Kotkan Asunnot Oy on Ensio Oluen ja monen muun nykyinen vuokranantaja, mutta tuskin minkään muun talon pihavarastosta on tehty isännöinnin toimesta kolmen talon kaatopaikka. Vuokranantajalta tuli ilmoitus, koska tulipalotarkastaja oli esittänyt ultimaatumin, että jäteastiat täytyy pitää lukitussa jätekatoksessa, ”Korkeavuorenkatu 14:n ja Pohjoispuistokatu 2:n jätteet tulee viedä Pohjoispuistokatu 4:n pihalla olevaan jätekatokseen.”
Mutta kun Pohjoispuistokatu 4:n pihalla ei olekaan jätekatosta, niin isännöinti päätti, että jäteastiat siitä pihavajaan vaan, ja näinhän se kivasti hoituu!
Vaan kun ei hoidu. Nyt neljän asunnon jäteastioihin pitäisi mahtua kuudentoista asunnon, sekä vielä Sotekin jätteet, ja tilaan, josta jätehuolto edes ei saa jo ensimmäisen viikon jälkeen ylikukkuvia roskiksia ulos. Nyt ilman kunnon ilmanvaihtoa oleva pihavaja haisee jo kuin kaatopaikka!
Eikä kuulemma tule rottia, vaikka kevyen pihavajan seinien alaosa on avoinna, kun ennenkään ole tullut. Ei ole kukaan ennenkään sytyttänyt meidän roskiksiakaan; että huono selitys.
Tässä pihassa on Toivo Pekkasen, nuoren kirjailijanalun - tulevan akateemikon - vaahtera, joka haarassa istuskellen nuori Toivo unelmoi, ja jonka Kotkansaaren uusi kaava uhkaa tuhota! Toivo Pekkanen vietti lapsuutensa ja kukkeimman nuoruutensa Pohjoispuistokatu 2:n keskimmäisessä rapussa.
Tässä on kuva siveästä nuoresta naapuritalon, Pohjoispuistokatu 4:n Marjatta-neidosta, jonka lämmöstä Toivo vällynsä alla puolestaan illoin unelmoi.
Tämän Pohjoispuistokatu 2:n ja 4:n rajalla olevan pihavaahteran kupeessa Marjatta teinipojalle toukokuussa vasta 14-vuotiaana vuonna 1916 syleilyllä saunan jälkeen pussaamalla suurimman onnen toi. Ja voi ei että! (Nuoren Toivo Pekkanen kuvaa en tähän voinut laittaa, koska Toivo pyörtyi onnesta ja makasi tuolloin kanttuvei puun juurella.) Voi tuota nuorta onnea!
Kohta pian sen jälkeen Vladimir Lenin tietävästi nojaisi vasemmalla kädellään tuohon samaiseen puuhun eräänä hämyisenä iltana liikaa pirtua juotuaan ja miettiessään, että mitenhän vitussa se nyt tästä, kun oikein käyn… no loput tiedämmekin, koska tuon vasenkätisen ukon kuva pylvästelee yhä tuossa meidän Pohjoispuistossamme.
Toinen, tosin jo vihertynyt käsi, on tuolla alempana, lähempänä Korkeavuorenkatua. Eikö sitä ukonkuvastusta voisi jo kuskata unhon yöhön; eihän se kuulunut Toivo Pekkasen lapsuuden maisemaan!
Ja nyt tuo Kotkan merkittävä, vanhin ja suurin vaahtera uhrataan grynderin ostaman tontin rasitetien alttarille?
Ei, ei ja ei; tuo vaahterahan kotkalaisille on lähes pyhä!
Ja kun kaavoittaja on vielä viemässä meitä vintin portaat; kotkalaisethan ovat iän ja ajan säilyttäneet leipää vinillä. Mitä sitten syödään, kun vinninportaita ei enää ole?
”Agronom!”, kuten jo nuo muinaiset viisaat kultivoituneet vapaat antiikin filosofit tapasivat niin usein huudahtaa, olisihan täytynyt konsulttina toimineen suunnittelija käydä edes paikanpäällä katsomassa, että ei se ihan tuosta noin vaan käy; täytyyhän tuo talojen korkeusero, hitto vieköön, jo heurekata! lausuihan ammottavia noina aikoina näin jo ukko Arkhimedes!
Kirjoittajan jälkeenpäin - vuonna 2015 - tekemä huomautus:
"Toivo Pekkasen vaahtera" oli alkanut vaarallisesti lahonta siitä haarasta, jossa Toivo Pekkanen tapasi Ensio Oluen mukaan istuksia, ja puu täytyi kaataa. Tilalle on istutettu uusi vaahtera eikä rasitetietä onneksi rakennettu ja vintinportaatkin näin säästyivät. Ensio Olut
Mutta kun Pohjoispuistokatu 4:n pihalla ei olekaan jätekatosta, niin isännöinti päätti, että jäteastiat siitä pihavajaan vaan, ja näinhän se kivasti hoituu!
Vaan kun ei hoidu. Nyt neljän asunnon jäteastioihin pitäisi mahtua kuudentoista asunnon, sekä vielä Sotekin jätteet, ja tilaan, josta jätehuolto edes ei saa jo ensimmäisen viikon jälkeen ylikukkuvia roskiksia ulos. Nyt ilman kunnon ilmanvaihtoa oleva pihavaja haisee jo kuin kaatopaikka!
Eikä kuulemma tule rottia, vaikka kevyen pihavajan seinien alaosa on avoinna, kun ennenkään ole tullut. Ei ole kukaan ennenkään sytyttänyt meidän roskiksiakaan; että huono selitys.
Tässä pihassa on Toivo Pekkasen, nuoren kirjailijanalun - tulevan akateemikon - vaahtera, joka haarassa istuskellen nuori Toivo unelmoi, ja jonka Kotkansaaren uusi kaava uhkaa tuhota! Toivo Pekkanen vietti lapsuutensa ja kukkeimman nuoruutensa Pohjoispuistokatu 2:n keskimmäisessä rapussa.
 |
| Naapuritalon Marjatta |
Tämän Pohjoispuistokatu 2:n ja 4:n rajalla olevan pihavaahteran kupeessa Marjatta teinipojalle toukokuussa vasta 14-vuotiaana vuonna 1916 syleilyllä saunan jälkeen pussaamalla suurimman onnen toi. Ja voi ei että! (Nuoren Toivo Pekkanen kuvaa en tähän voinut laittaa, koska Toivo pyörtyi onnesta ja makasi tuolloin kanttuvei puun juurella.) Voi tuota nuorta onnea!
Kohta pian sen jälkeen Vladimir Lenin tietävästi nojaisi vasemmalla kädellään tuohon samaiseen puuhun eräänä hämyisenä iltana liikaa pirtua juotuaan ja miettiessään, että mitenhän vitussa se nyt tästä, kun oikein käyn… no loput tiedämmekin, koska tuon vasenkätisen ukon kuva pylvästelee yhä tuossa meidän Pohjoispuistossamme.
 |
| Leninin irtokäsi |
Toinen, tosin jo vihertynyt käsi, on tuolla alempana, lähempänä Korkeavuorenkatua. Eikö sitä ukonkuvastusta voisi jo kuskata unhon yöhön; eihän se kuulunut Toivo Pekkasen lapsuuden maisemaan!
Ja nyt tuo Kotkan merkittävä, vanhin ja suurin vaahtera uhrataan grynderin ostaman tontin rasitetien alttarille?
 |
| Toivo Pekkasen vaahtera |
Ja kun kaavoittaja on vielä viemässä meitä vintin portaat; kotkalaisethan ovat iän ja ajan säilyttäneet leipää vinillä. Mitä sitten syödään, kun vinninportaita ei enää ole?
”Agronom!”, kuten jo nuo muinaiset viisaat kultivoituneet vapaat antiikin filosofit tapasivat niin usein huudahtaa, olisihan täytynyt konsulttina toimineen suunnittelija käydä edes paikanpäällä katsomassa, että ei se ihan tuosta noin vaan käy; täytyyhän tuo talojen korkeusero, hitto vieköön, jo heurekata! lausuihan ammottavia noina aikoina näin jo ukko Arkhimedes!
Kirjoittajan jälkeenpäin - vuonna 2015 - tekemä huomautus:
"Toivo Pekkasen vaahtera" oli alkanut vaarallisesti lahonta siitä haarasta, jossa Toivo Pekkanen tapasi Ensio Oluen mukaan istuksia, ja puu täytyi kaataa. Tilalle on istutettu uusi vaahtera eikä rasitetietä onneksi rakennettu ja vintinportaatkin näin säästyivät. Ensio Olut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti