerrotaan pojan (aurinko) kuolemasta ristillä (Etelän risti -tähtikuvio), ja kuinka pojan uudestisyntyminen voittaa pimeyden voimat.

Kristinusko perustuu siis muihin, varhaisempiin jumaluskontoihin, se on totta, vaikka tosiuskovaiset sen kiistävätkin.

Olettamus on, että suusanallinen poika / aurinko -yhteys on vanha, jotain jostain muinaisesta maailmasta. Koska muinaiset eivät puhuneet nykysuomea, vaan muinaisulkomaata, emme aivan tarkkaan tiedä, mitä nuo muinaiset uskoivat. Samoin tiedetään, että kaikki tietävät, että eteläinen risti näkyy vain päiväntasaajan eteläpuolella.

Villipeto

Mutta kristittyjen, jotka pitävät väitettä, että kristinusko on vain joukko kopioita vanhemmista uskonnoista, puppuna, ydinvaatimus on, että kaikkialla muinaisessa maailmassa olisi silloin myös täytynyt ristiinnaulita jumalia, on puppua. Ristiinnaulitseminen oli vain yksi kiduttamalla tappamisen muoto, ja roomalaisten erityissuosiossa sirkushuveissa villipedoille elävältä syöttämisen lisäksi.

Myös rinnakkaisia, kilpailevia ylösnousseita pelastajia oli runsaasti. Varmaa on, että moni uskovainen lukija heittää nyt pilkkakirveellä kirjoittajaa, että onkohan tämä kirjoittaja perehtynyt nyt uskontojen historiaan lainkaan?

Vaan kun on. Uskontojen historia on eri asia kuin kirkkohistoria, jota opetettiin ainakin vielä silloin ainoana totuutena, kun tämä ”Ensio Oluen” kirjoittaja kävi koulua. Uskontojen historia sen sijaan on maailmanhistoriaa. Onko sitten mikään kirjoitettu historia oikeasti totta vai vaan kirjoittajansa harhakuvitelmaa, on sitten taas eri asia.

Mennäänpä nyt kuitenkin tähän Pääsiäiseen.

Ēostre

Suomen sana ”Pääsiäinen” on tullut suomen kieleen slaavilaisten kielten kautta latinan pääsiäisaikaa tarkoittavista sanoista Paschale tempus (vrt. ortodoksinen pääsiäisruoka pasha). Monien Ulkomaiden – mm. englantia puhuvien maiden ”Easter” taas juontaa juurensa eurooppalaiseen muinaiseen kevään Ēostre tai Ostara -jumalattareen.

Kristinusko rinnastuu juhlapäivineen, pääsiäisineen ja muine menoineen läheisesti sitä vanhempiin uskontoihin, kuten mithralaisuuteen - yhteisinä piirteinä on, että mm. kummankin kultin jäsenille suoritetaan kaste ja pyhä ehtoollinen. Mithra eli Mitra oli muinaispersialainen, alkujaan intialainen auringon jumala.

Ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun jälkeen Mithran palvonta levisi Roomaan saaden kannatusta varsinkin sotilaspiireissä ja muuttui samalla salaseuralaisuudeksi.

Mithra

Mithra-jumalasta on varhaisimmat maininnat vuodelta 1380 eaa. olevassa Heettiläisten kuninkaan Suppiluliuma I:n ja Mitannin kuninkaan Mativatsan välisessä rauhansopimuksessa.

Roomalainen mithralaisuus oli mysteeriuskonto, jonka oppeja ei tunneta tarkasti. Sen uskonharjoittajat eivät kirjoittaneet oppejaan pyhiksi kirjoituksiksi, vaan siirsivät tietonsa suullisesti eteenpäin.

Mithra syntyi talvipäivänseisauksen aikaan päivänä, jota me nyt kutsumme Joulupäiväksi, ja hänen seuraajansa juhlivat ”Voittamatonta Aurinkoa” (Sol Invictus) kevätpäiväntasauksen aikaan. Mithra-kultin kuvissa Mithra tappaa härän ja juo sen verta.

Vasta niin myöhään kuin 4. vuosisadalla jaa. tämä Mithrasiin liittyvä aurinkouskonto oli viimeinen suuri ”pakanallinen” kultti, jonka katolinen paavin kirkko joutui voittamaan.

Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkon paikalla oli Rooman keisarien aikaan erään toisen uskonnon Kybele-jumalattaren temppeli, jossa kunnioitettiin jumalattaren lisäksi hänen poikaansa Attista. Attis kuoli ja ylösnousi vapahtaen luonnon keväiseen kukintaansa ja ihmiset iloitsemaan elämästä. 

"Täh, eikö kristinuskon keskeisin mysteeri siten olekaan kristillinen idea", kysyvät nyt varmaan useat, jos ei vallan muutamat. No eikun ei, henkiin herääminen ja ylösnousemus, sun muut sellaiset neitseestä syntymisestä lähtien olivat jo 2.000 vuotta sitten ikivanhoja, moneen kertaan kierrätettyjä juttuja!

Kybelen rakastaja Attis syntyi neitsyestä, kuoli ja syntyi uudelleen vuosittain. Tämä kevätjuhla alkoi veripäivänä mustana perjantaina nousten crescendoon kolmen päivän kuluttua sunnuntaina, Auringonpäivänä (lat. Solis) iloiten Attiksen ylösnousemuksesta.

Kybele

Kybele tai Kibele oli muinainen Vähän-Aasian kansojen palvoma suuri äitijumalatar. Hänen palvontansa oli peräisin Fryygiasta. Kybele oli luonnon ja sen elinvoiman, eläinten, kasvillisuuden ja viljelyksen sekä myös yhteiskuntaelämän suojelija. Kybeleä palvottiin myös Kreikassa ja Roomassa, missä hänet tunnettiin nimellä Magna Mater.

Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset (ei eksoottiset) tanssit.

Freija ja emakko

Attis oli tarinan mukaan paimen, johon Kybele-jumalatar ihastui. Toisen tarinan mukaan hän oli Kybelen poika. Attis kuitenkin rakasti Nana-nymfiä, Kybele vihastui tästä, mikä johti murhenäytelmään. Alkuperäisimmässä traditiossa Attis kuolee verenvuotoon kastroituaan itsensä. Hänen verensä vuotaa kuusen juurelle; kuusi toistaa jokaisena keväänä tämän murhenäytelmän punaisissa kukinnoissaan. Anatoliassa kuusi olikin pyhä puu vielä myöhäiselläkin ajalla. 

Zeukseen liittyvässä tarinassa, jonka mukaan Kybele ei ollut suostuvainen Ylijumalalle, mainittu villisika, karju, jonka Zeus lähetti kostoksi tuhoamaan Fryygian sekä Lyydian kasvit, on sekin Kybele-jumalattareen liitetty eläin, joka esiintyy vielä skandinaavisen Freija-jumalattaren ratsuna ja edustajana -tällä kertaa emakkona.

Sika tai villisika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen. Kybele hautasi Attiksen ensin Pessinukseen, mutta käyttikin sitten voimaansa palauttaakseen hänet henkiin.

Robert Wilhelm Ekman
"Lemminkäinen tulisella järvellä".
Pilvissä Ukko, Ylinen Jumala

Myös luonto oli kuollut ja nääntynyt Attiksen kuollessa, ja ylösnousemus elvyttikin kasvillisuuden. Attis kuuluukin samaan maanviljelyskulttuurien kuolevien ja ylösnousevien siittäjä-jumaluuksien jatkumoon, kuin varhaisten sumerien Damu-zid / Tammuz Mesopotamiassa, Adon / Adonis Syyriassa, ja Lemminkäinen / Lempo Suomessa. Luonnon ja viljelykauden lepovaihe - meillä täällä pohjoisessa talvi, Levantissa kuiva kausi - ymmärrettiin siittäjä-jumalan Manalassa oleskelun ajaksi. Kun Attis / Adonis / Tammuz / Lemminkäinen palaa elämään, luonto elpyy ja viljelijän työt alkavat.

Akseli Gallen-Kallela "Lemminkäisen äiti".
Taustalla Tuonen virta, josta Lemmon äiti
on onkinut poikansa osat ja liittänyt ne
yhteen. Yläkantilla surajaa kevään
alkavan airut, Maija mehiläinen

Sika tai metsäsika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen.

Kybelen kultin keskus oli Fryygiassa, Vähässä-Aasiassa, missä oli myös koko antiikin maailmassa kunnioitettu Fryygian Kybelen patsas. Tämä patsas oli hopeinen, paitsi että kasvot oli tehty mustasta meteoriitista. Sitä, siis sitä patsasta, ei meteoriittia, säilytettiin Pessinuksessa Galatiassa.

Kybelen papit, galloi, olivat kastraatteja. Keväisissä juhlissa innokkaimmat kannattajatkin intoutuivat joskus kastroimaan itsensä. Näissä juhlissa esitettiin nopeaa musiikkia ja tanssittiin hyvin villisti.

Palatinus-kukkula

Roomalaiset tunsivat ja arvostivat Fryygian Kybelen korkealle. Heille Hän oli Mater Deum Magna, ”Suuri Jumalten Äiti”, jota pyydettiin apuun Hannibalin ollessa Rooman porteilla. Sibyllan ennustuksen mukaan Karthagon armeija ei poistu Italiasta, ellei Suurta Äitiä tuoda Roomaan. Diplomaattisten kontaktien ja vetoomusten avulla Kybelen kuuluisa patsas tuotiinkin Roomaan Palatinus-kukkulalle vuonna 191 eaa. – siis sille, jolla naarassusi imetti Rooman alkuasukkaita, Romulusta ja Remusta, ja jolla mäellä Romulus sittemmin tappoi veljensä Remuksen - mikä rohkaisi roomalaisia toivottomalta näyttäneessä sotatilanteessa. Rooman kansalaisilta kuitenkin kiellettiin itsensä kastroiminen. Kybelen patsas jäi Palatinukselle rakennettuun temppeliin.

Uhrilammas

Kuolevien ja ylösnousevien jumalien sarjaan täytyy lisätä vielä yksi: Jeesus. Kuten äitinsä Kybelen viha aiheuttaa Attiksen kuoleman, Jeesus kuolee ristillä – ei tällä kertaa äitinsä, vaan isänsä Jehovan tahdosta ja osana tämän jumalallista suunnitelmaa. Epiteetit ”Hyvä Paimen” (myös Krishna) ja myös ”uhrilammas” johtavat ajatuksen Attikseen.

”Veren puhtaaksipesevä voima” esiintyy myös Kybelen ja Attiksen Taurobolium-rituaalissa. Uhrattaessa härkää sen veren annettiin valua kuopassa tai kaivossa alastomina seisovien uskovaisten päälle, jolloin näiden uskottiin ”syntyvän uudelleen”. Tarkoituksen sopi myös lammas, jos härkää ei ollut miloin saatavilla, joten uhraajat puhdistuivat ihan yhtä hyvin lampaan lapsen, karitsan kuin nautaeläimen, häränkin verellä.

Tähän loppuun vielä varmistettu uutinen tuonpuoleisesta: Itsestään Isästä Jumalasta on tulossa ateisti!

Taivaassa kiertää huhu on, että Jumala Kaikkivaltias on kyseenalaistanut itsensä olemassaolon ja kaiken, mikä hänen ympärilleen on kuudessa vuosituhannessa rakentunut.

Taivahan enkeli

Useat Taivahan enkelit ovat vahvistaneet nähneensä Hänet vaeltelemassa Taivaan Ilossa pilvien keskellä uskonsa kadottaneena ja hämmentyneenä.

Ensio Olut kysyi tässä äskettäin WhatsApp-pikaviestipalvelun välityksellä Jumalalta, olisiko Tämä halukas jakamaan joitakin näkemyksiään kanssamme. Hän suostui - tosin pitkin hampain.

”Uskovaiset ajattelevat, että hallitsen jokapäiväisen elämän jokaista osa-aluetta, mutta se ei ole totta: olen tosin luonut maailmankaikkeuden ja sen ohella teidät ihmiset ja antanut teidän sitten pärjätä omillanne. Mutta pari uskonnon peruslakia olen asettanut, ettei kukaan menisi vallan hulluksi yrittäessään ymmärtää, miten maailmankaikkeus toimii.

Ensimmäinen laki oli, että Maapallo on kuusi tuhatta vuotta sitten luotu litteä lättänä ja maailmankaikkeuden keskipiste. No aikansa siihen uskottiin, mutta sitten nämä helkkarin - kuten tänä MeToo -aikana täytyy Itse Jumalankin sanoa - tiedemiesoletetut menivät ja todistivat, että näin ei ole.

Stephen Hawking

Ja sitten tuli tämä pirulainen, tämä Stephen Hawking - Lempo soikoon, en paremmin sano - ja totesi, että kaikkeuden syntyminen ei ole vaatinut Jumalan vaikutusta, vaan on syntynyt luonnonlakien mukaisesti ihan tuosta vaan ja itsestään. Teoksessaan Ajan lyhyt historia: Alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin hän selittää sen niin kansantajuisesti, että jopa minäkin sen ymmärsin, kun luin sen miehen äskettäin kuoltua ihan vaan mielenkiinnosta, että missä mättää, kun häntä ei tänne tämänpuoleiseen ole kuulunut. Ja nyt edes meikkä ei sitten oikeastaan enää usko itseensä.”

”KEVÄT KEIKKUEN TULEVI, SUVI SUUTA VÄÄRISTELLEN”

Leipä se on, mikä naisen
catwalkilla nykyisinkin
pystyssä pitää!

Tuo vanha kansansanonta ei alun alkujaan oikeastaan viittaa, ei edes alkuosaltaan meteorologiaan, vaan ravitsemustilanteeseen. Kevät oli aikanaan ihmisille vaikea vuodenaika, 

ruokavarastot olivat tyhjentyneet talven jäljiltä. Nälkä oli, että näköä haittasi. Seurasi heikkouden tunne ja kävely oli hoippuvaa, keikkuvaa.

Suvi vääristelee
tässä suutaan

Meterologiaa

Keväällä luonto herää eloon ja antaa uuden mahdollisuuden ravinnon keräämiselle. Karja oli yleensä ummessa kevättalvisin, koska mikä lehmä sitä pelkällä kuivaheinällä, jos sitäkään oli nyt ollut riittävästi, maitoa jaksaa heruttaa. 

Kun ensimmäiset pälvipaikat huonoinpina vuosina ilmestyivät eteläisille rinnepaikoille, karja – tai joskus siis se ainoa talven yli selvinnyt lehmä - laskettiin jo ulos, josko se sieltä jo syötävää löytäisi. Ihmiset puolestaan saattoivat keskitalvea helpommin pyytää kevätkutuisia kaloja; esimerkiksi lahnoja lahdelmista ja isojakin haukia ojien suista.

Hui, hai! 
Eiku siis hui hauki!

Sanonta saattaa juontua vuosien 1866 – 1868 suurilta nälkävuosilta – vuonna 1867 kerrotaan ajetun Päijänteen jäätä pitkin rekipelillä Asikkalan kirkolle Juhannuskirkkoon.

Vuonna 1866 astui sitten Suomessa voimaan viinan kotipolton kieltävä laki - ”Vuonna kuusikymmentä kuus tuli Suomehen laki uus, viinaa kiellettiin keittämästä, juomapäiviä viettämästä. Se meininki oli keisarilla, kun viinaa ei ois juomarilla, niin leipä riitäis Suomessa, vainomiehen huoneessa, jne.”.

Kotitarve-
pontikka-
pannu

Virallinen perustelu oli pontikankeittokiellolle raittiusaate, mutta todellisuudessa kysymys oli viljan saatavuudesta. Talonpojat ansaitsivat enemmän polttamalla viljan viinaksi, kuin myymällä sen jauhettavaksi. Tämä pahensi ennestäänkin heikkoa elintarviketilannetta ja niinpä senaatti kielsi viinan kotipolton. Olojen parantuessakaan ei Suomessa enää saanut valmistaa laillisesti kotipolttoista viinaa, ja laki on samankaltainen alkoholilain uudistuksesta huolimatta tänäkin päivänä.

Tai sitten tuo sanonta viittaa vieläkin vanhempaan aikaan, mahdollisesti suuriin kuolovuosiin 1695 - 1697, jolloin koettiin yksi suurimmista nälänhädistä koko Euroopassa. Noina vuosina lähes kolmannes Suomen väestöstä menetti henkensä ravinnon puutteeseen.

Nykyisin, kun kansan ravitsemustilanne on saatu sellaiseksi, ettei kukaan enää kuole kevättalvisin nälkään siksi, etteikö Suomessa olisi riittävästi ruokaa saatavilla, kevään keikkuminen saa vallan hyvin viitata kevättalven säiden vaihteluun.

Veikko Kankkonen

Kevään tulon pystyi vielä Ensio Oluen nuoruudessa ennustamaan hiihtokilpailujen järjestyksestä; “Salpurin”, siis Salpausselän kisojen aikaan oli vielä täysi talvi, Holmenkollenilla kun hiihdettiin ja hypättiin, niin oli kevättalvi, ja kun Kankkosen Viki sinisessä pipossaan, 

Björn Wirkola

kädet tiukasti housunsaumalla sitten kauden päätteeksi vielä voitti suomea puhuvan norjalaishyppääjä Björn Wirkolan, norjaisurheilijan ajalta, jolloin Norjan urheilijoilla ei vielä ollut astmaa - Falunissa – jos ei kaatunut - niin oltiin jo aivan kevään korvalla.

Falunin kisojen jälkeen ei enää oikeastaan pystynyt kisaamaan muualla kuin Rukan suurmäessä, jota sen valmistumisvuonna 1964 rehvakkaasti ”lentomäeksi” kutsuttiin, tuskinpa sitten muualla.

Tuohon maailmanaikaan Paavo Salmensuu osoitteli sääkarttaa piippunsa varrella ja kevääntulon ennustaminen oli muutenkin oli tyyliä ”odotettavissa iltaan asti: Kotka, Rankki...”. Vaan toisin on nyt! Kun Anne maanantaina sanoo, että perjantaina on sitten selkeää, niin perjantaina on sitten selkeää.

Ja jos Kerttu määrää ensi viikon sään olevan poutainen, niin ei siinä auta, vaikka pilvet olisivat valmiiksi millaisessa reilassa koko viikon kestävää maakuntasadetta varten, niin poutaa on, ja ihan koko viikon, koska Kerttu on niin määrännyt!

Ainakaan Ensio Olut ei uskalla väittää vastaan.

Noista nälkävuosista mieleen vielä, että kun tällä viikolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viisaat professorit saivat laskettua, että viimeksi nälkävuonna 1868 Suomessa syntyi lapsia vähemmän kuin vuonna 2017.

Nyt kuitenkin nämä lakiviisaat esittävät, että – jos Ensio Olut nyt mitään näistä lainsäädäntöasioista ymmärtää - että jos mies - esimerkiksi nyt Ensio Olut - ryhtyy panohommiin ilman, että on kysynyt ja  saanut naiselta nimenomaan siihen toimeen suusanallisen luvan - syyllistyy raiskaukseen. 

Tuleeko panoluvan sanamuodon olla tietynlainen, ettei tule väärinkäsityksiä - esimerkiksi onko "nyt saat sitten panna mua" riittävän yksiselitteinen?

Miten tulkita näiden kahden 
kyyhkyläisen kehonkieltä?

Jos, kuten tähän asti, Ensio Olut on luottanut naisen kehonkieleen ja viimeistään sanaan, että saat panna, ja nainen aktin jälkeen – vaikka ajankin päästä – tuleekin toisiin aatoksiin ja kertoo, ettei hän oikeastaan tarkoittanutkaan panemista, niin uskotaanko Ensio Olutta ilman juuri tätä panemista koskevaa, kummankin panemisosapuolen allekirjoittamaa kokouspöytäkirjaa, että kyllä lupa koski nimenomaan tätä panemista?

Jos ei kuitenkaan tarvita aktin oikeudellisuuden osoittamiseen ihan nyt kokouspöytäkirjaa, niin kaipa vaikkapa KELA:n verkkosivuilta saa jatkossa tulostettua panemiskaavakkeen, vai voiko kumpikin osapuoli kirjautua omilla pankkitunnuksillaan Kanta.fi/omakanta -sivuille ja kirjata sinne halukkuutensa yhdyntään?

Täytyykö jatkossa vielä etukäteen ilmoittaa johonkin instanssiin, kuinka pitkään tulee paneminen kestämään ja missä asennossa? Kortonginko kanssa, vai ihan paljaallako?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005600551.html

Ulkomaassa itsensä ihan
tappiin maksanut veron-
maksaja muuttamassa
Suomeen

Kovin on mutkikkaaksi menossa tuo suvunjatkamispuuha. Ja sitten vielä ihmetellään syntyvien lasten vähäistä päälukua! 

Tosin meillä suuriin ikäluokkiin kuuluvillakin oli syntyessämme keskimäärin vain yksi pää.

Onneksi ehkä edes Ulkomaasta saadaan tänne veroparatiisiin uusia, innokkaita ulkomaalaisia veronmaksajia.

Loppukaneetiksi laitan vielä tähän - vieläpä omakohtaisesti koetun - vähäosaisen kansan sanonnan: "Sellaista se on ollut täällä tämä köyhän lapsen elämä: Juuri kun olet saanut unen päästä kiinni, niin eikös jo taas herätetä syömään."