Kevät tuo näkyviin muutakin kuin koiranpaskaa; reikiä kotipihan asfaltissa!
Jokainenhan tietää, kuinka kallista on tilata asfalttifirma reikiä paikkaamaan, eli ‘koputtamaan’, niin kuin me ammattimiehet sanomme, pieni reikä pihan asfalttipäällysteessä. Näissä asfalttifirmojen taksoissa on huimat tyhjätilat, eli ”ilmaa”, kuten maallikot sanovat. Parasta, ja ennen kaikkea edullisinta, on hoitaa homma kotikonstein. Näillä minun ohjeillani teet työn helposti itse! Eikä ole kartelleista pelkoa!
Ennen töihin ryhymistä työmaalle on valittavava liikenteenohjaushenkilö.
Työhön tarvitset sinkkiämpärin, muutaman lusikallisen löpöä, eli polttoöljyä - verollinen dieselpolttoainekin käy, mutta polttoöljy olisi se halvempi vaihtoehto - ämpärin ‘löpöämiseen’ ettei valmistamasi asfalttimassa tarttuisi siihen kiinni. Myös uuden asfalttipinnan jyräämiseen - ammattikielellä ‘jungaamiseen’ - kaulin käy tähän työhön paremman puutteessa.
Kaulin on syytä ‘löpötä’, eli kastella polttoöljyllä, muuten se alkaa ‘napittaa’, eli asfaltti-massa tarttuu siihen kiinni, eikä uuden päällysteen pinnasta tule näin ollen tasaista; siitä lähtee ikään kuin pieniä bitumin ja hienoimman runkoaineen seoksen - ammattikielellä mastiksin - nappeja kaulimen mukaan, tästä tulee asfalttimiesten kielen ilmaisu ‘junga napittaa’.
Löpöä saat kätevimmin oman dieselkäyttöisen autosi polttoainetankista, jos, kuten olettaa saattaa, käytät autosi polttoaineena varsinaista dieselpolttoainetta huimasti edullisempaa polttoöljyä. Jos Sinulla ei ole dieselautoa, on Sinun hankittava sellainen, koska noin pientä määrää löpöä ei voi ostaa. Tietenkin, koska naapurillasi on diesel-mersu, voit pyytää häneltä paria desiä lahjaksi hyvään tarkoitukseen. Lisäksi tarvitset jonkunlaisen kuumuutta kestävän lastan - esimerkiksi hopeinen kakkulapio on vallan oiva kalu. Kaulin ja kakkulapio löytynevät hyvin varustetusta keittiöstäsi.
Lisäksi tarvitset puolen kilon pätkän bitumisaumanauhaa, eli ammattikielellä ‘Tok-nauhaa’. Tok-nauhaa saa rautakaupasta. Tok-nauha on kumibitumia, joten tätä käyttäen saat kumiasfalttia. Kumiasfaltti on erittäin suositeltava päällyste esim. saunan rappusten eteen; kun päällyste on kumiasfalttia, kädestä luiskahtava saunaolutpullo pomppaa ehjänä takaisin käteen ja näin säästytään sekä sirpaleilta että pahalta mieleltä.
Vaihtoehtoisesti voit käyttää säkkitavarana myytävää kattopikeä - myydään mm. nimikkeellä ‘Pikipoika’ -, tätä käyttämällä syntyy aitoa jyräasfalttia eli asfalttibetonia. Vielä ämpärillinen - n. kahdeksan litraa, eli n. 13 kg - murskesoraa tai kalliomursketta # 0 - 8, tai # 0 - 12 mm - nämä raekoot on paikkaustyössä suositeltavimmat – näitä kiviaineksia saa ostaa sora-firmoilta itse noutamalla n. 50 c/ämpäri – ¼ kg kalkkia, eli ammattikielellä ‘filleriä’ – sitä saa rautakaupasta – uuni, hella, kattila ja niin tarpeet ovatkin jo koossa. Ja sitten ei kun toimeen!
Levitä murske tasaiseksi kerrokseksi uunipellille ja laita +180 asteiseen uuniin. Lämpötila ei saa nousta tätä korkeammaksi, koska ylikuumentaessa kiviaineksen kidevesi alkaa haihtua, ja tämä taas heikentää kiviaineksen kulutuskestävyyttä eli sen ‘losari nousee’, niin kuin me vanhat ammattimiehet sanomme.
Kiviaineksen kulutuskestävyys on päällystemassassa tärkeimpiä ominaisuuksia, koska juuri kivi on se asfaltin ainesosa, joka ottaa mm. nastarenkaiden kulutuskuorman vastaan; bitumin ja kalkkifillerin muodostama seos, ’bitumimastiksi’, vain liimaa kivet toisiinsa kiinni.
Kun murske alkaa olla kuumaa ja kuivaa on aika sulattaa bituminauha tai ½ kg kattopikeä helalla kattilassa; muista, että bitumin leimahduslämpötila on noin +250 OC, joten ole varovainen.
Jos bitumi kaikesta huolimatta syttyy palamaan, on palo sammutettava tukahduttamalla!
Huom! ÄLÄ YRITÄ SAMMUTTAA PALAVAA PIKEÄ VEDELLÄ!
Bitumin sulaessa on hyvä löpötä sinkkiämpäri ja kaulin valmiiksi; tämä tapahtuu kätevimmin pullasudilla sivelemällä.
Nyt seuraa varsinainen asfalttimassan valmistus, ja se jos mikä on helppoa. Helppoa, kuin heinänteko!
Sekoita kuuma murske, kalkki ja sula bitumi keskenään sinkkiämpärissä; sekoittaminen käy kätevästi tukevalla löpötyllä puukauhalla, sellainenhan löytyy toki joka taloudesta. Muoviset työvälineet, kuten muovinen soppakauha, sulavat kuumassa asfalttimassassa, joten suosi puisia ja metallisia työkaluja.
Ennen asfalttimassan valmistusta on paikattava kohta syytä valmistella huolella. Siisti rei'än reunat irrottamalla rautakangella hakaten rikkoutunut päällyste pois reiän reunoilta ja tasaa reiän pohja murskesoralla tai kalliomurskeella niin, että asfalttikerroksen vahvuudeksi tulee 4 cm (= 100 kg/m2); tarvittavan pohjamurskeen saat kerättyä lähikatujen reunoilta iltahämärissä.
Poista niin paikattavasta kohdasta kuin murskeestakin huolella kaikki voikukanjuuret; voikukanperskeleet kun kasvavat asfaltinkin läpi. Tiivistä paikan pohja huolella, esim. hyppimällä tasajalkaa.
Ja sitten päällystystöihin.
Aivan ensiksi, ennen kuin ryhdyt varsinaiseen asfaltin levitystyöhön, riisu paita pois; koskas olet nähnyt oikean asfalttimiehen paitapäällä töitä tekevän?
Levitä valmistamasi asfalttimassa esim. kakkulapiolla kuumana paikattavaan kohteeseen tasoita esim. rautaharavan selkäpuolella - eli ’kolaa’ - tasaiseksi, jätä jyräysvaraksi muutama milli ja jyrää pinta huolella kaulimella tiiviiksi aloittaen saumoilta, näin paikka pysyy jyrättäessä paikoillaan. Sopiva tiiveys on saavutettu, kun jyrättäessä valmiin päällysteen pintaan alkaa nousta sormenpään kokoisia pikiläiskiä.
Nyt on turhat tyhjätilat saatu pois päällysteestä ja Sinulla on taas siisti piha.
Jos kuitenkin käy niin, että yksi ämpärillinen ei riitäkään, tee paikkaan pystysuora työsauma ja piipahda keittiössä kiehauttamassa toinen ämpärillinen.
Puhdista työkalut työn jälkeen löpöllä tai apteekista ja hyvin varustetuista maalikaupoista saatavalla metyleenikloridilla.
Kunnollinen paikka tulee luonnollisesti vielä viimeistellä hiekoittamalla paikan saumat; jäljestäänhän mestari tunnetaan. Hiekoitus tehdään bitumiemulsiolla; sitä saa ostaa rautakaupoista parinkymmenen litran astioissa. Laita uunipellillinen murskesoraa tai muuraushiekkaa uuniin kuivumaan, kun lähdet ostamaan bitumiemulsiota.
Kun murske on kuivunut, ota kaapista metallinen siivilä, eli tusla ja kaada murske pelliltä sen läpi sinkkiämpäriin; näin saat seulotuksi kivituhkaa. Muuraushiekkaa ei tarvitse seuloa, kuivattaa vain.
Nyt valutat emulsiota uuden ja vanhan päällysteen saumakohtaan, mutta ei ylen määrin holvaten; vain sen verran, että sitä on saumakohdassa ja vähän sekä vanhan että uuden päällysteen puolella.
Tässä vaiheessa bitumiemulsio on väriltään harmaan ruskeaa. Nytten karistelet kuivan, kuuman murskeen tai muuraushiekan emulsion päälle ja harjaat - luonnonharjaksinen jokaisesta kodista löytyvä lattiaharja on tässä työssä parempi, kuin muoviharjaksinen katuharja, kas muoviharjas sulaa kuumassa - murskeen peittämään juuri levittämäsi bitumiemulsion ja samalla harjaat isot kivet pois, jolloin murskeen hienoaines ja bitumi muodostavat paikan reunaan vesitiiviin sauman. Nyt emulsion väri muuttuu kuuman murskeen vaikutuksesta mustaksi, eli ‘emu murtuu’, kuteen me ammattikielellä sanomme, ja paikka on viimeistelty.
Paikkaustyön päätyttyä on maltettava odottaa asfaltin jäähtymistä kädenlämpöiseksi ennen liikenteen päästämistä uudelle pinnalle. Jos paikka ei ole vielä riittävästi jäähtynyt, kun autoliikenne pääsee jyräämään se yli, siihen jää autonrenkaista ajourat, eli asfaltti, kuten me asfalttimiehet sanomme, deformoituu, eikä näitä uria ole helppo korjata. Siis nyt liikenteenohjaaja töihin ja ohjaamaan liikenne kierämään paikan ohi kunnes asfaltti on jäähtynyt. Maltti on siis valttia!
Kun olet paikannut kaikki reiät omalla asfalttipihallasi, ja intoa yhä riittää, voit siirtyä paikkaamaan kaupungin katuja aloittaen luonnollisesti kotikulmiltasi. Ja jos oikein tahdot rikastua, voit ryhtyä jopa asfalttiurakoitsijaksi!
Ja eipä aikaakaan, kun alkavat naapuruston rouvat ja neitokaiset jo nähdä kiihkeitä päiväunia ruskettuneesta ja lihaksikkaasta, komeasta asfalttimiehenvartalostasi!
Ensi kerralla ehkä kerron, kuinka talouspaperirullan kartonkihylsystä ja kärpäsmyrkkypurkista näperretään kätevä jokapojan kertasinko. Tai sitten kerron jotain muuta.
Ensio Olut
 |
| Liikenteenohjaaja on englanniksi "Lollipop-lady", eli suomeksi tikkukaramellitäti |
Ennen töihin ryhymistä työmaalle on valittavava liikenteenohjaushenkilö.
 |
| Sinkkiämpäri |
Työhön tarvitset sinkkiämpärin, muutaman lusikallisen löpöä, eli polttoöljyä - verollinen dieselpolttoainekin käy, mutta polttoöljy olisi se halvempi vaihtoehto - ämpärin ‘löpöämiseen’ ettei valmistamasi asfalttimassa tarttuisi siihen kiinni. Myös uuden asfalttipinnan jyräämiseen - ammattikielellä ‘jungaamiseen’ - kaulin käy tähän työhön paremman puutteessa.
Kaulin on syytä ‘löpötä’, eli kastella polttoöljyllä, muuten se alkaa ‘napittaa’, eli asfaltti-massa tarttuu siihen kiinni, eikä uuden päällysteen pinnasta tule näin ollen tasaista; siitä lähtee ikään kuin pieniä bitumin ja hienoimman runkoaineen seoksen - ammattikielellä mastiksin - nappeja kaulimen mukaan, tästä tulee asfalttimiesten kielen ilmaisu ‘junga napittaa’.
Löpöä saat kätevimmin oman dieselkäyttöisen autosi polttoainetankista, jos, kuten olettaa saattaa, käytät autosi polttoaineena varsinaista dieselpolttoainetta huimasti edullisempaa polttoöljyä. Jos Sinulla ei ole dieselautoa, on Sinun hankittava sellainen, koska noin pientä määrää löpöä ei voi ostaa. Tietenkin, koska naapurillasi on diesel-mersu, voit pyytää häneltä paria desiä lahjaksi hyvään tarkoitukseen. Lisäksi tarvitset jonkunlaisen kuumuutta kestävän lastan - esimerkiksi hopeinen kakkulapio on vallan oiva kalu. Kaulin ja kakkulapio löytynevät hyvin varustetusta keittiöstäsi.
 |
| TOK-nauhaa |
Vaihtoehtoisesti voit käyttää säkkitavarana myytävää kattopikeä - myydään mm. nimikkeellä ‘Pikipoika’ -, tätä käyttämällä syntyy aitoa jyräasfalttia eli asfalttibetonia. Vielä ämpärillinen - n. kahdeksan litraa, eli n. 13 kg - murskesoraa tai kalliomursketta # 0 - 8, tai # 0 - 12 mm - nämä raekoot on paikkaustyössä suositeltavimmat – näitä kiviaineksia saa ostaa sora-firmoilta itse noutamalla n. 50 c/ämpäri – ¼ kg kalkkia, eli ammattikielellä ‘filleriä’ – sitä saa rautakaupasta – uuni, hella, kattila ja niin tarpeet ovatkin jo koossa. Ja sitten ei kun toimeen!
Levitä murske tasaiseksi kerrokseksi uunipellille ja laita +180 asteiseen uuniin. Lämpötila ei saa nousta tätä korkeammaksi, koska ylikuumentaessa kiviaineksen kidevesi alkaa haihtua, ja tämä taas heikentää kiviaineksen kulutuskestävyyttä eli sen ‘losari nousee’, niin kuin me vanhat ammattimiehet sanomme.
Kiviaineksen kulutuskestävyys on päällystemassassa tärkeimpiä ominaisuuksia, koska juuri kivi on se asfaltin ainesosa, joka ottaa mm. nastarenkaiden kulutuskuorman vastaan; bitumin ja kalkkifillerin muodostama seos, ’bitumimastiksi’, vain liimaa kivet toisiinsa kiinni.
Kun murske alkaa olla kuumaa ja kuivaa on aika sulattaa bituminauha tai ½ kg kattopikeä helalla kattilassa; muista, että bitumin leimahduslämpötila on noin +250 OC, joten ole varovainen.
Jos bitumi kaikesta huolimatta syttyy palamaan, on palo sammutettava tukahduttamalla!
Huom! ÄLÄ YRITÄ SAMMUTTAA PALAVAA PIKEÄ VEDELLÄ!
Bitumin sulaessa on hyvä löpötä sinkkiämpäri ja kaulin valmiiksi; tämä tapahtuu kätevimmin pullasudilla sivelemällä.
Nyt seuraa varsinainen asfalttimassan valmistus, ja se jos mikä on helppoa. Helppoa, kuin heinänteko!
Sekoita kuuma murske, kalkki ja sula bitumi keskenään sinkkiämpärissä; sekoittaminen käy kätevästi tukevalla löpötyllä puukauhalla, sellainenhan löytyy toki joka taloudesta. Muoviset työvälineet, kuten muovinen soppakauha, sulavat kuumassa asfalttimassassa, joten suosi puisia ja metallisia työkaluja.
Ennen asfalttimassan valmistusta on paikattava kohta syytä valmistella huolella. Siisti rei'än reunat irrottamalla rautakangella hakaten rikkoutunut päällyste pois reiän reunoilta ja tasaa reiän pohja murskesoralla tai kalliomurskeella niin, että asfalttikerroksen vahvuudeksi tulee 4 cm (= 100 kg/m2); tarvittavan pohjamurskeen saat kerättyä lähikatujen reunoilta iltahämärissä.
Poista niin paikattavasta kohdasta kuin murskeestakin huolella kaikki voikukanjuuret; voikukanperskeleet kun kasvavat asfaltinkin läpi. Tiivistä paikan pohja huolella, esim. hyppimällä tasajalkaa.
Ja sitten päällystystöihin.
Aivan ensiksi, ennen kuin ryhdyt varsinaiseen asfaltin levitystyöhön, riisu paita pois; koskas olet nähnyt oikean asfalttimiehen paitapäällä töitä tekevän?
Levitä valmistamasi asfalttimassa esim. kakkulapiolla kuumana paikattavaan kohteeseen tasoita esim. rautaharavan selkäpuolella - eli ’kolaa’ - tasaiseksi, jätä jyräysvaraksi muutama milli ja jyrää pinta huolella kaulimella tiiviiksi aloittaen saumoilta, näin paikka pysyy jyrättäessä paikoillaan. Sopiva tiiveys on saavutettu, kun jyrättäessä valmiin päällysteen pintaan alkaa nousta sormenpään kokoisia pikiläiskiä.
Nyt on turhat tyhjätilat saatu pois päällysteestä ja Sinulla on taas siisti piha.
Jos kuitenkin käy niin, että yksi ämpärillinen ei riitäkään, tee paikkaan pystysuora työsauma ja piipahda keittiössä kiehauttamassa toinen ämpärillinen.
Puhdista työkalut työn jälkeen löpöllä tai apteekista ja hyvin varustetuista maalikaupoista saatavalla metyleenikloridilla.
Kunnollinen paikka tulee luonnollisesti vielä viimeistellä hiekoittamalla paikan saumat; jäljestäänhän mestari tunnetaan. Hiekoitus tehdään bitumiemulsiolla; sitä saa ostaa rautakaupoista parinkymmenen litran astioissa. Laita uunipellillinen murskesoraa tai muuraushiekkaa uuniin kuivumaan, kun lähdet ostamaan bitumiemulsiota.
Kun murske on kuivunut, ota kaapista metallinen siivilä, eli tusla ja kaada murske pelliltä sen läpi sinkkiämpäriin; näin saat seulotuksi kivituhkaa. Muuraushiekkaa ei tarvitse seuloa, kuivattaa vain.
Nyt valutat emulsiota uuden ja vanhan päällysteen saumakohtaan, mutta ei ylen määrin holvaten; vain sen verran, että sitä on saumakohdassa ja vähän sekä vanhan että uuden päällysteen puolella.
Tässä vaiheessa bitumiemulsio on väriltään harmaan ruskeaa. Nytten karistelet kuivan, kuuman murskeen tai muuraushiekan emulsion päälle ja harjaat - luonnonharjaksinen jokaisesta kodista löytyvä lattiaharja on tässä työssä parempi, kuin muoviharjaksinen katuharja, kas muoviharjas sulaa kuumassa - murskeen peittämään juuri levittämäsi bitumiemulsion ja samalla harjaat isot kivet pois, jolloin murskeen hienoaines ja bitumi muodostavat paikan reunaan vesitiiviin sauman. Nyt emulsion väri muuttuu kuuman murskeen vaikutuksesta mustaksi, eli ‘emu murtuu’, kuteen me ammattikielellä sanomme, ja paikka on viimeistelty.
Paikkaustyön päätyttyä on maltettava odottaa asfaltin jäähtymistä kädenlämpöiseksi ennen liikenteen päästämistä uudelle pinnalle. Jos paikka ei ole vielä riittävästi jäähtynyt, kun autoliikenne pääsee jyräämään se yli, siihen jää autonrenkaista ajourat, eli asfaltti, kuten me asfalttimiehet sanomme, deformoituu, eikä näitä uria ole helppo korjata. Siis nyt liikenteenohjaaja töihin ja ohjaamaan liikenne kierämään paikan ohi kunnes asfaltti on jäähtynyt. Maltti on siis valttia!
 |
| Komeavartaloinen kotkalainen asfalttimies |
Ja eipä aikaakaan, kun alkavat naapuruston rouvat ja neitokaiset jo nähdä kiihkeitä päiväunia ruskettuneesta ja lihaksikkaasta, komeasta asfalttimiehenvartalostasi!
Ensi kerralla ehkä kerron, kuinka talouspaperirullan kartonkihylsystä ja kärpäsmyrkkypurkista näperretään kätevä jokapojan kertasinko. Tai sitten kerron jotain muuta.
Ensio Olut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti