 |
| Kivijalka |
Kivijalkakauppahan
on, kuten ainakin me vanhempi ikäpolvi tiedämme, kauppa, jossa
myydään kivijalk... eiku siis on kauppaliike,
joka sijaitsee kerrostalon katutasossa.
Kivijalkakauppa on liiketila, joka on helposti saavutettavissa kadulta. Kaupan näyteikkunat toimivat
kaupan mainoksina, joiden avulla pyritään houkuttelemaan
ohikulkijoita ostoksille. Kerrostalon muissa kerroksissa voi olla
esimerkiksi asuinhuoneistoja, toimistoja ja muita kauppaan
liittymättömiä huoneistoja. Talo on yleensä rakennettu
ensisijaisesti muuhun kuin kaupan käyttöön.
 |
| Tukkukaupan talo Kotkassa 1800-luvun puolelta. Talon katutasossa kivijalkakauppoja. Talon A-rapussa oli aikoinaan myös Rosalia Mäkisen, "Kotkan Ruusun" parturiliike |
Kivijalkakauppa
on tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä tavallinen kauppatilan muoto. Erillisiä
kaupoiksi tehtyjä rakennuksia esiintyy laajemmin kaupunkikeskustojen
ulkopuolella.
Termiä
kivijalkakauppa käytetään - kuten kuuluukin ja oikein on - vertailukohtana
kauppakeskuksille, automarketeille ja sun sellaisille, sekä
tavarataloille.
Kivijalkakaupalla tarkoitetaan lähellä olevaa pienikokoisempaa
kauppapistettä, lähikauppaa, parturiliikettä, suutaria, kun taas kauppakeskus, automarket ja
tavaratalo kuvaavat kauempana sijaitsevia suuria kaupan ja palveluiden keskittymiä.
 |
| Tyllerö |
Aiempina
aikoina, aikoina, jolloin yksityisautot olivat herrasväen huvia,
normaalien kaupunkilaisten kulkuneuvona kaupassa käyntiin oli
yleensä apostolinkyyti. Kun jääkaappejakaan ei ollut monella, oli
oman asuintalon tai naapuritalon kivijalassa ollut maitokauppa,
lihakauppa, tai muu sellainen lähikauppa, kuten tämän päivän
termi kuuluu, tuiki tarpeellinen. Jokainen pojankossi ja tytöntyllerö
osasi ottaa maitohinkin mukaan ja käydä katutason maitokaupasta sen
hinkin täyteen maitoa, ja jos vieraita oli tulossa, niin lisäksi
pienen mitan kermaa.
Kauppias
tai kaupan täti leikkasi hirveän isosta hiivapaketista
karhulangalla viidellä markalla hiivaa, eli suunnilleen nykyisen
hiivapaketin kokoisen palan, jos äiti oli ryhtymässä pullan
leivontaan.
Siansivua
läskisoosiin sai lihakaupasta; makkaraa ostettiin harvemmin, koska
se oli kaupallista lihajalostetta ja siten kalliimpaa kuin läski.
Joskus lihakaupasta saattoi ostaa sian päätä puolikkaan ja
jalostaa siitä kotona sianpääsylttyä, tytinää.
 |
| Kalle Anttila oli alkujaan postimyyntikauppias, joka perusti Anttila-nimisisä tavaroiden hypistelykauppoja |
Nämä
nykypäivän mainosnikkarit, jotka ovat keksineet nimittää
kirnupiimääkin ”kirnumaidoksi”, jotta se Flora kelpaisi
nykyisten nirppanokkaisten kaupungin kermaperseiden leivän päälle,
ovat sitten keksineet, että jos netti- eli verkkokauppias ryhtyy
myymään tavaraansa myös suoraan tiskiltä niin, että asiakas
pääsee hypistelemään myytäviä tavaroita, hän on sitten
perustanut ”kivijalkakaupan”, koska se liikehuone sijaitsee
rakennuksessa, jossa on yleensä betonista valetut perustukset.
Ei,
ei ja ei! Sanottakoon tätä uudismyymälää sitten
betoniperustuskaupaksi, tai ihan miksi vaan, mutta ei
”kivijalkakaupaksi”!
Tähän
vielä eräs tarina, joka kertoo tapahtumista eräässä
kivijalkakaupassa eräässä satamakaupungissa, jolla on nimikin kuin eräälla petolinnulla; tällä kertaa kyseessä saattoi olla
parturikampaamo, tuskin maitokauppa, tai lihakauppa. Moni lienee
kuullut tämän, joten tämä tarina saattaa hyvinkin olla totta.
 |
| Sorsa |
Sorsa
tuli parturikampaamoon ja kysyi: ”Onko tänään viinirypäleitä?”
”Meillä ei ole, eikä myydä viinirypäleitä, tämä on parturikampaamo”,
liikkeenharjoittaja valisti.
Sorsa sanoi: "Ai jaa", lähti pois, mutta palasi seuraavana päivänä ja kysyi taas: ”Onko tänään viinirypäleitä?”
”Täällä
ei myydä viinirypäleitä, eikä tule myyntiin viinirypäleitä, tämä on parturikampaamo”,
parturikampaaja vastasi taas.
Sorsa
sanoi: "Ai jaa", lähti taas pois, mutta palasi jälleen seuraavana päivänä ja kysyi: ”Onko tänään viinirypäleitä?”
”Meillä
ei myydä tänään eikä koskaan viinirypäleitä, usko jo se, tämä on parturikampaamo!
Jos tulet vielä kerrankin kyselemään täältä viinirypäleitä,
niin niin naulaan sinut räpylöistäsi lattiaan neljän tuuman
nauloilla!”
Sorsa sanoi: "Ai jaa", lähti taas pois, mutta palasi jälleen seuraavana päivänä ja kysyi: ”Onko tänään neljän tuuman nauloja?”
”Ei
täällä meillä ole tänään, eikä huomenna, eikä koskaan tule olemaan neljän tuuman nauloja, eikä minkään pituisia nauloja, tämähän
on, usko jo, parturikampaamo!”
 |
| Kampaus |
”Ai jaa, no onko tänään sitten viinirypäleitä?”
