VANHA JOULUAATON AATON TARINA

Kannattaa uskoa ainakin joulutonttuun, sillä joulutonttu saattaakin olla Ensio Olut!

Karvanaama piipulla,
joulutontuksi luulemasi, 
saattaakin olla Ensio Olut!

Näin ihmeellisesti todellakin kävi Kotkan Hirssaaressa jouluaaton aaton aamuna vuonna 2011; lue tuo hyytävän karmiva tarina alla olevasta linkistä.

ENSIO OLUT: PIKKUSISKO JA JOULUTONTTU: Pieni farkkuihin  pukeutunut mies  ja Plondi-Riitta Bimbo-Pirjon isokokoinen pikkusisko, Plondi-Riitta, sipsutti jouluaaton aatto...

MIKSI TONTTU VAIHTOI NIMEÄ?

Tomteland Ruottissa

Tomte on – kuten kaikki Ruotsin lapsukaiset tietävät – se taruhenkilö, joka asuu Ruotsinmaalla Tomtelandissa i Sollerön kommun  ja jakaa Jouluna kaikille Ruotsin kilteille lapsille lahjojaan.

Ruotsalaiset ovat – kuten kaikki suomalaiset taas tietävät – siis ainakin hieman, no miten sen nyt sanoisi, no siis hieman ”sellaisia” .

Klaus Tomte.
Varmin tuntomerkki:
irroitettava parta

Tomten etunimi – tätä taas läheskään kaikki eivät tiedä – on Klaus, tämän Ruotsin joulutontun nimi on siis kokonaisuudessaan Kaus Tomte.

Tomte lukee hämmästyen
naamakirjaa

Tai paremminkin oli, siis tähän Jouluun 2013 asti, tai siis ainakin siihen lokakuun päivään asti, kun otti  ja näki  suureksi hämmästyksekseen naamakirjassaan saksalaisen lentoyhtye Lufthansan Tukholman haarakonttorin julkaiseman mainoskamppanjan: ” Då kan det bli du som flyttar till Berlin  för gott. Vi betalar allt. Enkel biljett, boende i ett år, och allt annat du behöver för att starta  ett nytt liv i en av världens roligaste städer. Men först måste du bevisa att du verkligen vill bli  en äkta Berlinare. Och det gör du genom att byta namn. Till Klaus-Heidi.”

Tämä henkilö ei olekaan 
Klaus-Heidi Tomte,
vaan hänhän on
Heidi Montag!

Suomeksi: ”Juuri sinä voit olla etsimämme henkilö, joka muuttaa lopullisesti Berliiniin. Me maksamme kaiken. Menolipun, majoituksen vuodeksi, ja kaiken muun mitä tarvitset aloittaaksesi uuden elämän yhdessä maailman hauskimmista kaupungeista. Mutta  ensin sinun täytyy todistaa, että todella haluat tulla aidoksi berliiniläiseksi. Voit tehdä tämän muuttamalla nimesi Klaus-Heidiksi.”

Klaus Tomte siitä suin päin Sollerön – Tomte on kirjoilla Sollerössä – kirkkoherran virastoon nimen vaihtoon.

Solleröns kyrka

-         Jaha, ja kukas tonttu se sieltä tepsuttaa ja tepsuttaa, kysyi Sollerön kirkkoherran viraston kanslisti ilikuri äänessään.

-         Etkö sie nyt minnuu tunne? Tomteha mie oon, vai, siehä sie vast vempula olet, vai et sie minnuu tunne, Tomteha se mie, kasoha  sie nyt oikee tarkkaa,  ja vaik iha molemmiil silmil, nii Tomte, Tomte Klaus, sehä se mie täs oon, ja ihan ihte ja ite ihka ilm ihka elvänä, Klaus Tomte ihmetteli soldmålin murteella.

Sollerön kirkkoherranviraston
kanslisti

-         Ja mitäs tontulla olisi asiaa, kanslisti nyt virallisemmin.

-         Nimmeehä mie, lissää nimmee ja valla kauhialla kiiruulla.

-         Ja mikä olisi tämä nimen lisäys?

-         Heidiihä mie siihe Klausi perrää tarvihen, ja välviiva kans, siis Klaus-Heidi Tomte, sil viisii mie oon sen miun kohallain aatelt.

Ameriikan Pukki ja Ameriikan auto

   -         Hieman on harvinainen nimiyhdistemä tuo Klaus-Heidi. Minkä ihmeen takia juuri Klaus-Heidi? Eikö esimekiksi Klaus-Helge, niin kuin Helige Klaus, hieman kuten sillä Amerikan pukilla, kollegallasi, siis sillä Santa Clausilla?

   -         Ehä mie mihinkää Ameriikkaa oo mänös, ko Saksaa, Berliiniihä mie, ja sinnehä mie en pääse, jos mie en oo Klaus-Heidi, usot sie?

-         Jaa, jos näin on asian laita, niin kuten Ruotsin korkein hallinto-oikeus on Ruotsin Kunigaskunnan oikeuskäytännön nimilakiin vedoten 28. syyskuuta 2009 asiassa 2893-09, kun Jan-Olov Madeleine Ågren sai oikeuden tulla kutsutuksi koko etunimellään, päätti, että 18 vuotta täyttänyt transsukupuolinen henkilö voi muuttaa nimensä lähes millaiseksi yhdistelmäksi tahansa, että siitä sitten vaan täyttämään tämä nimenmuutoskaavake, että voin siltä pohjalta kirjoittaa virkatodistuksen. Onhan tämä  tuleva ”Klaus-Heidi” Tomte jo täyttänyt 18, eller hur?

 

Transsu

-         Vai oonks mie täyttänt kaheksaatoist? Kaikkee sie kans kysyt! Miehä mie oon varmaa jo neljäsattaa ja kaheksatoist, kyl sie sen tiiät! Ja hittoikaa mie en mistää transsukupuolest tiiä, sellasel mie anna hitot! Vaa voiha mie sellane transukupuolinenkii olla, mäne häntä tiiä, mutt Berliinii mie tahon ja Berliinii mie kans mänen, sen tautta miun etunime tarvihtoo olla Klaus-Heidi, eikä mikkää muu, jote annaha sie tyttö ja vähä kiiruust tänne se kaavake!

-         Tässähän tämä. Mutta, jos saan vielä kysyä, niin miksi sillä nimiasialla on niin kiire?

 

Ruotsalaisia poliiseja

  -         Siehä sie oot, ko et lopeta, vaa ko valla aikaa kyselet, et minä takkii  ja minkä takkii. No mie siulle sen sanon, et miu täytyy saaha uus ulkomaa passi tai sellane kuvalline henktovistus Mora polliisilt, miss lukoo täll uuvel nimel, et Klaus-Heidi Tomte viel tännää, ja polliisiasema hää mennöö kiin  koht sillee kello kolmelt, sit miu tarvihtoo viel ehtii iha ensimäisen Klaus-Heidin Arlanda lentokentäl  Lufthansa tiskil, ennekui kukkaa toine Klaus-Heidi  sinne kerkijää, jote kiiruust nyt, lyö leima tuoho paperi kulmaa, sit mie lähe! Helikopter vuottaa jo!

-         Siihen virkatodistukseen täytyy vielä saada kirkkoherran allekirjoitus, muuten se ei ole virallinen virkatodistus.

Tomten helikopteri

-         Ei miul oo aikaa täs mittää herroi tai narrei ootella ja niihe kans sit pelehtii ja pokkuroiha, "kyllä herra ja kyllä herra", mie heijä konstit kyl tunnen, ja siihe ku mie en rupia, usot sie! Miul kuule on helikopter tyhjäkäynnil tuos pihal  ja bensiin hää on kallist. Kyl hyö polliisit siel Mora poliisiasemal nyt Tomteen viel uskoot! Mie ko mänen sinne ja kysyn hienost iha kirjakielel, et ”onkos täällä kilttejä poliiseja”, ja sanon, et kyl tääkii tää virkatovistus sit sinne peräst tulloo, et laittakaas vaa passi täl  Klaus- Heidi Tomtel; mie ko passikuvaskii  jo kävin.Sie vaa sit lähetät sen tovistuksen postis sinne peräst päi, nii kyl hää sinne pia tulloo. Ja nyt mie mään, että hyväst siulle vaa!

Nisse-Nasse

Tomte ehti, kuin ehtikin esimmäisenä Klaus-Heidinä Arlandan lentokentälle ja riensi oitis Lufthansan asiakaspalvelun tiskille, esitti upouuden kuvallisen henkilöllisyystodistuksensa, virkatodistuksen nimenmuutoksesta ja kaivoi taskustaan tonttu Nisse-Nassen saksaksi – tonttu Nisse-Nasse on lukenut koulussa pitkän saksan – kirjoittaman lunttilapun, josta tavasi:

   -         Ich habe jetzt meine Name als Klaus-Heidi geändert. Habe ich die erste Stelle?

-         Eikös tuo ole se meidän Tomte, Lufthansan virkailija kuiskasi esihenkilölleen Magnus Engvallille riikinruotsiksi.

Klaus-Heidi Tomte

-         On se se, Tomte, kato, irtoparta mukana ja kaikki! Miten se on mennyt nimensä 

Irtoparta

muuttamaan? Jos minä oikein arvaan, niin se haluaa Berliiniin. Ja jos niin on – onhan se ensimmäinen Klaus-Heidi, eikä ole meidän asiamme arvostella edes taruolentojen sukupuolista suuntautumista – meidän on julistettava se kisan voittajaksi. Sanotko sinä sille, vai sanonko kuitenkin minä senior marketing specialistina.  No okei, okei, minä sanon, ei tarvitse tyrkkiä.

 

Lufthansas senior marketing specialist
Magnus Engvall

   -         Jag är Lufthansas senior marketing specialist i Stockholm och jag heter Magnus Engvall.  God dag. Onneksi olkoon herra Klaus-Heidi Tomte – vai pitäisikö sanoa neiti – sinä olet ensimmäinen Klaus-Heidi, joten olet voittanut menolipun Berliininlennolle senaattoriluokassa, vuoden oleskelun ja täyden ylläpidon Lufthansan kustannuksella  täysin kalustetussa 70 neliön kämpässä neljännessä kerroksessa Berliinin trendikkäimmässä kaupunginosassa sekä nimikoidun polkupyörän! Vielä kerran, onneksi olkoon!

Lufthansan senaattoriluokka

-         Ja hitot mie annan sille polkupörälle, vaan kuin mie siel Saksassa ollessain ossaan ees kaupassa käyvä, kun mie en haasta saksan sannaa…

-         Palkintoon sisältyy – meinasi vallan unohtua – vielä saksankielen intensiivikurssi, joten kyllä alkaa saksa Tomtelta kohta luistaa, kuin norjalaisen hiihtäjän suksi ennen dopingtestiä!

 

Pakaasit

   -         A  vot vällee, kylhä mie sitte siel  varmaan pärjäjän… Millo mie saan lähtee, miul on täs kyll jo pakaasitkii mukan!

-         Ihan vaikka seuraavalla Lufthansan lennolla. Mutta kuka sitten jakaa lahjat ensi Jouluna kaikille Ruotsin kiteille lapsille, kun sinä lähdet Berliiniin, senior marketing specialist Magnus Engvall ihmetteli.

 

Suomen Joulupukki
pajassaan

-         Kyl mie kasson, et nisset ja nasset sen hoitaat. Ja Suomen Joulupukki, hää ko on ennenkii minnuu auttant, tonttui on pant asseille. Koht ko mie hänel kännykäl täst vaa sinne häneJoulupuki pajjaan pirrautan, nii hää ko lähettääp Ruottin puolel niit sellasii tonttui, jotka puhhuup suomeruottia, sitä muuminkieltä, kyl sie tiiät, nii jo vunukat tykkäjäät! Joks mie täst lähen lähtöaulaa? Myyäänkö siel terävii kans, esmerkiks Kossuu ja tallouskaljaa, miul alkaap olla hakkaava jano?

