IHMISET OVAT VAIN KARVATTOMIA APINOITA

Alastomat apinat ja apina

Ruotsissa Kolmårdenin eläinpuistossa majaansa pitävä Efata-gorilla on vihainen siitä, että eräs toinen gorilla on osoittautunut todeksi sen, minkä Charles Darwin jo tiesi – ja Desmond Morris vuonna 1967 kirjassaan Alaston Apina (The Naked Ape) kansantajuisesti  julkitoi – että ihmiset ovat vain tyhmiä, karvattomia apinoita!

Ambam-gorilla kävelee

Isossa-Britanniassa Port Lympne Wild Animal Park – eläinpuistossa elävä gorilla, nimeltään Ambam, on tyhmyyksissään mennyt osoittamaan maailmalle, että gorilla, ja ehkä muutkin apinat, joiden on luultu olevan paljon alemmilla askelmilla evoluution vintinrappusilla, kuin ihmiset, että ne itse asiassa ovat vain pelanneet meidän ihmisten kanssa, etteivät muka kykene kävelemään pystyssä ja näin kusseet meitä ihmisiä silmään!

 

Ambam-gorilla seisoo

Ambam-gorilla on ryhtynyt kävelemään pystyssä; tämä todistaa, että jotkut apinoista ovat todella tyhmiä! Muut ihmisenveljiään paljon viisaammat apinat ovat pitäneet kahdella jalalla kävelytaidon salassa tuhansia vuosia. Kävelemällä nelinkontin nämä älykkäät apinat ovat välttyneet joutumasta töihin!

Koska vain ihmiset – toisin, kuin apinat, näinhän on luultu - osaavat seisoa ja kävellä kahdella jalalla käsien jäädessä vapaiksi muuhun toimeen, ihmiset soveltuvat erinomaisesti hoitamaan "aasin virkaa", kun taas apinat mieluummin toimivat ikään kuin ne eivät voisi nousta pystyyn, ja näin siis välttävät kaikenlaisen työnteon pystyen ​​viettämään laiskaa luksuselämää.

Norsut, hevoset ja ihmiset ovat tosiasiassa täysiä typeryksiä – gorillat ja muut apinat tietävät tämän. Apinat ovat antaneet näiden typerysten tehdä kaiken työn, kun taas apinat ovat vain pelailleet, leikkineet ja laiskotelleet päivät pitkät, milloin eivät ole harrastaneet vapaata seksiä. Apinat ovat voineet haihatella niitä sun näitä, miten ja missä tahtovat, mutta ruoka on tullut kuitenkin aina ja säännöllisesti eteen.

 

Ambam heittää sontaa myös
ihmisten silmille

Ruotsin Kolmårdenin eläintarhan Efata-gorilla on siis syystä vihainen – ettemmekö sanoisi, läpeensä kyrpiintynyt – Ison-Britannian Ambam-gorillalle tämän ajattelemattomasta, suorastaan typerästä toiminnasta, koska myös Efata-gorillan lokoisat lekottelupäivät saattavat olla tämän typerän englantilaisapinan toilailujen seurauksena menneen talven lumia, ja hän, Efata-gorilla Ruotsin Kolmårdenin eläinpuistosta, onkin lähettänyt Ambam-gorillalle Englantiin tätä asiain saamaa uutta käännettä koskevan närkästyneen ja kaikin muodoin kitkeräsävyisen sähköpostiviestin, koska on katsonut Ambamin teon olevan sonnan heittoa koko apinakunnan silmille.

Eivätkä Ensio Oluen älykkäät apinajutut tähän lopu. Älkää luulkokaan, jatkoa seuraa.

Harvardin yliopiston biologianlaitoksen tutkijat Amerikassa ovat menestyksekkäästi opettaneet Britteinsaarten Ambam-gorillan viitoittamaa tietä seuraten Mendakipokok, tuttavallisesti noin tutkijoiden kesken, ”Pongo-Pete” -nimisen orankutangin ymmärtämään evoluutioteorian.

Esi-isiä

Uusimman, juuri ennen Pääsiäistä julkaistun Nature-aikakauslehden mukaan Harvardin yliopiston toimivat kädellisten tutkijat, eli – kuten meillä tieteessä tavataan sanoa – primatologit, ovat opettaneet viittomakielen perusviittomin ja symbolein tälle "Pongo-Pete" orangille, että ihmisillä ja muilla kädellisillä oli kauan sitten yhteinen esi-isä.

Kaksivuotinen kokeilu alkoi opettamalla ”Pongo-Petelle”, mitä eroa näyttöön perustuvalla tieteellisellä päättelyllä ja luuloon, eli uskoon perustuvalla päättelyllä on. 

Pongo-Pete

Tutkijaryhmä totesi noin kaksi kuukautta sitten, että ”Pongo-Pete” on vahvistanut, että hän ymmärtää, että sekä hän, että hänen ihmisystävänsä, ovat kehittyneet luonnonvalinnan kautta.

Hayden Panettiere, mutta lieneekö
tämä se tohtori?

"Tavoitteenamme oli osoittaa, että jopa apina voi ymmärtää evoluution", sanoo tohtori Hayden Panettiere, hankkeen johtava tutkija.

"Saimme kokeeseen idean, kun eräät biologian opiskelijat sanoivat, että he uskovat, että Jumala loi maapallon, ihmiset ja kaikki muun elämän tällä planeetalla samanaikaisesti noin 6.000 vuotta sitten.”

"Ajattelin itsekseni, että tuo on typerintä, mitä olen biologianopiskelijan suusta ikinä kuullut. Lyön vetoa jopa ”Pongo-Pete” pystyy ymmärtämään tuon kommentin typeryyden!”

Kreationisti

"Ja totta tosiaan, näyttää siltä, ​​että tarvitaan vain hieman työtä ja kärsivällisyyttä, niin apinatkin oppivat asioita, jotka eivät yksinkertaisesti kreationistien päähän kerta kaikkiaan vaan mahdu!”

Evoluutioteoriassa toteennäytetään, että kaikki elämä maapallolla on kehittynyt hitaasti, asteittain luonnollisena valintaprosessina alkaen kaiken elollisen yhteisestä ensimmäisestä alkumikrobista – oikeastaan vain hiiliketjusta – noin 3,8 miljardia vuotta sitten. Ei yksin teoriassa, vaan tieteellisesti valtaosa tutkijoista näkee evoluution kiistämättömästi toteennäytettynä tosiasiana.

Kuitenkin viimeisimmässä Pew Centerin puolueettomassa kyselyssä todettiin, että 33 prosenttia amerikkalaisista ei usko evoluutioon ollenkaan, kun taas toinen 26 prosenttia uskoo, että se on Jumala, joka on ollut prosessin takana. Vain 32 prosenttia uskoo evoluution ja luonnonvalinnan tieteelliseen tosiasiaan.

Suurin evoluutio-oppositio löytyy valkoisen evankelisten protestanttien joukosta; peräti 64 prosenttia heistä hylkää kokonaan ajatuksen evoluutiosta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 10 prosenttia useampi amerikkalaisista naisista uskoo tieteeseen, kuin miehet. Eli joka tapauksessa enemmistö amerikkalaisista valkoisista punaniskoista uskoo ennemmin muinaisten runoilijoiden kirjoittamaan Raamatun huuhaahan, että näiden ihmisten omissa pienissä päissään tuhansia vuosia sitten kuvittelema Jumala-niminen henkiolento on kaiken tämän takana, kuin tieteelliseen todistettuun totuuteen.

Höh, tyhmiä ovat!

Denialismi (tieteenvastaisuus omien poliittisten yms. pyrkimysten edistämiseksi) on kasvanut ajan mittaan, sillä 54 prosenttia republikaaneista sanoi uskovansa evoluutioon vuonna 2009 ja vain 43 prosenttia sanoi saman vuonna 2013.

Kun oranki ”Pongo-Petelle” viitottiin, että suuri osa amerikkalaisista ei vieläkään ole hyväksynyt evoluution todellisuutta, ”Pongo-Pete” kuulemma vastasi viittomilla sekä osoittamalla symboleita "tyhmä" ja ”kansakunta”.

 Ettei vallan vakavamieliseksi menisi, niin tähän loppuun hieman kevyempää…

Kauan, kauan sitten asui Hurukselassa Kymin syrjäisillä salomailla tilallansa hallaisella kaukana maalikyliltä pirttiviljelijä Ensio Olut kera vaimonsa Pimpo-Pirjon. 

Kymin Iso Kirkko

Kun Ensio Oluen vaimo Pimpo-Pirjo oli synnyttänyt kymmenen lasta, hän kieltäytyi aviollisista iloista vallan ve­doten synnytysten kivuliaisuuteen. Ensio Olutpa ei asiaa oikein sulattanut, vaan otti polkupyöränsä ja lähti Kymin Isolle Kirkolle Karhulan suureen kauppalaan kunnanlääkäri Olli Vaaran pakeille kysyäkseen, onko se synnyttäminen nyt niin kivuliasta, kuin vaimo väitti. Lääkäri Olli Vaara vahvisti vaimon tarinan, mutta Ensio Olut halusi, että lääkäri Olli Vaara osoittaisi hänelle oikein luonnossa, millaiset kivut synnyttävällä naisella on.

Laitoin tähän tämän
eläintenkesyttäjän,
kun se apina oli
niin ruma ja
paskanen

No, lääkäri Olli Vaara juotti Ensio Oluelle puoli litraa risiiniöljyä ja työnsi äijän perseeseen kunnon vanhanajan patenttikorkin. Siis vähän samanlaisen, kuin nykypäivän kumiset, kiertämällä kiristettävät veneen pohjatulpat.

Ensio Olut siitä pyöräilemään takaisin kotiinsa Hurukselan syrjäiselle salokylälle. Risiiniöljy teki pian tehtävänsä, mutta patenttikorkki ei päästänyt painetta ulos. Vihdoin Ensio Oluen tuskat kävivät niin koviksi, että Ensio Oluen taju sumeni kohta Lentokentäntien risteyksen jälkeen ja hän kaa­tui taju kankaalla pyörineen maantien ojaan.

Samoihin aikoihin oli Karhulan kauppalassa, siinä aivan kotvan päässä, mutkaisella Lautakatontiellä, kaatunut sirkusvaunu, ja apina oli päässyt karkuun. Apina löysi Ensio Oluen ojasta ja näpräsi – utelias eläin kun oli – korkin Ensio Oluen perseestä. Seu­rasi karmea pamaus.

Ensio Olut tuli tajuihinsa, kun paine suolessa helpotti, katsoi ympärilleen, näki apinan, heltyi ja lepersi:

-         Ruma siä oot ja paskanen, mutta tule iskän syliin!

RAATIKKOON, RAATIKKOON!

Kyöpelinvuori, ei Karhulan,
vaan Sortavalan Helilässä 
Venäjän yhä miehittämässä
Laatokan Karjalassa

":,: Raatikkoon, raatikkoon vanhatpiiat viiään:,;, 
tuonne, tuonne Kyöpelinvuoren taa, ettei niitä, ettei niitä nuoret miehet saa!"

Raatikko tarkoittaa vanhastaan suomenkielessä kivikkoa, suota, mitä tahansa kaatopaikkaa, jonne on viety roskat ja muut ylijäämät. Kyöpeli sen sijaan on kummitus ja mörkö. Vanhassa, vuoden 1776 raamatunkäännöksessäkin sanotaan: ”Ja kuin opetuslapset näkivät hänen merellä käyvän, peljästyivät he, ja sanoivat: kyöpeli se on; ja huusivat pelvon tähden.” (Matteuksen Evankeliumi 14:26). Kyöpelinvuori on siis Kummitusvuori, Mörkövuori.

Vuoteen 1975 asti – jolloin vanhanpojan / -piian vero poistettiin Suomen verolaista – yli 24 vuotiaat naimattomat naiset vietiin raa’asti kivikkoon, suolle tai kaatopaikalle Kyöpelinvuoren, Mörkövuoren taakse. piiloon nuorilta miehiltä. Miten brutaalia ja julmaa!

Onneksi kuitenkin, vaikka elämme tätä kertakäyttökulttuurin aikaa, on eripuolille maatamme perustettu kierrätyskeskuksia, joihin voi viedä lähes kaiken kierrätyskelpoisen – niin vähän käytetyn, kuin aivan käyttämättömänkin – etteivät mene kivikoilla ja soilla haaskuun, ja niistä nuoret, miks’ei vallan vanhemmatkin – miehet saattavat tehdä arvokkaita löytöjä! Näitä kierrätyskeskuksia voisi kutsua vaikkapa ”ravintolan baaritiskeiksi”. 

Kierrätyskeskus

Ensio Olutkin kävi nuorempana eri puolilla Suomea näissä ”ravintoloiden baaritiskeillä” ja teki niistä arvokkaita, edullisia ”yhden illan” löytöjä. Koska alati reissussa ollut tervaturisti ei voinut pitää turhanpäiväiseksi ja ylen kalliiksi per käyttökerta katsomaansa yksinomaan vain kotipaikkakunnalla viihtyvää – kuten tavataan sanoa – ”vakiheiliä”, nämä kierrätyskeskukset tulivat tuiki tarpeeseen.

Tämä näin esikirjoituksena, koska Pääsiäisenä – perinteisesti Lankalauantaina - perimätiedon mukaan noidat, Ensio Olut ei nyt tällä tarkoita – älkää luulkokaan – yli 24 vuotiaita naishenkilöitä, jotka eivät elä vakituisessa parisuhteessa, vaan niitä taruhenkilöitä, jotka tarinoiden mukaan kokoontuvat Pääsiäisenä Kyöpelinvuorelle luudilla lentäen pitojaan pitämään.

Tämä luudallalentämismyytti ei kuitenkaan ole aivan tuulesta temmattu tarina; sillä on – uskokaa vaan – totuuspohjaa!

Keskiaikainen noita

Keskiajalla ”noidat” käyttivät noituusmenoissaan hallusinogeenisistä kasveista – esim. hullunkaalista tai psilosybliinisienistä – tehtyjä tahnoja, joita he sivelivät luudanvarteen, heittivät hameet korviin – naisten alushousut olivat syntiä vielä pitkään 1800-luvulle – päältään, nousivat luudanvarrelle ja nauttivat huumevoiteet sisäisesti ulkosynnyttimien limakalvojen kautta, sillä se sitä kautta huume imeytyi paremmin – vähän kuin suppona – kuin suun kautta otettuna. Keskiaikaissa piirroksissa luudilla ”lentävät noidat” kuvataankin usein alastomina.

Hallusinogeenit aiheuttivat lentämisen tunteen. (vert. Ensio Olut 18. marraskuuta 2012 ”Ettäkö porot mukamas lentävät?”). Älkää nyt herran tähden kuitenkaan kokeilko näitä konsteja; ei niillä oikeasti lentoon pääse.

 

Keskiaikaan noidat käyttivät
jo sukkanauhaliivejä ja
saumasukkia!

Alus-, tai tätänykyä sukkahousujen riisumisesta, tai edes luudanvarrella ilman alushousuja istumisesta ei kuitenkaan – 24 vuotta täyttäneet ”vanhatpiiat” huom! – ole minkään moista haittaa; paremminkin vaan hyötyä. Toivoo Ensio Olut ja koko ”Sukkanauhat takaisin” –yhdistys!

 Tämä oli lyhyt oppimäärä Kyöpelistä, Raatikosta ja ”noidista”. Nyt Pääsiäiseen.

Monet suomalaiset Pääsiäistaiat on liitetty vanhastaan karjatalouteen ja kateuteen; naapurin lehmän nännien silpomisen uskottiin edesauttavan oman karjan onnea, jne. Tänäpäivänä tiedetään, että toisen karjan tai muun omaisuuden tahallinen vahingoittaminen ei tuo itselle onnea, vaan sakko-, pahimmillaan vankeustuomion.

Onnea omalle karjalle – vahinkoa toiselle tuottamattomia – taikoja sen sijaan niitäkin tehtiin. Näitä on muun muassa se, että karjaa laskettaessa Pääsiäisenä ulos ometasta emäntä seisoo kahareisin navetan oven kamanan yllä ja lehmät siitä sitten ali pihalle; tietää hyvää vasikkalykkyä ja maidon herumisvuotta. Lieneekö tapa vielä kuinkakin yleinen, mene tiedä. Tämän päivän suurnavetoiden emänniltä tuo vaatinee kestävyyttä, sekä vahvoja reisilihaksia!

 

Naimaikäinen lypsäjätär Pääsiäisenä

Uudempia Pääsiäistaikakeinoja, niitäkin karjataloudessa on. Esimerkkinä mainittakoon maaseudulla yhä laajalti käytetty, mutta vähemmän – ainakin kaupungeissa – tunnettu taikakeino, karjataloustilan naimaikäinen tytär Pääsiäisaikaan lypsyllä ainoataan kumisaappaissa. Jo vain naapuritilojen ja -kartanoiden aikamiespojat rientävät sankoin joukoin navetoihin apupojiksi!

Maalaistalon naimaikäinen tytär ja
vanha David Browni

Kesemmällä, viimeistään heinänteonaikaan nousevat vihdoin laiskimmatkin peräkammarinpojat pois sopperoistaan, kun kuulevat, että naapurikylässä neitokaiset traktoreita ajavat ilman rihman kiertämää! Varma tyttärille naimaonnea tuova Pääsiäistaika on tämä!

Pääsiäiseen kuuluu monissa maissa moninaita Pääsiäisperinteitä. Ruotsinmaalla pikkutytöt kiertävät kerjuulla sukulaisissa ja tuttavissa mummoiksi pukeutuneina kahvipannuineen.

 

Ruåtsalaiset Pääsiäisnoidat,
Påskkärringar,eivät kerjätessään
pelottele ketään noin pienillä risuilla

Suomessa pikkutytöt ja ahneimmat pikkupojat kiertävät naama hiilellä ja punamullalla liattuna, mummoiksi pukeutuneina kerjuulla täysin oudoilla ovilla. Jos ei namuja ja suklaamunia ala ovensa varomattomasti avanneelta tippua, uhkaavat nämä riiviöt tätä heille täysin tuntematonta pajupiiskoilla lyödä ja alkavat noitua:

” Virpoi, varpoi, tuoreeks terveeks tulevaks vuueks. Isännäl iso vassa, emännäl perä leviä. Poijalle virma hevoinen, tyttärelle sulhainen punakka. Vissat siulle, palkka miulle. Miulle muna kanasestais, maitotilkka lehmäseistäis, vähä voita vakkaseistais, kopeekkainen kukkaroistais Vissa siulle, palkka miulle. Ja herra viel hyväst hallitkoon!”

Jos näiden karmeiden uhkausten jälkeen tämä täysin viaton noidunnan uhri on vielä jotenkuten tolkuissaan, mutta ei saa moneen yöhön unta, on hänen loitsuista vapautumisekkeen vedettävä kunnon perskännit.

 

Näin reipasta toimintaa Tšekinmaalla, 

Tšekinmaalla ei lapsia laiteta asialle, eikä siellä kerjätä, saati uhata ja loitsita lihaviksi vennonvieraita, vaan siellä kylän naimaikäiset pojat Pääsiäisen tienoilla aivan luvan jälkeen saavat piiskata saman kylän naimaikäisiä tyttöjä torilla myytävillä pajunoksista punotuilla piiskoilla pyllylle.

ja näin märkää Unkarissa.

Unkarissa sitten taas eivät pojat piiskaa tyttöjä, vaan heittävät Pääsiäisenä ämpäreillä kylmää vettä tyttöjen päälle.

Sitten lyhyt katsaus itse Pääsiäisen, tai paremmin sen eläimistön historiaan:

 

Eastre, Oestre, Ostara

Pääsiäinen, englanninkielellä "Easter", perustuu pakanallisen saksilaisen jumalattaren nimeen ”Eastre” (tai Oestre tai Ostara), joka oli kevään alkamisen jumalatar. ”Eastre” oli tietenkin kevään ja hedelmällisyyden jumalatar, joka lopetti talven ja teki päivästä yötä pidemmän ja herätti intohimon, "uuden elämän". 

Tähän ”Eastre”-kulttiin kuuluvat myös "Pääsiäispuput", jänikset ja kaniinit, lastenkielellä ”puput”. ”Puput” liittyvät tähän kevään jumalattareen, koska ne olivat hänen pyhiä eläimiään näiden eläinten tunnetusti nopean lisääntymisen vuoksi. 

Ishtar

Pääsiäismunat ja "Pääsiäispuput" olivat molemmat esillä ”Ostara”-, tai "Eastre"-festivaaleissa, joka oli alun perin assyrialaisen sekä babylonialaisen Ishtar-jumalattaren kunniaksi nykyisen Pääsiäisen aikaan järjestetty juhla. 

Assyrialaiset ja babylonialaiset palvoivat ”Pääsiäistipuja”, kananpoikasia, uuden elämän edustajina. Koska kana on linnuksi ”huono”, kun se ei osaa lentää, ”Ishtar-Eastre” loihti siitä nopeasti metsästäjiltä karkuun juoksevan valkoisen ”pupun” ja antoi sille nimen ”Lepus”, ”Munien kantaja”.  

Hypridi pääsiäisputi

”Pääsiäispupu” onkin ainoa nisäkäs, hypridi, joka osaa munia, ja vieläpä värikkäitä munia.

Ensimmäinen dokumentoitu ”Pääsiäispupuhavainto” Euroopassa on tehty 1500-luvulla Saksassa. Sittemmin on löydetty ”Pääsiäispupun” munia eripuolilta maailmaa, mutta niiden haudonnassa ”Pääsiäispupun” poikasiksi on aina surkeasti epäonnistuttu.

Powwow

Kaikkialla ei tätä ”Ishtar-Eastre”-kultin tarinaa tunneta – tai jos tunnetaankin, sitä ei juhlita. 



Kevään saapumista kyllä juhlitaan kaikissa niissä maissa, joissa on vuodenajat. Kiinalaiset esimerkiksi juhlivat kevättä aivan liian aikaisin, noin puolessa välissä helmikuuta. Amerikan alkuperäisasukkaat, tuttavallisemmin intiaanit, sen sijaan viettävät aivan meidän Pääsiäisemme aikaan uuden istutuskauden alkamisen powwow-juhlia, joissa ei ”pupuja” tunneta. Inkkarit eivät olekaan mitään jänishousuja!

Niin, ja sitten on Jaappani! Yleisesti luullaan, että Kirsikankukkajuhla on se ainoa japanialainen kevätjuhla, jota vietetään siveästi kimonoissa perhepiknikein puistonpenkeillä istuskellen kukkivien kirsikkapuiden siimeksessä.

Kanayama

Muna kuuluu myös Jaappanin
Pääsiäisentienooseen, eli
Kirsikankukkajuhlaan

Mutta ei, Japaniassa ”muna” on huhtikuun puolessa välissä paljon konkreettisempi käsite, kuin täällä tekosiveässä lännessä. Munaa juhlitaan ja sitä kannetaan kaikkialla ja kaikissa Japanin kaupungeissa kaduilla ympäriinsä. Kanayama, ja tytöt tykkää!

Sitten lopuksi kotimaista tunnelmamusiikkia pääsiäislampaan syöntiin:

KUN PÄÄSIÄSIPUPU JOULUPUKIN MUORIN KESYTTI

Onni Vilkkaan linjuri leikisti

       -         Sehän on, kato, itse Ensio Olut, Pääsiäispupu tervehti Ensio Olutta Kotkan Sibeliuspuistossa Onni Vilkkaan leikkilinja-autopysäkillä Pääsiäisen alusviikolla.

       -         No moi Pääsiäispupu! Ei kai vaan toi upee giltsi tullu sun mukana tolla Vilkkaan Onnin onnikalla, tai siis bussil, vai miten se nyt täällä Kotkassa sanotaan? Sulla on tainnut, poika, käydä oikein emähyvä säkä, Ensio Olut siihen.

-         Bussi puistoon puski, minä olin kuski, kerrotaan. Vaan kun toi bussi ei oo oikee, se on sellainen leikkibussi – kässäät sä – lapsille nääs. Se vähän vaan näyttää niinku Onni Vilkkaan bussilta, muttei kuitenkaan oo.

-         Kyllä mä sen nyt tiedän, etkä siäkään ole mikään oikea jänis, vaan oikeasti MA Numminen Somerolta jäniksen puvussa, joo, joo. Mutta miten toi hinee mirkku, ja sun emähyvä säkä, se mua kiinnostaa?

Joulupukin eksä

   -         En minä ole Mauri Antero Numminen, enkä edes jänis, vaan ihka aito taruolento, Pääsiäispupu! Sitten se mun emähyvä säkä, emäsäkä ja säkä, tai mikä vaan, ja voihan sitä niinkin niin sanoa. Katsopa, tämä kimuli tuossa on oikeasti Joulupukin vanha; mä olen vaan kesyttänyt tämän.

   -         Siis sä olet kaapannut Joulupukin muorin?

   -         Ei, kun kesyttänyt. Joulun jälkeen Joulupukki ei ole tehnyt muuta, kuin pämpännyt kotonaan Korvatunturilla Venäjän viinoja sen saakelin ryssän, sen Pakkasukon kanssa. Tietäähän tämän, kun on muutaman kuukauden ryypännyt, niin sitä alkaa nähdä kummaimia. Minä vaan osuin paikalle oikeaan aikaan. Ei siinä sen kummempaa.

  -         Oikeaan aikaan oikeaan paikkaan? Siiskö Korvatunturille juuri silloin, kun Joulupukille iski delirium dremens, juoppohulluuskohtaus?

-         Nii’i, ja Pakkasukolle kanssa. Siellä ne ukot pelkäsivät omia varjojaankin.

Pääsiäispupu tekee
pääsiäistipuja

    -         Katsos, minä olin siellä Savukoskella paikallisen kanalanomistajan kutsusta tekemässä sen kanalanomistajan kanalassa kanojen kanssa pääsiäistipuja, kun kuulin vallan karmaisevaa huutoa – niinku jotain elävältä siellä olisi nyljetty – sieltä Korvatunturin suunnalta. No, minä oitis kanan selästä poies, ja isoa loikkaa apuun.

    -         Eihän siellä mitään sellaista apua, jollaista minä olin luullut, tarvittu; Joulupukin muori vaan siellä suoraa huutoa pihalla huusi, kun joulu-ukkojen humalaisesta laulun loilotuksesta ja sisälle ämpäriin kusemisesta oli saanut tarpeekseen, kun ne ukot eivät enää olleet uskaltaneet kaamoksen päätyttyä päivänpaisteella ulos, kun ulkona ne olisivat nähneet omat varjonsa ja pelästyneet.

    -         Sittenkö sinä siinä pihalla heti sitten sen Joulupukin muorin kesytit? Ensio Olut sai väliin.

Pääsiäispupun tekee
häijyä

   -         No en heti. Kun minä en siitä Joulupukin muorin kiljunnasta mitään selvää saanut, niin minä sinne Joulupukin tupaan. Kai minä hiukan irvistin, kun teki niin ilkeetä, kun siellä kaksi pappaa täyttä kurkkua kännipäissään yhä joululauluja rääkkyivät ilman nuotin tietoa, vaikka Pääsiäinen oli jo vain kotvan päässä. No tietäähän tämän, mitä siitä seurasi, kun luulivat tontun sieltä ovesta kurkistavan, ja se olikin Pääsiäispupu.

   -         Ja entäs sitten, miten ukot?

   -         Pyörtyä kupsahtivat ensin kumpainenkin, mutta tokenivat pian. Kun minä uudestaan virnistin, niin Pakkasukko ryntäsi ulos ja siitä rajalle päin, että jänkä vaan huopatossujen alla pöllysi. Mikäli minä vähääkään venättä ymmärrän, niin jotain tuo Putinia ja kansanäänestystä avuksi mennessään huusi, kun minä vielä ovelta perään rukihveria huusin, kun ei mieleen muutakaan venäjän sanaa tullut. Joulupukki vaan vannoi, ettei hän koskaan enää. Ei ehtinyt sanoa, mitä ei koskaan enää, kun Joulupukin muori tuli sisälle ja alkoi paasata papattaa.

-         Entäs mites se kesyttäminen, siitähän tässä oli puhe?

 

Pääsiäispupu ropsuttelee
Joulupukin muoria pyllylle

   -         Minä tietysti siitä karkasin takaisin ulos; eihän asia mulle mitenkään kuulunut.

-         En juuri ulkorappusille ehtinyt, kun Joulupukin muori jo perään, että tässä vielä lisää taruolentoja, ja heille riisipuuroa keittämään! Hetken maltoin hänen hysteeristä kiljumistaan kuunnella, mutta sitten pääsin sanomaan, että minä syön vaan raakaa porkkanaa, koppasin hänet syliini, istuin kelopuun rungolle, pyöräytin muorin noin poikittain tähän polvilleni ja vähän ropsuttelin risulla pyllylle. Ensin se vielä vähän kiukutteli, mutta siitä se Joulupukin muori sitten pikkuhiljaa vaikeni, ynisi vain hiljaa ja kesyyntyi sitten vallan.

Joulupukin eksästä on tullut
Pääsiäispupun muori

   -         Ja tuoko tuo, joka tuolla pupunkorvat päässä keimailee ja keikistää, on muka kesytetty Joulupukin muori? Ensio Olut epäili.

   -         On, on, tai oli, nyt hän on Pääsiäispupun muori. Mutta hei, nyt meidän täytyy lähteä jatkamaan matkaa. Hyppäätkö kyytiin?

   -         En mä nyt sentään ihan niin hölmö ole; toihan on leikkiauto!

   -         Leikkiauto, leikkiauto, mutta mehän ollaan taruolentoja, ja sä voisit vaikka päristää huulilla ja leikkiä moottoria, kun mä ajan!

Pefletti

Onneksi Ensio Oluen pefletti – eiku tabletti, siis sellainen taskupuhelin, joka ei mahdu taskuun – pärähti soimaan ja keskustelu taruolennon kanssa jäi siihen. Ensio Oluen puhelinlinjalle erheentyi taas kanadalaista pikkutyttöjen teini-ikäistä joukkohurmaaja Justin Bieberin puhelinta vakoileva NSA:n puhelinvakoilu.  Salaiselta USA:n vakoiluorganisaatio NSA:n vakoilupuhelinlinjalta kuului ensin englanniksi Los Angelesin alueen hälytyskeskuksen ystävällisen naisäänen vastaus: ”911, Hälytyskeskus.”

Teinilaulajapoika Justin Bieber

Sitten hätääntynyt pojan ääni (tässä koko puhelinkeskustelu käännettynä suomeksi):

      -         Haloo, haloo! Täällä on Justin, mun osoite on Beverly Hills 65 mikä-mikä Drive.

      -         Ok, Justin, mikä on hätänä?

      -         Mä epäilen, että mun kikkelillä on sydänkohtaus tai joku!

      -         Että mikä, missä?

      -         Mun kikkelillä sydänkohtaus – ainakin mä luulen niin. Siitä on tullut tosi iso, mä tarkoitan siis tosi, tosi iso! Se on ihan kova ja mä tunnen, kuinka siinä sydän tykyttää. Auttakaa mua nopeasti, lähettäkää ambulanssi, mä pyydän!

-         Ok, Justin, no niin, ambulanssi on jo matkalla. Älä sulje puhelinta ennen kuin ensihoitajat ehtivät paikalle. Voisitko kertoa tässä minulle, mitä ja miten oikein tapahtui?

-         Mä aluksi ihan vaan kaikessa rauhassa katselin formula 1–kisojen Malesian osakilpailun harjoituksia,  ja ne näytti siinä varikolla ihan vaan vilaukselta sen suomalaisen formulakuskin, sen Kimi Raikkosen vai olks se sen toisen, sen Valtteri Bottaksen - no sama se, kuka autokuski se on  -  sitä söpöa tyttöystävää Emilia Pikkaraista, sitä uimaria, tiedätte varmaan, ja mä muistin nähneeni sen uimiskuvan jossain lehdessä. Mä googlasin ja löysin yhden kuvan. Vaikka sillä Emilia Pikkaraisella on siinä kuvassa, minkä mä netistä löysin, uimapuku päällä, mulle tuli siitä mieleen oudon tuhmia ajatuksia.

Emilia

-         Ok, entä sitten, satutitko sinä sen kikkelisi johonkin? Onko se kipeä? Onko se kestänyt jo kauan?

-         Ei, minä en ole edes uskaltanut koskea siihen, se vaan tuntuu niin kummalliselta - miten sen nyt sanoisi, ihan niinku mua huimais kikkelistä - mutta ei siihen satu. Tämä on kestänyt nyt noin viisi minuuttia. Mutta hei, tämähän voi olla vaikka syöpä!

-         Vain viisi minuuttia; ei se sitten voi olla syöpä. Kuinka vanha sinä Justin olet?

-         Kahdeksantoista.

-         Onko tällaista sattunut sinulle koskaan aikaisemmin?

-         Ei ole, ei koskaan! Mitä tämä on? Onko tämä vaarallista, onko tähän mitään lääkettä?

-         Lääketieteessä me nimitämme sitä erektioksi. Siihen ei varsinaisesti ole lääkettä, mutta ei se ole mitenkään vaarallista; useimmilla pojilla sitä esiintyy jo paljon nuorempana, kuin sinulla. Kuulen puhelimesta, että ambulanssi tuli jo sinun pihaasi. Kävele nyt varovasti avaamaan ovi, niin minä tästä kerron ensihoitajille, että antavat sinulle rauhoittavan ruiskeen ja vievät sinut tarkkailtavaksi yön yli siihen lähelle Cedars-Sinai Medicial Centeriin. Ole ihan vaan rauhallisin mielin, kyllä se ohi menee…

-         Kiitos ja kuulemiin.

Niin uskoo Ensio Olutkin.

KAIKKI KIELLETTY!

Kielletty kaupunki

Vaikka Suomi on – kuten kaikki tietävät – kieltojen armas kotimaa, jossa eräs jos toinenkin asia on kielletty. Suomi jää ihan sovinnolla ainakin Kiinalle toiseksi, koska Kiinassa on kielletty kokonainen kaupunki.

Jaa, ketkä eivät saa käyttää tissiä?

Kaikkihan Suomessa, tai ainakin lähes kaikki, ovat joskus kulkeneet hissillä, jossa seinällä kieltotaulussa lukee: ALLE 1 VUOTIAAT EIVÄT SAA YKSIN KÄYTTÄÄ TISSIÄ! Missä muussa maassa on tuollaisia pieniä, lukutaidottomia lapsia koskevia kieltoja? Tuskin missään.

Nyt, kun tiettyjä jäätelöpuikkoja saa taas myydä ihan alle 18 vuotiaille, alkaa jopa Ensio Oluen mitta – ja se on pitkä mitta se, jos mikä – olla vedetty suoraksi! Ajatelkaapa nyt, siinä jätskissähän on vallan 0,5 % alkoholia! Siitähän menevät lapset oitis ja vallan känniin! Ensio Olut on tyrmistynyt! Kiellettävä on, ja kiellettävä jyrkästi sellainen turmio!

 

Kaupan simaa

Kotisimaa

Kohta on tulossa Vappu ja vappusima, jossa on 0,8 prosenttia puhdasta alkoholia. Kaupoissa on jo ollut hyvän aikaa myynnissä vappusimaa. Vaikkakaan kaupat eivät myy vappusimaa alaikäisille, niin lasten vanhemmat eivät valvo, etteivät lapset siihen kaupan simaan kotioloissa pääse käsiksi! Kaikkein vastuuttomimmat vanhemmat valmistavat itse lapsosilleen kotona kotisimaa, jonka alkoholiprosentti saattaa olla jopa tasan yksi!

Sitten on vielä se kaiken huippu, se Italian jälkiruokaleivos, se tiramisu, jota vastuuntunnottomat ja ajattelemattomat äidit lapsilleen leipovat!  Eikö enää riitä, että lapset simaa pämppäävät päivät pääksytysten, syöttävätpä nyt nuo nykypäivän äidit nämä viattomat piltit pienoiset umpihumalaan kaiken päälle tiramisuillaan!

Onneksi sentään vain harvat lapset tykkäävät Runebergin tortuista; näin ei sentään koko Suomen kasvava nuoriso – tuo kansakunnan tulevaisuus ja toivo – ajaudu suin päin vallan hunningolle.

Poliisisetä tarkastaa, että
Ensio Olut ei vaan ole
mennyt ihan känniin
syötyään aika monta
liköörikonvehtia
liikaa!

Ennen vanhaan oli vaan niitä liköörikonvehteja, joita syömällä ei mennyt känniin, vaikka kuinka monta konvehtia söi; maha vaan niistä tuli kipeäksi ja alkoi oksettaa, mutta känniin ei mennyt, ei sitten niin millään, kirjoittaa nimimerkki ”Kokeiltu on!”

 

Aina ei ole liköörikonvehteja

Männäjouluna liköörikonvehteja sai vielä kaiken päälle kaupoista oikein etsimällä etsiä, eikä silti löytynyt, sen harvan kerran, kun niitä teki mieli. Ensio Olut riensi oikein viinakauppaankin (amerikaksi ”liquor store”, sehän on suomeksi liköörikauppa) niitä kyselemään, mutta eihän siellä nyt mitään liköörikonvehteja myyty; muuta möivät kyllä. Siinä meni sitten taas sekin jouluntienoo ilman konvehteja.

Saamattomuudesta ja kielloista puheen ollen – miten se nyt näin välähtikin mieleen – uutisissa oli taannoin, että ukrainalaiset naiset ovat kieltäytyneet antamasta venäläisille sotilaille sekä venäläismielisille ukrainalaismiehille ja lausuneet julki, jotta muhinoikoot vaan keskenään.

Sorsien käveleminen 
kielletty?

 Liikennettä ohjataan monin kieltomerkein. Kuitenkaan edes liikennemerkkien asettajat eivät tiedä, mitä mikin merkki kieltää. Hupaisin Ensio Oluen kohdalle sattunut liikennemerkki kielsi sorsien kävelyn. Tämä jonkun paikallisen hyvää tarkoittaneen sorsien ystävän asettama, uskoaksemme linnuille tarkoitettu liikenneopaste oli kahdeksankymmenluvun alussa Kuusankoskella silloin Kymintehtaan kaatopaikkana toimineen suon ohi / läpi johtavan Ahlmannintien varressa.

Ensio Olut toimi tuolloin eräällä asfalttifirmalla työmaapäällikkönä ja ajeli Kymen tiepiirin levityspään varsinaisen valvoja Hempan kokemattoman lomasijaisen sekä perämies-työnjohtaja Jussin kanssa tarkastamassa tuota alkavaa päällystyskohdetta. Merkin jälkeen kohdassa, jossa tie ylittää tuon suon, tepasteli kieltomerkistä välittämättä joukko sorsia.

Ei saa vetää!

No, tietenkin perämies-työnjohtaja Jussi ja Ensio Olut yliviisaina miehinä keksivät kertoa kokemattomalle lomasijaiselle, että täytyykin sanoa liimamiehelle, että tämä kävisi levittämässä bitumiemulsiota jo etukäteen tielle kyseiseen paikkaan; sitten kun päällystystyö olisi edennyt sinne asti ja bitumiliima olisi siinä kohdassa murtunut jo aikoja ja sorsat olisivat liimautuneet räpylöistään tiehen, olisi siitä sitten helppo meidän pikimiesten poimia niitä sorsia iltapaloiksi.

Tämä kokematon Kymen tiepiirin katupäänvalvojan lomasijainen otti perämies-työnjohtaja Jussin ja Ensio Oluen puheen täytenä totena ja jäi hätistelemään sorsia pois tieltä ja valvomaan, ettei bitumiliimaa vaan levitettäisi etukäteen. Pysyipä tuo ainakin tuon hetken poissa sotkemasta työtekoa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä nuo samperin tervaturistit saavat päähänsä.

