ENSIO OLUT, BRIGITTE BARDOT JA BB-TALO

...ja Jumala loi naisen!

Kun Ensio Olut oli lähes melkein jo nuorukainen - tai no, ihan aikusten oikeesti vasta 6 vuotta - tuli vuonna 1956 elävien kuvien teattereihin elokuva ”...ja Jumala loi naisen” (ransk. Et Dieu... créa la femme), jossa elokuvaohjaaja Roger Vadim loi ja toi nuorten miesten ja miehen alkujen – juuri sellaisten, kuin Ensio Olut oli silloin – päiväuniin tähtösen, seksisymbolin vallan, 22 -vuotiaan Brigitte Bardot’n, BB:n.

Marilyn, Marilyn, milloin?
No, vuonna 1962.

Olihan noita muitakin, oli mm. amerikkalaiset Marilyn Monroe ja Jayne Mansfield, italialaiset Gina Lollobrigida ja Sophia Loren, mutta kyllä BB oli ehdoton ykkönen!

Paula-tyttö -60 -luvulta

Seura-lehdestä leikattiin BB:n kuvia ja ulkovessan seinälle niitä sitten laitettiin Pauligin Paula-tyttöjen sekä Elovena-tyttöjen joukkoon, ja vähän päällekin. Viimeksi mainittuja kuviahan meidän sen ajan poikien äidit laittoivat ulkohuussien seinille poikiensa iloksi ja katseltaviksi.

Brigitte

Siinä Tex Willerien, Villilänsi-, sekä Viidakko –lehtien – taisipa huussissa olla, jos tämän kirjoittaja ei vallan väärin muista, niin myös sekä Pecos, että Buffalo Billejä – lukutaukojen aikana sitten vilkaisimme joskus seinältä Brigitte Bardot’a. Jos ei muuten, niin viimeistään sitten takapuolta pyyhkiessä vanhoista sanomalehdistä – joita oli aina pino siinä huussin penkillä – revittyihin pyyhkimispapereihin.

Brigitte Bardot'n
kapea uuma

Taisipa Ensio Oluen isä ja ukkikin BB:n kapeaa uumaa joskus ainakin vilkaista. Tuolloin Ensio Olut ei ollut siitä varma, epäilipä vain, mutta ei tohtinut kysyä. Jos olisi kysynyt, niin vastaus olisi ollut todennäköisesti jonkinlainen tuhahdus. Nyt, kun Ensio Olut itsekin on jo ukki-iässä, epäily on muuttunut varmuudeksi; kyllä ne vilkaisivat, ehkä katselivat joskus pitemmänkin ajan.

Vanhemmasta velipojasta Ensio Olut ei tiedä; sehän luki vaan koko ajan jotain tähtitiedettä, kai huussissakin. Ja lähti sitten töihin Ruotsiin.

Oikein iltapäivälehdestä on nyt saanut lukea, että ovat rakentaneet Suomessa Brigitte Bardot’ille – sen Brigitten eläkepäiviksi kai, tai jos ei muuksi, niin museoksi – oikein talon, ihan oman talon, sellaisen BB-talon! Siellä nyt sitten kai Brigitte Bardot’n elokuvia katselevat ja näköiskilpailuja järjestävät, kun se Brigitte ei tänne kylmään Suomeen sitten ole kai tullut.

                                Tällaista oli meno BB-talossa 
                                  Brigitten ja Ensio Oluenkin 
                                           nuoruudessa
                        

Järjestänevätkö siellä BB-talossa ”Nuori Brigitte Bardot” –näköiskilpailuja,vai ”BB mummona” –näköiskilpailuja, mene tiedä, mutta BB:n elokuvia ainakin katselevat; mitäs muutakaan BB-talossa voisi tehdä?

Tant de beauté
terrestre est perdu.

Kuten muinaiset roomalaiset tuon tuostakin tapasivat sanoa: Tam terrenum decor perit (niin katoaa maallinen kauneus), tai tässä yhteydessä lienee asianmukaisempaa sanoa tuo ranskaksi: Tant de beauté terrestre est perdu..

Eräs maksu-TV –kanaali mainostaa, että kylkiäisenä tulee BB-taloa vallan 24/7! Tämä tarkoittanee, että kahtenakymmenenäneljänä päivänä näytetään telkkarissa seitsemän tuntia päivässä niitä samoja Brigitte Bardot’n elokuvia, joita näytetään siellä BB-talossakin.

