APINAT EIVÄT OLE MOTTISKAAN, VAIKKA MARSISSA ON TEHTY GORILLAHAVAINTO!

Hopeaselkä Marsin gorilla

Viimeisimmät raportit, kuvat ja videotallenteet osoittavat kiistatta, että Marsissa on gorilloja. Tämä tieto nostatti innostusta ja uteliaisuutta ihmisten keskuudessa, mutta luulisi, että tällä uutisella olisi ollut innostava vaikutus myös muihin maailman kädellisiin, ennenkaikkea ihmisapinoihin, kuten orankutangeihin, simpansseihin ja teitenkin gorilloihin. Useimmat Ensio Oluen asian tiimoilta haastattelemat apinat eivät kuitenkaan olleet mottiskaan näistä avaruustähtitieteen viimeisimmistä tutkimustuloksista.

Tosiasia, että Marsissa on ja elää gorilloja, paljastui vihdoin, kun NASA:n tutkijat pitkän salailun jälkeen julkaisivat marsmönkijä Mars Spirit Roverin vuonna 2010 ottamat kuvat.

  

              Simo Simpanssi on lähtenyt sukulaisvierailulle

                   Marsin gorillaserkun luo Marsiin

"Ketä kiinnostaa", vastasi lähimpänä Ensio Oluen kotikaupunkia Kotkaa asustavan ihmisapinajoukon edustaja, Tallinnan eläintarhan simpanssiherra Pino pilkallisesti istuen puun latvassa Ensio Oluen kertoessa sille tuon ihmeellisen uutisen.

Simpanssiherra Pino

"Voi olla, että Marsissa on gorilloita, ja mitä sitten? Aikovatko ihmiset rakentaa Marsiinkin eläintarhoja, jos joskus nyt edes pääsevät sinne? Mitä siitä sitten, vai auttaisiko, jos me apinat aloitettaisi joku semmoinen ”Säästäkää Nyt Edes Marsin Gorillat” -kampanja, mitä häh", pilkkasi simpanssi Pino yhä puun latvasta käsin.

Nyt arvoisat lukijat tietenkin ihmettelevät, miten Kotkassa asuva Ensio Olut pystyi kommunikoimaan virolaisen simpanssin kanssa. No, se oli aivan helppoa. Katsokaas, ensin Ensio Olut nousi Helsingissä Tallinkin Superstar -pikalaivaan ja oli tuotapikaa Tallinnassa, hyppäsi Tallinnan Vanasadamassa taksiin ja sanoi taksisuharille ”Ma tahan minna loomaaeda” ja ajoi pirssillä eläintarhan portille. Siitä sitten vaan apinoiden pakeille. Keskustelu simpanssi Pinon kanssa kävi tietysti – ei millest ma räägin eesti keelt, kuten varmaan nyt oletatte – vaan tietenkin apinoimalla apinaksi.

Ensio Olut on, kuten varmaan jo tiedättekin - ainakin Pimpo-Pirjoja Plondi-Riitta tietävät – kielimiehiä, joten keskustelu apinan kanssa sujuu kivasti apinan äidinkielellä, siis apinoimalla apinaksi.

Korkeasaaren apinan ottamia selfieitä

Jo pikkupoikana -50-luvun alussa, siis alta kouluiän, Ensio Olut oli niin kova apinoimaan, että Äiti-Ensio Olut soitti Korkeasaaren silloiselle johtajalle, josko siellä sattuisi olemaan apinan vakanssia vapaana. Ei sattunut juuri silloin olemaan.

Tämän Marsin gorilla-uutisen julkistamisen jälkeenkin apinoiden päivittäiset rutiinit jatkuivat kuulemma apinarotuun katsomatta ennallaan. Tämä niin sanottu ”löytö” ei apinoiden mielestä merkinnyt niille sitten niin yhtikäs mitään.

"Ensin ihmiset väittivät, että Marsissa on pieniä vihreitä marsilaisia, sitten te löydätte sieltä vettä ja nyt gorilloita. Seuraavaksi te tietysti väitätte, että Marsissa on terroristeja ja NASAn on pakko hyökätä sinne. Tai sitten te alatte antamaan Marsin gorilloille esimerkiksi teidän ihmisten keksimien sarjakuvasankareiden nimiä. Onko mielestäsi gorillan nimenä joku ”Pelle Peloton” yhtä hieno kuin Kuun kraatterin nimenä ”Yrjö Väisälä”; Yrjö Väisälä oli sentään oikea suomalainen tiedemies eikä mikään pelle ja piirroshahmo", Tallinnan eläintarhan simpanssirouva Quincy jatkoi herrasimpanssi Pinon aloittamaa irvailua.

Simpanssirouva Quincy tai Betty

Simpanssirouva Betty puolestaan esitti, ettei heitä apinoita vaivattaisi tällaisilla hyödyttömillä tiedoilla; sen sijaan Betty-rouva vaati Ensio Olutta selvittämään, miksi banaanien ja muiden hedelmien hinnat ovat karanneet elintarvikemarkkinoilla niin kohtuuttomiksi, että simpanssit ja eläintarhan muutkin apinat valittivat, että niitä eivät näinä päivinä ruokita kyllin hyvin, ja ne pelkäsivät, että apinoiden ruokinta kunnollisin etelän hedelmin saattaa tulla eläintarhalle taloudellisesti niin kalliiksi, että Tallinnan apinoille on kohta tarjolla kohta vain kaalia ja paleltuneita perunoita, kuten eläintarha-apinoille Venäjällä.

"Meille simpansseille tulisi oikeastaan tarjoilla hedelmien lisäksi ruostegueresan lihaa noin 65 g päivässä - mutta sianlihakin kelpaa, jos milloin ruostegueresaa ole saatavilla  - me simpanssit olemme luonnostaan sekaravinnon käyttäjiä",  simpanssiherra Pino huusi apinaksi vielä puunsa latvasta.

Ensio Olut pyysi Tallinnan simpansseilta anteeksi julkeuttaan, mutta halusi kuitenkin haastatella myös eläintarhan muita apinoita, josko nämä voisivat jakaa ihmisten innon. Tallinnasta ei haastatteluun sellaista halukasta apinaa löytynyt, mutta monen kyselyn ja suostuttelun jälkeen löytyi Tukholman Kolmårdenin eläintarhan intialaisen marakattilauman laumanjohtaja, joka suostui kommentoimaan asiaa, joskaan ei kovin innokkaasti. Tämä apina apinoi, että tässä löydöksessä ei ollut mitään, mitä he apinat eivät olisi jo tienneet.

Apinajumala Hanuman

"Mars on hindiksi Mangal ja Mangal-päivä on apinajumala Hanumanin päivä. Me apinat olemme tienneet maailman sivu, että apinoilla ja Marsilla on yhteys. Tieto löydöstä siis ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä meille apinoille." apinoi marakattilauman johtaja apinaksi nokka pystyssä Ensio Oluelle. Marakatin apinointi oli Ensio Oluen mielestä kohtuuttoman ylimielisen ivallinen, koska tämä uutinen Marsin gorilloista oli ihmiskunnalle suuri ihmetyksen aihe.

Kyllästyttyään tyhjänpäiväisiin apinointeihin virolaisten ja ruotsalaisten apinoiden kanssa Ensio Olut palasi Kotkaan. Ja kuinka ollakaan, Ensio Olut törmäsi Keskuskadun lehmuskujalla kai jonnekin tänne Kotkan seuduille kadottamansa elokuvakäsikirjoituksen juonta ympärilleen pälyillen etsiskelevään Aleksi Bardyyn ja kertoi tälle Marsin gorilloista.

Astro- tai kosmonautti,
mitä väliä, kunhan neitoa
on kevyt katsella.
Tätä neitoa on!
Aivan selvästi - on
avaruuslentäjäainesta!

"Voihan hittolainen, juurin tuon elokuvakäsikirjoituksen aiheenhan minä olen tänne Kotkaan kadottanut! Minähän elokuvakäsikirjoitan tästä heti uuden King Kong -elokuvan "Marsin King Kong", jossa jättiläisapina huitoo Marsissa alas NASAn Marssukkulaa ja sukkulan pelastaa pinteestä nuori seksikäs astronautti - tai voihan se neito olla kosmonauttikin, mitä väliä, kunhan neitoa on vaan

 kevyt katsella!" 

Late vastaa
Aleksin puheluun

"Hienoa, Ensio Olut, tämä on vallan fantastista! Soitankin tästä heti Törhösen Latelle - Latehan on, teiemmä, sun inttikavereitas - se saa ohjata sen elokuvan sitten, jos mä en itse ehdi", sanoi Aleksi Bardy, suomalainen elokuvakäsikirjoittaja saatuaan tietoonsa nämä uusimmat modernin avaruustähtitieteen saavutukset ja alkoi oitis elokuvakäsikirjoittaa.

GRON TIFFRE, ALKULÖPINÄT (Koko jutun voit lukea klikkaamalla oikealla olevaa musta-valkoista "neitokaista")

Kerran, muinoin, kauan sitten... Ensio Olut joutui kertomaan ja suomeksi tulkkaamaan tämän tarinan, ja nyt minä - "Ensio Oluen" puolesta blogikirjoittajana - pyrin julkituomaan tämän erittäin pitkän tarinan luku luvulta useassa osassa, koska kerralla se ei vaan mahu, ei vaan mahu! Usot sie, tai mie läppäjän! Ia suurella vaivalla kiveen kaiverretut kuvatkin jäisivät kokonaan poijes. Nytkin tuo alkugrafiikka ei näköjään tule mukaan, mutta pysy mukana ja pääset ennennäkemättömälle matkalle ja huimiin seikkailuihin muinaisuuteen! Vai onko se todella muinaisuutta?

Taitto on alunperin tehty kirjapainoa varten, mutta kun mä en neljännesvuosisata sitten vaan viittiny...

Mutta jatkoa seuraa, joten pysy "Ensio Oluen" sivuilla! Jos ei tänään, niin huomenna, kunhan vaan eläkeläiskiirieltäni ehdin. Kaikki on kirjoitettu jo kauan sitten.

Erityisen suositeltavaa tutustuminen Gron Tiffren autenttisiin tarinoihin on vallankin niille, jotka luulevat tietävänsä historiasta jo ihan kaiken.

http://grontiffre.blogspot.fi

ENSIO OLUT

GRON

TIFFRE

MIKSI HITOSSA ME

OLEMME TÄÄLLÄ?

miksi hitossa me olemme täällä??!

TIFFRINKIELISISTÄ ALKUTEKSTEISTÄ SUOMENTANUT

ENSIO OLUT

VUONNA 1989 LÖYTYI TENERIFFALTA LA OROTAVASTA, TEIDEN ALARIN­TEELTÄ, CASINO DEL TAORON VIINIKELLARIN LAAJEN­NUSOSAA LOUHIT­TA­ESSA, LUOLA, SIELTÄ NIPPU VANHOJA, HO­MEISIA VUOHEN­NAHKAKÄÄRÖJÄ JA LUOLAN SEINUSTOILTA NO­JALTAAN KIVISIÄ KUVALAATTOJA. JOKU LAATOISTA OLI NAARMUUNTUNUT, JOTKUT JOPA HALKEILLEET, MUTTA, SUURIN OSA KONSERVOINTIKELPOISIA JA SITEN JULKAI­SUKUNTOISIA.

KUN VUOHEN­NAHKAKÄÄRÖT SITTEN SUURTA VA­ROVAISUUTTA SEKÄ KEINO­JA KAIHTA­MATTA SAATIIN VIHDOIN AVATTUA, HA­VAIT­TIIN, ETTÄ NE OLIVAT TÄYNNÄÄN KÄ­SITTÄMÄ­TÖNTÄ KIR­JOITUSTA TAI OUTOJA PIIR­ROKSIA. KÄÄRÖT TYÖNNET­TIIN SUOMENTAJALLE JA SANOTTIIN, ETTÄ SUOMENNA! JA SUOMENTAJA SILTÄ ISTUMALTA RYHTYI SUOMENTAMAAN.

KUN SUOMENTAJA VIHDOIN SAI KIRJOITUSMERKEISTÄ TOLKKUA, HÄN HUOMA­SI SAANEE­NSA VAIVOIKSEEN JO ‘AIKOJEN ALUSSA’ HÄ­VINNEEN GUAN­CHIEN LEGENDAARISEN TIFFRINKIELISEN KOLMIOSAISEN KANSALLIS­EE­POK­SEN, GRON TIFFREN AMMOISINA AIKOINA KIRJOITTAMAN JA KUVITTAMAN SANKARIKERTOMUKSEN MIKSI HI­TOSSA ME OLEM­ME TÄÄLLÄ??!

MIKSI HITOSSA ME OLEMME TÄÄLLÄN OLEMASSAOLO OLI OL­LUT JO ES­PAN­JALAISTEN CONQISTA­TORIEN TIEDOSSA, KOSKA JO MUINAISET KREIKAN MYTOLOGITKIN TIESIVÄT SIITÄ KERTOA, MUTTA NÄMÄ SIVISTYMÄTTÖMÄT VALLOITTAJAT EIVÄT ONNEKSI SITÄ KOS­KAAN LÖYTÄ­NEET; HEHÄN OLISIVAT SEN VAIN YM­MÄRTÄMÄTTÖ­MYYT­TÄÄN PAKANALLISENA TA­RI­NANA TUHONNEET JA TÄRVIÖLLE HEITTÄNEET. NÄIN TÄMÄKIN TEOS OLISI JÄÄNYT JULKITUO­MAT­TA.

SUOMENTAJAN ALKUSANAT

Vaikka nämä kirjat ovat guanchien kansalliseepos ja tarinoilla voi olla paljonkin tekemistä myös todella tapahtuneen kanssa. Eepokset ovat pitkältään taruja, san­karitaru­ja. Niin tämäkin; ehkä.

Toisaalta nämä Teiden luolista löytyneet tekstit se­littäi­sivät Homo Sapiensin, nykyihmisen il­mestymi­sen läntisen Euroopan esihistoriaan, varsinkin Gro Magnonin luolan liepeille, kuin tyhjästä.

Asiakirjojen, jotka ovat siis löytyneet Teneriffalta, to­denpe­räisyyttä tukee myöhempi historiankirjoitus: Ensin Kasti­lian kuningas Henrik III:n joukot valloittivat vuonna 1402 normandi­alaisen Jean Bet­hen­courtin johdolla Fuenteventuran ja Gomeran, sitten vuonna 1477 Lanzaroten ja Hier­ron. Pedro de la Vera, tai Juan Re­jon, mitä nimeä virallinen historiankirjoitus hä­nestä myös käyttää, valtasi vuonna 1478 Gran Ka­narian. Sittemmin conqistatori Hernan Peraya, Hernan ‘Julma’, murhasi Juan Re­jonin. Kaunis hovineito Beatrice de Bobadilla, Hernan Julman puoliso, Gomeran valtiatar, lähtöjään Espanjan kuningattaren Isabellan toimesta hovista Gomeralle karkoitettu Kastilian kuningas Ferdinandin hovihuora, sittemmin Kolumbuksenkin rakastajatar, murhautti puolestaan Hernan Julman tämän ollessa juuri lämpimässä ihmissuhteessa Gomeran luolissa pitämiensä seksiorjien, ‘jalkavaimojensa’, kanssa.

No, tuo juttu ei kuulu tähän asiaan millään lailla, mutta tulipahan kerrottua tuokin. Tai kaikki kuuluu kaikkeen, ainakin minä huomasin käännöstyötä tehdessäni tuon; myöhempi historiankirjoitus tuo objektiivisuuta aikalaisten useinkin subjektiiviseen näkökulmaan. Laitetaanpa tähän väliin heti myöhäisempää historiaa; tämä antaa, ei voi sanoa pohjaa, paremminkin voi sanoa, kauempaa katseltua näkökulmaa Gron Tiffren teksteihin:

Ferdinandin ja Isabellan is­tues­sa yhdistyneen Espanjan ja Kastilian val­taistuimella conqista­tori don Alonso Fer­nán­dez de Lugo valtasi Palman 1493 ja vihdoin vuonna 1496 sama mies onnistui vihdoin kukistamaan monien tappiollisten taistelujen jälkeen Tene­riffan silloisen kuninkaan mencey reste Taoro Benchomin (espanjalaiset valloittajat käyttävät joko ymmärtämättömyyttään tai heille outoa kulttuuria pilkatakseen nimeä ‘Bencomo’), jonka isoisä oli, yllätys, yllätys, ollut ni­meltään GRON TIFFRE!

Kanariansaarilla asunut valloittajia kookkaampi - 1400-lu­vun conqista­torien, kuten muidenkin eurooppalaisten, keskipi­tuus oli huonojen ruokailutottumusten takia taantunut 153 cm:iin - vaaleaihoisempi ja ennenkaikkea ylväämpi ihmis­heimo, guanchet, ei pelännyt mitään muuta, paitsi aavaa merta, koska he eivät osanneet pätkääkään uida; eväthän avaruuslentäji­en jälkeläiset nyt sel­laista taitoa hallitse. De Lugon sotilaista kymmenen pa­keni uiden vuonna 1494 käy­dyn taistelun aikana nykyisen La Matazan kylän edustalla olevalle kallioluodolle ja ta­kaa-ajoon syöksy­neet guan­chesotu­rit hukkuivat mereen, kun eivät siis osanneet uida sitten pätkääkään. Miten muuten, kuin avaruusaluk­silla, olisivat ui­ma- ja purjehdustai­dot­tomat guan­chet päässeet saarilleen, joten heidän täytyi olla avaruuslentäjien jälkeläisiä!

Valloittajat saivat kuulla tarinoita muinoin eläneestä moninkertaisesta menceystä Gron Tiffrestä, joka oli piirtänyt kuvia naisistaan sekä kirjoittanut tarinoita itsestään ja muista guanchesankareista, mutta kukaan ei osannut - tai ehkä ei vaan halunnut - conqistatoreille, ja varsinkaan näiden muassa seuranneille sen ajan kirkonmiehille kertoa, mihin nuo kirjoitukset ja kuvat olivat joutuneet. Onneksi kirjoitukset ja kuvataulut löytyivät vasta nyt, aikana, joka ehkä osaa arvostaa niitä.

Homeisiin vuohennahkoihin kirjottujen - nahat ovat luultavasti homehtuneet myöhemmin, Gron Tiffre ei varmaankaan ole kirjoittanut homeisille vuohennahoille - muistiinpanojen kansisivun päi­väys, 11.4.15326 eaa, on ehkä oikea; tiedä häntä; radiohiiliajoitukset päiväyksen varmentamiseksi ovat vielä aivan vä­hän kesken. Mutta jos tämä vuosiluku osoittautuu oikeaksi, on Neanderdahlin ihmisiäkin, kuten kirjoituksista ilmi käy, elänyt Euroopassa vielä 10.000 vuotta myöhemmin, kuin on vielä tähän asti uskottu!

Gron Tiffre on merkinnyt huolellisesti muistiin ihmis­kun­nalle tärkeistä asioista tärkeimmät, eli ne, jotka liitty­vät syö­mi­seen, juomiseen ja naimiseen - sivistyneenä miehenä melko sii­vosti, mutta kuitenkin yksiselitteisesti. Esimerkiksi nykypäivänä alkuperäisestä merkityksestään loitonnutta niin kauniin naisellista sanaa ‘vittu’ ei Gron Tiffre ole käyttänyt turhana välisanana muulloin, kuin siteeratessaan muiden puheita! Myös hänen piirroksensa ovat erittäin siivoja.

Gron Tiffre kuvailee matkojaan Maapallolla sekä pallon sil­loisia asukkaita ja tapoja elävästi, paikka paikoin jopa tieteellisen kuivasti, niin kirjoituksissaan, kuin kuvissaankin; voisipa tästä moni nykyeläjäkin ottaa oppia; var­sikin näistä tavoista!

Kirjoitusmerkit alkuperäisissä vuohennahoissa olivat seuraa­vanlaista käsittämätöntä mössöä, enkä ollut lainkaan varma, oliko tekstiä luet­tava oikealta vasemmalle, tai päinvastoin, vaiko vallan ylösalas, joten käännöksessä saattaa olla pienen pieniä tulkintavirheitä.

­­­­­­­­­­­­­

­­­­­­­­­­­­­­­

Ja tämä on näyte sieltä helpommasta päästä, joten minun, kuten ymmärtänette, on ollut pakko hieman, mutta kuitenkin vain hieman, oikoa joissakin jyrkimmissä mutkissa.

Kääntämistä tiffristä suomeen helpotti jonkun verran, että kummallakin kielellä on joitakin yhteneväisyyksiä baskikieleen, euskaraan, sekä joihinkin Etelä-Amerikan intiaanien kieliin. Joskaan ei paljoa, mutta kuitenkin.

Lauseita, jotka Gron Tiffre on kirjoittanut muinaisella kie­lellä nimeltä ‘kontti’, ei ole käännetty, koska kukaan kie­len­kääntäjä maail­massa ei – ei edes Google kääntäjä – osaa, tai halua tätä mystistä kieltä kääntää. Kontilla kirjoitetut lauseet on kirjoitet­tu niin, kuin Gron Tiffre on ne itse kirjoittanut, tie­tysti kirjai­misto on muu­tettu nykyaikai­seksi.

Kaikista muista kansalliseepoksista poiketen tässä teoksessa ei ole käytetty runomittaa, paitsi lyhyessä sitaattiosassa, joten näi­den kerto­musten luettavuus on huippuluokkaa ja soveltuvat ne iltaluke­mistoksi niin naiselle kuin raavaalle miehellekin, sekä myös nuorisolle; pysyvätpähän ainakin tuon lukutuokion poissa pahanteosta!

Kivilaatat, joita kaivauksissa löytyi, vaikuttivat alkuun vain pölyisiltä, sileäksi hiotuilta kivilaatoilta, mutta kun eräs apumiehistä sattui kerran heittämään vettä yhden laatan päälle, kusi huuhteli esiin n. 17.000 vuotta sitten eläneen nuoren naisen onnelliset kasvot. Kyseinen apumies, Juan Pedro Jesus Maria Gonzales, pelästyi ja oli saada hepulin, kun luuli kuvaa eläväksi. Näin ei tietenkään ollut. Kivilevyt pestiin varoen puhtaiksi; nyt vedellä ja hellästivaahtoaavalla Fairylla. Tällöin havaittiin, että niiden kaikkien pintaan oli syövytetty tai kaiverrettu ennennäkemättömän taitavasti kuvia naisista! Ja jokaisessa kuvassa oli signeeraus ‘’, ‘GT’ peilikuvana? ‘Gron Tiffre’?

Tämän ‘GT’:n - olletikin hän on ollut juuri tuon legendojen Gron Tiffre - kiveen kaivertamat, tai paremminkin syövyttä­mät - syövytystapaa tahi keinoa ei vielä ole saatu selvitettyä - sekä vuohennahalle tehdyt piirrokset ja kuvat on py­ritty jäljen­tämään niin hyvin, kuin ny­kyisellä huipputek­niikalla vain pys­tyy, eli pyyhkäisylaserilla on ensin nahalle tehdyt kuvat kopioitu, sitten digitalisoitu, kuvan jälkikäsittelyllä on poistettu mm. vuohennahan pohjakuvio.

Kivipiirrokset olen sensijaan itse kopioinut sillä kaikille tutulla tavalla, jolla jokainen on lapsena jäljentänyt ko­likkoja paperille, eli laitoin paperin kivipiirroksen päälle ja sitten lyijykynällä mustasin paperin pinnan, jolloin kohommalla olevat osat piirroksista saavat tummemman sävyn, kuin syvemmälle syövytetyt. Siksi kuvat on tässä kirjassa mustavalkoisia, vaikka Gron Tiffre lienee itse käyttänyt värejä. Koska aika on syönyt värit, en lähde arvaa­maan niitä; mustavalkoisinakin ne viehättänevät katsojaa kaik­kine puutteineenkin luon­nollisuudellaan aivan riittävästi.

Kopioidessani piirroksia kivilevyiltä minulle selvisi, että koska ‘’ todellakin oli ‘GT’ peilikuvana, kaikki kuvissa oli peilikuvaa. Nuo nyt löydetyt kivilevyt ovatkin helvetin suuria muinaisia kivipainolaattoja!

Jotkut kivilevyt olivat löytyessään hyvin huonossa kun­nossa, jopa aivan kappaleina, joten niitä on jouduttu, pieteetillä tietysti, hieman korjailemaan. Mutta pikaliima on aina pikalii­maa ja korjattu korjattua.

Kun kopiointityöni oli tehty, luola suljettiin hermeettisesti ja sisään lykättiin sellaiset myrkyt, että sisään ei ole menemistä ainakaan sataan vuoteen; näin pyritään torjumaan salaperäinen luolahome, joka on jo ehtinyt tuhota osan samanikäisistä luolamaalauksista Euroopan luolissa.

Kuvat olen onnistunut liittämään tekstiin jotenkuten sopivasti, koska ‘Gron Tiffre’ on onneksi useimpiin niiden taakse tai sivuun kirjoittanut, mitä ne esittä­vät.

Avaruusalusten niminä olen käyttänyt johdonmukaisuuden ja tekstin luettavuudenkin vuoksi suomalaisia maakuntien ni­miä, koska Gron Tiffre itsekin on käyttänyt niiden niminä luullakseni muinaisten maakuntien nimiä.

Ehkä ei ole syytä kirjoittaa tämän nyt löyde­tyn käsikirjoituksen takia koko maailmanhistoriaa täysin uudel­leen, jos ei joku nyt välttämättä halua niin tehdä. Tarinoissa voi kuitenkin olla viha perä, arvioipa itse.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Avaruusseikkailu 15326 eaa - ei pidä erehtyä luulemaan niin, ei -, vaikka Ensimmäi­nen Kirja alkaakin ulkoavaruudessa.

Suomentajana olen tehnyt ja liittänyt joidenkin sivujen alaosaan viitteitä tunnettuun historiankirjoitukseen, jotka todistanevat Gron Tiffren tarinoiden todenperäisyyttä. Valitettavasti olen joihinkin näistä alaviitteistä kirjoittanut myös omia mielipiteitäni. Gron Tiffren mielipiteisiin en sen sijaan - luonnollisestikaan, elihän hän jo seitsemäntoistatuhatta vuotta minua ennen - ole millään lailla päässyt vaikuttamaan.

Ja hittojako minä näitä alkusanoja kirjoitan, eihän kukaan koskaan edes lue alkutekstejä. Kustantaja laittaneekin näiden löpinöiden tilalle mainoksia.

Sen haluan kuitenkin vielä sanoa, että Gron Tiffrestä kuva­taitei­lijana voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta kun Gron on mihin pyllyn piirtänyt, niin se on siinä just!

Nämä Kolme Kirjaa luettuasi voit aivan oikeutetusti kysyä, miksi nämä jutut on yleensäkään suomennettu. No siksi, kun et Sinä, eikä kukaan muukaan pöljä osaa lukea muinaista tiffriä!

Ensio Olut
http://grontiffre.blogspot.fi

http://grontiffre.blogspot.fi/2015/04/ensimmainen-kirja-ensimmainen-tarina.html

EI PÖLLÖMPÄÄ!

Aika pöllöjä

Koska ihmiset pysyvät jo nyt hereillä myöhään yöhön, ihmisistä saattaa kehittyä seuraavan 5.000 vuoden aikana aika pöllöjä, kertoo Charles Darvinin nimeä kantavan amerikkalaisen säätiön rahoittama Turun Yliopiston biologian laitoksella tehty tutkimus.

Jos tätä maineikkaan New Scientist -tiedelehden julkaisemaa Turun Yliopiston

Pöllö-ihminen

tutkimusraporttia on uskominen, ihmisistä tulee kehittymään seuraavan 5.000 vuoden aikana jonkinmoisia pöllö-ihmisiä. Tämä johtuu ihmisten kasvasta tavasta pysyä hereillä öisin melko myöhään.

New Scientist

Tämän ”Modernin elämäntavan vaikutus ihmisten evoluutioon” -otsikoidun raportin on kirjoittanut joukko turkulaisia evoluution tutkijoita.

"Tapamme ja tarpeemme määrittelevät evoluution kulun. Me kaikki tiedämme, miten me olemme kehittyneet apinoista ihmisiksi. Ja nyt on aika siirtyä eteenpäin", sanoo tutkimusryhmän johtaja ornitologian dosentti tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen. Tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen ajattelee, että ihmiset ovat jo alkaneet saada ensimmäisiä pöllömäisiä ominaisuuksia.

Yöeläin, ei nettinörtti, vaan
Filippiinen kummittelija 
(Tarsius syrichta)

"Monet meistä, joilla on pääsy internetiin – on nuorisolla jo älypuhelimet ja tabletit, sun muut mobiilihimmelit – jopa monet meistä ihan aikuisista, vallan tavallisen tietokoneen käyttäjistäkin olemme ottaneet tavaksemme käydä nukkumaan vasta aamukolmelta tai neljältä – jos vielä silloinkaan. Tuo tarkoittaa, että olemme hitaasti siirtymässä kohti yöeläinten elämisen rytmiä", tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen jatkoi.

Tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen on tutkimusaikana tiimeineen tavannut monia ihmisiä, jotka ovat kertoneet tuntevansa hillitöntä, ylitsekäymätöntä halua ja pakkoa tuijottaa näihin mobiililaitteisiin aina ihan viimeisiin yön hetkiin, vaikka silmä jo alkaa loppaa ja he lopulta nukahtavat. Aivan kuten pöllö, joka tuijottaa, että josko vielä yhden myyrän näkisi ja nappaisi vaikka kuinka nukuttaakin.

"Näyttää siltä, että kuten apina aiemmin kyllästyi olemaan apinana ja rupesi kehittymää ihmiseksi, nyt me ihmisinä kyllästymme ihmisenä olemiseen", tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen lisäsi vielä.

Ähäkutti, tämä ei ole pornoa,
koska Ensio Oluessa ei ole
koskaan mitään pornoa!

Tutkimusraportin mukaan ei mene, kuin seuraavat 200 vuotta, kun suurimmalla osalla maailman väestöstä on pääsy modernin teknologian piiriin. Ihmiset menettävät tuolloin täysin intonsa ja tehonsa ryhtyä töihin päiväsaikaan, koska he ovat aktiivisesti viettäneet aikansa internetissä koko yön – kuka pelejä pelaten, kuka pornoa katsellen, kuka facebookissa, joku jopa ihan muuten vaan - vaikkapa lukien "Ensio Olutta".

"Ja vuonna 3.000 ihmisille jo luultavasti alkaa kasvaa sulkia ja höyheniä ympäri kehoa", tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen jatkoi lausuntoaan.

Vasta on yksi sulka kasvanna

Pöllö-ihmisiä vai
ihmis-pöllöjä?

"On tällöin kuitenkin jäljellä oikeisiin pöllöihin yksi ero. Toisin kuin tavalliset pöllöt, ihmis-pöllöt, tai pöllö-ihmiset – kummin päin vaan – eivät pysty saamaan sellaisia silmiä, joilla pystyy näkemään pimeässä."

"Tämä johtuu siitä, että ihminen yleensä viettää yönsä tuijottaen kännyköiden, tablettien ja sun sellaisten valaistuja näyttöjä, jotka eivät salli silmiemme kehittyä riittävän suuriksi, jotta niillä voisi nähdä vaikkapa vain tähtien hennossa valossa, joten, meistä tulee vain toisen luokan, siis sekudapöllöjä, emmekä näin ehkä saa samaa kunnioitusta pöllöyhteisöltä, joka normaali pöllö saa," tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen pelotteli vielä.

Loppuhuomautuksenaan tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen pyysikin ihmisiä istumaan toimettomana läpi yöt pimeässä, kaikki valot ja vempaimet sammutettuna, jotta ihmisistä kehittyisi enempi normaaleja pöllöjä.

"Ei, emme, vaikka kuinka haluaisimme, voi pysäyttää tätä kehitystä, voimme vain yrittää tehdä parhaan voitavamme, jotta asiat kehittyisivät edes vähän paremmin", tohtori Matti Ja Teppo Ruohonen sanoi tutkimusraportin jukaisulausuntonsa loppukaneetiksi, mutta halusi kuitenkin – ornitologi kun on – kertoa kuulemansa tarinan suoraan lintumaailmasta:

Huuhkain eli hyypiä
(Bubo bubo)

"Yksi talitinttipoika tässä talvella kysymään toiselta poikatintiltä, kun oli kuullut, että tällä toisella talitintillä edellisenä kesänä oli ollut kiihkeä yhden yön suhde huuhkajarouvan kanssa, että millaista se seksi oli huuhkajan kanssa ollut.

- No, eipä pöllömpää!"

KOTKAAN MAAILMAN ENSIMMÄINEN VEDENALAINEN VIERASVENEPARKKI

Torstai 1.4.2021

Paikallisuutisia

Sapokan tulevan vierasveneparkkiluolan
sisääpurhetimisväylän edustan
ruoppaus käynnissä

Tänään ensimmäisenä päivänä kuluvaa kuuta on aloitettettu tyypilisten ja turhien kaiken maailman valituskierrosten välttämiseksi varoittamatta ja täyden hiljaisuuden vallitessa salaa tehtävät, vuoden kestävät äänettömät vedenalaiset louhinta- ja rakennustyöt vierasvenepaikkojen lisäämiseksi Sapokanlahden alle. 

Tasan kahden vuoden kuluttua 1.4. 2023 avataan Sapokkaan maailman ensimmäinen kaksikerroksinen vedenalainen veneparkkiluola, kertoo Kotkan venesatamista vastaava mittausteknikko Risto Inkeroinen Kotkan kaupungin mittaus- ja kiinteistöoimen vastuualueelta.

Kotkan Maretarium

Veneparkkiuolan sisäänpurjehtimisväylän suuaukko tulee entisen Shellin huoltoaseman kohdalle; jo suoritettu kivien poisruoppaaminen oli tämän työn esivalmistelua. Luolan poistumistiet, hissit ja portaat tulevat Maretariumin edustalle. Vesihiisi hihkuu jo innoissaan, koska se pääsee kahden vuoden päästä lauantaina 1.4.2023 luolan avajaistilaisuudessa vihdoinkin sihisemään hississä!

Tornatorintie 3

Kotkan kaupunki ja Kymen Sanomat julistavat nimikilpailun tämän luolan nimeämiseksi; nimiehdotuksia otetaan vastaan tänään louhintatyön aloituspäivänä Kymen Sanomien toimituksessa os. Tornatorintie 3, tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@kymensanomat.fi