SE PÄÄSIÄISEN TARINA

Toive. Neiti Kevät herää,
menneen talven tonttu
häipyy hiipuen pois

Maallinen kulttuuri on oikeastaan juhlinut kevätjuhlana - ja juhlii yhä - kevätpäiväntasausta, kun taas uskonnollinen kulttuuri juhlii ylösnousemusta.

Todellisuus. Pääsiäinen
2018 - talven tonttu on
yhä voimissaan

Sanooko kuitenkaan kukaan tavallinen, eli kuten uskovaiset sanovat, ”maallistunut” ihminen, että ”juhlitaanpa nyt tätä kevätpäiväntasausta”. No ei, joten kerrotaanpa:

Varhainen kristinusko huomasi käytännölliseksi ottaa omaan käyttöönsä ”pakanoiden” juhla-ajan, juuri tämän kevätpäiväntasauksen, ajankohdan, jota länsimaissa vietetään nyt Pääsiäisenä.

Monissa muinaisissa kulttuureissa on kerrottu tarinaa, jossa kerrotaan pojan (aurinko) kuolemasta ristillä (Etelän risti -tähtikuvio), ja kuinka pojan uudestisyntyminen voittaa pimeyden voimat.

Kristinusko perustuu siis muihin, varhaisempiin jumaluskontoihin, se on totta, vaikka tosiuskovaiset sen kiistävätkin.

Olettamus on, että suusanallinen poika / aurinko -yhteys on vanha, jotain jostain muinaisesta maailmasta. Koska muinaiset eivät puhuneet nykysuomea, vaan muinaisulkomaata, emme aivan tarkkaan tiedä, mitä nuo muinaiset uskoivat. Samoin tiedetään, että kaikki tietävät, että eteläinen risti näkyy vain päiväntasaajan eteläpuolella.

Villipeto

Mutta kristittyjen, jotka pitävät väitettä, että kristinusko on vain joukko kopioita vanhemmista uskonnoista, puppuna, ydinvaatimus on, että kaikkialla muinaisessa maailmassa olisi silloin myös täytynyt ristiinnaulita jumalia, on puppua. Ristiinnaulitseminen oli vain yksi kiduttamalla tappamisen muoto, ja roomalaisten erityissuosiossa sirkushuveissa villipedoille elävältä syöttämisen lisäksi.

Myös rinnakkaisia, kilpailevia ylösnousseita pelastajia oli runsaasti. Varmaa on, että moni uskovainen lukija heittää nyt pilkkakirveellä kirjoittajaa, että onkohan tämä kirjoittaja perehtynyt nyt uskontojen historiaan lainkaan?

Vaan kun on. Uskontojen historia on eri asia kuin kirkkohistoria, jota opetettiin ainakin vielä silloin ainoana totuutena, kun tämä ”Ensio Oluen” kirjoittaja kävi koulua. Uskontojen historia sen sijaan on maailmanhistoriaa. Onko sitten mikään kirjoitettu historia oikeasti totta vai vaan kirjoittajansa harhakuvitelmaa, on sitten taas eri asia.

Mennäänpä nyt kuitenkin tähän Pääsiäiseen.

Ēostre

Suomen sana ”Pääsiäinen” on tullut suomen kieleen slaavilaisten kielten kautta latinan pääsiäisaikaa tarkoittavista sanoista Paschale tempus (vrt. ortodoksinen pääsiäisruoka pasha). Monien Ulkomaiden – mm. englantia puhuvien maiden ”Easter” taas juontaa juurensa eurooppalaiseen muinaiseen kevään Ēostre tai Ostara -jumalattareen.

Kristinusko rinnastuu juhlapäivineen, pääsiäisineen ja muine menoineen läheisesti sitä vanhempiin uskontoihin, kuten mithralaisuuteen - yhteisinä piirteinä on, että mm. kummankin kultin jäsenille suoritetaan kaste ja pyhä ehtoollinen. Mithra eli Mitra oli muinaispersialainen, alkujaan intialainen auringon jumala.

Ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun jälkeen Mithran palvonta levisi Roomaan saaden kannatusta varsinkin sotilaspiireissä ja muuttui samalla salaseuralaisuudeksi.

Mithra

Mithra-jumalasta on varhaisimmat maininnat vuodelta 1380 eaa. olevassa Heettiläisten kuninkaan Suppiluliuma I:n ja Mitannin kuninkaan Mativatsan välisessä rauhansopimuksessa.

Roomalainen mithralaisuus oli mysteeriuskonto, jonka oppeja ei tunneta tarkasti. Sen uskonharjoittajat eivät kirjoittaneet oppejaan pyhiksi kirjoituksiksi, vaan siirsivät tietonsa suullisesti eteenpäin.

Mithra syntyi talvipäivänseisauksen aikaan päivänä, jota me nyt kutsumme Joulupäiväksi, ja hänen seuraajansa juhlivat ”Voittamatonta Aurinkoa” (Sol Invictus) kevätpäiväntasauksen aikaan. Mithra-kultin kuvissa Mithra tappaa härän ja juo sen verta.

Vasta niin myöhään kuin 4. vuosisadalla jaa. tämä Mithrasiin liittyvä aurinkouskonto oli viimeinen suuri ”pakanallinen” kultti, jonka katolinen paavin kirkko joutui voittamaan.

Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkon paikalla oli Rooman keisarien aikaan erään toisen uskonnon Kybele-jumalattaren temppeli, jossa kunnioitettiin jumalattaren lisäksi hänen poikaansa Attista. Attis kuoli ja ylösnousi vapahtaen luonnon keväiseen kukintaansa ja ihmiset iloitsemaan elämästä. 

"Täh, eikö kristinuskon keskeisin mysteeri siten olekaan kristillinen idea", kysyvät nyt varmaan useat, jos ei vallan muutamat. No eikun ei, henkiin herääminen ja ylösnousemus, sun muut sellaiset neitseestä syntymisestä lähtien olivat jo 2.000 vuotta sitten ikivanhoja, moneen kertaan kierrätettyjä juttuja!

Kybelen rakastaja Attis syntyi neitsyestä, kuoli ja syntyi uudelleen vuosittain. Tämä kevätjuhla alkoi veripäivänä mustana perjantaina nousten crescendoon kolmen päivän kuluttua sunnuntaina, Auringonpäivänä (lat. Solis) iloiten Attiksen ylösnousemuksesta.

Kybele

Kybele tai Kibele oli muinainen Vähän-Aasian kansojen palvoma suuri äitijumalatar. Hänen palvontansa oli peräisin Fryygiasta. Kybele oli luonnon ja sen elinvoiman, eläinten, kasvillisuuden ja viljelyksen sekä myös yhteiskuntaelämän suojelija. Kybeleä palvottiin myös Kreikassa ja Roomassa, missä hänet tunnettiin nimellä Magna Mater.

Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset (ei eksoottiset) tanssit.

Freija ja emakko

Attis oli tarinan mukaan paimen, johon Kybele-jumalatar ihastui. Toisen tarinan mukaan hän oli Kybelen poika. Attis kuitenkin rakasti Nana-nymfiä, Kybele vihastui tästä, mikä johti murhenäytelmään. Alkuperäisimmässä traditiossa Attis kuolee verenvuotoon kastroituaan itsensä. Hänen verensä vuotaa kuusen juurelle; kuusi toistaa jokaisena keväänä tämän murhenäytelmän punaisissa kukinnoissaan. Anatoliassa kuusi olikin pyhä puu vielä myöhäiselläkin ajalla. 

Zeukseen liittyvässä tarinassa, jonka mukaan Kybele ei ollut suostuvainen Ylijumalalle, mainittu villisika, karju, jonka Zeus lähetti kostoksi tuhoamaan Fryygian sekä Lyydian kasvit, on sekin Kybele-jumalattareen liitetty eläin, joka esiintyy vielä skandinaavisen Freija-jumalattaren ratsuna ja edustajana -tällä kertaa emakkona.

Sika tai villisika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen. Kybele hautasi Attiksen ensin Pessinukseen, mutta käyttikin sitten voimaansa palauttaakseen hänet henkiin.

Robert Wilhelm Ekman
"Lemminkäinen tulisella järvellä".
Pilvissä Ukko, Ylinen Jumala

Myös luonto oli kuollut ja nääntynyt Attiksen kuollessa, ja ylösnousemus elvyttikin kasvillisuuden. Attis kuuluukin samaan maanviljelyskulttuurien kuolevien ja ylösnousevien siittäjä-jumaluuksien jatkumoon, kuin varhaisten sumerien Damu-zid / Tammuz Mesopotamiassa, Adon / Adonis Syyriassa, ja Lemminkäinen / Lempo Suomessa. Luonnon ja viljelykauden lepovaihe - meillä täällä pohjoisessa talvi, Levantissa kuiva kausi - ymmärrettiin siittäjä-jumalan Manalassa oleskelun ajaksi. Kun Attis / Adonis / Tammuz / Lemminkäinen palaa elämään, luonto elpyy ja viljelijän työt alkavat.

Akseli Gallen-Kallela "Lemminkäisen äiti".
Taustalla Tuonen virta, josta Lemmon äiti
on onkinut poikansa osat ja liittänyt ne
yhteen. Yläkantilla surajaa kevään
alkavan airut, Maija mehiläinen

Sika tai metsäsika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen.

Kybelen kultin keskus oli Fryygiassa, Vähässä-Aasiassa, missä oli myös koko antiikin maailmassa kunnioitettu Fryygian Kybelen patsas. Tämä patsas oli hopeinen, paitsi että kasvot oli tehty mustasta meteoriitista. Sitä, siis sitä patsasta, ei meteoriittia, säilytettiin Pessinuksessa Galatiassa.

Kybelen papit, galloi, olivat kastraatteja. Keväisissä juhlissa innokkaimmat kannattajatkin intoutuivat joskus kastroimaan itsensä. Näissä juhlissa esitettiin nopeaa musiikkia ja tanssittiin hyvin villisti.

Palatinus-kukkula

Roomalaiset tunsivat ja arvostivat Fryygian Kybelen korkealle. Heille Hän oli Mater Deum Magna, ”Suuri Jumalten Äiti”, jota pyydettiin apuun Hannibalin ollessa Rooman porteilla. Sibyllan ennustuksen mukaan Karthagon armeija ei poistu Italiasta, ellei Suurta Äitiä tuoda Roomaan. Diplomaattisten kontaktien ja vetoomusten avulla Kybelen kuuluisa patsas tuotiinkin Roomaan Palatinus-kukkulalle vuonna 191 eaa. – siis sille, jolla naarassusi imetti Rooman alkuasukkaita, Romulusta ja Remusta, ja jolla mäellä Romulus sittemmin tappoi veljensä Remuksen - mikä rohkaisi roomalaisia toivottomalta näyttäneessä sotatilanteessa. Rooman kansalaisilta kuitenkin kiellettiin itsensä kastroiminen. Kybelen patsas jäi Palatinukselle rakennettuun temppeliin.

Uhrilammas

Kuolevien ja ylösnousevien jumalien sarjaan täytyy lisätä vielä yksi: Jeesus. Kuten äitinsä Kybelen viha aiheuttaa Attiksen kuoleman, Jeesus kuolee ristillä – ei tällä kertaa äitinsä, vaan isänsä Jehovan tahdosta ja osana tämän jumalallista suunnitelmaa. Epiteetit ”Hyvä Paimen” (myös Krishna) ja myös ”uhrilammas” johtavat ajatuksen Attikseen.

”Veren puhtaaksipesevä voima” esiintyy myös Kybelen ja Attiksen Taurobolium-rituaalissa. Uhrattaessa härkää sen veren annettiin valua kuopassa tai kaivossa alastomina seisovien uskovaisten päälle, jolloin näiden uskottiin ”syntyvän uudelleen”. Tarkoituksen sopi myös lammas, jos härkää ei ollut miloin saatavilla, joten uhraajat puhdistuivat ihan yhtä hyvin lampaan lapsen, karitsan kuin nautaeläimen, häränkin verellä.

Tähän loppuun vielä varmistettu uutinen tuonpuoleisesta: Itsestään Isästä Jumalasta on tulossa ateisti!

Taivaassa kiertää huhu on, että Jumala Kaikkivaltias on kyseenalaistanut itsensä olemassaolon ja kaiken, mikä hänen ympärilleen on kuudessa vuosituhannessa rakentunut.

Taivahan enkeli

Useat Taivahan enkelit ovat vahvistaneet nähneensä Hänet vaeltelemassa Taivaan Ilossa pilvien keskellä uskonsa kadottaneena ja hämmentyneenä.

Ensio Olut kysyi tässä äskettäin WhatsApp-pikaviestipalvelun välityksellä Jumalalta, olisiko Tämä halukas jakamaan joitakin näkemyksiään kanssamme. Hän suostui - tosin pitkin hampain.

”Uskovaiset ajattelevat, että hallitsen jokapäiväisen elämän jokaista osa-aluetta, mutta se ei ole totta: olen tosin luonut maailmankaikkeuden ja sen ohella teidät ihmiset ja antanut teidän sitten pärjätä omillanne. Mutta pari uskonnon peruslakia olen asettanut, ettei kukaan menisi vallan hulluksi yrittäessään ymmärtää, miten maailmankaikkeus toimii.

Ensimmäinen laki oli, että Maapallo on kuusi tuhatta vuotta sitten luotu litteä lättänä ja maailmankaikkeuden keskipiste. No aikansa siihen uskottiin, mutta sitten nämä helkkarin - kuten tänä MeToo -aikana täytyy Itse Jumalankin sanoa - tiedemiesoletetut menivät ja todistivat, että näin ei ole.

Stephen Hawking

Ja sitten tuli tämä pirulainen, tämä Stephen Hawking - Lempo soikoon, en paremmin sano - ja totesi, että kaikkeuden syntyminen ei ole vaatinut Jumalan vaikutusta, vaan on syntynyt luonnonlakien mukaisesti ihan tuosta vaan ja itsestään. Teoksessaan Ajan lyhyt historia: Alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin hän selittää sen niin kansantajuisesti, että jopa minäkin sen ymmärsin, kun luin sen miehen äskettäin kuoltua ihan vaan mielenkiinnosta, että missä mättää, kun häntä ei tänne tämänpuoleiseen ole kuulunut. Ja nyt edes meikkä ei sitten oikeastaan enää usko itseensä.”

NO JOHAN SE NYT MYRKYN LYKKÄS!

Suora lainaus MTV:n uutisista 17.3.2018:

”Venäjän yllättävä vihjaus: Iso-Britanniaan päätyneen hermomyrkyn lähtömaa Ruotsi.

Ex-vakooja Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia Skripal ovat edelleen tehohoidossa hermomyrkyn takia.

BBC:n toimittaja on juuri tämän
kuvan ottohetkellä juuri kysynyt
Putinilta, tietääkö hän ehkä,
kuka antoi käskyn myrkyttää
ex-vakooja Sergei Skripalin ja
tämän tyttären Julia Skripalin

Venäjän ulkoministeriön edustaja on yllättäen vihjannut, että Ruotsi olisi yksi mahdollisista maista, joista ex-vakooja Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkyttämiseen käytetty aine voisi olla peräisin.

Britannia on aiemmin kertonut, että myrkyttämisessä käytetiin Novitshok-nimistä hermomyrkkyä. Se on kehitetty aikoinaan Neuvostoliitossa.

Venäjän ulkoministeriön edustaja on Russia Today -lehden mukaan sanonut, että aine on todennäköisesti peräisin muista maista, kuten Ruotsista, Slovakiasta, Tsekistä tai Iso-Britanniasta. Asiasta kertoi Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova Russia Today -lehdessä.

Vladimir Putin kiinnittää tässä Maria
Zaharovan rintapieleen "Emävale"-
tiedotusmitalia.
Länsimaissa Putinia syytettäisi
seksuaalisesta häirinnästä,
mutta ei Venäjällä. Tässä
Volodja seisoo muuten
jakkaralla.

• Kemikaalin todennäköisin alkuperä on niistä maista, jotka 1990-luvun lopulta lähtien ovat eniten tutkineet Novitshok-projektia. Nuo maat ovat Britannia, Slovakia, Tsekki ja Ruotsi, kertoi Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Zaharova.

• Myös Yhdysvaltoja on syytä epäillä, Zaharova lisäsi.

Ruotsin ulkoministeriö kiistää venäläisväitteet tuoreeltaan. Wallström tuomitsi väitteen Twitterissä.

Myös Tsekin ulkoministeri ja puolustusministeri tyrmäsivät venäläisväitteet.”

