MISSÄ OIKEA JOULUPUKKI ON NYT?

Ainoa oikea Joulupukki,
Väinö Joulupukki

Oikea suomalainen Joulupukki on syntynyt – tosin kummallisesti aikuisena – joskus 1910-luvulla, jolloin Suomessa ryhdyttiin viettämään Jouluaattoa; ei siis satoja vuosia sitten, kuten valheellisesti väitetään. Joulupukin isä oli Nuuttipukki, se tiedetään, mutta äidistä ei ole tietoa – lienee äiti karannut ajan tavan mukaan merille, kun raskaus oli tullut julki, mene tiedä, eikä ollut enää lapsen - tai ai niin siis - tämän aikuisen syntymän aikaan mailla, ei halmehilla..

Oikean Joulupukin
isä Nuuttipukki

Kuten me ikivanhat sukupolvet hyvin tiedämme, Joulupukki ei ole – eikä koskaan ole ollut – mikään ”kaikkien lasten ystävä”. Jos nyt ehkä ihan muutaman, mutta ei läheskään kaikkien.

Telkkarin
"Joulupukki"

Nyt ei tietenkään ole kyse tästä mm. telkkarin näyttelijöiden näyttelemästä ”Joulupukista”, jotka näyttelevät ”Joulupukkia”, vaan siitä oikeasta Joulupukista – tästä Väinö Joulupukista – ainoasta Joulupukista, joka on todella olemassa, eikä siis mikään taruolento.

Radiotoimittaja Markus Rautio – tunnettu sanonnasta ”Ja nyt kiltti Markus-setä lähtee paskalle” – määräsi mahtikäskyllään ohjelmassaan ”Lastentunti” vuonna 1927 Joulupukin 

Markus-setä ja
Lastentunti

muuttamaan Savukoskelle Koillis-Lappiin, Venäjän raukalle rajalle Korvatunturin kupeeseen surkeakuntoiseen pieneen 

Korvatunturin
autiotupa
räkkäaikaan

Metsähallituksen omistamaan autiotupaan – ja pysymään siellä muun ajan vuotta, paitsi Jouluaaton, jolloin hän voisi tulla sieltä pukin naamari naamallaan pelottelemaan rahallista – tai alkuun elintarvikkeina, kuten esimerkiksi tönkkösuolattuina silakoina tai silavana maksettavaa – korvausta vastaan yhdeksi illaksi kaikkia Suomen lapsia – väittäen, että koska Korvatunturilla on nimensä mukaisesti ”korvat”, Joulupukki muka kuulee siellä asuessaan, ”tuhmien” lasten kiukuttelun ja kränäämisen ainaisesta kaurapuuron syöttämisestä, ja tietää sitten Jouluaattona tuoda näille pilteille pienoisille risuja.

Eikä tämä ”Markus-setäkään” ollut mikään lasten ylin ystävä, vaan työaikanakin persosti viinaanmenevä Suomen Yleisradion alun perin radiokuuluttajan vakanssille vuonna 1926 valittu entinen Tampereen Työväen Teatterin näyttelijä Markus Rautio, jonka Radion johto kohta määräsi pitämään – ikään kuin rangaistuksena, koska mies oikeastaan vihasi lapsia – tätä Lastentunti-lastenohjelmaa, jotta tämä olisi paremmin esihenkilöiden jatkuvan silmälläpidon alaisena.

Vesa-Matti Loirin Spede Showssa ym. esittämä ”Nasse-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen” oli oiva parodia ”Markus-sedästä”, kuten vallan hyvin me ikäkulut tiedämme. Vrt. Nasse-setä Wikipedia.

Korvatunturin
autiotupa
talvella

Väinö Joulupukki, joka oli elellyt asunnottomana pirtun salakuljettajien parissa – välillä jopa Helsingin siltojen alla pultsareiden kanssa – tuohon mahtikäskyyn asti, lähti nyt jalkapatikassa vaivalloiselle taipaleelle ja kuukausia kestävälle vaellukselle tiettömien taipaleiden taa kohti Korvatunturia. Perille saavuttuaan syyspakkasella ja kaamospimeällä tuolle hänelle määrätylle autiotuvalle hän yhytti sieltä Amalia-nimisen lapinmuorin, joka opasti tuota etelänelävää pohjoisen elämisen alkuun.

Väinö Joulupukki ilman tuohinaamaria
sekä Amalia-muori Korvatunturin
autiomajan edustalla

Ensi töikseen Väinö Joulupukki, huomattuaan, että tuvasta oli polttopuut vähissä, lähti kohteliaana miehenä ulos pilkkomaan lisää puita. Hölmö etelän mies kun oli, niin lähti ilman kintaita. Ei aikaakaan, kun Joulupukki jo takaisin sisälle valittaen, että kun siellä menivät sormet kylmässä kirveen varressa heti ihan jäähän.

Rukkaskintaita

”No, laitappa ne pienet kätösesi nyt tänne minun reisieni väliin; kyllä ne täällä sulavat”, muori sanoi ja kehotti sitten, kun Joulupukki oli saanut sormensa sulamaan, laittamaan rukkaskintaat ja rukkaset käteen ennen menoa takaisin halonhakkuuseen.

Ulkoa alkoi kuulua pian kiivas kirveen kalke ja kohta Väinö Joulupukki palasi tupaan sylys täynnä polttopuita valittaen, että nyt hänellä olivat sitten ne korvat ihan jäässä. Tuosta alkoikin sitten kaunis ja lämmin, läheinen ihmissuhde.

Muori oli tuonut huomenlahjana mukanaan Joulupukille poroja, joita riitti jotostamaan vallan kahta puolta puuta. Muori laittoi oitis yhden poron lihoiksi, ja koparakeittoa oli kohta tarjolla.

Lapsosille valhetellaan, että
joulutontut ovat muka
oikeasti tällaisia..

Ensimmäinen talvi meni Joulupukilta elämään opetellessa, mutta jo seuraavana Jouluna hän ehti tuohinen Joulupukin naamari päässään lapsia pelottelemaan etelään jo aina Rovaniemeä myöten ja Joulu Joululta Joulupukki laajensi reviiriään yhä etelämmäs. Ei kestänyt Joulupukki enää kauaa olla aina kaiken kesää räkän syötävänä, vaan retkeili joskus kesäaikaan etelämpänä; jäipä muutaman kerran ennen sotia Joulun jälkeen etelään muutamaksi ajaksi naamioituneena – tässä tapauksessa siis ilman naamaria ja sisäturkki oikeinpäin – tuntemattomana eteläiseen Suomeen vetelehtimään.

Vuonna 1939 maaliskuussa Joulupukki oli näin naamioituneena kyläilemässä poroineen tutun kieltolakiajan pirtutrokarin elävänlesken luona Teiskossa, Tampereen naapurikunnassa; poro tankkasi kyläilyn ajan heinää rouvan avioerossa osituksena saaman pientilan heinäladossa.

mutta aikusten oikeesti
joulutontut ovat
tällaisia!

Ihan tässä vaan, että tuohon maanaikaan Tampereella tiedettiin, että syksy oli kohta tulossa siitä, kun näkivät ensimmäisen teiskolaisen Tammelantorilla myymässä maataloustuotteitaan karvahatun läpät korvillaan.

Tavaratalo Tempon
avajaiset
Tampereella
vuonna 1939

Tuona vuonna avattiin Tampereella tavaratalo Tempo, Tampereen ensimmäinen tavaratalo, maaliskuun 20. päivänä, Joulupukkikin oli paikalla, mutta incognito, ja osti sieltä itselleen, sekä muorille tuliaisiksi tallukat. Sitten vihdoin keväämmällä Korvatunturille palattuaan, muorin tivatessa, että missäs sitä on taas vetelehitty, lauleskeli vaan, että 

Tallukkaat

”Amalia armas, paleleeko varvas, minä ostin sulle Temposta tallukkaat”. Tuosta tuli sitten sota-aikaan, ja melkein näin sanoin, oikein iskusävel (nyk. iskelmä).

Tuli sitten -50-luku ja kaikista vähemmänkin paremmista puodeista sekä myös Kalle Anttilan postimyyntitavaratalosta sai ostaa paperimassasta tehtyjä koreaksi maalattuja, pumpulipartaisia joulupukin naamareita, joten kuka tahansa kykeni mallaamaan talvipomppa väärinpäin päällään lapsille Joulupukkia. Vanhalta tuohinaamalta loppuivat työt.

Paperimassasta
tehty naamari

Aikansa huhhailtuaan ja Lapin riekkokantaa pahimman nälkänsä torjumiseksi veloitettuaan Väinö Joulupukki pakkasi vähät tavaransa – myös sen tuohisen naamarinsa – juuttisäkkiinsä, sanoi Amalia-muorilleen, että kiitos vaan ja se on sitten moi, ja muutti heinäkuussa 1957 Ruotsiin työnhakuun.

Mutta ei Ruotsissakaan kaivattu vanhaa tuohinaamaista Joulupukkia, ei edes suomalaismetsissä – sielläkin uskottiin jo vakaasti, vaikkakin pää usein vielä Juhannuksen vieton jäljiltä kahtaalle tutisten, amerikkalaismallin mukaiseen Coca Cola -Jultomteen – ja niin Väinö Joulupukki ajautui liukuhihnan ääreen Göteborgiin Volvon tehtaalle valmistamaan osaltaan edellisenä vuonna tuotantoon tullutta Volvo Amazonia.

Telkkarin Pukki
ja Tarva

Väinö Joulupukin poistuttua maasta toimittaja Niilo Tarvajärvi otti asiasta kopin ja alkoi puuhata 1960-luvulla Rovaniemelle suurellista Amerikan mallin mukaista Joulumaata ja perusti oikein Joulumaa Oy:n. Ei tullut Joulumaata, ei Joulupukkia, vaan ulosottomies Tarvajärven oven taa ja Joulumaa Oy meni pankrottiin. Tarvajärven omaisuus meni ja projekti päättyi 1987.

Volvo Amazon 1.8 S

Huikun-kuikun Ruotsinmaalla eläen Väinö Joulupukki sai kahdeksassa vuodessa rahaa säästöön ja osti säästöillään keväällä 1965 suoraan pakasta vedetyn kaksivärisen ja kaksiovisen Volvo Amazon 1,8 S:n henkilökuntahintaan Volvon tehtaanmyymälästä. Kruunuja jäi ihan hyvin vielä jäljellekin!

Ikean avajaiset
Tukholmassa
kesällä 1965

Kesälomallaan sitten aivan yllättäen samana vuonna Väinö Joulupukki päätti toteuttaa jo vuosia muhineen suunnitelmansa ja suunnisti Tukholmaan ensimmäisen Ikea-tavaratalon avajaisiin. Avajaispäivänä Ikeassa kävi yli 18.000 asiakasta, joten siinä häsäkässä kukaan ei kiinnittänyt huomiota Väinö Joulupukkiin.

Seuraavana aamuna näiden avajaisten jälkeen Ikean oven pielestä ulkopuolelta löytyi kuraiseksi tallaantunut ja muutenkin nuhjaantunut nurinpäin käännetty, verinen sarkapäällinen sisäturkki, veren tahrimat sarkahousut, joiden sisällä oli muutama luu, ja juuttisäkki, jonka sisällä oli tuohinen, rikkitallottu tuohinaamari. Ikean vahtimestari soitti poliisit paikalle, nämä tutkivat luut ja vaatteet, ja totesivat ”Tja, det var förmodligen bara en finne igen”, olettivat pienpetojen syöneen yöllä suuhunsa pois vainajan lihat, vieneet pään mukanaan, ja toimittivat jäännökset Suomeen.

Sisäturkki
oikeinpäin

Suomessa saatiin selville, että vaatteet sekä naamari kuuluivat aiemmin Savukoskella kirjoilla olleelle Väinö Joulupukille ja toimittivat ne Savukosken nimismiehelle. Pian oli Lapin Kansassa pikku-uutinen ”Väinö Joulupukki tallaantunut hengiltä Tukholmassa”.

Väinö Joulupukki myi vähänajetun uudenkarhean Volvonsa lähes tukholmalaisen Upplands Motor -autoliikkeen uuden vastaavan Amazonin ulosmyyntihintaan, nosti tilinsä tyhjäksi, pakkasi rahat laukkuunsa, osti Arlandan lentokentältä lentolipun Kauko-Itään, josta jatkoi matkaa vesitse Etelämeren autiolle saarelle, jossa asuu vallan vaan alastomia villi-ihmisiä, asettui asumaan heidän joukkoonsa ja ryhtyi opettamaan villeille Maalaisliitto-aatetta, kova ja tinkimätön maalaisliittolainen kun on.

Etelämeren Urho Kekkonen
kiipeää palmuun

Antoipa Väinö Joulupukki kaikille villeille mahdollisuuden valita aidot maalaisliittolaiset nimetkin, kuten Santeri Alkio, Marjatta Väänänen, Ahti Karjalainen ja Johannes Virolainen. Varsinkin Urho Kekkonen –nimi tuntuu yhä olevan kovin haluttu.

PIKKUJOULUKUKKASET

Ensio Oluella oli mennyt perjantain pikkujoulut – joihin ei oltu mukaan parempaa puoliskoa kutsuttu – hieman pitkäksi ja hän ehti tonttuilemaan katuvaisena kotiin vasta lauantain aamupäivästä.

Suuri ruusupuska ja Pimpo-Pirjo

Ensio Olut toivoi hurskaasti, että hänen vakituinen parisuhteensa Pimpo-Pirjo ei olisi tuosta kotiinpaluun ajankohdasta nyt niin kovin äkeissään. 


Vaan päättipä mies varmuuden vuoksi kuitenkin rientää kotoa kohti kukkakaupan kautta ja osti Pimpo-Pirjolle suuren lepyttelyruusukimpun. Pimpo-Pirjo oli kuitenkin melko äkeissään ja ärähti:

- Jaahas, ja nytkö miun on sitten oltava jalat levällään koko viikon? 


- No eikös meillä nyt ole jossain vaasia, isoa maljakkoa, tai jotain...