TAPAHTUIPA ENSIO OLUEN SISKOLLE MATKALLA LONTOOSTA ROOMAAN

Eeva Olut

Ensio Oluen sisko, Eeva Olut oli paukahtanut roomalaiskatoliseen uskoon, ja jopa ryhtynyt, kuten oppi-isänsä, Perussuomalaisten alkuperäinen puheenjohtaja oli neuvonut, roomalaiskatoliseksi nunnaksi. Eeva Olut odotteli Lontoon Heathrow’n lentokentällä ulkomaanlentojen puolella lentoa Roomaan. Hän huomasi salin nurkassa sellaisen vaa’an, joka ilmoittaa yhdellä kaksikymmensenttisellä tai kahdella kymmenen sentin kolikolla painon lisäksi, kuka olet, mitä olet tehnyt ja antaa vieläpä ennustuksen tulevasta.

Sisar Eeva meni vaa’an luo ja piloillaan työnsi kaksikymmensenttisen raha-aukkoon ja nousi vaa’alle. Vaaka antoi lapun, jossa luki:

-      Painat 58 kg, olet nunna ja olet matkalla Roomaan. 

Sisar Eeva meni istumaan, mutta hänelle juolahti mieleen, että jospa vaaka, vaikka näyttää oikean painon, antaakin kaikille saman ennustuksen, meni ja nousi uudelleen vaa’alle. Vaaka sylkäisi lapun, jossa luki:

-      Painat 58 kg, olet nunna ja olet matkalla Roomaan. Kohta soitat viulua.

-      Enhän minä koskaan ole soittanut viulua, miten minä nyt osaisin. Eihän minulla  edes ole viulua. Sisar Eeva ajatteli huvittuneena. 

Silloin paikalle tuli matkustavainen, joka pyysi Sisar Eevaa vahtimaan matkatavaroitaan, kun hän kävisi vessas­sa. Matkatavaroiden päällä olevaa arvokasta, vanhaa viulua matkustaja pyysi Sisar Eevaa pitämään sylissään, ettei kukaan veisi sitä. Sisar Eeva otti viulun ja kohta hän huomaamattaan näppäili viulun kieliä.

-      No hitto. Vaakahan tiesi, Sisar Eeva havahtui, ihmetteli ja meni jälleen vaa’alle. Vaaka antoi lapun, jossa luki:

-      Painat 58 kg, olet nunna, ja olet matkalla Roomaan. Olet äsken soittanut viulua. Kohta pieraiset, että sali raikuu.

-      Minä en koskaan julkisesti ole edes suhuna päästänyt, Sisar Eeva punasteli. Vaan kuinka ollakaan, päivemmällä syöty papusoppa oli ehtinyt edetä suolistossa riittävän pitkälle. Sisar Eevalta pääsi raikuva pieru.

-      Ei kone tuota voinut tuota tietää, sen täytyy olla sattumaa..., Sisar Eeva pähkäili, mutta päätti kokeilla vielä kerran. Vaa’an lapussa luki nyt:

Heathrow’n lentoaseman
tulevaisuutta ennustava
henkilövaaka

-      Painat 58 kg, olet nunna ja olet matkalla Roomaan. Soitit äsken viulua. Olet juuri pieraissut äänekkäästi. Sinä tulet pian jakamaan pillua aivan liian halvalla aika monelle miehelle.

-      Ha haa, minä olen nunna, minua ei koskaan ole nussittu, eikä tulla nussimaan; ei vaikka mitä maksettaisiin ja vielä rahasta, Sisar Eeva nau­reskeli. Silloin nousi kova ukonilma ja lentoaseman odotus-salin valot sammuivat. Sähkökatkon aikana tuli odotushalliin italialainen jalkapallojoukkue ja siinä pimeydessä jokainen mies toteutti fantasiansa ja nussi vuorollaan nunnaa ja työnsi kiitokseksi vitosen Sisar Eevan kaula-aukkoon.

-      No, kaikki on toteutunut, mitä vaaka on ennustanut, mutta minun täytyy kokeilla vielä kerran, ei se voi olla täysin erehtymätön, nunna pähkäili, työnsi vapisevin käsin viimeisen kaksi kymmensenttistään vaa’an raha-auk­koon ja nousi vaa’alle. Vaaka ilmoitti seuraavaa:

-      Painat 58 kg, olet nunna, olit matkalla Roomaan. Olet soittanut viulua, olet taannoin pieraissut äänekkäästi ja olet äsken juuri jakanut erittäin halvalla per­settäsi aika monelle jannulle... Ja kaiken päälle, olet kaiken tuon huoraamisesi takia myöhästynyt Rooman lennolta.

Toivoo Ensio Olut

ENSIO OLUT PALAA NUORUUDENMAISEMIINSA

Ensio Olut oli kohta täyttämässä 100 vuotta; niinpä hän matkusti junalla Kotkaan ja jatkoi juna-asemalta taksin kyydissä ensimmäisen kerran seitsemäänkymmeneen vuoteen katselemaan vanhaa kotikaupunkiaan. Tuttuja seutuja katsellessaan hän kertoili taksikuskille:

 Kotkan eräänä yönä
purettu Kauppahalli.

-      Tuossakin on tuo tori yhä paikoillaan. Vaan Kauppahallia ei ole. Kun minä olin 25:den, minä olin nupukiveämässä tätä toria mukulakivien päälle. Täällä Kotkassa vakka kiveät torin, niin sanooko kukaan Sinua kivimieheksi, siksi mieheksi, joka kivesi torin? Eivätpä kotkalaiset sanoneet torinkiveäjäksi, eivätpä sanoneet!

Haukkavuoren
näkötorni

Ajoivat Haukkavuorelle; vesitornia, nykyistä näkötornia katsellessaan Ensio Olut jupisi:

-      Kun olin vähän sitten vanhempana rappaamassa tätä vesitornia, sanoiko kotkalaisista kukaan minua tornin rappaajaksi? Eipä tuntenut kukaan minua vesitornin rappaajana. Kukaan ei sanonut, että tuossa menee se Ensio Olut, se oiva vesitornin rappaaja!

Ahtausta vai lossausta

Siitä Kantasatamaan sitten. Ensio Olut katseli pitkään merelle ja ryhtyi taas puhumaan:

-      Kun olin kolmenkymmenen, ahtasin ja lossasin satoja laivoja täällä Kantasatamassa, mutta sanoiko kukaan, että siinäpä kävelee tuo oiva mies, tuo ahtaaja Ensio Olut, joka ahtaa kaukomaille lähtevien laivojen ruumat täyteen ja lossaa satamaan saapuneet rahtialukset reippaasti ja nurisematta? Eipä sanonut, ei yksikään kotkalainen sanonut niin! 

Tytyväinen lammas

Mutta erehdypä sitten, vaikka vaan yhden kerran, panemaan lammasta...!