 |
| Marjat pihlajan |
Pihlajanmarjat ovat nyt parhaimmillaan, joten siitä vaan niitä keräilemään ennen kuin räkätit ja tilhet ynnä muut sellaiset närhet pistelevät ne poskiinsa. Martat ja muut neuvontajärjestöt ovat kärkkäitä neuvomaan pihlajanmarjahillojen ja -marmeladien tekoon, mutta eivätpä pihlajanmarjaviinin valmistusta, mutta Ensio Olutpa neuvoo, koska Sorbusta ei enää saa viinakaupasta! Siis:
 |
| Sorbus |
Pihlaja, eli sorbus acuparia, yksinkertaisemmin ihan vaan sorbus.
Ohje ei ole tarkka, koska Ensio Olut teki tätä sorbusta viimeksi yli 30 vuotta sitten, mutta näin minä muistelen:
 |
| Käymisastia |
Aivan ensimmäiseksi täytyy hankkia 32 l:n käymisastia, johon käy vesilukko, saavi 50 l ja lappoletku.
Pihlajanmarjat ovat toisissa puissa makeampia kuin toisissa. Maistamalla se selviää.
Osta – ennen sai ainoastaan apteekista, nykyisin ruokakaupoistakin valmiina pakkauksina, joissa on kaikki – viinihiiva, hiivaravintosuola, tanniini ja viinin selkeytin. En kuitenkaan suosittele käyttämään näitä ruokakauppojen valmispakkausten aineita, vaan tilaamaan käymisaineet netistä, esim. https://www.lappo.fi/product/28/kuivattu-viinihiiva-bioferm-champ.
Pullahiiva ei siis toimi – pullahiivalla voi tehdä vain enintään kiljua – viinihiivat käyttävät viinin parhaimmillaan 17 til.-% asti, eli meklo ärtsyä viknkua siitä tulee.
Kerää saavillinen pihlajanmarjaterttuja ja perkaa tertut marjoiksi. Keitä mehumaijalla pihlajanmarjoista n. 10 l mehua, laimenna mehu kiehuvalla vedellä saaviin n. 1:3. Lisää sokeria ehkä 6 - 8 kg. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Lisää viinihiiva, hiivaravintosuola ja tanniini. Sitten voimakas sekoitus ja liina saavin päälle.
 |
| Viinihiiva |
Käyminen alkaa kuohuvalla käymisellä – jos liemen laittaa heti käymisastiaan, se tursuaa yli, ja siitähän vasta sotku seuraa.
Kun kuohunta tasaantuu, siirrä liemi lappoletkulla käymisastiaan - ei kuitenkaan piripintaan, vaan pari litraa vajaaksi - ja laita se vedottomaan paikkaan tasaiseen huoneenlämpöön – hyvä olisi kääriä astia vaikkapa huopaan – ja annettava käydä vesilukon kera kunnes pulpahdusten väli alkaa olla parisen minuuttia, eli 2 – 3 kk. Tarkasta ainakin kerran viikossa, että vesilukossa on vettä.
 |
| Kierrekorkkisia viinapulloja. Ehkä on hyvä varata riittävä pullojen määrä jo etukäteen, ettei täydy tyhjentää ihan koko kolmenkymmenen viinilitran pullottamiseen tarvittavaa pullopaljoutta viinin käymisaikana |
Käymisen laannuttua viini viedään kylmään ja lisätään selkeytin. Viikko, pari ja dekantointi lapolla toiseen astiaan, esim. siihen saaviin, vielä muutama päivä ja viini puhtaisiin pulloihin ja korkit - mieluiten tuoreet, eli vain kerran korkatut viinapullon kierrekorkit - päälle vahalla varmistaen. Tuoreita viinapullonkorkkeja kannattaa kysellä lähiravintolan baariminnalta tai -mikolta; antavat kyllä, kun selittää, mihin käyttöön ne tulevat.
Sitten viinit kellariin. Pihlajanmarjaviini muuttuu vanhetessaan syvän sinipunaiseksi ja vuosien vieriessä luotamme pois, kuin virtana viivähtämättään, maku eikun paranee. Turha siis ryhtyä viinintekoon pikakännin toivossa.
Sama ohje käy myös omenaviinille, mutta mieluiten tuorepuristetusta, sterilisoidusta omenamehusta.
Mutta kun nyt toimit ripeästi, niin sitten Isona Jouluna:
Mutta kun nyt toimit ripeästi, niin sitten Isona Jouluna:
