 |
| Surullinen hevoinen |
Ensio Olut koukkasi tiskille, tilasi oluen ja kysyi baarin pitäjä Olli Vaaralta, missä se surullinen hevonen oli. Olli Vaara opasti Ensio Oluen baarin takapihalle ja sanoi:
- Hevoseni on ollut tuolla naama pitkänä ja surullinen jo kaksi viikkoa, ei kukaan, eikä mikään ole saanut sitä ilahtumaan. Ei edes ratsastustallin tunnetusti iloluontoinen Lissu-tamma.
Ensio Olut meni hevosen luo ja kuiskasi jotain hevosen korvaan. Baarinpitäjä Olli Vaara katseli, kun hevonen ensin hörähti hilpeästi ja hetken mietittyään räjähti röhönauruun.
 |
| Hilpeä hevoinen |
Ensio Olut palasi sisälle, joi oluensa, kuittasi viisikymppisen ja lähti.
Parin viikon kuluttua Ensio Olut sattui taas kyseisen baarin kohdalle ja huomasi nyt ikkunassa ilmoituksen: ”Viisikymmentä euroa sille, joka saa hevoseni Pekan lopettamaan nauramisen.”
Ensio Olut käveli baaritiskille, tilasi oluen ja kysyi, onko hevonen yhä takapihalla.
Baarimikko Olli Vaara sanoi sen olevan siellä yhä, se oli kieriskellyt maassa ja nauranut röhönaurua taukoamatta siitä asti, kun Ensio Olut oli käynyt kuiskaamassa jotain sen korvaan.
 |
| Röhönaurua naurava hevoinen |
Ensio Olut meni takapihalle, mutta kielsi baarinpitäjä Olli Vaaraa seuraamasta. Kohta pihalta alkoi kuulua hevosen voimallinen vollotus. Ensio Olut palasi sisälle, joi oluensa ja kuittasi viisikymppisen.
- Ihan vaan uteliaisuuttani, baarimestari Olli Vaara kysyi, mitä sä kuiskasit tolle hevoselle, että se alkoi nauraa röhöttää?
- No, mä kuiskasin sen korvaan, että mulla on suurempi, kuin sillä.
Baarinpitäjä Olli Vaara katsoi baarin takaovesta ulos ja näki, miten hänen hevosensa istui maassa, oli työntänyt päänsä piiloon takapihan perimmäisen puun haaraan ja itki ääneen. Hevosen itkunvollotus kuului baarin avoimesta takaovesta sisälle tarjoilualueelle asti.
 |
| Vollottava hevoinen |
- No, nyt mä vaan näytin sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti