Lienee paikallaan uusia – näin sadonkorjuun lähestyessä– tämä kirjoitus, että ei jäisi epäselväksi, mitä tämä "luomu" itse asiassa on.
Kun Ensio Olut 1950-luvulla oli koulupoika, ei ruokaan laitettu, eikä pelloille levitetty mitään luomua. Läskisoosia ja perunaa sekä ruisleipää suurella halulla ja himolla syötiin - sekä kaurapuuroa. Hyvä, kun sellaistakin sai. Milloin näitä ei ollut, syötiin, ainakin me evakkojen lapset - jos parempaa ei olut - niin uunpaistii ja muruksi siihen evakkopiiraita, eli äidin istumia. Tai sitten, jos näitäkään ei ollut, niin sitten syötiin munavoita ja vehnästä!
Karjanlantaa, eli palanutta kyytön-, kanan- ja hevosenpaskaa mätettiin peltoon, että ruokaa pellosta elukoille ja ihmisille taas seuraavaksi vuodeksi riitti. Niin oli ja on tehty Suomessa vuosisadat!
Sonta ajettiin hevosvetoisilla sontakärryillä navetantan takaa, lantalasta, jonne sonnat - myös ihmisten - oli mätetty syksystä, kun elikot oli tuotava sisätiloihin, makuupahnojen kera alkupalamaan.
Ei se tieten millään liekillä palanut, vaan sitä tuli kompostia, tunkiota, jota sitten ajettiin lumiaikaan sontareellä kasoihin muhimaan lisää.
Vanhempi velipoika – kolme vuotta minua vanhempi – oli silloin riuskempi mutta laiskempi levittämään sontatalikolla sontaa.
Sontatalikko lienee outo työväline nykyisille kaupunkilapsille, mutta meille sotien jälkeen syntyneille se oli hyvin tuttu, sillä me muksutkin lyötiin lantakasoja keväisin levälleen, minkä kykenimme.
Guanoa myös, tuota Etelä-Amerikasta tuotua linnunpaskaa, levitettiin, jos isäukolla oli vaaraa ostaa sitä. Y-lannasta oli pakko tinkiä, koska ei pienen, seitsemän hehtaarin tilan vuokraviljelijällä ei ollut oikein koskaan varaa.
Mutta sekä vilja, että perunat, niin punainen ruusunlehti, tuo mainio rehu- ja tärkkelysperuna, että jauhoinen ruokaperuna eigenheimeri ja varhaisperuna siikli, kasvoivat. Puhumattakaan, ja kerä- ja kukkakaalista, joidenka taimet äiti oli kasvattanut lämpölavassa – lämpölavan toimintaa en ryhdy tässä selittämään, mutta lehmänpaskalla sekin toimi!
Ei siinä mitkään luomut, jotka kuulemma nyt ovat pop – tai hienommin, kuuminta hottia – lyödään peltoon, kunnon karjanlannalle pärjää! Eikä pärjäämään tule!
Nyt, kun suurin osa meistä suomalaisista ei kuitenkaan halua syödä, tai ovat vaan tottumattomia syömään, semmoisia ruokia, kuten lapset ja nuoriso syövät – pitsoja, hampurilaisia, tagoja, ja mitä niitä on, tofua, sipsejä, tai jotain sellaista, joihin on siis varmaankin lisätty tätä luomua, niin me, eli suuret ikäluokat ja myös 60 -luvulla syntyneet, yksin sanoin siis kansan enemmistö, tulemme vaatimaan, että nämä luomut on geenimanipuloitava suuremmiksi, ainakin rusinan kokoisiksi, että me, jotka haluamme syödä ihan vaan kunnon ruokaa, huomaamme me ja voimme nyppiä niistä nämä luomut pois, kuten jotkut hassut nyppivät rusinat maksalaatikosta ja rusinapullasta!
 |
| Äidin istumia |
 |
| Kyyttö, jos arvon lukija ei satu tietämään, on tälainen lehmä. |
 De Luxe sontakärryt. Erona tavallisiin sontakärryihin oli se, että näissä oli kippi! |
 |
| Sontatalikkon erottaa tavalisesta talikosta vain sonta. |
Ei se tieten millään liekillä palanut, vaan sitä tuli kompostia, tunkiota, jota sitten ajettiin lumiaikaan sontareellä kasoihin muhimaan lisää.
Vanhempi velipoika – kolme vuotta minua vanhempi – oli silloin riuskempi mutta laiskempi levittämään sontatalikolla sontaa.
Sontatalikko lienee outo työväline nykyisille kaupunkilapsille, mutta meille sotien jälkeen syntyneille se oli hyvin tuttu, sillä me muksutkin lyötiin lantakasoja keväisin levälleen, minkä kykenimme.
 |
| Linunpaskalastaulaituri Perun saaristossa |
Mutta sekä vilja, että perunat, niin punainen ruusunlehti, tuo mainio rehu- ja tärkkelysperuna, että jauhoinen ruokaperuna eigenheimeri ja varhaisperuna siikli, kasvoivat. Puhumattakaan, ja kerä- ja kukkakaalista, joidenka taimet äiti oli kasvattanut lämpölavassa – lämpölavan toimintaa en ryhdy tässä selittämään, mutta lehmänpaskalla sekin toimi!
  | ||||
| Luomuruoista poispoisnypittyjä geenimanipuloituja suurempia sekä pienempiä luomuja |
Ei siinä mitkään luomut, jotka kuulemma nyt ovat pop – tai hienommin, kuuminta hottia – lyödään peltoon, kunnon karjanlannalle pärjää! Eikä pärjäämään tule!
Nyt, kun suurin osa meistä suomalaisista ei kuitenkaan halua syödä, tai ovat vaan tottumattomia syömään, semmoisia ruokia, kuten lapset ja nuoriso syövät – pitsoja, hampurilaisia, tagoja, ja mitä niitä on, tofua, sipsejä, tai jotain sellaista, joihin on siis varmaankin lisätty tätä luomua, niin me, eli suuret ikäluokat ja myös 60 -luvulla syntyneet, yksin sanoin siis kansan enemmistö, tulemme vaatimaan, että nämä luomut on geenimanipuloitava suuremmiksi, ainakin rusinan kokoisiksi, että me, jotka haluamme syödä ihan vaan kunnon ruokaa, huomaamme me ja voimme nyppiä niistä nämä luomut pois, kuten jotkut hassut nyppivät rusinat maksalaatikosta ja rusinapullasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti