HEVOSENLIHAJÄÄMÄPIIRAKKA

Ensio Oluen 100 % Ravihevosenlihajäämän
katkeamattoman kylmäkuljetuksen jakeluauto

Onpa nytten koko Euroopassa syntynyt vallan suuri häly, itku ja poru, sekä hammasten kiristys hevosenlihasta.

Hevosen lihaa on Suomessa syöty ja hevosmakkaraa, eli ”hirnakkaa” tehty niin kauan, kun maassa on hevosia ollut; erilaiset meetvurstit ja esimerkiksi Poutun Kannuswursti kuuluvat ”hirnakoihin”, ja hyviä ovat! 

Ainakin Turun hallista ja Helsingissä Hakaniemen hallista sai piikkiöläistä aidosta hevosen lihasta tehtyä hevosmakkaraa. Tiedä, miten nyt?

Britti

Joissakuissa kulttuureissa hevosenlihan syöntiä karsastetaan ja sen syöminen on tabu. Näin on muun muassa useissa englanninkielisissä maissa – varsinkin Britannicassa, koska niin moni britti muistuttaa hevosta; toisaalta onhan heissä monia lampaankin näköisiä, eikä lammas silti ole heille kuitenkaan taburuokaa – eikä romanikulttuurikaan tiettävästi hyväksy hevosenlihajäämän syötiä. 

Usein hevosenlihaa pidetään lehmänlihan halpana korvikkeena, köyhien ruokana.

Lihahevonen

Eräs karjankasvattaja yritti kerran takavuosina tuoda Suomeen ja ryhtyä kasvattamaan slovenialaisia lihahevosia, mutta ”heppatytöt” onnistuivat torppaamaan tämänkin hyvän hankkeen.

Heppatyttö

Juutalaisille, siis puhdasoppisille juutalaisille, ja islamisteille siansyönti on synti ja kauhistus. Hinduille nauta on pyhä eläin, mutta suomalaiset ovat nurkumatta syöneet sikanautaa jauhelihana ja Nötköttiä, eli sikalehmänlihaa (svin- och nötkött) säilykepurkista – eivätkä ole itkeneet yhtään.

Ensio Olut tosin kaiholla muistelee nuoruutensa sitä aitoa ja oikeaa Jalostajan Nötköttiä, jossa oli ihan oikeaa pitkään haudutettua lihaa paloina, lientä hyytelönä ja rasvakerros laidoilla, siis ajalta ennen yhdeksänkymmenluvun yrityskauppojen aikaa;

Unilever

tämän jälkeen kansainväliset elintarvikejätit Unilever ja Nestlé pääsivät pilaamaan maailman kenties ainoan, oikean ja alkuperäisen lihasäilykkeen, Jalostajan purkkilihan, jonka voimin Suomi sotien jälkeen jälleenrakennettiin!

Jälleenrakennusta
Lapissa Nötkötin
suomin voimin

Ensio Oluenkin ensimmäiset liharuokamuistot noin nelivuotiaana liittyvät Jalostajan Nötkötin syöntiin; ja sitten vielä – kun Äiti-Esio Oluen silmä vältti – eiku lusikalla voita perrään ja sitten hiljakseen hyräjämmään Isoisä-Ensio Oluen salaa Pikku-Ensio Oluelle opettamaa laulua:

Tämä ei ole kaksikorvainen 
posliinikeija, vaan
Arabian vanha voiastia, 
eli voipunkka

"Jos mie saisin jouten olla,
jos mie saisin jouten olla,
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä,
kesäkauven voita syyvä,
hei, kesäkauven voita syyvä, 
sit mie naimaan."

Nyt tuo kerran niin kunniakkaalla Jalostajan nimellä kaupan oleva ja ”sian- ja naudan liha valmisteena” (Kielitoimisto hoi! Kaksi yhdyssanavirhettä yhdessä yhdyssanassa; po. sian- ja naudanlihavalmiste) myytävä mauton mössö on sitä samaa hienoksi jauhettua ”lihaan verrattavia ruhonosia”, so. suomennettuna prosessoitua teurasjätettä, 

Ylikansallista
teurasjätemössöä

Jalostajan logo

jota muuallakin maailmassa myydään ”lihasäilykkeenä”; ja sitten tämä suomalainen Oy Lunden Ab, jonka hallussa Jalostaja-tuotemerkki nykyään on, ei pysty yhtään parempaan. 

Suomalaista nykymössöä

Ovat jopa saattaneet jauhaa niitä luomuja sen mössön joukkoon, mene tiedä.

Pelleruokaa

Kun äiti laittoi -50 -luvulla Nötkötistä meille pilteille pienoisilleen lihasoppaa, tai sitten kastiketta perunoiden päälle, a vot, jos siitä vielä ruoka paranee, niin pilailuksi sun muuksi pelleilyksi menee!

Takaisin harhapoluita hevosiin ja hevosenlihajäämään.

Ensio Olut kovin ihmettelee, miksi niitä hevosenlihajäämää hyljeksitän? Onko hevosenliha niin aliarvostettua, että sitä yritetään myydä lehmänlihana? Hevosenlihajäämäähän voisi vallan hyvin käyttää lihapiirakan täytteenä! Ensio Olut ei tarkoita nyt niitä pullataikinasta leivottuja, joissa on ihan vähän jotain harmaata mössöä sisällä, ja joita silti "lihapiirakkoina" myydään, vaan ihan oikeaa lihapiirakkaa; esim. seuraavan ohjeen mukaista Ensio Oluen hevosenlihajäämäpiirakkaa:

Hevosenlihajäämäpiirakka

1 pkt (500 g) voitaikinaa

400 g hevosenlihajäämää

1 iso sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 dl ohrasuurimoita

1 lihaliemikuutio

1 kananmuna keitettynä

mustapippuria

suolaa
1 dl ihan oikeaa kermaa

1 kananmuna voiteluun

Ja tehdään näin:

Ota voitaikina sulamaan. Ruskista hevosenlihajäämä ja silputut sipulit. Keitä ohrasuurimot lihaliemellä maustetussa vedessä. Keitä muna kovaksi ja silppua pieneksi. Sekoita - tai jätä sekoittamatta - ainekset, mausta ja lisää kerma.

Kauli taikina suorakaiteen muotoon, nosta leivinpaperille uunipellille, levitä täyte - kerroksittain, jos et sekoittanut aineksia - toiselle puolelle taikinaa – mieluiten päällipuolelle – jättäen paljaaksi n. ½ cm reunoilta. Voitele taikinan reunat, käännä toinen puoli kanneksi ja painele haarukalla sauma tiiviiksi. Voitele piirakka munalla ja pistele haarukalla höyryreikiä.

Paista uunissa 200 °C:ssa n. 25 min.

Nam!

Jos milloin hevosenlihajäämää ei ole saatavilla, piirakan täytteeksi käy ihan tavallinen jauheliha, jopa lohi; elintarvikeasetus kieltää kuitenkin käyttämästä tällöin piirakasta nimitystä "hevosenlihajäämäpiirakka".

Sitten vielä yksi tosijuttu:

Isoisä-Ensio Oluen
salamakkarakioski

Kuukausimarkkinoilla Kotkan kauppatorilla sotien jälkeen salamakkarakauppias Isoisä-Ensio Olut myi tiskin alta säännöstelyaikaan jänis-hevos-salamakkaraa. Olipa tullut paikalle nälkäinen kymiläinen, joka, kun oli suureen nälkäänsä ostanut tätä makkaraa – ja sen tietysti erittäin maukkaaksi havainnut – kysynyt Isoisä-Ensio Oluelta:

-         Mikä mahtaa olla tämän jänis-hevos-salamakkaran herkullisuuden salaisuus?

-         Se on yhden suhde yhteen.

-         Mikä ihmeen ”yhden suhde yhteen”?

-         No, se merkitsee, että siinä on lihaa yksi jänis suhteessa yksi hevonen.

Suomen Hippos ry muuten suosittaa niin ravi-, kuin ratsuhevostenkin laittamista vallan lihoiksi vaan, ja Hippoksen sivuilta - http://www.hippos.fi ja kirjoittamalla hakukenttään esim. "hevosen liha" – löytyykin muita mitä mainioimpia hevosenliharuokareseptejä, ettei tarvitse vallan pelkästään Ensio Oluen hevosenlihajäämäpiirakka syödä.

Vielä tähän lopuksi nokkeluuskilpailu, mikä seuraavista ei kuulu joukkoon:

Yksi, kaksi, kolme, neljä, hevosenlihajäämä, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän?

No, tietenkään kuusi ei kuulu tähän joukkoon, koska se on puu!

OLYMPIALAISISSA EI SITTEN ENÄÄ PAINITA!

Tässä on menosssa siis kai 
kreikkalais-roomalainen paini.
Marko Yli-Hannuksela vie ristivyöstä 

Uzbekistanin Aleksandr Dokturishvilä 

Ateenan Olympialaisissa vuonna 2004.

Onko tämä nyt kaikille siellä Pohjanmaallakin selvä, heittäkää mielestänne vallan pois se kreikkalais-ruåtsa... eiku kreikkalais-roomalainen paini, siellä ei enää sitten painita! Ainakaan miehet eivät paini; ainakaan keskenään siis!

Kissatappelu

Miespainin tilalle voisi ottaa Olympialaisiin naisten painin, esimerkiksi vallan sen mutapainin, tai – miksipä saman tien ei – kissatappelun! Ensio Olut tykkäisi niin katsella telkkarista kissatappelua!

Menkää siis koteihinne te Lapuan Virkiän miehet, ja ruvetkaa harjoittelemaan vaikkapa nykyaikaista viisiottelua; se on sentään kunnon urheilua!  Ei, ei sitä vanhaa kotimaista viisiottelua, jonka lajit ovat – kuten vallan hyvin tiedämme – uinti, puinti, nainti, vedenheitto ja viinankeitto, vaan nykyaikaista 5-ottelua!

Ratsastushousut

Nykyaikaisen 5-ottelun lajit ovat kalpamiekkailu – kalpamiekkailutaitoahan jokainen tarvitsee nykyaikana nyt ihan jokapäiväisessä elämässä – krooliuinti, ratsastus arvotulla ratsuhevosella – ei siis ravihevosella, joten esimerkiksi Pyrypolun Dumdum, tai Nalli Napero ei tule kysymykseen, vaikka kuinka hyviä hevosia sitten ovatkin – sekä 3000 m:n maastojuoksu, jonka aikana ammutaan ilmapistoolilla kymmenestä metristä kaksikymmentä laukausta.

Peliväline

Softball-urjheilija

Pesäpallonpeluunkin voitte lopettaa ja siirtyä softballin pelluuseen; siinä kun syötetään pehmeää pelivälinettä kummulta keskeltä kenttää alakautta!
Ei, ei noin jalkojen välistä takaperin, vaan silleesti eteen päin haarujen korkeudelta.

Wushuta Peranajalla

Myös wushun harjoittelu on syytä aloittaa nyt heti, eikä viidestoista päivä ensikuuta, muuten käy vuoden 2020 olympialaisissa köpelösti, kun vastaan tulee joku ihan oikea itäulkomaan wushu-mestari!

Minkälaista urheilua on muuten wushu? Ensio Olut ei siitä tiedä mitään, paitsi että joku itämaalainen väkivaltatappelulajihan se on.

Mutta eipä hätiä mitiä, löysipä Ensio Olut netistä yhden kuvan, jossa on kai luultavavimmatusti menossa wushu-ottelu.

Kuva on kyllä otettu Pernajalla, i och från Perneå, Itä-Uudellamaalla, mutta eikös Itä-Uusimaa ole sitten kanssa itämaa, täh? Siitä vaan wushua harjoittelemaan. Kuva ohessa.

Rullaluistimet

Entäs sitten tuo rullaluistelu, joka sekin on vahvasti ehdolla korvaamaan painin vuoden 2020 Olympialaisissa.

Avain

”You have a brand new pair of roller skates; I've got a brand new key…” kuten kuuluu rullaluistellessa lauleskella, ainakin siällä Amerriikassa. Eli, ”Sulla on uudet rullaluistimet, mulla on niihin avain…”.

Kössi, Kössin maila ja
Kössin pallot

Ehdolla Olympialaisiin on myös squash, eli ”kössi”, tuo lasikopissa mustilla palloilla pelattava tenniksen kaltainen mailapeli.

Vallan eriskummallinen olympialaji, joka tulee vuoden 2016 Olympialasten ohjelmaan, on rugby sevens, eli ”ruttupallo”, alun perin skottilainen juoksupallopeli, joka lienee keksitty, kun joku haggiksenmetsästäjäskotti oli huomannut puhaltaa tuppeennyljetyn ehjän haggiksennahan täyteen ilmaa. 

Oikeat rugbypallot valmistetaan yhä haggiksennahasta – tosin esimerkiksi ylikansallinen urheiluvälinevalmistaja Nike on alkanut valmistuttaa tekohaggiksennahkaisia rugbypalloja lapsityövoimalla kaukaisissa Kaukoidän maissa, esimerkiksi Thaimaassa ja Myanmarissa, eli Burmassa.

Haggiksia Skotlannin
vuorilla

(Haggis on – kuten Ensio Olut lienee aiemmin jo kertonut – Skotlannin vuorilla elävä eläin, joka juoksee vuorenrinteitä vain vastapäivään; tästä johtuen evoluutio on muokannut sen oikeanpuoleiset jalat hieman pitemmiksi, kuin vasemmanpuoleiset – ja päinvastoin.

Haggiksia metsästetään aina kaksistaan; toinen metsästäjä väijyy vuorella kiven takana katsellen myötäpäivään, ja kun vuorta vastapäiväänjuokseva haggis ilmestyy näkyville, tämä ensimmäinen metsämies hyppää kiven takaa ja huutaa böö. Tällöin haggis peljästyy säikähtäen, kääntyy ympäri, kompastuu eripituisiin jalkoihinsa ja kierii mukkelis makkelis alas vuorelta. Vuoren juurella se toinen metsästäjä sitten poimii alasvierineet haggikset talteen. Näin haggiksen nahkaan ei tule reikiä ja siitä voi näin ollen valmistaa rugbypalloja).

Huutokannustusjoukkue

Ensio Olut tulisi keskittymään vallan tämän heittojuoksu- ja pallon kainalossakantamispelin huutokannustusjoukkuetyttöjen katseluun, mutta kun ne onnettomat ja tollot televisio-ohjaajat tullenevat kuitenkin näyttämään vaan niitä ikäviä pelaajia. ”Boooring”, kuten piirroshahmo Homer Simpson tapaa vallan usein sanoa.

Reisikiipijä. 
Vaikka Ensio Olut ei olekaan
varreltaan mitenkään huomattavan
pitkä - pelkästään komea - tämä kiipeilijä ei ole
suinkaan Ensio Olut - onpa vaan pelkkä kuvio sukassa

Seuraavana sitten Olympialaisten ehdokaslistalla on kiipeily. Koska sitä, mihin pitää kiipeillä, ei liene erikseen määritelty, kyseessä ei liene ainakaan vuorikiipeily, eikä kiipeily reittä myöten – mikä sinänsä on ihan kiva laji, mutta Ensio Olut on siinä lajissa ollut niin armottoman huono, että Ensio Olut ehti eläkkeelle ennen kuin pääsi siinä lajissa kovinkaan pitkälle, vaikka aloittikin jo varsin nuorena.

Puussakiipeilijöitä

Tämä ”kiipeily” tarkoittaa – mikäli Ensio Oluelta tiedustellaan – tietenkin puissakiipeilyä! Ensio Olut oli vallankin lapsuudessaan – lapsuudessa, jonka hän vietti pienessä päijäthämäläisessä kylässä, kaukana Lahti-kaupungin valoista ja houkutuksista – sitten kova poika kiipeilemään puissa!

Kekkonen taatelipuussa

Voi, voi sitä aikaa, se oli jo kauan ennen kuin Kekkonen vuonna 1965 kapusi taatelipuuhun – eikun taatelipalmuun piti sanomani – Tunisiassa ollessaan siellä kylässä kollegansa Habib Bourgiban luona.

Pienet tytöt puussa

Vallan kammoittavan
pelottava puu!

Puussa riippuminen voisi olla myös ihan kiva uusi olympialaji. Siis näin päin – ei kaulasta, se ei ole uusi laji.

Ei antiikinaikainen pituushyppääjä.
Käyttääkö milloin seivästä, ja jos
käyttää, niin milloin käyttää,
ainakaan Ensio Olut
ei tuota tiedä, mutta
kreikkalainen on!

Miksipä eivät vanhat, jo ammoin antiikin aikoina harrastetut urheilulajit kelpaisi myös modernien Olympialaisten ohjelmaan? Esimerkiksi pituushyppy seipäällä, jota harrastettiin vv. 776 eaa – 393 jaa joka neljäs vuosi Kreikan Olympiassa, olisi oiva urheilulaji nykypäivänäkin!

Ainakaan pituushypyllä seipäällä ei ole tänään kovin montaa harrastajaa, eikä siinä lajissa ole voimassa olevaa, IAAF:n hyväksymää maailmanennätystä, joten, jos se saataisiin jotenkin ikään kuin salaa sujutettua vuoden 2020 Olympialaisiin, ja suomipojat ryhtyisivät sitä oitis ja nyt heti harjoittelemaan, niin suomalaiset olisivat kohta ihan kuhia seiväspituushypyssä, ja Suomi olisi seiväspituushypyn suurvalta ainakin yhden olympiadin ajan! 

Suomalaiset keihäsjätit
Los Angelesin
olympialaisissa
vuonna 1932

Tai kummankin käden keihäänheitto, jossa Suomi saavutti mm. Tukholman Olympialaisissa vuonna 1912 kolmoisvoiton, kun Julius Saaristo heitti kultaa, Väinö Siikaniemi hopeaa ja Urho Peltonen sai tyytyä pronssiin. Kaikkihan me toki muistamme Los Angelesin Olympialaiset vuonna 1932: kultaa Matti Järvinen, hopeaa Matti Sippala, pronssia Eino Penttilä, ja -30-luvulta tienkin vielä Yrjö Nikkasen, että josko vuonna 2020 taas?

Viimeiseksi – ihan vaan ilman sen ihmeenpää, tahi edes minkäänlaista takatarkoitusta – Ensio Olut on jättänyt tässä kirjoituksessa vesilautailun, joka sekin on ehdolla korvaamaan painin olympialajina.

Kuviokelluntaa

Miks’ei vesilautailua, onhan siellä se kuviokelluntakin.

Vesilautailua tyvenessä

Mikä olisi sen somempaa ja leppoisampaa, kuin katsella istuen mukavassa lepotuolissa, kylmä olut kädessä lämpimässä kesäisessä ilmanalassa, leppeän tyvenessä vedessä lilluvaa vesilautailua.

Ja tähän loppuun vielä pieni uutinen Suomen kaikkien aikojen suurimmasta urheilusuorituksesta:

Nurmen Paavo

Ilta-Sanomat 5. heinäkuuta 1961:

"Pari vuosisataa merenpohjassa Tukholman edustalla maanneen Vaasa-laivan nostoon tuli hieman yllättäen lisäväriä, kun eräät teekkarit Tukholman matkallaan sukeltivat edeltävänä yönä näppärästi Paavo Nurmi -patsaan muiden rojujen joukkoon hylyn kannelle. Kun kunnianarvoisa Vaasa sitten arvokkaasti nousi pintaan kansan heja-huutojen saattelemana, niin olipa pienoinen yllätys, kun Paavokin nosti päänsä vedenpinnan yläpuolelle. Tapaus aiheutti Ruotsissa meriarkeologisen sensaation ja sittemmin valtaisan kohun lehdistössä tapahtuman osoittauduttua teekkarijäynäksi."

LIU-LAU LASKIAISTA

Sorkkarokan aineksia,
sian pää ja sorkka

Laskiaisena (italiaksi Carne lasciare, vapaasti suom. liha virkavapaalle) kuuluu suomalaisten syödä ääneti rasvarieskaa ja sorkkarokkaa, eikä laskiaissaunassakaan saa puhua, ei pukahtaa, muuten seuraavana kesänä hyttyset ja paarmat syövät, puutiaiset purevat ja kalja terasseilla on lämmitä.

Rasvarieskan leivontaohje

Sorkkarokan keitto-ohje

Jos tämä kurimus ei vielä ole tarpeeksi, niin nauriitkin pellossa poksahtelevat ihan halki! Joten turpa tukkoon joka sorkka niin saunassa kuin sorkkarokkaa syödessä!

Isovaarin vesikelkka

Kun rokka on sitten hartauden vallitessa syöty, on aika hakea vintiltä isovaarin aikainen vesikelkka ja rientää mäenlaskuun. Mäkeä laskiessa saa – ja pitää – huutaa. Suositeltavia huutoja on: ”pitkiä pellavia, hienoa hamppua, nauriita kuin lautasia ja räätiköitä kuin nurkanpäitä!”

Koska nykynuoriso ei näistä esi-isiemme ja esiäitiemme viljelyskasveista tunnista, kuin tuon yhden, hampun, he saavat huutaa: ” hienoa hamppua, hienoa hamppua, hienoa hamppua, hienoa hamppua!”, näin vaatekomeroissa kukkalamppujen hellässä valossa kasvaa heille talvipakkasellakin tätä hienoa, ikiaikaista kaksikotista öljy- ja kuitukasvia, hamppua, lat. Cannabis sativa.

Täti loukuttaa hamppua; kohta nuoriso
pääsee virkkaamaan pipoja!

Sitten kun hamppu on liotettu, loukutettu, lihdattu, viottu, paloiteltu, häkliöity ja harjattu, nykypäivän nuoret miehet kehräävät siitä luultavasti lankaa, josta virkkaavat pipoja.

Virkattu pipo

Ainakaan Ensio Olut ei muuta käyttöä hampulle tiedä; paitsi tietenkin hamppuköydet, rakennuseristeet, paperiteollisuus, muoviteollisuus, biodiesel ja esimerkiksi autonkorit, mutta nykynuorukaiset mitä luultavimmin tyytyvät kuitenkin siihen pipojen virkkaamiseen, pipot kun käyvät niin hyvin päähän, ja pipopäissään pojanjolpit sitten kiekuvat sanojen loput, kuin koulutytöt, eivätkä osaa kirjoittaa enää edes yhdyssanoja.

Tyttö kampaa pitkää tukkaa

Hieman se elo oli toisenlaista silloin ennen muinoin. Laskiaisena nuoret tytöt kampasivat taajaan pitkiä tukkiaan, jotta tulevana suvena pellavat…

Tekulaisia ravintola Ollivaarassa
70-luvulla.
Piirtänyt Olli Vaara

Eiku piti kertomani Ensio Oluen opiskeluajasta. Ensio Olut opiskeli – kuten tunnettua on –rakennusinsinööritieteitä -70 – luvulla Joensuussa.

Mielikki Metsän Emäntä

Tekulaiset viettivät noina aikoina syksyllä 23. syyskuuta perinteisin menoin Mielikin Varmoja Päiviä, ja myös perinteisin menoin jo talven selän taituttua laskiaistiistaina Laskiaista. Kumpiinkin juhlallisuuksiin osallistui tietenkin myös sairaanhoito-oppilaita – perinteisin menoin.

Eiku ei niistä ajoista pitänyt taas puhua, kun ihan muista laskiaisperinteistä! Poisjättämättä edes ulkomaita.

Eine Frau mit zwei Bier

Otetaan esimerkkimaaksi esimerkiksi Saksa. Saksalaiseen laskiaisperinteeseen kuuluu kiinteästi Bier mit Brezel und Frauen. Brezel on saksalainen viipurinrinkula. Tietenkin myös hapankaali, Sauerkraut, sekä Bratwurst.

Ein Bier mit eine Brezel
und zwei Frauen

Ruotsin kunkku ja kunkun emäntä

Ruotsissa ruotsalaiset tietysti laskevat mäkeä perinteisesti 

Stiga-rattikelkalla syöden hapansilakkaa, surströmming, ja laskiaispullaa - paitsi niiden kunkku, se Kalle Kustaa, joka syö pelkkää laskiaispullaa, laskettaa mäkeä Stiga-rattikelkalla ja laulaa snapsvisor.

Jospa vielä tähän lopuksi tarina Ensio Oluen naispuolisten ystävien Pimpo-Pirjon ja Plondi-Riitan seikkailusta autoineen laskiastiistaiaamuyön lumimyräkässä.

Lunta tuli niin taajaan ja vaakasuoraan, että näkyvyys oli lähes nolla, tytöt eksyivät eivätkä kohta tienneet enää, missä olivat. Heidän oli pakko pysähtyä miettimään, miten tästä eteenpäin.

"Odotetaan tässä, kyllä piankohta varmaan jostain tulee joku sellainen lumityökone, seurataan sitten sitä ihmisten ilmoille", Plondi-Riitta keksi.

Pian lumipyryn keskeltä alkoikin näkyä oranssinvärinen valonvilke ja tytöt autollaan sitä kohti. Lumityökoneen löydettyään autollaan sitä seuraamaan. Kolme varttia lumityökonetta seurattuaan tytöt viittilöivät lumikoneen kuskia pysähtymään.

Kotimainen lumityökone

"Me eksyimme tässä pyryssä ja olemme nyt ajelleet tässä sinun perässäsi jo aika pitkään toivoen, että löytäisimme sinun perässäsi takaisin ihmisten ilmoille. Joko pian olemme ihmisten ilmoilla", Pimpo-Pirjo tiedusteli.

"Kyllä tässä voi vielä mennä aika tovi. Tässä City-marketin puolen parkkipaikoilla ei mene enää kauaa, mutta minun on vielä putsattava kaikki noi Jumalniementien toisenkin puolen liikkeiden parkkipaikat, ja niissä menee ainakin tunti".

"No, meidän ei auta kai muu, kuin ajella tässä vaan sinun perässäsi, ettemme taas eksy."