PIKKUJOULUPUKKI ALOITTAA TAPPELUN

Oikea Korvatunturin
Joulupukki?

Koska Oikeaa Korvatunturin Joulupukkia, siis sitä ylipainoista Valkoparta Vanha-Ukkia, iätöntä punanuttuista äijänkäppyrää ei Ensio Oluen tietämän mukaan ole edes olemassa, näin ollen hän ei tietenkään millään ehdi kaikenmaailman pikkujoulupippaloihin, eikä useimmiten edes alakansakoulujen Kuusijuhliin, siksipä niihin saapuu Ensio Oluen käsityksen mukaan aina – usein jopa maksua vastaan – joku muu pukki, joka on vaan pukeutunut Joulupukin vaateiden näköiseen valekaapuun, ja vain näyttää kauempaa katsottuna ihan Oikealta Joulupukilta.  

Valepukki,
eli
Jultomte.
Huomaa
irtoparta!

Mutta tämä joulupukkimainen ulkoasu on vain hämäystä ja pelkkää silmäin lumetta, eli näissä pippaloissa uskoaksemme Oikeana Joulupukkina esiintyy aina valepukki.

Näinä valelääkäreiden, valesairaanhoitajien sekä vale -mitä-kaikkia-niitä-nyt-muita-on – aikoina valepukki sulautuu aivan sujuvasti muiden valehenkilöiden joukkoon.

Irtonaama

Valepukin yleisemmin tunnettuina tunnusmerkkeinä on irtoparta – joskus jopa vallan irtonaama – ja hieman sammaltava, nykynuorison tapaan kieuttu, muka humoristinen räppihuhuilu: ”Hou-hou-hou, onkos täällä kilttejä tyttöjä… eiku, totanoin, kilttejä lapsia, piti kysymäni”, tai jotain vastaavaa.

Valepukkki saapuu
vastaavanlaisella
ajopelillä

Valepukki ei tule pikkujouluna juhlapaikalle suinkaan millään porolla, vaan mopolla, mopoautolla, tai jollain muulla vastaavanlaisella ajopelillä. Kekseliäimmät valepukit saapuvat joulupukki-imagoaan tehostaakseen jopa isovaarinsa sähköpyörätuolilla.

Piparikakku-ukko

Valepukilla on jaettavana aina pelkästään turhanpäisiä valelahjoja, kuten esimerkiksi omenoita, sekä kovettuneella pölysokeritahnalla koristeltuja joulupipariukkoja, ja ainakin pikkujouluissa esimiesten kiitoksia kuluneesta vuodesta – ja tietysti ilman palkankorotuksia. Irtisanomis- sekä lomautusilmoitukset on yleensä jaettu jo aiemmin syksyllä. Jos ei ole, niin ne jaetaan vasta pikkujoulujen jälkeen.

Joulupiparikakkusikoja

Määräaikaisten, joiden määräaika on umpeutunut ennen pikkujoulua, työsuhdetta ei ole uusittu, eikä osa-aikaisia ole kutsuttu koko pikkujouluihin lain; näin valepukin köyhistä valelahjoista riittää useammalle pikkujoulunviettäjälle. Onnekkaimmat saattavat saada omenan ja pipariukon lisäksi valelahjaksi myös joulupiparikakkusian!

Jos joku onneton on erehtynyt tuomaan mukanaan ihan oikean lahjan – ihan vaan esimerkiksi Mirkku-nimiselle puolisolleen, jos jostain kumman syystä, mikä tosin ole onneksi maan tapa, pikkujoulukutsu on ollut ”avec”, mikä on ranskaa, ja tarkoittaa suoraan suomennettuna ”mukaan” – jonka päällä lukee: ” Hyvää Pikkujoulua Rakkaalle Mirkulle toivoo Mara, sen valepukki jakaa, sillä siinä on  melkoisen varmasti Aino-aamutossut tai konevispilä.

Mirkku

Jos taas kutsu ei ole ollut ”avec”, ja Mirkku ei siis siten ole puoliso, vaan työtoveri, lahjapaketissa lukee pelkästään: ”Hyvää Pikkujoulua Mirkulle toivoo ”Ensio Olut” (tässä on syytä käyttää pseudonyymiä, eli salanimeä ”Ensio Olut” tämän uljaan uroksen oikean henkilöllisyyden salaamiseksi)”, sen valepukki varsin jättää jakamatta, koska tietää, että tuossa paketissa ei ainakaan ole Aino-aamutossuja tai konevispilää.

Hehkuviini

Kun valepukki sitten on jakanut valelahjansa, tämä veijari evakuoi muutaman pullon hehkuviiniä, vetää valeparran kaulalleen, tai vaihtoehtoisesti irtonaaman eturaivolle, ja linnoittautuu tuhoamaan hehkuviinejään juhlahuoneen parhaimpaan – tai ainoaan – nojatuoliin ja sammuu.

Sahtitonkka

Hämeessä, ainakin Päijät-Hämeen maakylissä, missä ei suosita, eikä ymmärretä ulkomaanpellejen viininlitkuja lainkaan, vaan sahti on niin häissä kuin hautajaisissa se juhlajuoma – pikkujouluissa koskenkorvalla terästettynä – valepukki jumiutuu sahtitonkkan viereen, ja tempoo sahtia nuppi kahtaalle tutisten kaksin käsin suoraan kauhasta.

Kun ”Ensio Olut” sitten vihdoin huomaa Mirkun ja monen muunkin pikkujoulunviettjän mukanaan tuoman oikean lahjan jääneen vallan jakamatta, valepukin jo olevan herännyt ja poistuneen vaivihkaa takavasemmalle, eli tässä tapauksessa ulkosalle, ”Ensio Olut” ryntää valepukin jäljille.

Pikkujoulupukki alkaa tappelun ja uhoaa:
"Tulkaa päälle vaan, niin täältä
pesee ja vielä linkoaakin!"

Ulkona valepartansa takaisin naamalleen laittanut valepukki on jo pakkaamassa mm. Mirkun lahjaa kulkupelinsä kyytiin, kun ”Ensio Olut” saapuu hätiin ja vaatii valepukkia luovuttamaan kaappaamansa oikeat lahjat niiden oikeille omistajilleen. Kuten arvata saattaa, valepukki – siis tuo pikkujoulupukki – ei vapaaehtoisesti luovu saaliistaan, vaan alkaa tappelun.

Valepukki pakenee raukkamaisesti,
että pipa vaan hulmuaa niskassa

Tappelukseen valmistautumaton ”Ensio Olut” saa pikkujoulupukilta heti turpiinsa, valepukki uhoaa hetken, mutta pakenee sitten raukkamaisesti lasteineen paikalta niin, että pipa vaan hulmuaa niskassa.

Entä mikä on tämän tarinan opetus?

Pylväsporakone

Ei pidä palkata kyliltä pukiksi mitä tahansa hamppia, vaan varmempi valinta on pukea valejoulupukiksi joku eloton laite, kuten esimerkiksi pylväsporakone, kuten oli tehty joku vuosi sitten Kotkan kaupungin katutoimiston ja konekeskuksen yhteisessä pikkujoulussa. Eikä niissä pikkujouluissa tarvinnut tapella; ainakaan pukin kanssa!

Ihan vaan varmuuden vuoksi näin vihjeenä, on ehkä kuitenkin syytä ottaa pylväsporakoneen töpseli ihan vaan varmuuden vuoksi pois seinästä. Eipä tämä pikkujoulupukki silloin ainakaan tappelemaan rupea!

ETTÄKÖ POROT MUKAMAS LENTÄVÄT?

(ruotsinkielisestä tiedeartikkelista ihan suomeksi suomentanut Ensio Olut, koska Ensio Olut osaa suomentaa vain ja ainoastaan suomeksi. 

Ensio Olut ei ole - kuten ehkä olette jo huomanneetkin - niitä kielimiehiä.)

 

Petteri

Porojen kyvystä lentää on tietysti tehty vallan monia tieteellisiä tutkimuksia. Jopa aivan toisaikaisetkin tiedemiehet - kuten mm. Ensio Olut - ovat kyseenalaistaneet, pystyvätkö Joulupukin porot lentämään lain, yleensä tai ollenkaan - Tämä koskee myös mykologian tohtori (so. sienitieteilijä, ei siis mytologian, joka on sitten taasen myyttientutkimusta) Patrick Hardingia Sheffieldin yliopistosta (Western Bank, Sheffield, South Yorkshire S10 2TN, Britannia) – joka väittää myös, että lentävät porot on vain myytti.

Punainen kärpässieni

Patrick Hardingin mukaan myytin ovat luoneet aikaisemmin perinteet. Joissakin yhteisöissä syödään kuivattuja punaisia kärpässieniä (Amanita muscaria); näillä sienillä on hallusinogeenistisiä vaikutuksia.

Ei, tämä ei ole shamaani, 

eikä edes Joulupukki, vaan 

hieman epäselvä hippi. 

Hipit kun ne vetävät kuivattuja 

kärpässieniä kaksin käsin 
helttaansa, tai sitten sitä
LSD:tä, niin niitähän
lentelee ylen aikaa ja 
pilvin pimein pitkin 
taivahia, kuten nuo 
uhvot vallan!

Hardingin teorian mukaan shamaanit pääsivät "lentomatkalle" syötyään näitä myrkkysieniä.  Kun he palasivat virvoittavia nesteitä nautittuaan tältä ”matkalta”, he luulivat olleensa lentämässä ja saaneensa lahjojakin vallan. 

Porot saivat myös nekin aistiharhoja juotuaan sienien myrkyn kyllästämää shamaanien kusta, mikä puolestaan ​​tarkoitti, että myös ne pääsivät "lentoon" ja käyttäytyivät, kuin ne lentäisivät. 

Myöhemmin nämä oudot harhakokemukset ja (englantialaiselle) käsittämättömät tavat yhdistettiin Joulupukkiin ja hänen poroihinsa. 

Ruotsinkielisen artikkelin kirjoittajan sivistynyt arvaus on, että muut joulun ja porojen tutkijat hylkäävät tarmokkaasti nämä Hardingin useat, liioittelematta vallan hätkähdyttävät päätelmät.

Vallan erityistä huomiota herättänyt poro on tämä ”Rudolph the Red Nosed Reindeer”.

Loisiva loinen 
(ignotis parasitus parasiti)

Aiemmassa "Parasitologia Tänään" -lehdessä julkaistussa, ylen kehutussa artikkelissa kirjoittaa Odd Halvorsen (loistieteen professori, emeritus, Oslon yliopisto) että Rudolph-poron punainen nenä on aiheutunut todennäköisesti poron hengitysteissä loisivien loisten aiheuttamasta infektiosta. 

Ei oikeastaan ​​ole mitenkään epätavallista että Pukin lemmikeissä on loisia – vihulaisinaan poroilla on loisivia loisia noin 20 erilaista. (Artikkeli loppui tähän)

Petteri Punakuono
(Rodulphus rubicundum nasus)

Alun perin Petteri Punakuono oli yhdysvaltalaisen Robert L. Mayn amerikkalaisen tavaratalon lapsille mainostarkoituksissa jakamaan värityskirjaan luoma piirroshahmo. Hahmo esiintyi ja tuli tunnetuksi myös samannimisessä joululaulussa, jonka sävelsi Johnny Marks vuonna 1949. Laulussa Petteri Punakuonon nenä loistaa pimeässä punaisena valaisimen tai lampun tapaan.

Yleensä Petteri Punakuono kuvataan yhtenä etummaisista poroista ja johtajaporona Joulupukin rekivaljakossa, laulun sanojen mukaan siksi, että hänen kuononsa loiste toimii tietä valaisevana ajolyhtynä pimeässä talviyössä.

