Kotkan Lyseon kolmannen luokan filosofian oppitunnilla opeteltiin, mitä todellisen tiedon, siis joko itse nähdyn, tai kuullun, pohjalta voi päätellä, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan.
"Luulo ei ole tiedon väärtti", opettaja toisti vanhan fraasin, ja pyysi oppilaita kertomaan esimerkkejä tiedosta ja sen pohjalta tehdystä todennköispäätelmästä. Pikku-Ensio Olut sai kertoa ensimmäisenä.
Ja pikku- Ensio Oluthan kertoi:
- Minun isosiskoni Pirjo opettelee pianonsoittoa meillä kotona. Häntä opettaa yks Olli Vaara, se opiskelee Sibelius Akatemiassa. Ja pikku- Ensio Oluthan kertoi:
 |
| Pianonsoittoa Apelius Sikateemiassa |
- Se Olli Vaara on kaksi vuotta vanhempi meidän Pirjoa, mutta on se on hyvä soittamaan pianoa.
 |
| Pirjo soittaa Kissan polkkaa jo aika taitavasti - ja katsokaa, kymmensormijärjestelmällä! |
- Meidän Pirjo on aika huono pianonsoittaja, vielä.
- No kerran minä sitten katsoin avaimenreiästä, kun meidän Pirjo soitti pianotunnilla oikein huonosti.
- Minä näin, kuinka Pirjo nosti mekkoaan ja riisui pikkuhousunsa, sitten Olli Vaara, se Pirjon pianonsoitonopettaja, laski housunsa. Tämä on varmaa tietoa, koska siis itse katselin ja näin tapahtumat tähän asti...
 |
| Tästä pikku-Ensio Olut osasi jo päätellä, mitä tulisi todennäköisesti tapahtumaan! |
- Sitten mun kaveri, pikku-Pekka Hoo, tuli meille ja päätimme mennä ulos rullalautailemaan, enkä minä siis ehtinyt katsella pitempään.
- Näkemäni perusteella kuitenkin osaan päätellä, että todennäköisesti meidän Pirjo ja tämä Olli Vaara - koska eihän meidän Pirjo opi soittamaan - aikoivat kumpikin paskentaa meidän pianoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti