SOTSHIN VESSAN KASSA

Fb-panna jatkuu, joten en vieläkään saa siellä julki tätäkään vanhaa kirjoitelmaani.

Venäjän johtoportaan valtaistuin
Kremlin valtaistuinsalissa

Venäjällä kerrotaan yhä vielä tarinaa 1950 – 1960 -lukujen vaihteesta. Pietari tunnettiin tuolloin – kuten me vanhempi sukupolvi hyvin muistamme – nimellä Leningrad. Laitankin tuon tarinan tähän heti alkuun.

Leningradin alakansakoulun opettaja pyysi venäjänkielen oppitunnilla oppilapsia keksimään lauseen, tai vaikka ihan kokonaisen virkkeen, jossa voi käyttää sanaa "ehdottomasti".

Pikku-Vladimir viittasi innokkaasti ja sai vastata:

"Opettaja, voiko pierussa olla kokkareita?" 

Opettaja tähän:

"Ei tietenkään, rakas Pikku-Vova. Tuossa sinun lauseessasi ei nyt ollut sitä sanaa "ehdottomasti". Yritäpä uudestaan.”

Pikku-Vladimir tuumasi hetken ja vastasi: "No, jos kerran näin on, sitten minulla on ehdottomasti paskat housuissani…”

Tämä tarina ei arvatenkaan viittaa Vladimir Putinin koulunkäyntiin, vaan kyseessä oli varmaan vallan toinen, joku aivan muu Pikku-Vladimir.

Kun Ensio Olut oli pikkupoika – tuolloin elettiin 1950 –lukua – ei ainakaan maaseudulla tullut kenenkään pikkupojan mieleen paskentaa sisälle sen jälkeen, kun oli opittu pois potalta. Saatettiinpa tuolloin lällätellä jollekin arkajalalle, joka ei vaikkapa uskaltanut kiivetä puuhun, että ”vauva menee potalle, vauva menee potalle, lällän lällän lää.”

 

Nelireikäinen suomalainen

Huussissa käynti ei ollut sellainen yksityisasia, kuin tänä päivänä, koska tuohon aikaan maataloissa oli käytössä nelireikäiset, joissa oli isännän reikä, emännän reikä, palkollisten reikä, jota käyttivät niin piiat, kuin rengit, ja sitten oli pienempi reikä lapsille. Sen pienemmän reiän edessä oli korotus, rappunen, että lapsonen yletti reiälle. Ökytaloissa saattoi olla jopa kahdeksanreikäisiä!

Maakansa

Huussi oli yleensä navetan päädyssä niin, että sonta putosi suoraan navetan lantalaan. Peräpyyhkeet revittiin sanomalehdestä; isäntäväki monesti Kansan Uutisista tai Sosialidemokraatista, palkollisväki Maakansasta ja Maaseudun Tulevaisuudesta.

Nokian silkkipaperi

Omakoti- ja muissa pientaloissa oli taajama-alueillakin vielä pitkään käytössä ulkohuussi, jossa oli ainakin kaksi reikää. Toimituksen jälkeen otettiin seinäkoukusta arkki Nokian silkkipaperia, pehmitettiin sitä rypistelemällä ja hieromalla käsien välissä ja sitten pyyhittiin.

Kaupungeissa oli kerrostalojen pihan perällä monireikäiset erikseen naisille ja miehille, kouluissa vastaavasti tytöille ja pojille. Uteliaimmat pikkupojat kävivät kurkkimassa tyttöjen huussin alta, että millainen se on tytöillä se. Ja saivat opettajalta tukkapöllyä sekä jälki-istuntoa, koska tytöt kantelivat, kun katsoivat reiästä ennen istumistaan ja huomasivat. Nääränäppyjäkin sellaisesta huussin ruuman kautta kurkkimisesta saattoi koulupoika silmäänsä saada.

Näärännäppy

Ensio Oluen ei tarvinnut sitä ulkohuussin alta kurkkia; naapurin pikkutyttö oli sen jo Ensio Oluelle näyttänyt kummankaan ollessa tuskin viittä, sitä vastaan, että Ensio Olut näytti omansa.