-         Tuosta vaan turvatarkastuksen kautta. Kyllä sieltä saa kaikkea, talouskaljaa, maitoa, Kossua ja Absolut vodkaakin löytyy! Niin, ja tietysti Lufthansan piikkiin! Trevlig resa and happy landing, kuten meillä on tapana täällä sanoa!

 

Talouskaljaa

  -         Noist häpylöist mie ko en ymmärrä, enkä landikii ylleensä oo juur käyttänt, enkä maituukaa oo ikuna juont, mut tallouskaljaa ja Kossuu mie tykkään juua. No se on heiku kei teil sit vaa, ja viel hei teijän heiluvil!

Tuon sanottuaan Klaus-Heidi Tomte siirtyi – kuten neuvottu – turvatarkastuksen kautta lähtöaulaan, eikä palannut enää milloikaan takaisin Ruotsiin.

Der Weihnachtsmarkt vor dem
Roten Rathaus in Berlin

Joku ruotsalainen turisti kertoi myöhemmin nähneensä jotenkin tutun näköisen hahmon ilman partaa, mutta pipolakki päässään ja punanuttu tutusti yllään joulumarkkinoilla Berliinin Punaisen Raatihuoneen edustalla nauttimassa suurella halulla Glühweinia. Saattoi tuo kuulemma olla Klaus-Heidi Tomte, mutta saattoipa tuo olla joku muukin. 

Heidi Klum punaisessa nutussa

Kukaties se oli Heidi Klum punaisessa nutussa. 







Tähän vielä jos näin tarinan lopetukseksi Saksanmaalla erittäin suosittu Joululaulu.

AMERIKAN JOULUPUKKI SANTA CLAUS, RUTIKÖYHÄ PIRUPARKA

"Ensio Oluen" kirjoittaja 
kirjoittamassa
"Ensio Olutta"

Amerikan joulupukki Nicholas Claus – tunnetaan kotikonnuillaan paremmin lempinimellään Santa, joten myös me käytämme jatkossa Nicholas Clausista tässä tuota kutsumanimeä – oli pelaillut pörssissä koko 2000-luvun – hyvin huonolla menestyksellä – ensin hän oli sijoittanut pikavoittojen toivossa kiinteistöihin ja niiden rakentamiseen kymmeniä, jopa satoja miljardeja dollareita toinen toisensa jälkeen.

Asuntojen hinnat olivat nousseet – ja asuntolainakorot siinä mukana sitä mukaa – kun Santa työnsi löysää rahaa rakennus- ja kiinteistömarkkinoille.

Ketuillehan se meni. Kun asuntokupla sitten vuonna 2006  puhkesi, Santalle jäi käsiin satojatuhansia myymättömiä asuntoja ja keskeneräisiä rakennuksia.

Santan ruostunut Fordsonni

 Tuon kuprun jälkeen Santa sijoitti maanviljelykseen, mutta kuivuus vei sekä maissi- että vehnäsadon; Santalle jäi käsiin vain erään sadon menetykseen kyrpiintyneen jyväjemmarin ruostunut traktori.

Santalla oli vielä pääomaa, niinpä hän innostui vipurahastosijoituksiin, jotka olivat tuolloin in ja pop.

Hedge- eli vipurahastot ovat rahastoja, jotka sijoittavat varsinaisten omaisuuserien kuten esimerkiksi osakkeiden, maan tai kullan sijaan johdannaisiin.

 Johdannaisilla tarkoitetaan välineitä tai sopimuksia, jolla osapuolet sitoutuvat käymään joskus tulevaisuudessa kauppaa pelkästä kohteena olevan omaisuuserän arvonmuutoksesta ilman että itse omaisuutta täytyy kummankaan omistaa.

 Tällaisissa sopimuksissa ostetaan esimerkiksi oikeus ostaa tai myydä jokin osake tiettyyn hintaan tiettynä päivänä.

Santa sijoittikin varansa siis pääosin kultajohdannaisia ja palkkasi  ikätoverinsa Yhdysvaltain keskuspankki Fedin entisen pääjohtajan ikälopun Alan Greenspanin neuvonantajakseen.

Alan Greenspan

Alan Greenspanin ja Santan pitkän tähtäimen näkemys kullan hinnan nousuun perustui keskuspankkien huikeaan lainanannon ja rahoituksen lisäämiseen vuoden 2008 jälkeen.

Miehet arvioivat, että kun pankit laittavat kriisien rahoittamiseksi valtavasti rahaa markkinoille, keskuspankkien taseet paisuvat. Se on varmaa, kuin kiinanpommi!

 

Kiinanpommi

Kun usko rahan oikeaan arvoon alkaa horjua, inflaatio eli rahan arvon väheneminen kiihtyy. Tällöin paperirahan houkuttelevuus vähenee ja kullan arvo nousee kohisten, miehet päättelivät.

Ja taas meni ketuille; mm. kullan hinta romahti ja vipurahastot menettivä arvonsa.

Kun kaikki Santan aiemmat pomminvarmat sijoituskohteet, kuten Lehman Brothers, WorldCom, Inc., Enron Corp., Conseco, Inc, Texaco, Inc., Financial Corp. of America, Global Crossing Ltd., UAL Corp., Adelphia Communications Corp., Pacific Gas and Electric Co. ja  MCorp olivat menneet konkurssiin, oli Santan rahapussi pohjiaan myöten tyhjä, eli parilla sanalla, herra Nicholas Claus oli loppukesästä vuonna 2013 persaukinen jätkä – ei yhtään rahaa, 

Kun se Chewbacca on niin hiton ruma,
niin tässä on sen sijaan samasta
elkouvasta prinsessa Leia

ja pankki oli vienyt kaikki porot ja ajelivat kaiken päälle vielä parran ja myivät sen peruukkitehtaalle Halloween Chewbacca naamareiden raaka-aineeksi. Viimein veivät Santalta housutkin jalasta.