Pohjoisamerikkalaisessa perinteessä kaikki Joulupukin porot osaavat lentää, mutta suomalaisessa perinteessä ne kulkevat maata pitkin.

Saukki ja pikkuoravat.
Huom! Tässä ei suinkaan rääkätä
eläimiä, sillä oravat on täytetty!

Suomenkieliset sanat Petteri Punakuono -lauluun on tehnyt Saukki. Sen levytti ensimmäisen kerran Olavi Virta vuonna 1952. (Lähde Petteri Punakuono-osaan: Wikipedia)

Kuten tästä jälkimmäisestä kappaleesta huomasitte, Niilo Tarvajärvellä oli jo -60-luvulla - ei, ehei se ollut BB-talo, vaan PP-possu, siis sika!

BB oli tuolloin vielä se ainoa oikea BB, eli Brigitte Bardot. 

Seuraavassa suomenkielisessä laulussa porot eivät tietenkään lennä; lentävät porot ovat Amerikan hömpötyksiä.

ENSIO OLUT, HALLOWEEN JA THANKSGIVING

Kotkan himmelit

Ensio Olut harppoi sunnuntaina 28.10.2012 juuri ja juuri puolen päivän jälkeen totuttuun reippaaseen ja ryhdikkääseen tapaansa hieman yli metrin askelin Kotkassa Keskuskadun lehmuskujaa katsellen oikealle yläviistoon puistotoimiston lehmuksiin jo ripustelemia, alkavaa Joulun aikaa ennustavia himmeleitä.

Siinä jaloja, ylväitä ja vallankin puhtaita ajatuksia ajatellessaan katse suunnattuna näihin himmeleihin Ensio Olut törmätä pumpsautti, kun ei katsellut syyshämärässä eteensä, ihmeen kevyesti pukeutuneisiin Pimpo-Pirjoon ja Plondi-Riittaan.

Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta
Halloweeninä

         -         No, mitäs tytöt, äänestämästäkö tytöt tulossa, ja sittenkö noin vähissä vaatteissa vaalivalvojaisiin, Ensio Olut kohteliaasti tervehti tyttöjä.

         -         Ei myä mitään äänestämästä vaalivalvomaisiin, ku Halloweenia myä ollaan menossa  tonne Seurahuoneelle viettämään, siellä saa kuulla sitten pelottavia juttuja, ihan jo hiukset nousee valmiiks pystyyn!

Karsea kummitusorava

    -         Tää suomalainen Halloween-perinne on siitä hianoo, että sitä voi viettää kolme kertaa: ensiks sinä viikonloppuna, mikä on ennen sitä Amerikan Halloweenia, mikä on lokakuun viimeinen päivä; silloin sitä tietysti vietetään, ja sitten vielä sitä seuraavana viikonloppuna; saa pelätä kaikenlaisii karseit kummituksii ja mörköi monena päivänä, Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta tiesivät.

-         ”Trick or treat!”, se on Amerikan kieltä ja tarkottaa ”karkki tai kepponen!”, tytöt jatkoivat kiljuen ja kikatellen.

-         Mutta nythän on täällä Suomessa kuntavaalipäivä, ja jokaisella Suomessa vakituisesti asuvalla on kuntavaaleissa äänioikeus ja on siis oikeus äänestää, Ensio Olut valisti tyttöjä.

-         Eikä ”trick or treat” suinkaan ole suomennettuna ”karkki vai kepponen”, vaan ”temppu tai hoito”, mitkä käyvät kumpikin Ensio Olut- sedälle kyllä vallan hyvin, mutta ehkä ei kuitenkaan nyt, Ensio Olut jatkoi ystävällistä kansanvalistustaan. 

Obama ja Romney

     -         Jaa äänestämään, mutta kun myä ei olla saatu selville, äänestettäiskö myä republikaaneja ja sitä Mitt Romneytä, vai niitä demokraatteja, kun niillä on ehdokkaana se söpö neekeri, se Obaman Parakki, Mutta eihän niiden mainoksiikaan oo vielä ollu, kun niitä saa äänestää vasta kuudes enskuuta, Pimpo-Pirjo totesi tietäväisenä.

     -         Tyhmä, ei se oo mikään Parakki, kun Barack, eikä myä saada kai äänestää, kun myä ei olla rekisteröidytty äänestäjiksi, Plondi-Riitta kuiskasi.

Juha Mieto syö mämmiä

-         Ei Halloween ole ”suomalainen perinne” – eikä se sellaiseksi voi ihan heti tulla, koska ”suomalainen perinne” tarkoittaa, että tapa on ollut Suomessa käytössä vuosisatoja. Esimerkiksi, kun Juha Mieto syö mämmiä pääsiäisenä, se on aitoa suomalaista perinnettä, Ensio Olut korjasi tyttöjen virheellisiä käsitteitä.

-         Lähinnä sitä Amerikan Halloweenia vastaava suomalainen perinne on sadonkorjuujuhla Kekri. Kekriltä rengit ja piiat saivat pitää viikon vapaata, jolloin ehtivät, jos kauempana asuivat, käydä kotiseuduillaan. Kekrinä palkolliset saivat menneen vuoden palkkansa ja saivat niin halutessaan vaihtaa palveluspaikkaansa mieleisempään, jos sellaisen löysivät. Itäisessä Suomenmassa tätä tointa kutsuttiin nimellä ”pestuumarkkinat”, Ensio Olut, tuo vanha historioitsija, kertoi.

-         Entäs tuo Thanksgiving, eli Kiitospäivä, eiks meillä oo sentään sellanen, ikivanha perinne, tytöt kyselivät.

Vain apina apinoi amerikkalaisia

     -         Aihetta kiitokseen meillä jokaisella toki on, ja monena päivänä, mutta ei meillä Suomessa pidä ryhtyä joka asiassa apinoimaan, eli matkimaan amerikkalaisia .

     -         Tiedättekö tytöt, mistä amerikkalaisten Kiitospäivä on saanut alkunsa?

     -          Eihä myö tiietä, mutta kerro pian, setä, sillä meille alkaa tulla vähän holotna!

Mayflower

    -         Tämä on ihan karsea tarina: Vuonna 1620 syksyllä noin sata Mayflower-laivalla väärään paikkaan – eli Cape Codiin, kun tarkoitus oli päästä New Yorkiin, eli Pohjois-Virginiaan, joksi sitä silloin kutsuttiin – rantautunutta Amerikan uudisasukasta meinasi talvella kuolla nälkään – puolet niistä kuolikin – kun niillä ei ollut ruokaa, koska ne ressut osanneet kalastaa, saati käydä metsällä. Kaiken päälle täytyi kahinoida Wampanoag-intiaaniheimon kanssa.

-         No, keväällä 1621 Wampanoag-heimon päällikkö Massasoit teki sopimuksen rauhaomaisesta rinnakkainelosta uudisasukkaiden kanssa. Heimo lahjoitti tulijoille ruokaa ja opetti ihan kädestä pitäen tulijoita kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia.  

Wampanoag-intiaanit ja uudisasukkaat
sapuskalla vuonna 1621

     -         Intiaanit toivat uudisasukkaille vielä syksylläkin kalkkunoita ja muuta syötävää ja asettuivat aterioitsemaan uudisasukkaiden kanssa.  Kun uudisasukkaat olivat syöneet intiaanien tuliaiset, kuvernööri William Bradfordilla oli kuitenkin vielä nälkä, niinpä, kuten eräs aikalainen sanoi: ”After a hearty meal Governor William Bradford ate three consecutive days the Indian tribal chief Massasoit’s hot as chili Squaw and her sweet as sugar, still a virgin 18 years old daughter”. 

Ensio Olut yrittää suomentaa sen ehkä hieman vajavaisella Amerikan englanninkielien ymmärtämyksellään, eli suomeksi se menee jotenkin näin: ”Tukevan aterian jälkeen kuvernööri William Bradford söi kolmena peräkkäisenä päivänä intiaanipäällikkö Massasoitin vaimoa, kuumaa kuin chili, ja tämän sokerinmakeaa 18-vuotiasta tytärtä, joka oli vielä neitsyt”.

Alkuperäisamerikkalainen
tyttö, kuuma kuin chili,
makea kuin sokeri

-         Kuvernööri William Bradford määräsi lokakuussa 1621 pidettäväksi jatkossa aina alkaen lokakuun neljännestä torstaista kolme päivää, mutta ilman intiaaneja, ainakin ilman intiaaninaisia (kuvernöörin vaimon rouva Bradfordin vaatima lisäys), syömistä, ryyppämistä ja juhlimista ”ensimmäisen oman sadon”, kuten William Bradford oli häveliäästi asian esittänyt, juhlistamiseksi. Tätä tapausta amerikkalaiset pitävät Kiitospäivän, Thanksgiving Dayn aloitusajankohtana. Tosin Wampanoang-heimon intiaanit olivat viettäneet kiitospäivää maan antimista kiittäen jo aikojen alusta.

 

Cape Cod

         -         Paistoiko William Bradford nämä kaksi intiaaninaista ja pistikö osia heistä chilipippurin ja sokerikuorrutuksen kera poskeensa, tokkopa vaan, koska rouva Massasoit ja neiti Massasoit oli nähty myöhemmin näinä kolmena iltana, ja monta kertaa tämän jälkeenkin sen loppusyksyn ja talven mittaan Cape Codin mailla hyvin iloisina, punaposkisina ja kaikenkaikkiaan läpeensä tyytyväisinä; ei lainkaan näyttänyt siltä, että osia tai edes palaakaan kummastakaan olisi syöty pois. 

-    "Syödä naista" on vaan sellainen kielikuva, jota noin nuorille tytöille ei sovi vieä suomenkielelle kääntää; kyllä te sen sitten vähän vanhempina tulette ymmärtämään.

-    Kuitenkin uudisasukkaat myöhemmin ainakin "suolasivat" intiaaneja, mutta tuskin syötäviksi, talven varaksi.

-         Uudisasukkaiden tapa "suolata" intiaaneja, alkuperäisiä amerikkalaisia, kuten nykyään on korrektia sanoa – alkuperäisten amerikkalaisten paistaminen ja syöminen tosin jäi vähemmälle – jatkui yksisummaan 279 vuotta, aina vuoteen 1890, jolloin viimeinen suuri alkuperäisten amerikkalaisten "joukkosuolaus" tapahtui Wounted Kneessä.

-         Wounted Kneen jälkeen alkuperäiset amerikkalaiset julistettiin uhanalaisiksi, heidän "suolaamisensa" lopetettiin lailla, ja uudisamerikkalaiset opettelivat kasvattamaan itse kalkkunoita.


-   Jospa minä kerron tähän lopuksi vielä tarinan, jonka kerran kuulin ihan aidolta preeriaintiaanilta:

Rouva Elizabeth Bacon Custer ja
kenraali George Armstrong Custer

     -         General Custer rode once on the other day the prairie. Surprisingly, he ran into a high totem statue made of bull's shit​​, and when he looked up he saw Native Americans having sex all over the prairie.

      -    Mitä luulette, tytöt, että kenraali Custer silloin siihen sanoi?

      -   Tarkkaan ottaen hän sanoi näin, Ensio Olut kertoi sujavalla Amerikan englannillaan: "Oh Holy shit, I just about anywhere I look, all I see nothing but those fucking Indians!"

Ensio Olut harppoo
kepein askelin

     -         Nyt tytöt, menkää siitä äkkiä sisälle lämpimään; teillähän on jo kaikki karvat - sekä näköjään myös pyllyt - tämän kauhutarinan jälkeen nyt vallan pystyssä!

Tämän sanottuaan Ensio Olut otti keppinsä ja jatkoi harppomistaan kepein askelin pois kohti Kotkan toria.

MITÄ TONTUT TEKEVÄT JOULUJEN VÄLILLÄ?

  Älkääkä peljätkö, kyllä Ensio Olut esiintuo taas tulevana pikkujouluaikana uusia ihmeellisyyksiä ja paljastuksia!


Ja tähän ihan alkuun vallan karu totuus joulutontuista!

Te, pikkuiset piltit, kirkassilmät silkohapset, olette tietysti koko pienen ikänne halunneet tietää, mitä ne joulutontut ihan aikuistenoikeasti tekevät muun ajan vuotta, kun ei ole Joulu.

Eikä kukaan ole vaivautunut sitä teille kertomaan.

Siihen kertomattomuuteen on syy: kukaan aikuinen ei ole tiennyt / halunnut tietää, mitä tontut tekevät Joulujen välillä.

No, Ensio Olut avaa tuon tietämättömyyden verhon, tuon Joulujen väliajan vakosamettisen esiripun: joulutontut naamioituvat muuksi ajaksi kaupunkien ja kuntien työväeksi! Tontut tunnistaa oheisen tontun päällä olevan kaltaisesta keltaisesta hehkutakista / hehkuliivistä.


Varsinkin ne hehkutakkiset / -liiviset, joiden näet käyttävän valkoista kypärää, ovat sitten aivan varmasti tonttuja!


Jos näet tontun, älä ole tuhma hänen nähtensä. Ole aina - ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi - aina kiltti, sillä tonttu saattaa nähdä sinut, vaikka sinä et tonttua näkisikään!

Tässä se eräs tonttu vaan
hiipii hiljaa varpahillaan!

Tontut eivät hevillä suostu kuvattaviksi; Ensio Olut sai kuitenkin muutama vuosi sitten eräänä syyspäivänä – tarkemmin sanottuna 14. lokakuuta vuonna 2009 – valokuvattua erään tontun ihan muina miehinä hiipimässä hiljaa varpahillaan Kotkassa Kotolahden kivisellä täyttötyömaalla kohti asuttuja seutuja.

 
Tuo tonttu oli vuorenvarmasti matkalla kohti asuttuja seutuja urkkimaan, kurkkimaan ja vakoilemaan teitä pieniä pilttejä, että olittekos lapsukaiset tuona syksynä kilttejä.

Jos Jouluna 2009 saitte sitten vallan ihan vääriä lahjoja, niin ettepä olleetkaan olleet kilttejä!

Sitten tähän lopuksi pieni alkukevennys:

   No, täyttyyhän tähänkin vähän vitsintynkää, kun näin pikkujoulujen alla on muuten niin tylsää ja kuivaa:


   Pikku-Ensio Olut oli 50-luvulla Kotkan alakansakoulun tokaluokalla uskontotunnilla. Uskonnonopettaja kappalainen Korpinen kertoi Jeesus Nasaretilaisesta:

Kiljuva jalopeura

  - Minäpä kerron teille, lapset, nyt erään tarinan Jeesus Nasaretilaisen elämästä: 

"Jeesus Nasaretilainen kuljeskeli opetuslapsineen Getsemanen puutarhassa. Opetuslapset huomasivat öljypuiden vajoissa kiljuvan jalopeuran, ja opetuslapset peljästyivät kovin."


  - Mitäpä te pikkuiset piltit luulette, että mitä Jeesus Nasaretilainen sanoi lohdunsanoiksi niin kovin peljästyneille opetuslapilleen? No, Pikku-Ensio Olut näyttää tietävän, kun niin kovin viittaa.


  - No, tietty, jos se jalopeura ei liikunnu yhtikäs mihiskään, kilju vaan, niin se J. Nasaretilainen sanoi niille oppilapsilleen varmaan: "Älkää peljätkö, se on täytetty!"