Paskahuussien – eli ulkokäymälöiden, kuten niitä hienommissa piireissä kutsuttiin – alustojen tyhjentäminen vaati luonnetta ja olikin näin ammattimiesten työtä. Esimerkiksi Ensio Oluen lapsuuden maisemissa kylän paskahuussien tyhjennyksen hoiteli ja hevospelillä maatalojen pelloille lannoitteeksi ajoi mies, joka tunnettiin erotukseksi muista Eskola –nimisistä, nimellä Paska-Eskola. Lahessa, tuossa Päijät-Hämeen suurkaupungissa, joka sijaitsee - toisin kuin sen isomman Vesijärven rannalla oleva Vääksy - Pikku-Vesijärven rantamaisemissa, tuon toimen hoiteli mies, joka tunnettiin nimellä "Jepulis-Benjamin".

Ensio Oluen äiti yritti meille pojille uskotella, että Paska-Eskolan nimi olisi muka ”Mötö-Eskola”, mutta Ensio Olut ei mennyt halpaan, Paska-Eskola, mikä Paska-Eskola.

Ei saa syödä kuormasta, täytyy syödä
ennen kuormaamista!

Noilta ajoilta ja tuosta ammattikunnasta juontuu sanonta: ”Kuormasta ei sitten syödä!”

Viemäröinti on tätä nykyä jo lähes kaikissa talouksissa – missä kunnallinen, missä imeytyssysteemi, joissain harvoissa sakokaivo, jonka jäteauto käy aika ajoin tyhjentämässä – joten paskahuussinalustan tyhjentäjien ammattikunnan aika on Suomessa historiaa.

Kurkijokisia siivouskomennuskunnan
naisia

Venäjällä perinteinen käymälä on reikä huussin lattiassa. Välirauhan aikaan luovutetuissa karjalaistaloissa venäläiset olivat käyttäneet tuvan lattiassa ollutta kellarin luukkua – missä talossa sellainen oli – tähän tarkoitukseen. Ulkohuussien seinissä oli miehittäjien jäljitä ruskeita viiruja, koska heillä ei ollut ollut pyyhepaperia saatavilla, eikä Pravdalla (suom. "Totuus") sopinut persettä konkreettisesti pyyhkiä, vaikka Venäjällä onkin muuten perinteisesti totuudella kuvainnollisesti sanoen "pyyhitty persettä". Suomalaiset siivouskomennuskunnat – eli lähinnä näiden karjalaiskylien naiset – kävivät siivoamassa parhaansa mukaan näitä jälkiä ennen kylien muun väen paluuta; kaikkea he eivät tietenkään ehtineet siivota, suuri osa työstä jäi palaajien tehtäväksi.

Kovin on tarvinnut Gérard Depardieun

laihtua Venäjällä kyykkypaskahuussissa

käydäkseen!

Tämä lattiareikävessaperinne on jatkunut siellä Vennäinmaalla nyt posliiniaikanakin, vessapaperia on Venäjälläkin nyt riittävästi.

Länsimainen WC-pytylläistumiskulttuuri on joillekin venäläisille ollut yhä sen verran outoa, että joihinkin Kaakkoissuomen tienvarsihuoltoasemien baarien vessoihin on täytynyt laittaa kuvalliset käyttöohjeet.

Vessan käyttöohje venäläisille

Ryssän vessan kassa

Kyykkyvessat ovat yhä Venäjällä viemäritalouksissakin yleisiä kodeista urheilukilpailujen ja muiden yleisötapahtumien kyykkybajamajoihin. Ja bajamajoihin on Venäjällä yleisötapahtumissa tietenkin pääsymaksu ja pääsymaksulla kerääjä. Pääsymaksun hintaan sisältyy yleensä yksi arkki yksinkertaista wc-paperia; pääsymaksun kerääjältä voi usein ostaa myös lisää vessapaperia ihan mitättömään hintaan - jotain pari ruplaa per arkki.

Opastaulu

Sotshin olympialaisten suorituspaikkojen katsomoiden läheisyyteen on kuitenkin tuotu länsimaalaisten käyttöön istuttavia bajamajoja pitkiin riveihin. Näiden seinille lienee myös laitettu opastaulut, jos vaikka joku turisti ei tiedä, miten niissä pitää ja miten taas ei saa toimia.

Sitten tämän historianoppitunnin lopuksi siirrymmekin yllättäen Ensio Oluen ajatuksen voimalla Sotshin kaupunkiin ja olympialaisten aikaan. Terve tuloa mukaan:

Kaunis, erinomaisesti menestynyt kotkalainen liikenainen istuutuu Sotshissa olympialaisten aikaan ulitsa Chaykovskogon varrella sijaitsevan Harat's pubin baaritiskin ääreen ja vinkkaa etusormellaan paikallista tuuheapartaista, pörrötukkaista baarimikkoa tulemaan luokseen. Baarimikko rientää oitis naisen luo.

Vain yksi iäkäs amerikkalainen kisaturistipariskunta, joita eivät kisat juuri tuolla hetkellä kiinnosta, istuu pöydissä, muutoin pubi on tyhjä.

Baarimikko Bjotr

”Tule vielä lähemmäs, kaunis poika, haluan hyväillä upeaa partaasi”, nainen lausuu viehkosti venäjää kymenlaaksoksi murtaen. Paikallinen baarimikko ymmärtää vihjeen ja kurottuu baaritiskin yli tuoden kasvonsa aivan liki naisen hyväiltäviksi.

Nainen hyväilee molemmin käsin baarimikon partaa ja kuiskaa suloisesti miehen korvaan:

”Sinä pupuliini olet varmaan tämä herra Harat, tämän paikan omistaja, tai ainakin ravintolapäällikkö.”

”No en aivan, mutta vähän sinne päin. Minun nimeni on Bjotr. Olen aamuvuorossa ja vapaudun kello 17:00, silloin ravintolapäällikkö tulee vuorostaan töihin”, Bjotr vastaa naisen yhä hyväillessä pehmein käsin miehen partaa työntäen sormensa jo baarimikon tuuheaan hiuspehkoonkin baarimikko Bjotrin uskoessa, että hän tätä menoa tässä voi päästä vallan jopa suutelemaan.

Erinomaisesti menestynyt
kotkalainen liikenainen

”Bjotr-kulta, voisitko soittaa tälle ravintolapäällikölle ja kiirehtiä häntä, minulla on viesti hänelle”, nainen kuiskaa baarimikon korvaan hyväillen oikean käden etusormellaan baarimikon huulia työntäen sitten kaksi sormea miehen imettäväksi tämän suuhun. Bjotr alkaa imeä naisen sormia halukkaasti.

”En usko, että puhelinsoitto auttaisi häntä kiirehtimään tänne”, Bjotr saa sanotuksi huulet yhä tötteröllään, kun on imenyt naisen oikean käden joka ainoan sormen ja käy jo tosi kuumana, ”mutta jos minä vaan mitenkään voin auttaa…”

”Ehkä”, nainen vastaa ja nyt Bjotr saa imettäväkseen naisen vasemman käden sormet hitaasti, yksi kerrallaan. Amerikkalaiset vanhemmat kisaturistipariskunnat katselevat touhua närkästynein ilmein.

Närkästynyt amerikkalainen pariskunta

”Tämä on jo ihan varma nakki”, Bjotr ajattelee innoissaan itsekseen, ”Suomen tyttöä pussaamaan tässä pian pääsee!”

Kun baarimikko imee jo viimein naisen vasemman käden pikkusormea, nainen jatkaa hunajaisella – sellaisella, jonka vain Kymenlaakson satamakaupungin naiset osaavat – mutta kuitenkin niin kuuluvalla äänellä, että vanhemmat amerikkalaiset kisaturistipariskuntakaan ei voi olla kuulematta sitä – rouva on selvästi närkästynyt, mutta herra kohottaa jo lasiaan; tosin he eivät ymmärrä venäjää, joten kumpikin on ulkona jutun varsinaisesta juonesta kuin tamponin naru:

Tässä nyt on se kuuluisa 
Sotshin 
ampumahiitostadionin
kaksipyttyinen miestenvessa,
mutta tämä tarina
ei kertonutkaan
siitä, häh, häh hää!

 ” Bjotr kulta, sinä pörrönallukka, voit varmaan kertoa ravintolapäällikölle, että naisten vessassa hanoista tulee vain kylmää vettä, siellä ei ole vessapaperia eikä käsipyyhkeitä, eikä siellä ole muuten yhtään käsisaippuaakaan.”

MARSIN POSSOMUNKKI

Mars-möngin Opportunity.

Marsilaisen 

ottama kuva

Universe Today- nettijulkaisussa kerrottiin taannoin, että NASA:n Jet Propulsion Laboratoryssa (Suihkumoottorityöntövoimalaboratorio) juhlittiin 18. tammikuuta 2014 vastaisena yönä, kun Mars-mönkimien Spirit ja Opportunity (Henki ja Mahdollisuus) kymmenen vuotta Mars-tutkimusta tuli täyteen. Tutkintatehtävän päätutkija Steve Squyres kertoili useita tarinoita etsinnöistä ja löydöistä, joita nämä Mars-mönkimet ovat tehneet laskeuduttuaan Marsiin vuonna 2004.

Yksi mielenkiintoinen äskettäinen mysteeri on outo kivi, joka yhtäkkiä ilmestyi kuviin Opportunity- mönkimen eteen paikassa, jossa oli otettu kuvia vain 12 soolia aikaisemmin (sooli on Marsin vuorokausi, Maan ajassa 24 tuntia, 39 minuuttia ja 36 sekuntia – tieto saatu Ensio Oluen tietämän mukaan tietenkin – keiltäpä muilta, kuin suoraan marsilaisilta), ja siinä ei silloin ollut tuota kiveä.

Kuva ennen munkin ilmestymistä
ja ilmestymisen jälkeen.
Mutta mitä helkuttia, kalliostahan
voi erottaa myös Mustanaamion,
eli Fantomin kasvonpiirteet!

"Tämä on vain yksi niistä arvoituksista, sanonpa vaan, joita Mars meille heittelee", Squyres kertoi naama peruslukemilla.

Squyres kuvaili kiveä "valkoiseksi reunoiltaan ja sen keskellä on pieni tummanpunainen paikka. Se näyttää ihan räjähteeltä hillomunkilta".

"Se vaan ilmestyi. Se yksinkertaisesti ilmestyi siihen, me emme siirtäneet sitä tuohon paikkaan", Squyres todisti.

Kivelle on annettu nimeksi “Pinnacle Island”, olisiko tuo suomeksi ehkä "Huippusaareke", tai jotain, ja tutkijajoukkueella muutamia ajatuksia, miksi kivi salaperäisesti ilmestyi.

"Yksi teoria on, että me olemme jotenkin ikään kuin heittäneet sen mönkimen pyörällä", Squyres sanoi. "Olimme ajaneet metri, pari pois tältä paikalta ja jotenkin ehkä yksi mönkimen kuudesta pyörästä onnistui raapaista se ylös marsista (ei siis maasta) ja nakata tähän. Se on todennäköisin teoria".

Sauhutteleva hole,
joka ei juuri nyt sauhuttele

"Toinen teoria on, että siellä saattaa olla lähellä marsperässä vulkaaninen sauhutteleva reikä ja tämä voi olla laavaroiske. Mutta tämä on vähemmän todennäköistä", Squyres sanoi.

Yhtenä ajatuksena on ehdotettu, että se on ehkä pudonneen ja sitten jonnekin pompanneen kiven (so. kai meteoriitin) iskemä, tai vaan paljastama muodostuma kalliossa.

Kymen-Sanomien freelance 

tiedetoimittaja Pirjo Naima-Vaara

pyörittää epäuskoisena 

silmiään

    -         Ja kanan kukkua, Ensio Olut sanoo itse asiasta kuultuna Kymen-Sanomien perikotkalaiselle freelance tiedetoimittajalle, Olli Vaaran kälylle Pirjo Naima-Vaaralle, joka myös Pimpo-Pirjona tunnetaan.

    -         Jo tollommankin täytyy huomata, että kyseinen kohde ei ole kiveä, vaan munkkitaikinaa.

    -         Miten niin munkkitaikinaa? Miten sellainen saattaa olla mahdollista, ihmetteli freelance tiedetoimittaja Pirjo Naima-Vaara silmiään epäuskoisena pyöritellen.

Kotkalaisia posson kilpasyöjiä 

Kotkan torilla kaupungintalon 

edustalla.

Lappeenrantalainen 

Arvi ottaa puolueettomana 

seinäkellolla aikaa

    -     Sen takia vaan, että kun minä toissavuoden Meripäivien aikaan heitin Kotkan torilta ostamani tyypillisen kuivan, littanan ”aidon, alkuperäisen, perinteisen” leipomotuotteen, possomunkin, jossa oli vähän omenasilkkoa sisällä, sen hevon hunnin helvettiin, se lähti siitä toisella avaruusnopeudella, eli yli 11 kilometriä sekunnissa, ja lensi sillä nopeudella sitten ulos Maan vetovoiman vaikutuspiiristä. Nyt se on siis laskeutunut, kuten kuvista näkee, Marsiin.

-         Miten se posso vasta nyt, vuodessa ja kuudessa kuukaudessa, kun ne mönkimet ehti sinne kahdeksassa kuukaudessa?

Nätti, kuin posso pienenä

    -         No, kato, kun se posso lähti ensin vetämään tonne Venuksen suuntaan, kiersi Venuksen, sai siitä lisävauhtia ja singahti sieltä kuin Usain Bolt sitten pikapikaa Marsiin.

Nätti, kuin posso vartaassa

    





-         Miten se on ton näköiseksi mennyt; siinähän on reikä keskellä ja muutenkin se on tollasen rupusen näköinen? Ja miten sä selität sen, että siinä possossa ei ole keltaista omenahilloa, vaan pieni määrä jotain punaista?

-         Kun se lätkähti tonne Marsin kalliolle, se levisi ja ne vähät omenahillot lensivät siitä ulos. Se punainen siinä posson keskellä on tietysti nyt Marsin hiekkaa. Aivan selvästi, kotkalainen possomunkki se on, eikä mikään kivi!

Munkkipossu muualta

-         Taidat nyt vaan vittuilla meille koko ikämme täällä Kotkassa asuneille kotkalaisille meidän ainutlaatuisista possomunkeistamme? Kyllä me tiedetään, että Tampere ja Lahti on ihan oikeesti olemassa ja ettei Uusimaa ole ulkomaa.

-         En suinkaan, mites minä? Enhän ole missään saanut niin ohuita ja rapeita munkkipossuja, kuin kotkalaiset possomunkit! Pois se minusta!

Sitten muihin alueuutisiin:

Kokonainen kuntokeskus ja Namu.
Namua ei saa viedä Kotka Energian
jätteenpolttolaitokseen!

Kotkan hyötyvoimalaitokselle on tullut jätekuorman mukana kaikenlaista polttokelvotonta, kuten mm. jääkaappeja ja kokonainen kuntokeskus.

Ensio Oluen luuleman mukaan sinne on saapunut lumettoman syksyn saatossa myös lumilapioita. Tuosta päästäänkin seuraavaan:

Siellä Marsin tanhuvilla sijaitsevat tiettävästi myös ne helvetit, joista papit tuntuvat kovin tietävän, koska niistä usein niin tulikivenkatkeraan sävyyn puhuvat. 

Siispä:

Hitler ja Stalin joutuivat kuoltuaan kumpikin eri helvetteihin; Hitler natsien helvettiin ja Stalin kommunistien helvettiin. Natsien helvetti ja kommunistien helvetti ovat – kuten tunnettua – rajanaapureita.

Huuhailtuaan hyvän aikaa kumpikin pitkin poikin omassa helvetissään Hitler ja Stalin kohtasivat vihdoin -90 -luvun loppupuolella toisensa helvettien yhteisellä rajalla. Neljäkymmenluvun kaunat oli unohdettu ja entiset viholliset keskustelivat nyt kuin vanhat kamut.

-         Miten siellä natsien helvetissä menee, onko siellä millaista, Stalin kysyi Hitleriltä.

-         Täällä natsien helvetissä on meidän natsijohtajien käytössä kaikilla hienot talot vuoristossa monine palvelijoineen. Missään ei ole näkynyt ensimmäistäkään juutalaista sielua, kaikki ihmissielut täällä ovat puhtaita arjalaisia. Täällä ei ole lainkaan talvea, linnut laulavat ja aurinko paistaa. Mites teillä siellä kommunistien helvetissä?

    -         Meillä täällä kommunistien helvetissä on meillä kullakin kommunistijohtajalla komeat datšat meren rannalla, ja siellä suuri palveluskunta. Täällä ei ole lainkaan valtion vihollisten, eikä vastavallankumouksellisten sieluja; kaikki sielut täällä on totisten tovereiden sieluja. Täälläkään ei ole lainkaan talvea, linnut laulavat ja aurinko paistaa aina. Mitenkä teillä, Adolf, siellä natsien helvetissä, onko naisia, ja entäs tuo ruoka- ja juomapuoli?

 

    -        

Kassapää teutoni, 

wagnerilainen

valkyria vallan, 

ampumahiihto-

uransa lopettanut 

suloinen Magda Neuner

Arjalaisia lettipäitä kaikki tyynni, sellaisia kassapäitä teutoneita, wagnerilaisia valkyrioita vallan on heille, jotka nyt naisten päälle jotain ymmärtävät. Juomia on, on kaikenlaisia, mutta minulle riittää vesi. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi; neljä kunnon ateriaa päivässä ja välipalat vielä. Ruoan päälle voi poltella sikareita ken haluaa. Minulle valmistetaan ihan erikseen mieltymyksieni mukaisia oivimmista oivimpia, ihania kasvisvaihtoehtoja luomukasviksista. Suurin huvimme on

Leni Riefenstahl

elokuvissakäynti, ja varsinkin Leni Riefenstahlin ohjaamien propagandaelokuvien katselu.

   -    Pornofilmejäkin on, jotkut niitä innolla katselevat - minä en. Ainoa ikävä puoli täällä on, että ennen aamiaista meidän on kaikkien aina ensin syötävä lumilapiollinen ihan selvää ihmispaskaa! Mitens nämä asiat teillä siellä kommunistien helvetissä on järjestetty, sinä kun olet liharuoan, alkoholijuomien, tupakan ja kauniitten naisten perään?

 

Maailmankuulu
venäläinen
villi trapetsitaitelija
Olga Sidorova

    

Jolloin Stalin:

-         Tupakkaa, viinaa ja villejä, ihanasti Krasnaya Moskva -haisuvedeltä tuoksuvia  olgia on, on tatjanoita ja on anjuskoita,  naisia, niitä täällä Ryssän Helvetissä riittää! 

Finlandia vodka ja Krasnaya Moskva

parantavat kummasti tajanoiden ja

anjuskoiden ulkonäköä ja haisua!
Ensio Olut suosittelee vilpittömästi!

   Villisikaa on aina 

vartaissa paistumassa, 

Krasnaya
Moskva

välipaloina tarjoillaan mm. šašlikkia, ja jos milloin olgat, tatjanat ja anjuskat eivät ole tarpeeksi kauniita, juodaan vaan lisää Finlandia vodkaa - sitäkin nykyisin täältä saa - niin kummasti ne oldgat, sekä tatjanat että anjuskat siitä nätistyvät! Sirkushuveja, niitähän täällä on aina riittänyt! Toki täälläkin se ihmispaskan aamusyöntipakkoon voimassa. Paskaa yleensä on vallan yllin kyllin, mutta lumilapiot puolestaan ovat yleensä lopussa. Milloin taas lumilapioita on, niin paskaa ei ole saatavilla.

ZOMBIEJÄÄKAAPPIT HYÖKKÄÄVÄT!

Ensio Oluen umpitollo
Rosenlew -jenkkijääkaappi

Zombie tarkoittaa – kuten jo lähes jokainen suomalainen tietää - kuollutta elävää. Vai oliko se elävää kuollutta? No, jotain kummitusta kuitenkin.

Ensio Oluella on jääkaappi – tarkemmin sanottuna Rosenlew -jenkkikaapi (vrt. jenkkikassi, Jenkki-purukumi, jenkkisänky) – siis eloton ja älytön kylmäkaluste, jonka yläosassa on pakkasta noin -18 astetta.

Ensio Olut on kuullut, että ovat jotkut tietokonenörtit keksineet jossain jääkaappitehtaassa laittaa jääkaappiin älyprosessorin. Ensio Oluen jääkaapissa tällaista ei ole, on tarkastettu, ei ole.

Tässä päivänä muutamana männä viikolla Ensio Olut sanoi jääkaapille, että menes jääkaappi hakeen Euromarketin kolleekaltas ittes täyteen kylmää keskikaljaa – ja heitä samalla mennessäs ylähyllyltäs se elttaantunut joulukinkun luu roskikseen.

Mitään ei tapahtunut; siinä se jenkkikaappi vaan h-moilasena seistä toljotti naama valkoisena, eikä mennyt mihinkään. Ihan umpitollo, pöljä ja täysin älytön jääkaappi se on. Ja se on varma se!

Pekka Vennamo ja
uudempaa tietotekniikkaa

Ensio Oluen jääkaapin älykkyystason tarkempi pohdiskelu tuotti tuloksen, että ei tuo kylmäkaluste kuitenkaan ole juuri tyhmempi, kuin vv. 1983 - 1987  2. valtiovarainministerinä toimineen, posti- ja telelaitoksen viimeiseksi jääneen toimitusjohtajan tekniikan ylioppilas

Apple Mac SE

Pekka Vennamon ministeritoveriltaan Urpo Leppäseltä -80 –luvun puolivälin tienoilla ostama Apple Mac SE –tietokone.

Kysyttäessä, mihin Pekka Vennamo oli aikonut käyttää juuri hankkimaansa älykästä kotitietokonetta, Pekka Vennamo vastasi, että sillä on erittäin kätevää laatia ruokakaupan ostoslista, ja miks’ei se soveltuisi myös kirjanpitoon viinikellarin kulloisestakin pullomääristä.

Aivan äsken saimme kuitenkin lukea, että tietokonetiede on edennyt julmanpitkin harppauksin, eivätkä kaikki jääkaapit enää ole yhtä tolloja, kuin Ensio Oluen jääkaappi, tai Pekka Vennamon Apple Mac SE –tietokone.

Älykäs, ylemmyydentuntoinen 
jääkaappi

Älykkäimmät jääkaapit pystyvät itsenäiseen kommunikointiin ja osaavat jopa verkottua!

Tietoturvatutkijat ilmoittivat tällä viikolla (tämä on viikko 3 vuonna 2014), että he ovat löytäneet suuren bottiverkon (”botti” on lyhenne sanasta ”robotti” ja tarkoittaa tietokoneohjelmaa, joka osaa toimia itsenäisesti), joka on tartuttanut internet-yhteydellä varustettuja kodinkoneita ja toimittanut sähköpostitse yli 750.000 haittaohjelmaa käyttäen noin 100.000 kotitalousten tavanomaisista vempainta.

Proofpoint

Kalifornialainen tietoturvallisuuspalveluyritys Proofpoint, Inc. ilmoitti havainnoistaan​​ ja sanoi, että tämä saattaa olla ensimmäinen todistettu ”älykkäisiin” internet-kodinkoneisiin kohdistunut globaali cyberhyökkäys.

Cyber-hyökkääjä
mielipuuhassaan

Proofpoint tiedoitti, että hakkerit onnistuivat tunkeutumaan kotiverkkojen reitittimiin yhdistettyihin multimedia-keskuksiin, joihin on liitetty pelikonsoleita, televisioita, mikroaaltouuneja, robottipölynimureita sekä muita internetvempaimia ja ainakin yksi jääkaappi, ja luomaan bottiverkon tai alustan, joka lähettää haittaohjelmia roskapostina tai tietojenkalasteluviestejä halutusta laitteesta, yleensä omistajan tietämättä.

Eiälykäs vetoketju

Tietoturva-asiantuntijat puhuivat aikaisemmin tällaista hyökkäyksistä vain teoriassa, mutta Proofpoint kertoi, että tapauksella "on merkittäviä turvallisuusvaikutuksia laitteiden omistajiin ja yritysten tavoitteisiin, koska ”älykkäiden” ja verkkoon kytkettyjen laitteiden käytössä on odotettavissa valtava kasvu aina housujen vetoketjuista ja kalsareiden kuminauhoista vessanpytyn kannen kautta leivänpaahtimiin, kahvinkeittimiin ja muihin kodinvempaimiin. Eritoten jääkaappeihin”

Tietokonerikollisia
1980 -luvulta

Proofpointin havainnot osoittavat, että tietoverkkorikolliset ovat alkaneet kaapata kotireitittimimiä, ”älykkäitä” kodinkoneita ja muita komponentteja kodinkoneiden ikiomasta internetistä ja muuntaa ne "vempainboteiksi", jotka suorittavat samanlaisia ​​hyökkäyksiä, jollaisia yleensä on kohdistunut henkilökohtaisiin ​​tietokoneisiin.

Tietoturvallisuuspalveluyritys varoitti, että näistä kodinkoneista voi tulla houkuttelevia kohteita hakkereille, koska ne ovat usein vähemmän turvallisia kuin PC:t tai tabletit.

Proofpointin havaitsema ja profiloima hyökkäys tapahtui 23. joulukuuta 2013 ja 06. tammikuuta 2014 välisenä aikana esiintyen sähköpostin haittaohjelma-aaltoina, lähetettynä tyypillisesti 100.000 iskun puuskina kolme kertaa päivässä kohdistuen yrityksiin ja yksityishenkilöihin maailmanlaajuisesti.

Takuuvarmasti hajamielisenkin
mieleen jäävä Ensio Oluen
salainen salasana.
Suositellaan lämpimästi muillekin 
käyttäjille! Hakkerit eivät tätä 
millään konstilla murra!
Se on varmaa, se!

Tästä volyymistä yli 25 prosentissa oli lähettäjinä laitteet, jotka eivät olleet tavanomaisia ​​läppäreitä, pöytätietokoneita tai mobiililaitteita. Enintään 10 prosenttia sähköposteista lähetettiin aina vuorollaan kaikista näistä yksittäisistä IP-osoitteista, jolloin hyökkäystä on vaikea estää sijainnin perusteella. Väärät asetukset ja valmistajan oletussalasanat olivat näissä välkyissä laitteissa jäljellä ja näin nämä laitteet olivat yleisten verkkojen kautta täysin alttiina haltuunotolle ja otettavissa väärinkäyttöön.

David Knight

"Bottiverkot ovat jo nyt merkittävä tietoturvaongelma ja huoli. ”Vempainbottien” syntyminen voi tehdä tilanteesta paljon pahemman", David Knight, Proofpointin Information Security-toimialan johtaja sanoi.

"Monet näistä laitteista ovat parhaimmillaankin huonosti suojattuja, eikä kuluttajien ole käytännössä mitenkään mahdollista havaita tai korjata infektioita, kun niitä esiintyy. Tietoturvayritykset löytävät yhä enemmän näistä laitteista tulevia on-line –jaettuja hyökkäyksiä, mutta hyökkääjät keksivät myös yhä uusia tapoja hyödyntää näitä konnankonsteja."

Expert Karhunpesä
Kotka, Jumalniemi

Onneksi jo monet laitemyyjät havainneet, että nykypäivän kodinkoneita ei pidä myydä vallan kenelle tahansa. Ensio Oluen läpikotaisin ja hyvin tuntema Plondi-Riitta sai tämän henkilökohtaisesti itse tuta Kotkan Jumalniemessä Expert Karhunpesä -kodinkoneliikkeen joulunjälkeisessä alennusmyynnissä. Tässä tämä, ja tää korutont’ on kertomaa:

Plondi-Riitta meni siis meni Expert Karhunpesä -kodinkoneliikkeeseen ostaakseen sieltä hyvällä halvennuksella television näin sanoen:

 

Plondi-Riitta

   -         Ostaisin tuollaisen television tuolta.

   -         Me täällä emme myy näitä blondeille, kodinlaitemyyjä torjui Plondi-Riitan ostohalut.

Plondi-Riitta meni ulos liikkeestä, veti pipon syvälle silmilleen ja tunki pitkän tukkansa visusti piiloon pipon alle, palasi liikkeeseen ja sanoi kodinlaitemyyjälle:

-         Ostaisin tuollaisen television tuolta.

-         Emme täällä myy näitä blondeille, kodinlaitemyyjä sanoi taas.

”Jo nyt on vallan maailman kumma; mistä se tiesi, että minä olen blondi, eihän mun tukka näy pipon alta”, Plondi-Riitta mietti hiljaa mielessään ja meni kampaajalle, leikkuutti tukkansa lyhyeksi ja värjäytti sen kastanjanruskeaksi, laittoipa vielä ikään kuin hämäykseksi aurinkolasit silmilleen ja meni sitten liikkeeseen takaisin.

 

Plondi-Riitta brunetiksi
värjättynä

-         Ostaisin tuollaisen television tuolta, Plondi-Riitta sanoi taas.

-         Me täällä emme myy niitä blodeille, usko jo!

-         Mutta minähän olen nyt Brunetti-Riitta, en enää blondi Plondi-Riitta, Plodi-Riitta ihmetteli.

-         Nii’in, mutta tuo tuolla on mikroaaltouuni.

Televisio?

   

     -         Ja mitä sitten? Minun siskollani, sillä –  tiedäthän – sillä Bimbo-Pirjolla on juuri tuollainen Mikroaaltouuni –merkkinen televisio. Me olemme katselleet sitä yhdessä – hieman se on yksitoikkoista ollut, kun siinä ei ole kuvaa, mutta kun nappuloista aikansa vääntelee ja painaa sitten jotain neppulaa, se alkaa sillai kivasti surista ja siihen syttyy valo. Nyt minä haluan kuitenkin ihan oman telkkarin, kun meillä tuppaa tulemaan riitaa siitä, että mitä näppylää pitää milloinkin vääntää, milloin taas painaa.

 

Antennipistorasia

-         Antennivika, se sen täytyy olla – antennivika, tai ehkä kontaktihäiriö antennipistorasiassa! Jos minä nyt kuitenkin myyn sinulle tuon Mikroaaltouuni –merkkisen television ja minä itse tulen sitten illalla liikkeen sulkemisen jälkeen tarkastamaan teiltä molemmilta tytöiltä sen pistorasian kunnon ja kokeilen sitten minun töpseliäni teidän kummankin pistorasiaan. Käykö? Tarkastusten jälkeen voimme sitten lukea yhdessä ääneen näiden vempaimien käyttöohjeet.