Tämä tarina kertoo eräästä erittäin, erittäin köyhästä kotkalaisperheestä, Väisäsistä. Nimi ”Väisänen” on käsitettävistä syistä tietysti ihan vaan keksitty. Kuten myös perheenjäsenten etunimetkin.
Väisäsen perheeseen kuuluu laivaliikenteen Kantasatamasta poistumisen jäljiltä ilman vakituisia tuloja jäänyt äiti, Pirjo, 41v., tytär Riitta, 17 v., sekä kaksoispojat Pikku-Ensio ja Pikku-Olli, 8 v. Isäkin perheeseen toki kuuluu, mutta häntä ei ole nähty kotosalla pariin vuoteen; kylillä kyllä.
Perheen ainoat tulot kertyvät äidin työmarkkinatuesta, sosiaaliturvasta, asutontuesta sekä poikien lapsilisistä.
 |
| Pikku-Ensio Väisäsen isosisko Riitta Väisänen liian pienessä kokouimapuvussa |
Kerran, kun kaksoispojat Pikku-Ensio ja Pikku-Olli olivat olleet luokkatoverinsa pienen Riku Rikkaan kotona leikkimässä, Rikun äiti oli tuonut pojille mehua ja piparkakkuja. No, pissihätähän siinä pojille tuli, ja ennen Ollin ja Ension kotiinlähtöä kävivät kolmin ristipissalla. Kotiin juostessa sitten Pikku-Olli oli kysynyt Pikku-Ensiolta, oliko tämä huomannut, kuinka pieni pili Pikku-Rikulla on.
”No sehän on nyt niin kauheen rikas, että sillä on niin kauheen paljon muitakin leluja, millä se voi leikkiä!”
Kesällä Riitta-tytär oli huomannut, kuinka sisarukset olivat keskenään aivan erinäköisiä. Äiti-Pirjo, vaikkakin oli vain neljä luokkaa keskikoulua käynyt, osasi selittää, koska oli biologian tunneilla ollut tarkkaavainen:
”Katsos tyttäreni, kun täällä Kotkassa on jo monien sukupolvien ajan vaikuttanut lasten ulkonäköön enemmän ympäristötekijät, eli fenotyyppi, fenoma, kuin perintötekijät, eli genotyyppi, genoma.”
Sitten koitti elokuun toinen viikko, ja tuli aika ottaa perheen lasten kouluasut esiin. Poikien housuissa ja kengissä oli vielä kasvuvaraa, mutta lukion ensimmäiselle menevän vapaaoppilaspaikan Kotkan Lyseoon saaneen Riitta-tytön kolmea vuotta aiemmin hankittu kouluhame oli jäänyt edellisenä vuonna ja varsinkin kesällä tapahtuneen huiman kasvupyräyksen vuoksi auttamattoman lyhyeksi. Tennaritkin olivat käyneet ihan liian pieniksi, ja koulupusero oli yläosastaan hieman liian tiukka ja siinä oli jäljellä vain yksi nappi, pari; muut napit olivat menneet hukkaan, tai tärviölle vallan.
 |
| Riitta-tytöllä on jalassaan äidin vahat työkengät tässä |
Koska äidillä ei ollut rahaa, oli tytön tyytyminen siihen mitä oli. Pirjo-äiti sentään pystyi antamaan tyttärelleen vanhat työkenkänsä, joilla ei ollut koskaan ulkona kävelty; hänellä itsellään ei enää sattuneesta syystä ollut niille enää juuri käyttöä
Kun sitten ensimmäinen kouluviikko oli pulkassa, Riitta-tyttönen ihmetteli äidilleen:
Kun sitten ensimmäinen kouluviikko oli pulkassa, Riitta-tyttönen ihmetteli äidilleen:
 |
| Kätevänä tyttönä Riitta ei antanut paidannappien puutteen haitata. |
”Mikähän kumma noihin lukion poikiin on mennyt - jopa sellaisiin, jotka ovat mun kanssa monet vuodet olleet samalla luokalla - kun ovat alkaneet kummasti kovin kuolata ja kyselevät minulta usein jostain antamisesta? Ja melkeen kaikki miesopettajat... ja rehtorikin ihan?”
Riitta-tytön ihmettelyyn, miten hän sitten syksymmällä tarkenee, kun enempää edes jollain lailla sopivia vaatteita ole; miten niitä saisi, kun kovin kalliitakin ovat, Pirjo-äiti vastasi:
”Älä sinä tyttö huoli, sinä saat niitä niin paljon ja niin kalliita, kuin vaan haluat, tulet huomaamaan. Muistat sitten vaan ottaa joka aamu yhden tällaisen 'Isojen Tyttöjen Vitamiinipillerin' tästä pyöreästä annostelurasiasta.!”
 |
| Riitta-tyttö tekemässä tunnollisesti läksyjä, vaikka edes kirjoitus- pöytään ei ole varaa. Voisi vallan luulla, että tytöllä ei olisi aluhousuja lainkaan! Mutta onpa kuitenkin; ne ovat vaan jääneet pieniksi, kun uusiin ja sopivankokoisiin ei ole äiti-Pirjolla ollut antaa rahaa. |
"Mitä minä ihmettä voisin pojille antaa, kun ne sitä niin kyselee, eihän minulla ole, kuin nämä liian pienet vaatteet; enhän minä voi niille pojille nyt näitä liian pieniksi jääneitä vaatteitani antaa? Viikkorahojaan pojat ovat jo minulle tarjonneet. Onko kaikista pojista tullut kesällä transvestiitteja, siis sellaisia ristiin pukeutujia kuin se Hovarin hintti, se "Neiti-Kalle", jos ne oikeesti minulta näitä minun vaatteitani haluavat?"
 |
| Hovarin hintti "Neiti-Kalle" |
"Ja jotkut autoilla liikkuvat ihan tutut sedätkin avaavat autonsa ikkunan ja huutelevat, että onpas tyttö kasvanut! Sinä taidatkin olla nyt Kotkan kaikkien aikojen upein lutka, äitiäsikin upeampi; edes takavuosien Punaisen Talon venäläiset viidensadan markan lutkatkaan eivät vetäneet sinulle vertoja."
 | ||||||
| Rehtorin tytär Salli oli kesällä parantunut anoreksiasta, eikä ollutkaan enää luiseva - häntä vaan nimitettiin "luisevaksi" vanhasta tottumuksesta - sovittaa tässä kotonaan aika lyhyttä hametta, mutta ei rohkene vielä mennä koluun näin pukeutuneena |
"Tänä aamuna kun kävelin Koulukadun jalkakäytävällä siinä Kirkkokadun paikkeilla Keskuskatua kohti, niin kummallakin kadulla kaikilla kaistoilla autot pysähtyivät ja peltiäkin kolisi. Ensin niistä ne kolaroineet sedät näyttivät niin kuin ne olisivat alkaneet tappelemaan, mutta sitten minä huomasin, että ne kääntyivät katsomaan minua ja ryhtyivätkin tappelemisen sijaan kuolaamaan. Poliisi tuli paikalle ja niistä se setäpoliisi alkoi sekin kuolaamaan, mutta se tätipoliisi, joka ajoi sitä poliisiautoa, sanoi minulle, että jatka sinä lutka siitä matkaasi, ettei tässä peltiä vielä lisää ryttäänny."
 |
| Tätipoliisi |
"Kyllä sinä, tyttäreni, pian opit "lutkan" tietämään. Ja kun saat tietää, mitä sinun pitäisi pojille "antaa" - eivät ne sinun hamettasi halaja - niin älä niille alle satasen anna; ja maksu etukäteen! Säälistä voit tietenkin jollekin rahattomalle poikaparalle antaa, sillä meidän köyhien on autettava toisiamme pyyteettä; rikkaat, saati valtiovalta eivät meitä ilman auta."
"Vanhemmilta setiltä sitten vähintään pari sataa euroa. Niin ne on, taksat, tyttö hyvä! Osamaksullakin käy, mutta koko hinta aina etukäteen, muista se!"
"Kun pidät nämä äidin ohjeet mielessä, niin tulet pääsemään vielä pitkälle!"
"Kun pidät nämä äidin ohjeet mielessä, niin tulet pääsemään vielä pitkälle!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti