Pikku-Ensio Olut pääsi 90-luvun puolenvälin tienoilla ensimäistä kertaa isänsä, iskä-Ensio Oluen mukana markkinoille Kotkan torille myymään laatikkotolkulla lämminsavuhailia ja maustekalaa.
Oli jo iltapäivä, kun Ensio Oluet ehtivät Haapasaaresta, kaukaa ulkosaarelta, Kotkan markkinoille.
Kotkan muorit osasivat kuitenkin malttaa ja odottaa Haapasaaren isä-Ensio Oluen rakkaudella haapasaarelaisen lehtipuun leppeässä savussa savustamia lämminsavuhaileja sekä itäisen Suomenlahden parhaita maustekaloja - ja ennen toriajan päättymistä koko kalalasti oli myyty.
Oli jo iltapäivä, kun Ensio Oluet ehtivät Haapasaaresta, kaukaa ulkosaarelta, Kotkan markkinoille.
 |
| Lämminsavuhaileja Haapasaaresta |
Kotkan muorit osasivat kuitenkin malttaa ja odottaa Haapasaaren isä-Ensio Oluen rakkaudella haapasaarelaisen lehtipuun leppeässä savussa savustamia lämminsavuhaileja sekä itäisen Suomenlahden parhaita maustekaloja - ja ennen toriajan päättymistä koko kalalasti oli myyty.
Isä-Ensiolle tuli mieleen hoitaa toinenkin asia saman tien, Kotkassa kun oltiin, ja rahaakin oli kaloista aika hyvin saatu. Niinpä he kävelivät Punaiselle Talolle päin.
 |
| Punainen Talo, Kantasatamaan antava julkisivu silloin ennenaikaan |
Punaiselle Talolle kävellessä iskä-Ensio Olut hyräili hiljaa itsekseen: ”Reisien välliin ryssää, reisien välliin ryssää…”
Iskä-Ensio Olut jätti pikku-Ensio Oluen odottelemaan tauolla olevan tytön seuraksi Punaisen Talon rapun pieleen, kun itse piipahti sisälle.
 |
| Vapaavuro |
Aikansa viivyttyään iskä-Ensio Olut palasi, katsoi poikaansa pikku-Ensio Olutta, antoi setelieuroja - tai niin, markkojahan ne silloin vielä olivat, ja käypä taksakin taisi olla 300 mk/keikka - pikku-Ensio Oluelle kouraan ja totesi:
- Poikani Ensio Olut, kylhä miä jo siun ikkäisenä, joten kylhä siunkin, pikku-Ensio Olut poikani, on jo aika.
- Mitä miun on jo kylhä aika, Iskä-Ensio Olut, pikku-Ensio Olut ihmetteli.
- Mänet vaa sisälle ja annat rahat, kyllä tytöt siellä sitte neuvoot ja näyttäät - mäne nyt vaa.
 |
| Ryssänlimppu |
 |
| Terveellinen hillovoileipä |
Pikku-Ensio Olut kun tykkäsi kovin hillovoileivistä, hän söi niitä useampia; ja aina kun yksi oli syöty, tuli toinen tyttö ja teki uuden. Näin aika kului rattoisasti.
Iskä-Ensio Olut alkoi jo hermostua, kun pikku-Ensio Olut niin kauan siellä sisällä viipyi. Viimein pikku-Ensio Olut tuli ulos ja iskä-Ensio Olut tietysti kyselemään, miten meni.
- Kyllähä miä oon koton Haapasaareskii tällast saant - oon miä saant siel joskus turistrouviltkii - ja iha Haapasaare Ossuuskaupan nurkalkii miä oon saant, mutten viel peräjälkee näin monelt tätilt!
- Että siis häh, ethä siä nyt vaa narraa, iskä-Ensio Olut ihmetteli huuli pyöreänä.
- Nii'i, neljä ensimmäist menikii oikein mukavast, ja viieskin viel kävi, kuues otti jo koville, mutta seitsemättä miä en kyl jaksant ennää ko nuolla.
- Että siis häh, ethä siä nyt vaa narraa, iskä-Ensio Olut ihmetteli huuli pyöreänä.
- Nii'i, neljä ensimmäist menikii oikein mukavast, ja viieskin viel kävi, kuues otti jo koville, mutta seitsemättä miä en kyl jaksant ennää ko nuolla.