Lainaus päättyi juuri.

                             Ja tuon juuri antamansa 

                                 tiedotteen jälkeen, sekä

                             päälle Venäjän ulkoministeriön
                                 tiedottaja Maria Zaharova
                                       tanssii jokkantiin.

Kuten vallan hyvin tiedämme, Venäjähän ei suurin surmin syyllisty koskaan vilppiin tai edes minkäänlaisiin laittomuuksiin – ei ainakaan ulkomailla! Eikä venäläinen varsin valehtele, ei niin koskaan, jos silloinkaan!

Palataanpa kuitenkin ajassa – kuin aikakoneella ikään - hieman takaisin.

Vuoteen 2014.

Malaysia Airlinesin lento MH17

MH17:n putoamisen jälkeen erityisesti venäläislähteet syyttivät Ukrainan hallitusta koneen tuhoamisesta. Venäläisten mukaan lentokoneen olisi ampunut alas Ukrainan ilmavoimien SU-25-hävittäjä.

   
Venäjän armeijan naissotajoukot.
"Tulis kauheita lähitaisteluita, sais
Rahikainenkin Mannerheim-ristin!"

Kansainvälinen ilmailurikostutkijaryhmä julkaisi vuonna 2015 raporttinsa, jossa se ilmoitti tulleensa siihen kiistämättömään tulokseen, että malesialaisen matkustajakoneen pudotti itä-Ukrainassa heinäkuussa 2014 Venäjän armeijan uusimmanmallisen Buk M1/9M38M1-ohjusjärjestelmän ohjus, joka tuotiin laukaisualustoineen Venäjältä juuri ennen tätä laukaisua, ja vietiin laukaisun jälkeen oitis takaisin Venäjälle. Ukrainan armeijalla ei näitä uusimmanmallisia Buk-ohjuksia ole, joten venäläisten Ukrainan armeijan osuudesta tähän täysin ulkopuolisten siviilien, 283 matkustajan, joista 80 oli lapsia, ja lisäksi vielä 15 lentokoneen miehistön jäsenen joukkomurhaan on täyttä Putinin puppua.

Buk M1/9M38M1

Venäjä tulee tunnustamaan tämän alas ampumisen omiksi tekosikseen vasta ”Putinilaisen Venäjän” kaatumisen jälkeen, kuten se tunnusti Mainilan laukauksetkin itse ampumikseen vasta Neuvostoliiton kaaduttua.

Tässä yhteydessä olisi tietenkin asianmukaista kertoa myös noista edellä mainituista vuonna 1939 Neuvostoliiton ampumista Mainilan laukauksista, mutta eipä kuitenkaan kerrota, vaan kerrotaankin Venäjän valtiojohtoisesta dopingista. 

Esimerkiksi Sotshissa vuonna 2014 pidettyjen talviolympialaisten – joita myös ”Putinin Olympialaisiksi” voittanee kutsua - testilaboratorion seinään oli tehty kädenmentävä reikä, jonka kautta kiellettyjä aineita sisältävät venäläisurheilijoiden dopingin kyllästämät kusinäytteet vaihdettiin Putinin itsensä antamien ohjeiden mukaisesti ”Venäläisten Isänmaan Ystävien” pulloihin kusemista ja korvauksetta kisaorganisaatiolle luovuttamiin puhtaisiin virtsanäytteisiin.

Venäläiset äänestivät ”vapaissa vaaleissa” taas presidentikseen vahvan johtajan, Putinin; eivät voineen äänestää hyvää johtajaa, sillä sellaiset Putin oli joko tapattanut, tai julistanut vaalikelvottomiksi.

Vahvan johtajan tunnistaa siitä, että hän peittää sisäpoliittisen kyvyttömyytensä tai haluttomuutensa etsimällä syyllisiä kansansansa kärsimyksiin valtionsa rajojen ulkopuolelta samalla kun hän ja hänen lähipiirinsä haalii kansan varat omille ulkomaiden pankeissa oleville tileilleen. Vahvoille johtajille pystytetään patsaita jo heidän elinaikanaan. Hyvä kansanjohtaja taas asettaa kansanosansa edun ja hyvinvoinnin etusijalle. Näitä hyviä kasanjohtajia on vaan valitettavan harvassa. Eikäpä hyville johtajille patsaita pystytetä.

Venäläinen kuvanveistäjä Nikita Gusev on valmistanut mallinsa kokoisen, noin 163 senttiä korkean suklaapatsaan Venäjän presidentistä Vladimir Putinista. Patsas tuotiin julkisuuteen toissa viikonloppuna Pietarin suklaafestivaaleilla.

Kuvaa tuosta suklaisesta Putinista 

ei tähän saatu, koska, kun kuva 

aiottiin ottaa, patsaan pers...

eiku siis takapuoli jo nuoltu 

puhki. Tässä sen sijaan 

laulu eräästä toisesta
patsaasta

Patsaaseen kului suklaata noin 68 kiloa.

Festivaalin järjestäjillä oli kova työ vahtia, ettei kukaan vieras pääse koskemaan Putin-patsaaseen tai esimerkiksi nuolemaan sitä.

Näiden vakavien, osin raskaiden asioiden jälkeen täytyy kertoa kuin kevennykseksi tähän loppuun aivan jotain muuta - esimerkiksi kissatarina, koska kissatarinat ovat niin söpöjä ja suloisia.

Kerrotaanpa siis kissatarina!

Ensio Olut on suorittanut – tuonhan jo toki tiedättekin – elämäntyönsä pääosin tienrakentajana, ja eritoten asfalttitöiden parissa. 1980-luvun alkuvuosina Ensio Olut oli vielä nuori - vain pätkän yli kolmekymppinen - ja vetreä työmaapäällikkö, ja työmaat sattuivat olemaan usein silloin eteläisessä päässä Suomea – paikkakuntaa ei liene tässä yhteydessä tapahtumien osapuolena olleen kissan yksityissuojan varjelemiseksi aiheellista kertoa.

Työmaapäällikkönä Ensio Olut joutui pyöriskelemään milloin missäkin, mm. koneasemalla – siis siellä, missä asfalttimassa valmistetaan, milloin taas katupäässä, levityspäässä, missä asfalttimassa sitten levitetään kulloiseenkin levityskohteeseen ja siitä tulee asfalttipintaa, asfalttia.

Kissa puiston puussa

Sattuipa kerran sitten niin somasti, että työkohteen lähellä olevassa rivitalossa asuvan pikkurouvan kissa oli heti aamutuimaan juossut kadun yli ja kiivennyt puiston puuhun, eikä uskaltanut tulla alas puusta. Ensio Olut ei tosin uskonut – eikä usko vieläkään – etteivätkö kissat uskaltaisi tulla puusta alas, ne eivät yleensä vaan halua; muutenhan puissa riippuisi siellä täällä nälkään kuolleiden kissojen raatoja ja luurankoja.

No, nyt tällä kertaa kuitenkin tuo pikkurouva uskoi, että tuo hänen kissansa ei uskaltanut tulla alas, koska se ei ollut tullut, vaikka hän oli sitä koko aamun aamutakkisillaan kutsunut alas väättämällä kisu, kisu, ja houkutellut sen herkulla, kalapuikolla.

Tietenkin Ensio Olut paikalle osuttuaan tarjoutui hakemaan kissan puusta – hänhän oli pienestä pitäen, -50-luvulta alkaen harrastanut puissa kiipeilyä – ja hakikin kissan ketterästi alas. Pikkurouva tuosta kiitollisena lupasi kissa sylissään keittää kotonaan Ensio Oluelle kahvit – pullaa ja pipariakin hän lupasi laittaa tarjolle. Kyllähän Ensio Oluelle aina kahvit maistuivat, varsinkin, kun pullaa ja myös piparia oli tarjolla.

Pikkurouva aamutakissaan puiston
puolella katua. Taustalla juuri se
puiston puu sekä vesiaihe

Ensio Olut nappasi pikkurouvan syliinsä ja kantoi pikkurouvan kissoineen päivineen kuuman, vasta levitetyn asfaltin yli ja lähti rivitalohuoneistoon kahville.

Kun Ensio Olut kahvit juotuaan vihdoin palasi ulos työmaalle, levitystyö oli edennyt niin, että ”Parooniksi” kutsuttu jälkijyräkuski osui paikalle ja tietenkin kysyi, että kai Ensio Olut oli saanut kiksauttaa pikkurouvaa, kun oli niin pitkään viipynyt. Johon Ensio Olut:

”Ja kattia kanssa!”

”KEVÄT KEIKKUEN TULEVI, SUVI SUUTA VÄÄRISTELLEN”

Leipä se on, mikä naisen
catwalkilla nykyisinkin
pystyssä pitää!

Tuo vanha kansansanonta ei alun alkujaan oikeastaan viittaa, ei edes alkuosaltaan meteorologiaan, vaan ravitsemustilanteeseen. Kevät oli aikanaan ihmisille vaikea vuodenaika, 

ruokavarastot olivat tyhjentyneet talven jäljiltä. Nälkä oli, että näköä haittasi. Seurasi heikkouden tunne ja kävely oli hoippuvaa, keikkuvaa.

Suvi vääristelee
tässä suutaan

Meterologiaa

Keväällä luonto herää eloon ja antaa uuden mahdollisuuden ravinnon keräämiselle. Karja oli yleensä ummessa kevättalvisin, koska mikä lehmä sitä pelkällä kuivaheinällä, jos sitäkään oli nyt ollut riittävästi, maitoa jaksaa heruttaa. 

Kun ensimmäiset pälvipaikat huonoinpina vuosina ilmestyivät eteläisille rinnepaikoille, karja – tai joskus siis se ainoa talven yli selvinnyt lehmä - laskettiin jo ulos, josko se sieltä jo syötävää löytäisi. Ihmiset puolestaan saattoivat keskitalvea helpommin pyytää kevätkutuisia kaloja; esimerkiksi lahnoja lahdelmista ja isojakin haukia ojien suista.

Hui, hai! 
Eiku siis hui hauki!

Sanonta saattaa juontua vuosien 1866 – 1868 suurilta nälkävuosilta – vuonna 1867 kerrotaan ajetun Päijänteen jäätä pitkin rekipelillä Asikkalan kirkolle Juhannuskirkkoon.

Vuonna 1866 astui sitten Suomessa voimaan viinan kotipolton kieltävä laki - ”Vuonna kuusikymmentä kuus tuli Suomehen laki uus, viinaa kiellettiin keittämästä, juomapäiviä viettämästä. Se meininki oli keisarilla, kun viinaa ei ois juomarilla, niin leipä riitäis Suomessa, vainomiehen huoneessa, jne.”.

Kotitarve-
pontikka-
pannu

Virallinen perustelu oli pontikankeittokiellolle raittiusaate, mutta todellisuudessa kysymys oli viljan saatavuudesta. Talonpojat ansaitsivat enemmän polttamalla viljan viinaksi, kuin myymällä sen jauhettavaksi. Tämä pahensi ennestäänkin heikkoa elintarviketilannetta ja niinpä senaatti kielsi viinan kotipolton. Olojen parantuessakaan ei Suomessa enää saanut valmistaa laillisesti kotipolttoista viinaa, ja laki on samankaltainen alkoholilain uudistuksesta huolimatta tänäkin päivänä.

Tai sitten tuo sanonta viittaa vieläkin vanhempaan aikaan, mahdollisesti suuriin kuolovuosiin 1695 - 1697, jolloin koettiin yksi suurimmista nälänhädistä koko Euroopassa. Noina vuosina lähes kolmannes Suomen väestöstä menetti henkensä ravinnon puutteeseen.

Nykyisin, kun kansan ravitsemustilanne on saatu sellaiseksi, ettei kukaan enää kuole kevättalvisin nälkään siksi, etteikö Suomessa olisi riittävästi ruokaa saatavilla, kevään keikkuminen saa vallan hyvin viitata kevättalven säiden vaihteluun.

Veikko Kankkonen

Kevään tulon pystyi vielä Ensio Oluen nuoruudessa ennustamaan hiihtokilpailujen järjestyksestä; “Salpurin”, siis Salpausselän kisojen aikaan oli vielä täysi talvi, Holmenkollenilla kun hiihdettiin ja hypättiin, niin oli kevättalvi, ja kun Kankkosen Viki sinisessä pipossaan, 

Björn Wirkola

kädet tiukasti housunsaumalla sitten kauden päätteeksi vielä voitti suomea puhuvan norjalaishyppääjä Björn Wirkolan, norjaisurheilijan ajalta, jolloin Norjan urheilijoilla ei vielä ollut astmaa - Falunissa – jos ei kaatunut - niin oltiin jo aivan kevään korvalla.

Falunin kisojen jälkeen ei enää oikeastaan pystynyt kisaamaan muualla kuin Rukan suurmäessä, jota sen valmistumisvuonna 1964 rehvakkaasti ”lentomäeksi” kutsuttiin, tuskinpa sitten muualla.

Tuohon maailmanaikaan Paavo Salmensuu osoitteli sääkarttaa piippunsa varrella ja kevääntulon ennustaminen oli muutenkin oli tyyliä ”odotettavissa iltaan asti: Kotka, Rankki...”. Vaan toisin on nyt! Kun Anne maanantaina sanoo, että perjantaina on sitten selkeää, niin perjantaina on sitten selkeää.

Ja jos Kerttu määrää ensi viikon sään olevan poutainen, niin ei siinä auta, vaikka pilvet olisivat valmiiksi millaisessa reilassa koko viikon kestävää maakuntasadetta varten, niin poutaa on, ja ihan koko viikon, koska Kerttu on niin määrännyt!

Ainakaan Ensio Olut ei uskalla väittää vastaan.

Noista nälkävuosista mieleen vielä, että kun tällä viikolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viisaat professorit saivat laskettua, että viimeksi nälkävuonna 1868 Suomessa syntyi lapsia vähemmän kuin vuonna 2017.

Nyt kuitenkin nämä lakiviisaat esittävät, että – jos Ensio Olut nyt mitään näistä lainsäädäntöasioista ymmärtää - että jos mies - esimerkiksi nyt Ensio Olut - ryhtyy panohommiin ilman, että on kysynyt ja  saanut naiselta nimenomaan siihen toimeen suusanallisen luvan - syyllistyy raiskaukseen. 

Tuleeko panoluvan sanamuodon olla tietynlainen, ettei tule väärinkäsityksiä - esimerkiksi onko "nyt saat sitten panna mua" riittävän yksiselitteinen?

Miten tulkita näiden kahden 
kyyhkyläisen kehonkieltä?

Jos, kuten tähän asti, Ensio Olut on luottanut naisen kehonkieleen ja viimeistään sanaan, että saat panna, ja nainen aktin jälkeen – vaikka ajankin päästä – tuleekin toisiin aatoksiin ja kertoo, ettei hän oikeastaan tarkoittanutkaan panemista, niin uskotaanko Ensio Olutta ilman juuri tätä panemista koskevaa, kummankin panemisosapuolen allekirjoittamaa kokouspöytäkirjaa, että kyllä lupa koski nimenomaan tätä panemista?

Jos ei kuitenkaan tarvita aktin oikeudellisuuden osoittamiseen ihan nyt kokouspöytäkirjaa, niin kaipa vaikkapa KELA:n verkkosivuilta saa jatkossa tulostettua panemiskaavakkeen, vai voiko kumpikin osapuoli kirjautua omilla pankkitunnuksillaan Kanta.fi/omakanta -sivuille ja kirjata sinne halukkuutensa yhdyntään?

Täytyykö jatkossa vielä etukäteen ilmoittaa johonkin instanssiin, kuinka pitkään tulee paneminen kestämään ja missä asennossa? Kortonginko kanssa, vai ihan paljaallako?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005600551.html

Ulkomaassa itsensä ihan
tappiin maksanut veron-
maksaja muuttamassa
Suomeen

Kovin on mutkikkaaksi menossa tuo suvunjatkamispuuha. Ja sitten vielä ihmetellään syntyvien lasten vähäistä päälukua! 

Tosin meillä suuriin ikäluokkiin kuuluvillakin oli syntyessämme keskimäärin vain yksi pää.

Onneksi ehkä edes Ulkomaasta saadaan tänne veroparatiisiin uusia, innokkaita ulkomaalaisia veronmaksajia.

Loppukaneetiksi laitan vielä tähän - vieläpä omakohtaisesti koetun - vähäosaisen kansan sanonnan: "Sellaista se on ollut täällä tämä köyhän lapsen elämä: Juuri kun olet saanut unen päästä kiinni, niin eikös jo taas herätetä syömään."