Sitten tarina, vakavamielinen tarina vallan valtameren takaa:

Eräs isä New Yorkissa, nimeltään One Beer Please, Amerikassa, oli USA:laisessa R-kioskissa laittanut -60 –luvun alussa Amerikan-loton vetämään ja sanoi kotiin tultuaan 21-vuotiaalle pojalleen Two Beers Please’lle:

Brigitte vähissä
vaatteissa

–         Poikani Two Beers Please, jos minä voitan lotossa päävoiton, niin pääset kanssani loistoristeilylle Ranskaan; siellä syömme Entrecôte-pihvejä ja Béarnaise-kastiketta sen päällä, juomme jääkylmää samppanjaa ja juhlimme kaiket yöt vähäpukeisen Brigitte Bardot’n kanssa. Eikä äiti tule sitten mukaan!

–         Mutta isäni One Beer Please, mitä me sitten teemme, jos sinä et voitakaan päävoittoa; jos tuleekin vaan neljä ja lisänumero oikein?

–         No, sitten me menemme lautalla Brooklynin puolelle, siellä syömme makkarasämpylää ja ketsuppia ja juomme taskulämmintä Budweiseria. Niin, ja äiti tulee sitten mukaan.

Lopuksi, tämän vakavamielisen jorinan jälkeen, kun tuli kerran tuo Tex Willer puheeksi, niin älyttömän hauska tositarina, jota tosin Pikku-Kalle –vitsinä on tätä nykyisin joskus on kuultu kylillä kerrottavan, Pikku-Ensio Oluen keskikouluajoilta, toiselta luokalta.

Oli siveysopin – sellainenkin oppiaine siihen aikaan oli – oppitunti. Siveysopin opettaja, kappalainen Korpisen rouva, kappalaiska Korpinen aloitti oppitunnin:

–         Kuten varmaan muistatte, niin viimetunnilla oli puhe sukupuolten välisistä eroavaisuuksista. Kuka osaisi kertoa jotakin näistä asioista? No, Pikku-Ensio Olut näyttää tietävän, kun niin kovin viittaa.

Tex Willer

–         Tex Willer!

–         Mitenkäs ihmeessä Tex Willer sitten liittyy sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin?

–         No, Tex Willerille ei kannata juurikaan vittuilla!

No niin, nyt on sitten sekin vähä äly Suomesta kadonnut! (lat. Puteum iam parvulas intellectus Finnia perditur!)

ENSIO OLUT JA LIIVIJENGIT

Patricia-liivijengin
jengiliivi

Livejä on Suomessa käytetty suurin joukoin ilman minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, tahikka eripuraa jo ainakin toistasataa vuotta tekemättä niiden käytöstä sen kummempaa numeroa. Nyttemmin, kun liivien käyttäjät ovat jakautuneet jengeihin ja ryhtyneet käyttämään jengiliivejä, on tästä seurannut kaikenmoista häsäkkää ja närää; jopa rikollista toimintaa. Tällaisia liivijengejä löytyy tänä päivänä jo lähes kaikkialta maastamme.

Figura-iivijengin
jengiliivi

Ensio Olut on käy jo seitsemännettä vuosikymmentä, joten ei ole kovinkaan perehtynyt nykypäivän liivitrendeihin, mutta – mikäli uutisvälineisiin on uskominen – niin vallankin keski-iän kriisiä lähenevät kaljupäiset, kaljamahaiset ukot oikein kylillä julkisesti mainostavat ryhtyneensä käyttämään liivejä. Ja vasta äskettäin oppivelvollisuusiän taakseen jättäneet, ilman jatkokoulutusta ja näin elämän oikeaa sisältöä jääneet peräkammarien poikamiehet, joille ei vielä saa myydä edes tupakkaa, pyrkimällä pyrkivät tällaisiin liivijengeihin!

Liivijengien levinnäisyys
Suomessa

Ensio Oluelle ei ole selvinnyt, millä perusteilla kukin liivijengiläinen on liivijenginsä valinnut; onko perusteena liivimerkki, vai liivimalli. Sitten nämä liivijengit vielä rähisevät keskenään, minkä jengin liivit ovat oikein ne parhaat.

Ryhmä 1)

Ennen vanhaan – siis silloin, kun Ensio Olut oli nuori ja liivien käyttäjät eritoten kiinnostivat – nämä silloiset liivien käyttäjät jakautuivat kolmeen pääryhmään: oli niitä, 1) jotka käyttivät rintaliivejä ja erillisiä sukkanauhaliivejä,

Ryhmä 2)

 niitä, 2) jotka käyttivät rintaliivejä ja housuliivejä, 

Ryhmä 3)

sekä niitä - vaikka tässä viimeisenä, mutta  ei suinkaan jengeistä vähäisempänä, 3) jotka käyttivät kokovartaloliivejä, eli kureliivejä.

 Kureliivijengiläiset nyörittävät veljellisesti aina ennen moottoripyörille nousua toistensa korsetit kireälle; joskus saattavat piloillaan kuroa jonkun toverinsa liivin niin kireälle, että jengitoveri saattoi tuskin hengittää, ja solmi nyörit umpisolmuun.

Onko näin yhä, mene tiedä, mutta tästä tämän päivän liivijengiytymisestä lienee syytä syyttää sukkahousujen kehittäjää Ernest G. Rice’ä, joka haki patenttia näille kaiken romantiikan ja jännityksen miehen elämästä tuhonneille paholaisen keksinnöille vuonna 1956 nimellä "Yhdistelmä Sukat ja Pikkuhousut".

Vuotta 1970, jolloin sukkahousujen myyntiluvut ensimmäistä kertaa ohittivat Amerikassa erillisten sukkien, liivisukkien myynnin, voitaneen pitää vähemmistöön jääneiden sukkanauha- ym. liivien käyttäjien vastaiskun, eli liivijengien sikiämisen alkuna.

Sukkanauhat takaisin!

Tätä eriytymistä sukkanauhat vs. sukkahousut vastaan kävi – käynee yhä – torjuntataistelua mm. jatkosodan käynyt lehtimies ja kirjailija Aake Jermon (1920 – 1980) -70-luvulla perustama ”Sukkanauhat takaisin -yhdistys”.

Tuon ansiokkaan yhdistyksen jaloa aatetta pyrkii ylläpitämään facebook-ryhmä SUKKANAUHAT TAKAISIN! 

https://www.facebook.com/groups/495170797319371

Kiristäjä kiristämässä

Nyt, kun on uutisoitu, että jotkut liivijengiläiset ovat erikoistuneet kiristykseen, on kysymyksessä varmaankin ryhmän 3) liivien käyttäjät, eli kureliivijengiläiset.

Anttilan postimyyntiluettelo
vuodelta 1957

Liivijengiläiset kokoontuvat, kuten tunnettua, ns. ”liivipuodeissa”, joissa asialleen vihkiytyneet ja koulutetut asiantuntijat sovittanevat kullekin jengiläisille oikeankokoiset ja hyvinistuvat liivit. Viimeaikoina virkavalta on ratsannut näitä liivijengien kokoontumispaikkoja eripuolilla armasta kotimaatamme. Ratsioissa poliisi on saanut haltuunsa monenmoista liivijengimateriaalia – erityisesti mainittakoon tässä häveliäisyyssyistä vain haltuun otetut Anttilan 50-luvun lopun sekä 60-luvun postimyytinluettelot, ja vallankin niistä skannatut liivimainokset.

Laitetaanpa tähän vielä jutun jatkoksi yksi kaunis ja suloinen prinsessa ja sammakko juttu:

Asuipa kerran kauan, kauan sitten kaukaisessa valtakunnassa kaunis ja suloinen - ja vieläpä omapäinen prinsessa. Tämä suloinen prinsessa rakasti eläimiä ja oli pakottanut koko hovin kasvisravinnolle.

Kerran, kun tämä suloinen prinsessa istuskeli ajatellen saasteettomia luonnonsuojeluajatuksia puhdasvetisen lammen rannalla keskellä viheriää niittyä lähellä linnaansa, hänen luokseen loikki sammakko. Sammakko hyppäsi suloisen prinsessan syliin ja alkoi puhua:

Tarina ei kerro tästä suloisesta prinsessasta;
tämä prinsessa ei kuulu mihinkään
liivijengiin - tuskin edes
pikkuhousujengiin!

-     Oi kaunis ja suloinen prinsessa, kauan, kauan sitten ilkeä noita taikoi minut sammakoksi. 

-    Jos nostat minut kauniisiin pehmeisiin käsiisi ja suutelet minua noilla ihanilla huulillasi, joita suloisempia en ole ikänäni nähnyt, niin minä muutun takaisin siksi komeaksi ja jaloksi prinssiksi, joka minä olin ennen kuin noita taikoi minut. Sitten me voimme asettua asumaan minun äitini kanssa minun linnaani, jossa Sinä voit onnellisena tehdä meille ruokaa, siivoilla, kantaa minun lapsiani ja siellä voit huolehtia minusta ja minun äidistäni.

-     Enpä oikein usko, kaunis ja suloinen prinsessa naureskeli itsekseen illalla linnassaan kauden viiniä maistellessaan syötyään illalliseksi voissa paistettuja kevyesti konjakilla flambeerattuja sammakon reisiä sipulikermakastikkeen kera.