ENSIO OLUT SENIORIN VIIMEINEN TOIVE

Isä-Ensio Oluen isoisän isä Ensio Olut senior oli jo hyvin, hyvin vanha, vakavasti sairas pappa, ja teki kuolemaa saattohoitokodin vuoteessa.

Pastori Oili Vaara

Vaikkakaan Ensio Olut senior ei ollut koskaan eläissään minkäänlainen uskovainen ollut, hän kuitenkin halusi, että lähes nuorimman Ensio Oluen perhetuttu pastori Oili Vaara kutsuttaisiin hänen luokseen.

Pastori Oili Vaara saapui Ensio Olut seniorin sairasvuoteen äärelle viimeisillä hetkillä, sillä Ensio Olut senior vetäisi kohta viimeisen henkäyksensä.

Pastori Oili Vaara luki Ensio Olut seniorille juuri pyhää sanaa, kun Ensio Olut senior viimeisillä voimillaan sai viittoillen pyydetyksi pastori Oili Vaaraa antamaan hänelle kynän ja palan paperia.

Pastori Oili Vaara täytti kuolevan toiveen antaen tälle kynän ja paperia.

Ensio Olut senior raapusti paperille muutaman sanan ja kuoli pois.

Vanha Raamattu

Pastori Oili Vaara talletti Ensio Olut seniorin viestin vanhan raamattunsa väliin antaakseen sen omaisten luettavaksi vasta vainajan muistotilaisuudessa.

Ensio Olut seniorin murheen murtama suku hankki hautapaikan ja järjesti Ensio Olut seniorin eläissään esittämän toiveen mukaisesti perin vaatimattomat maahanpaniaiset.

Ensio Olut seniorin leski, Kyllikki Olut, oli käynyt Kymen-Sanomien toimituksessa laittamassa lehteen Ensio Olut seniorin kuolinilmoituksen.

Kyllikki Oluelle oli kerrottu Kymen-Sanomien toimituksessa, että kuolinilmoituksessa hinta oli 2,50 € palstamillimetriltä ja minimi kaksi riviä, eli neljä palstamillimetriä, yhteensä siis 10 €.

Kyllikki Olut oli oppinut rahan arvon jo Ensio Olut seniorin eläessä, ja tiesi, että Ensio Olut senior ei ollut halunnut suurellista kuolinilmoitusta; vain pari riviä, siinä kaikki.

Niinpä Kyllikki Oluen laatima ilmoitus kuului:

Lada Samara -86

”Ensio Olut senior on kuollut.

Myydään Lada Samara vm. -86.”

Kun Ensio Olut senior oli saatettu maan poveen ja väki oli kerääntynyt muistamaan poisnukkunutta, pastori Oili Vaara oli muistopuheessaan muistellut mm. Ensio Olut seniorin raittiutta ja rehellisyyttä seuraavasti:

– Kunnollinen Vaalimaan tullimies Kullervo Kallinen, jonka teistä moni vallan hyvin tunteekin, kertoi kerran minulle, että takavuosina, kun hän oli ollut työvuorossa, silloin jo lähes eläkeiässä ollut rahtari Ensio Olut senior oli raskaalla ajoneuvoyhdistelmällään pitkältä Uralin taakse Neuvostoliittoon suuntautuneelta kappaletavaralastin kuljetusreissultaan päässyt vihdoin Suomen puolelle pitkään rajan takana Venäjän tulissa jonotettuaan.

Alkoholia

– Tupakkaa? Alkoholia? Huumeita? Laittomia aseita? Kullervo Kallinen oli Ensio Olut seniorilta ykstoteen tiedustellut, kuten kunnollisen tullimiehen kuuluu.

– Kiitos, mutta nyt ei maistu; joku toinen kerta sitten. Mutta nyt, jos olis iso kuppi kunnollista, vahvaa suomalaista kahvia ja tuore possumunkki, niin sellaiset kyllä maistuisivat.

 Pastori Oili Vaara lopetti liikuttavan muistopuheensa, sanoihin:

– …ja vielä viimeisillä voimillaan rakas vainajamme Ensio Olut senior kirjoitti viestin meille tänne murheen alhoon jääneille. Hän varmaan halusi, että me lukisimme sen tässä tilaisuudessa.

– Minä en ole katsonut, mitä hän kirjoitti sille paperille, jonka hänelle annoin, vaan taittelin sen ja talletin viestin visusti tämän vanhan raamatun väliin.

Pikku-Pirjo

– Jospa Sinä, Pikku-Pirjo, Ensio Olut senior-vainajan tyttärentyttären tyttärenä ties monennessako polvessa, ottaisit tämän paperin ja lukisit nyt meille nuo meille kaikille niin rakkaan vainajan viimeiset sanat.

Pikku-Pirjo sai pastori Oili Vaaralta tämän huolellisesti raamatun väliin taitteleman paperin, avasi sen ja luki:

– Saatanan kappalainen, ota heti se piikkikorkosi pois mun happiletkun päältä!