Santan asuisija – Santa’s sompio – oli rakennettu pohjoisnavan merijäälle. Jää oli ilmaston lämpenemisen seurauksena kesänmittaan sulanut Santan sompion alta, sompio oli meren pohjassa ja näin ollen arvoton. Santa oli nyt siis koditon, työtön ja syrjäytynyt. Monet tontutkin – ainakin ne, jotka eivät hallinneet muuta kädentaitoa, kuin lahjojen paketoinnin – olivat nyt työttömyyskortistossa.

Iskä jouluostoksilla WalMart-tavaratalossa

On luojan lykky, että Amerikoissa tavaratalot aloittavat joulusesonkinsa jo hyvin varhain syksyllä, ja tätä kautta Santakin sai henkilöstövuokrausfirman kautta pätkätöitä maanlaajuisen WalMart-tavarataloketjun tavaratalosantana. ”Talon” puolesta Santa sai käyttöönsä työpuvun, pipon ja irtoparran. Puku oli kovin löysä nälissään laihtuneen Santan yllä, eikä irtopartakaan tahtonut pysyä Santan riutuneella naamalla.

Amerikan pukki
ottaa reippasti häppää

”Kyllä Santa siitä taas kohta ennalleen paaristuu. Aina Walmart ja Coca Cola Company nyt yhden Santan paaristavat; onhan meillä Santan kanssa takavuosilta paljon yhteistä”, kuten Coca-Cola Companyn hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan vakanssilta eläkkeelle jäänyt herra Douglas N. Daft ja Wal-Mart Stores, Inc. pääjohtaja, toimitusjohtaja sekä  toimeenpanevan komitean hallituksen puheenjohtaja herra  Michael T. Duke aivan kuin ydestä suusta sanoivat.

Tonttutytö ja hanuri

Santa näpelöi
tonttutyön
hanuria

Vaan musiikki, eritoten joulumusiikki, ja haitarilla soitettu, se on Santalla kuin verissä. Ja kun tonttutyttö siinä vieressä hanurilla joulusäveliä veteli, Santa pyysi, että saisiko hän myös hieman sitä haitaria näpelöidä.

Seuraavan päivän New York Daily News jo revitti etusivullaan kissan kokoisin kirjaimin: ”Santa tarttui tonttutytön hanuriin!”  

Kuvakin oli jutussa, mutta ei oikeasta tapahumasta.

Valitettavasti Santan hanurinsoittotaito rajoittuu yhteen kappaleeseen, nimittäin siihen ”Kulkuset, kulkuset, ne kilvan,,, jne.” ja siitäkin se osaa vain sen ”eiku”-version.

Punkkari on nylkenyt
Santa Clausin!

Joulu painoi jo päälle, kun Amerikan taaproiden vahempien yhdistyksen (Association of American Toddlers’ Parents AATP) sihteerin Enoch Beerin poika Pikku-Enoch Beer havahtui huomaamaan kadulla muovipussissa pukin pukua kantavan harjaspään ja siitä tuli pojalle tietysti hätä, että kuka se nyt lahjat jakaa, kun punkkari on nylkenyt Santan!

Tuostapa Enoch Beer tokeni muistamaan serkkunsa Ensio Oluen Suomesta ja heti soittamaan, josko tällä olisi tietoa, että jos vaikka se Korvatunturin Joulupukki ehtisi hätiin.

”No jo vain on tietoa Joulupukista, meillä on täällä jo kolmatta viikkoa sukuloimassa kaukainen sukulaistyttö Anni Ahkioluöhkkä Savukoskelta, ihan siitä Korvatunturin naapurista, kyllä tyttö Joulupukin tuntee, hyvin tunteekin, on näetsen Joulumuorin siskon tyttärentyttären jo ties kuinka monennessa polvessa tyttären tytär.”

”Jos se Anni siitä Joulupukista, kun poika tuossa…” Enoch Beer väliin.

 

Mököttää, kun mökötyttää

"Jakkas minä kysyn siltä. Puhelias ja ahkera tyttö tuo Anni, ja aamuvirkku; joka aamu se herää ennen muita, ja aina sillä on ollut kahvi valmiina. Paitsi tänäaamuna, nyt se vaan makaa sohvalla ja mököttää eikä puhu meille mitään.”

”Jos minä hälle puhuisin, jos hän minulle tässä puhelimessa”, Enoch Beer taas.

”Tules Anni puhelimeen, serkkupoika Amerikasta kyselee Joulupukista.”

”Mikäs tytöllä, kun mökötyttää?” Enoch Beer kysyi puhelimessa Anni Ahkioluöhkkältä, kun tyttö tuli puhelimeen. 

Joulukaltio

”Näillä lantalaisilla oli täällä eilen pikkujoulut ja vieraita. Minä kun sitten aamulla heräsin ja aioin kahvivettä kaltiosta – niin kuin isoäiti jo Savukoskella opetti, että paras kahvi tulee, kun veden hakee kaltiosta eikä ota kraanasta – minä huomasin, että joku perskeles on paskonut kaltioon.

JOULUHEMMOT MAAILMALTA

Oikea Korvatunturin Jouluhemmo 
ja duudsonihemmot

Lahjojen jakamisen perinne joulukuussa kilteille lapsille on suhteellisen sama riippumatta siitä minne maailmassa menee, aina tulee joku Jouluhemmo, joka tuo lahjat. Kuka missäkin tuo Jouluhemmo on, voi vaihdella melkoisesti maittain. 

On totta, että amerikkalainen versio Joulupukista, Santa, on nopeasti levinnyt ulkomailla, mutta suomalainen Oikea Korvatunturin Joulupukki on monissa maissa se aito ja oikea Joulun tuoja.

Onhan maailmalla toki  Jouluhemmoina erilaisten Joulupukkien lisäksi myös ilkikurisia tonttuja ja ystävällisiä joulunoitia, sekä kammottavia vuohen kaltaisia olentoja, jotka seikkailevat kymmenissä Joulutarinoissa ympäri maailman.

Coca Colan Jouluhemmo

Joku Jouluhemmo kuitenkin jakaa joulukuussa joka tapauksessa eri puolilla maailmaa lapsille lahjoja lähes kaikissa maissa. Amerikkalainen Coca Colan mainosmiesten keksimä Santa on valitettavasti levittänyt lonkeronsa moneen maahan pyrkien syrjäyttämään näiden maiden omat satuolennot; nämä kuitenkin elävät ja voivat jopa hyvin, koska useimmat niistä kuitenkin jollakin satumaisella tavalla on totta.

Aloitetaampa Islannista:

Jólasveinarnir -jouluhemmot tai joulutontut.

Islannin Jouluhemmot

Jólasveinarnir on kolmentoista ilkikurisen olennon ryhmä, joka on potkinut ylen aikaa Amerikan Santaa munille Islannin Joulun juhlinnassa. Näiden Joulupoikien vanhenpina on kertoman mukaan peikot Grýla ja Leppalúði.

Näiden Islannin joulutonttujen ulkonäkö juontaa juurensa kolmekymmen luvulle, jolloin islantilainen kirjailija Jóhannesar úr Kötlum koosti lyhyen runon, jossa kuvataan Jólasveinarnir-hemmojen roolia Joulussa. 

Grýla ja Leppalúði
sekä Jólköttinn

Sittemmin nämä hemmot ovat käyneet läpi monia inkarnaatioita alkaen rakastettavista lahjojen antajista ärsyttäviin riiviöihin; heitä on kuvailtu jopa verenhimoisiksi olennoiksi, jotka öisin sieppaavat ja syövät lapsia.

Jólköttinn, Joulukissa

Islannissa elelee kuuleman mukaan myös Jólköttinn, Joulukissa, jonka sanotaan olevan sellainen hirmuinen, nälkäinen peto, joka on tunnettu tavastaan myös syödä tuhmia lapsia!

Enimmäkseen kuitenkin Jólasveinarnir-hemmot ovat enemmälti sellaisia leikkisiä luonteeltaan.

Kullakin näistä kolmestatoista on erilainen, usein vallan outokin rooli. Muutama esimerkki tässä:

Gluggagaegir,
Ikkunastakurkkaaja

Ketkrokur (Lihankoukkaaja) käyttää pitkää koukkua, jolla se kähveltää lihaa, kun taas Gluggagaegir (Ikkunastakurkkija) vakoilee ihmisiä kurkkimalla ikkunoista löytääkseen jotain, mitä voisi sitten yöllä vaikka varastaa.

Stekkjastaur,
Aidantolppahemmo

Stekkjastaur (Aidantolppahemmo) puolestaan kävee puujaloilla ja ahdistelee lampaita.

Jólasveinarnir-hemmot eivät ole vain kummallisia keppostelijoita – he antavat myös lapsille lahjoja. Lapset laittavat pienet kenkänsä ikkunalaudoille kolmenatoista yönä ennen Jouluaattoa ja Jólasveinarnir-hemmot laittavat niihin kilteille lapsille pieniä, kivoja lahjoja. Tuhmat lapset ​​saavat sitten kenkiinsä vain raakoja perunoita.

Sitten Tomte-hemmo ja meidän oma rakas Joulupukkimme:

Kaksi maahista

Tomte-legenda löytyy Skandinavian maista, kuten Norjasta ja Ruotsista. Tämän hemmon varhaisimmat ruumiillistumat olivat viikinkiajan Tomtet (nämä hemmot tunnetaan myös nimellä Nisse). Tomtet olivat alun alkaen pieniä maahisia, jotka vartioivat perheviljelmiä. Tomtet olivat yleensä ystävällisiä, ,huolehtivaisia ja näyttivät pieniltä ihmisiltä, mutta he olivat lyhytpinnaisia ja olivat ärhäköita kiusaamaan ja tekemään ilkeitä konsteja niille, jotka eivät hoitaneet hyvin viljelysmaataan.

Ajan myötä Tomte tuli lopulta osaksi perinteistä Joulujuhlaa.

 

Suomalainen
alkutonttu

Tomte-hemmon ulkonäkö muuttui ja sai enemmän inhimillisiä piirteitä, ja lopulta Tomten roolin otti suomalaisten alkutonttujen, sauna- tupa- navetta- mylly- yms.-tonttujen Ylipäällikkö, kaikkien lasten ja lastenmielisten ystävä, se ainoa Oikea ,Korvatunturin Joulupukki.  

Suomalainen Joulupukki syntyi aikoinaan toimintoja tehostamalla, eli vähentämällä Pukkien määrää. Kun moninaiset Kekri- eli Köyripukit ja Nuuttipukit pakkoliitettiin Savukoskeen – ja kun samoihin aikoihin torjuttiin keripukki, saatiin synnytettyä Korvatunturin Joulupukki.

Sairaalloisen ylilihava Amerikan Santa

Suomalainen Joulupukki ja Ruotsin Jultomte-hemmo eroavat amerikkalaisesta Santasta monin tavoin. Merkittävät eroavaissudet ovat, että kumpikaan – ei Joulupukki, eikä hänen virkaveljensä Jultomte – ei yleensä ole sairaalloisen lihava, ja vaikka niistä jokainen ajaa Jouluna poron vetämällä reellä, se reki ei, eikä poro lennä.

"Haloo, onkos Santa
himbessä, olis
ruoka-aika!"

Kumpikaan näistä Pohjoismaiden Jouluhemmoista ei asu iglussa pohjoisnavalla.

Korvatunturi

Suomalainen Oikea Joulupukki asuu – kuten kaikki maailman kiltit lapset tietävät – Lapissa Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevalla Korvatunturilla rajavyöhykkeellä Savukosken kunnassa.

Ruotsalaisen Tomten asuinsijan varmaa sijaintia Ensio Olut ei tiedä. Kai se on jossain päin Ruotsia.

Korvatunturin Joulupukki
jakamassa lahjoja;
oikea Joulupukki ei
ole ketkuhemmo!

Erilaista Amerikan Santan käytökseen on myös, että vaikka Joulupukki ja Tomte tuovat lahjoja kilteille lapsille, he eivät livahda taloon ketkun salakavalasti savupiipun kautta Joulupäivän vastaisena yönä, vaan tuovat lapsille lahjoja henkilökohtaisesti jo hyvissä ajoin Aattopäivänä ennen iltamyöhää, ennen nukkumaan menoa.

Osassa Saksaa, Itävallassa  Italiassa ja Brasiliassa Joulujuhlien juhlakalu on mielikuvitusjouluhemmo Christikind, "Kristus-lapsi".

 

Christikind

Martti Luther halusi tehdä Christikind-hemmon suosituksi uskonpuhdistuksen merkeissä 1500-luvulla, koska hän toivoi, että enemmän uskontoon perustuva jouluhemmo auttaisi kitkemään kansan keskuudesta lahjotaan perustuvan katolisen St. Nikolauksen vaikutuksen. Koska tämän hemmon on tarkoitus kirjaimellisesti olla Jeesus-lapsi, Christkind on yleensä kuvattu pienenä  hurskaana lapsena, jolla on vaaleat hiukset ja enkelin siivet selässä.

Christikindin vaikutus ainoana jouluhemmona on vähentynyt Santa Clausin kasvavan suosion mukana, mutta se on edelleen laajalti juhlittu, varsinkin enemmän pitkälti katolisilla alueilla Etelä- ja Keski-Amerikassa.

Kolme viisasta hemmoa
itäisiltä mailta

Toisin, kuin muita joululahjojen antajia, Christikindiä oikeastaan kukaan ole ​​ikunaan nähnyt. Lahjojen tuojina pidetäänkin Itämaan Tietäjä-hemmoja, koska Christkind itse ei koskaan ilmesty paikalle, ja lapsille valehdellaan usein, että tämä hemmo livahti pois vain hetkiä ennen lasten paikalle tuloa.

Saksassa  Itävallassa  Argentiinassa ja Yhdysvalloissa (Pennsylvanian hollantilaisilla alueilla) esiintyy sitten Belsnickel.

Belsnickel on legendaarinen hemmo, joka liittyy saksalaiseen Joulupukkiin tietyillä alueilla Euroopassa, sekä joissakin pienissä hollantilaisissa yhteisöissä Pennsylvaniassa.

Belsnickel ja tuhmat riiviöt

Kuten Krampuksen Saksassa ja Itävallassa, tai La Pere Fouettardin Ranskassa, Belsnickelin rooli on olla tärkein kurinpitäjä saksankielisen Joulupukin – der Weihnachtsmann – lähipiirissä  Hänet on yleensä kuvattu vuoristolaisena turkispukuisena hemmona, tai jopa piruna. Joskus Belsnickel käyttää naamiota ja hällä on yleensä hyvin pitkä kieli.

Toisin, kuin Weihnachtsmann’in, joka on tarkoitus olla lapsia rakastava Jouluhemmo, Belsnickel on yleensä pelottava, ja monella alueella Belsnickelin työnkuva on olla eräänlaisena uhkana ja varoituksena, joka pakottaa lapset ja nuoret olemaan erityisen kiltteinä.

Vaikka Belsnickel yleensä esiintyy negatiivisena hemmona, joillakin alueilla hänet tunnetaan myös lahjojen antajana. Saksassa kiltit lapset saavat yöllä salaa esimerkiksi karkkia ja pieniä lahjoja St. Nikolauksen päivänä, 6. joulukuuta.

Tuhmat lapset  saavat puolestaan hiilenpaloja tai vitsoja, ja paikoin lapsukaiset voivat jopa saada vieraakseen itsensä Belsnickelin varoittamaan heitä tuhmuudesta.

Espanjankielisten alueiden Le Papa Noel ja Le Pere Fouettard Ranskanmaalla.

  

Le Père Noël ja Gui-aasi

Espanjankielinen Joulupukki, Papa Noel on yksi suosituimmista St. Nikolauksen inkarnaatioista, ja Père Noël Ranskasta on eräs kuuluisimmista Papa Noel -versioista. Le Père Noël muistuttaa Joulupukkia ulkonäkötään, mutta poron vetämän reen sijaan hän ratsastaa Gui -nimisellä aasilla; Gui on mistelinoksa ranskankielellä.

Kuten monissa maissa, joillakin alueilla Ranskassa myös juhlitaan joulukuun viidettä Pyhän Nikolauksen päivänä.

Joulunajan viettoon yhdessä perinteisen Sant Nikolauksen kanssa kuuluu kuljeksivan Ranskassa myös hemmo nimeltä Le Père Fouettard (Ruoskijaisä). Kuten Belsnickel, hän on hemmo, jonka tarkoitus on pelotella tuhmia lapsia. Tarina Le Père Fouettard’ista perustuu hänestä kerrottaviin taustatarinoihin, joten on helppo havaita, miksi tämä hemmo on suosittu.

 Le Père Fouettard ja
Sant Nikolaus

Suosituimman version mukaan vuonna 1100 Le Père Fouettard ja hänen vaimonsa sieppasivat ja murhasivat kolme nuorta miestä ja sitten keittivät näistä lihamuhennosta. Kun uhrit – eli se muhennos, kai syötynä – sitten löydettiin, herätti Pyhä Nikolaus ne nuoret miehet taas henkiin. Nyt hyväntahtoiseksi muuttunut Le Père Fouettard katui pahoja tekojaan ja vannoi palvelevansa apulaisena Pyhää Nikolausta aina hamaan maailman tappiin. (Heh, heh ja voi, voi näitä ranskiksia, kohta ne keksivät kai ”taikajuoman”, joka tekee heistä ”voittamattomia”).

Kuten Sinterklaasissa ja monissa muissa muunnelmissa Joulupukista niin Le Père Noël, kuin Pyhä Nikolaus saattaa hyvinkin laittaa pieniä lahjoja ja karkkia takan viereen jätettyihin kilttien lasten kenkiin.

Ranskanmaalla polkupyöräilevä Le Père Fouettard puolestaan ​​on hieman vähemmän iloinen tapaus. Le Père Fouettard kantaa ruosteisia kettinkejä ja risuja sekä jakelee selkäsaunoja lapsille, jotka ovat olleet tuhmia. Joissakin tarinan versioissa hän on vielä brutaalimpi, hänen sanotaan leikkaavan kielen lapsilta, jotka ovat jääneet kiinni valehtelusta.

Italiassa vaikuttaa Jouluna puolestaan noita-akka La Befana.

 

Muuten ​​Joulupukin tyylinen, mutta aivan eri näköinen Befana-noitahemmo on päässyt Italiassa suureen osaan Joulunajan juhlallisuuksissa. La Befana-tarina vaihtelee, mutta suosituin versio kuvailee hänen olleen alun perin nainen, joka antoi ruokaa ja suojaa kolmelle Viisaalle Miehelle itäisiltä mailta, kun nämä älypäät olivat matkalla vierailulle sen Jeesus-lapsen tykö.

 

La Belfana,
nuoruusaikainen kuva

Aivan kuten amerikkalainen Halloween-noita ja enempi eurooppalainen Pääsiäisnoita, La Befana kuvataan vanhana akkana, joka ratsastaa luudalla. La Befana on yleensä pukeutunut mustaan huiviin ja kuljettaa pussissa lahjoja. La Befana ei muka halua, että hänet nähtäisiin, ja sanotaan, että hän läimäyttää hänen liikkumistaan vakoilevaa lasta luudallaan – epäilemättä fiksu tapa pitää lapset sängyssä kun vanhemmat järjestelevät lahjoja yöllä.

Kuten Amerikan Santa Claus, La Befana muka kiipeää alas savupiipusta tuodakseen lapsille lahjoja. La Befanan tiedetään myös jättävän lahjojen sijaan palan hiiltä tai tuhkaa niille lapsille, jotka ovat olleet tuhmia.

Legendaarista La Befanaa pidetään parhaana taloudenhoitajan mallikuvana kaikkialla Italiassa. La Befanan tiedetään jopa lakaisevan lattian savupiipun ympäriltä aina ennen kuin lentää taas piipusta ulos.

Krampus, Itävalta, Saksa ja Unkari.

Krampus

Alppimaiden Joulupukki, Weichnahtsmann, on suunnilleen sama kiltti, hilpeä vanha lahjojen antaja, jollainen Joulupukki on Pohjoismaissa. Mutta on yksi keskeinen ero on, hänellä on mukanaan pelottava, verenhimoinen hirviö nimeltä Krampus. Krampus-nimi juontuu saksankielisestä sanasta "raapia".

Krampus on saksalaisen Joulupukin jengin pahin pahis, joka järjestelee pahoinpitelyjä ja muita keskiajan tyylisiä rangaistuksia, kuten venytyspenkkijuttuja tuhmille lapsille.

Tämä Krampus-legenda juontaa juurensa parin sadan vuoden taa 1800-luvulle, jolloin katolinen kirkko joutui loppumaan suurimmasta osasta vaikutusvaltaansa. Tänään Krampus on edelleen vähäinen jouluhemmo joissakin osissa Baijeria ja Itävaltaa, missä "Krampuspäivää", das ist auf Deutsch "Krampustag", pidetään 5. joulukuuta.

Krampus ihan itse ja jojo Krampusparaatissa.

Onko Teillä jo jojo? 

Auf Deutsch: 

Haben Sie Schon ein Schon-Schon?

Ihmiset pukeutuvat Krampusksiksi ja kulkevat paraatissa läpi kaupungin pelottellen ihmisiä. Onpa olemassa jopa joitakin kaupunkeja, jotka pitävät Krampukselle omistettuja festivaaleja ja juhlivat Krampusta vallan historiallisena hemmona.

Kuten sanomattakin lienee selvää, lahjat eivät oikeastaan kuulu ​​Krampustyyliin. Perinteisessä kansanperinteessä Krampus paljon todennäköisemmin antoi koivuniemen herran laulaa tuhmien lasten pakaroilla, ennemmin kuin antoi lahjoja, tai, jos tuhmat kakarat olivat onnekkaita, he saivat vain ankaran suusanallisen varoituksen.

Tarinan hirvittävimmässä versiossa Krampus saattoi jopa siepata tuhmimmat kaupungin lapsista, laittaa heidät perunasäkkiin ja heittää jokeen.

Puola, Makedonia, Serbia, Bosnia, Venäjä, Ukraina ja muut entisen Neuvostoliiton tasavallat, näiden maiden Jouluissa vaikuttavat Pakkasukko, ”Ded Moroz” ja Lumineito, ”Snegurochka”.

Pakkasukko on perinteinen Jouluhemmo slaavilaisen Itä-Euroopan maissa. Kuten Joulupukilla, on Pakkasukolla päällään punainen puku ja myös hänellä on valkoinen parta. Mutta Pakkasukko ei käytä poron vetämää ahkio- eli pulkkakyytiä. Joulupukin porovaljakon sijaan Pakkasukko ajaa perinteisen venäläisen nelivaljakon, troikan vetämällä reellä.

Mielenkiintoisin osa Pakkasukon tarinassa on hänen taustansa. Tarinan mukaan hän oli kerran paha ja ilkeä velho, ”Ded Moroz” joka sieppasi lapsia ja vaati heidän vapauttamisestaan niin lahjoja kuin lunnaitakin.

 

Pakkasukko ja Lumineito

Ajan myötä tarinaa uudistettiin ja nyt Pakkasukko antaa lahjoja lapsille sovittamaan hänen kerran tekemänsä pahat työt. Myös ainutlaatuinen osa ”Ded Moroz” -legendaa on Pakkasukon tyttärentytär ”Snegurochka”, Lumineito, joka seuraa mukana Pakkasukon matkoilla.

Joulupukista poiketen Pakkasukko saapuu uudenvuoden aattona tai uudenvuoden päivänä. Kuten Joulupukki, Pakkasukko tuo lahjat lapsille, mutta yleensä laittaa ne Amerikan tyyliin uudenvuodenpuun juurelle; tosin joissakin versioissa Pakkasukko ja Lumineito ilmaantuvat ihan ilmielävinä juhliin ja jakavat lahjat niiden saajille henkilökohtaisesti.

Sinterklaas ja ” Zwarte Piet”, Musta Pekka, Alankomaat, Flanderi.

Sinterklaas on hollantilainen versio Joulupukista. Sinterklaasilla on päällään perinteinen punainen puku, valkoinen parta ja Sinterklaasin käytös on kaiken kaikkiaan hilpeä. Sinterklaas muistuttaa Pohjois-Amerikan Santaa ja monet ovat väittäneet että Sinterklaasilla on suurin vaikutus Santan, nykyajan Saint Nikolauksen luomiseen. Toisin kuin Santa, Sinterklaas tulee Alankomaihin joka vuosi jo marraskuun lopulla.

Sinterklaas saapuu höyrylaivalla Espanjasta ja rantautumisen jälkeen hän elvistelee kaupungin kaduilla, jotta hän voi tervehtiä kaikkia Hollannin lapsia.

 

Sinterklaas ja Zwarte Piet

Sinterklaas ei käytä tonttuja, vaan häntä avustaa ” Zwarte Piet”, eli Musta Pekka, pieni musta poika, joka auttaa Sinterklaasia lahjojen ojentamisessa.

On olemassa monia versioita kuinka Musta Pekka tuli Sinterklaasille hommiin;  jotkin versiot olivat varsin kiistanalaisia. Takavuosina kerrottiin, että Musta Pekka oli Sinterklaasin musta palveluspoika, tai jopa hänen neekeriorjansa, joidenkin versioiden mukaan hän on eräänlainen demoni.

Koska vanhoissa Musta Pekka tarinoissa oli rasistisia vivahteita, viime vuosina hänen taustansa on muutettu, ja hänet kuvataan nyt usein pienenä nokipoikana.

Toisin kuin Joulupukki, joka tuo lahjat Jouluna 24. päivänä iltapäivällä ja Santa 25. joulukuuta vasten yöllä, Sinterklaas tuo lapsille lahjoja jo viidentenä joulukuuta historiallisen henkilön St. Nikolausksen juhlapäivänä. Lapset laittavat kenkänsä takan eteen, sekä joitakin porkkanoita Sinterklaasin hevoselle, ja jos he ovat olleet kilttejä, aamulla kengissä on karkkia ja lahjoja.

Sinterklaas ei jätä lahjoja itse, vaan Musta Pekka kiipeää alas savupiipun kautta tuoden lahjoja kilteille lapsille ja hiiltä, tai pussit suolaa niille kakaroille, jotka ovat olleet tuhmia.

Vanhemmissa tarinan versioissa ” Zwarte Piet” olisi hiilien ja tuhkapussien tuonnin sijaan kidnapannut tuhmat lapset ja vienyt nämä vallan hirvittävänä rangaistuksena Espanjaan.

Viimeisenä tulee sitten Father Christmas, eli se Santa Claus, jonka vaikutusalueena on Iso-Britannia, Ranska, Espanja, Portugali, Italia ja monet muut maat.

  

Sinterklaas-hemmolla yhdessä Father Christmas’in kanssa on ollut suurin vaikutus amerikkalaisen Santan luomiseen. Father Christmas’in modernia versiota, Santaa on usein mahdoton erottaa Father Christmas’ista, koska näiden Jouluhemmojen alkuperätarinat ovatkin oikeastaan vain ​​melko vähäisiltä osiltaan erilaiset.

 

Saiturin Joulu

Varhaisten versioiden Jouluhemmo 1600-luvulta kuvaa Father Christmas’in iloisena, vihreäkaapuisena vanhana miehenä. Tuolloin häntä ei pidetty lahjojen antajana, vaan joulun ilosanoman henkilöitymänä ja ilon tuojana. Tämä inkarnaation on tehnyt tunnetuksi Charles Dickensin tarina ”Saiturin Joulu”, jossa Dickens käytti yleistä käsitystä Father Christmas’ista esikuvana ja mallina "Joulun Henki" –hemmolle. 

Joulun Henki

Sittemmin Father Christmas kuitenkin on sulautunut Amerikan Santaan, Suomen  Oikeaan Joulupukkiin ja Hollannin Sinterklaasiin tehden nuhraantuneesta, ettenkö vallan sanoisi, että apeasta Father Christmas'istakin modernimman, iloluontoisen lapsille lahjoja tuovan Jouluhemmon.

Moderni versio Father Christmas’ista poikkeaa hyvin vähän Santa Clausista lahjojen tuontimenetelmien osalta. Kuten Santa, Father Christmas ajaa porojen vetämässä lentävässä reessä ja kiipeää alas savupiipusta jättääkseen lahjoja kilteille lapsille. Perheet usein jättävät välipaloja Father Christmas’ille ja hänen poroilleen; nämä tavat vaihtelevat maan mukaan. Joulupukkien asuinpaikka ja ulkonäkö poikkeavat samoin. 

Vihreäpukuinen
Santa baby-hemmo 

 

Joidenkin maiden versioissa Joulupukki sekä muut Jouluhemmot pukeutuvat vihreään pukuun; useimmissa maissa yleisempi asu on punainen, eikä Joulupukki asu pohjoisnavalla - siis merijäällä- muualla, kuin USA:ssa.

Jotkin tietämättömät pöljät mainitsevat Grönlannin Joulupukin kotina, mutta oikeasti Joulupukki asuu – tämähän toki lähes kaikkialla tiedetään – missäs muualla, kuin kotonaan Korvatunturilla Lapin läänissä Suomessa!


Marilyn kuiskii sitten tämän tarinan onnellisen lopun