Ei sikoja, ei oleskelua!

On niitä kieltoja sisätiloissa muuallakin, ei ainoastaan hisseissä. Viisikymmenluvulla junissa kolmannen luokan vaunuissa – niissä puisissa – oli vielä kieltotauluja ”ÄLÄ SYLJE LATTIALLE, SPÅTTA EJ PÅ GOLVET”. 

Monikielinen kielto

Täällä Suomen itärajan pinnassa on kuuluisiksi tulleita opasteita wc-tiloissa, mutta tarpeen on näköjään tuollainen opastus muuallakin maassamme – ja vieläpä monikielisesti, että varmasti menee perille.

     Kalaton nauttiminen kielletty!

Suomen Merimies-Unionin jo ammoin Rapalan Ristolle – vai oliko se Enskalle, vai Eskolle, jollekulle Rapalan veljeksistä kuitenkin – poismyydyssä lomakylässä (Ensio Olut ei tässä nyt tällä kertaa kerro, että se oli Vesijärven rannalla Asikkalassa Vääksyn Rantakulmalla, koska eräs Ensio Oluen hyvä kaveri ei sitä kuitenkaan usko; paikan nimi on muuten nykyisin Vaappuranta, silloin sitä sanottiin muistaakseni ”Unionin rannaksi” Alunperin alueen rakentamisen aloitti 1950-luvun lopulla, sittemmin konkursiin päätyneen lahtelaisen Rakennusnotariaatti Oy:n omistaja-toimitusjohtaja varatuomari Aimo Viitala Jorma Oksaselta hankkimalleen määräalalle Suivan tilan maille. Viitalan rannan tuntumaan rankentama savusaunakin ehti palaa kahteen kertaan ennen Rapala-kauppaa) oli ruokala- / kokoustilan seinällä taulu, joka tiukasti rajoitti alkoholin nauttimista kyseisissä tiloissa. Merimiehethän eivät tunnetusti muutenkaan nauti alkoholista; sen juominenhan koko maissaoloajan käy ihan täydestä työstä!

Kielloista tulee mieleen tietenkin myös Suomen kieltolaki vv. 1919 – 1923, joka kielsi kaiken viinan keittelyn, kuljetuksen, myynnin, ostamisen ja juonnin. Milloinkas sitä on Suomessa keitetlty, kuljetettu, myyty, ostettu ja juotu enemmän viinaa, kuin kieltolain aikana?

Keitteleehän se Muumipappakin!

Kuitenkin jo tsaarin aikaan 1866, eli tuonaikaisen arkkiveisun sanoin: 
”Vuonna kuuskytkuus / tuli Suomeen laki uus. / Wiinaa kiellettiin keittämästä, / juomapäiviä viettämästä. / Se oli meininki keisarilla, / että juomaa ei olis juomarilla. / Että leipä riittäis Suomessa / vainolaisen huoneessa. / Vallesmannit vanhatkii / ja lautamiehet laiskatkii / ne juoksee pitkin mettiä, / he tahtoo wiinaa ettiiä./ Jos löytävät he viimeinkii / viinankeiton pienenkii, / niin mukaansa sen ottavat, / pannut, hatut, nappulat. / Mut' taas maahan rankki haudataan, / kuusenoksil' peitetään , / ja taas piilossa rankki happanee, / vaik’ ois talvipakkane. / Kaksi hankkii kauroja / kolmas mallasjauhoja / neljäs pannun hattua / viides viinanappua. / Kun värkit on saatu oordninkiin, / pannaan pannu klaarinkiin. / Putket pannuun liitetään, / sitten käydään keittämään. / Ja wiina se juoksee lirittää, / kun valkian alle virittää. / Talvella ja suvella, / mettäs kuusen juurella". (Jos veisu ei mene ihan noin, siitä tulee syyttää yksin ja ainoastaan Ensio Oluen jo huonoksi käynyttä, vanhaa päänuppia, jossa hiuksetkin ovat kiinni enää vain toisesta päästään).

Ensio Olut oli tosin tuohon aikaan kuitenkin vielä niin ylen nuori, ettei hälle olisi vielä viinaa myyty muutenkaan. Ei tainnut vielä edes yksin saada käyttää tissiä.

Laitetaanpa tähän tämän ylen puisevan tarinan loppuun kevyt loppukevennys vallan muulta alalta – vähän niin kuin kolmostelkkarin kymmenen uutisissa. 


Tämä tarina kertoo, kuinka hajamieliselle professori Ensio Oluelle kävi aikoinaan pankissa. Eikä se ollut ainoa kerta. Tämä kertomus on siis täytekynien valta-ajalta, ajalta, jolloin ei vielä jaeltu halpoja kuulakärkikyniä, siis myös ajalta ennen näitä mm. korvasta mittaavia yms. dikitaalisia kuumemittareita.

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan seksologian ja vertailevan erotiikan professori Ensio Olut meni kerran takavuosina pankkiin hoitamaan pankkiasioitaan. Kun pankkineiti antoi paperit professori Ensio Oluen allekirjoitettaviksi, professori Ensio Olut otti taskustaan kuumemittarin ja yritti kirjoittaa sillä. Kun pankkineiti huomasi, että väline, jolla professori Ensio Olut yritti kirjoittaa, ei ollut täytekynä, vaan kuumemittari ja huomautti siitä, professori Ensio Olut noitumaan:

Ensio Olut laittoi tähän kuvan Kiira Korven pyllystä;
ei niin, että se täytekynä olisi siellä, vaan eikös joku
lääkäri ollut kieltänyt Kiiralta suloluistelun
harjoittelun nilkkavamman vuoksi?

    -         No pitihän tää arvata! Hienoa, oikein, tosi- ja erittäin hienoa; ja se perkeleen täytekynä on tietysti taas jonkun perseessä!