sunnuntai 24. marraskuuta 2013

JOULUPUKKI TEKEE PIKKUJOULUTEMPUT



Tuhmien poikien pikkujoulut meneillään.
Näille koltiaisille Joulupukki toi vain risuja!
Tuona vuonna – aivan kuten edellisinä, ja ehkä tulevinakin vuosina – Isoja Jouluja edelsivät monen kirjavat pikkujoulut.

Tämä tositarina – Ensio Oluthan ei tunnetusti koskaan, toistettakoon vielä, ei siis koskaan, kerro puppua – kertoo eräästä erään eteläsuomalaisen nimeltä mainitsemattoman ahtausfirman työväen kauan, kauan sitten pidetystä sen kyseisen vuoden pikkujoulutilaisuudesta eräässä Suomen etelärannikolla sijaitsevassa nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa.

Satamalakko
Tällä nimeltä mainitsemattomalla ahtausfirmalla ei tuona tilivuonna ollut mennyt mitenkään vallan ylitsevuotavan hyvin; lakkojakin oli ollut sellainen ihan vaan vakiomäärä, mutta satamaliikenne oli ollut taas edellisvuosia hiljaisempaa.

Erään entisen merimiesravintolan
sisäänpääsyportaikko

Niinpä tällä nimeltä mainitsemattomalla ahtausfirmalla ei ollut tuollakaan kertaa varaa järjestää työväelleen pikkujouluja kaupungin maineikkaassa, nimeltä mainitsemattomassa entisessä merimiesravintolassa, jonka nimi – mainittakoon nyt kuitenkin – viittaa jotenkin Epyktiin.


Kotkan Ankkuri-talo
Tuona kyseisenä vuonna satamatyöntekijöiden pikkujoulupippalot pidettiin tavan mukaan taas Ankkuri-talon työmaaruokalassa. Maksajana tilaisuudessa oli taas ahtaajien AKT:läisen ja sitä kautta SAK:laisen ammattiliiton paikallisosasto.

Kovaa glögiä

Oli synkkä ja myrskyinen yö. ”Muorin” keittämät riisipuurot ja rosolli sekä kinkut sun laatikot oli syöty ja pirtuun tehtyä kovaa glögiä oli nautittu vasta ihan vaan kohtuudella.

Joulu-ukko se lahjoja tuo!
Laulettu oli jo hieman joululauluja, kuten ”Hei tenttu-ukot hyppikää” ja ”Joulujuomaa tarjoo kunnon väki – kunnon väkijuomaa”. Kun viimelauletussa laulussa oli päästy kohtaan ”Pöydän alle veitikkaiset rientää – kilvan rientää”, kuului eteisestä voimistuvaa kolinaa sekä pullojen kilinää; no, mikäs se sieltä – kai luultavasti, niin uskottiin, paikallisesta pikkujolupukkipalvelusta ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky:stä” paikalle tilattu Joulu-ukkohan se sieltä lahjasäkkeineen ja tuohikontti selässään tulla kolisteli ja kilisteli kysellen, että onkos täällä kilttejä satamatyöntekijöitä!

Miehistä ne, jotka olivat vielä – tai jo – laulukunnossa, ja varsinkin naisväki riensivät laulamaan ”Joulupukki, Joulupukki” –laulua, johon Joulupukki lauloi oman, hänelle kuuluvan osuutensa vallan kuuluvalla, syvällä rintaäänellä ja kaiken päälle melkein nuotilleen.

Joulupukki ja lahjalista.
Oikean Korvatunturin
Joulupukin parran
pituus ja muoto 
voi vaihdella 
jopa saman 
illan aikana!
Kun laulut oli laulettu ja nuotit pantu nippuun, Joulupukki luki lahjalistastaan, mikä lahja kullekin kuului ja jakoi sitten säkistään jok’ikiselle läsnäolijalle pienen tai vähän suuremman lahjapaketin.

Joulupuuronsyönnistä Pukki laisti tuuhean partansa mahdolliseen tuhriintumiseen vedoten, mutta pirtupohjainen glögi maistui Naavaparralle, kuin kunnon Korvatunturin Joulupukille pitääkin maistua.


Ihan aikuisten oikeesti, tämä on
 Risto Rämän huoltoasema,
varaosaliike ja ravintola





Ottipa Pukki ”vielä sille kolmannellekin jalalle”, kuten hänelle leikkisästi ehdotettiin, ennen kuin kaivoi tuohikontistaan pöydälle puolentusinaa tyhjää litran viinapulloa sekä Risto Rämä Oy:n pikkujouluista palkkioksi saamansa irroitettavalla siivilällä varustetun tratin.

1 litran viinapulloja ennen tyhjentämistä
”Tässäkö oli kaikki glögit”, Joulupukki hihkaisi tyhjennettyään pöydässä olleet kolme parilitraista termoskannua tyhjiin viinapulloihinsa.

”Ei ollut, ei toki; laitan oitis lisää lämpenemään”, pikkujoulujen pitoemäntä, eli ”Muori”, kuten hän toivoi itseään kutsuttavan, sanoi innoissaan ja alkoi lämmittää lisää glögimehua.

Tratti, jossa irroitettava siivilä
”Älä sitä suotta vaan minun takiani lämmittämään rupea, kaada vaan pirtu mehun joukkoon, mutta jätä rusinat, mantelilastut, sun muut kanelitangot hittoon; sellainen ylimääräinen röhnä vaan tukkii mun tratin siivilän”, Joulupukki hillitsi ”Muorin” intoa.

”En minä näitä itselleni, tontuille minä Korvatunturille aattoillaksi, palkkioksi, kun minä itse olen heidän vuoden uurastuksiaan maailman lapsille jakamassa…”, Joulupukki havahtui lastatessaan täysinäisiä glögipulloja tuohikonttiinsa.

Pukki tutustuu lähemmin "Muoriin".
Huomaa, että tällä Joulupukilla
on aivan selvästi kiinteä parta!
Ladattuaan konttinsa Joulupukki laittoi sen oven taa eteisen puolelle ja ryhtyi tutustumaan lähemmin ”Muoriin”.









Tutustuttuaan ”Muoriin” kyllin läheisesti Joulupukki lähti viemään konttiaan hieman jäykin polvin katumaasturinsa 
Pukin katumaasturi
– Joulupukki liikkuu porolla vain Jouluaattona, koska porokyyti muina aikoina herättäisi lapsosissa ennenaikaisia toiveita – takakonttiin.

Pukki ja "Muori" suorittavat
taitoa vaativia 
voimisteluliikkeitä
”Muori” kiiruhti Pukin kanssa samalla oven avauksella myös vähän jäähylle, koska hänelle oli tullut hiki siinä kaikessa puuronkeiton ja glögin kuumennuksen touhussa. Yllättäen Joulupukki ja ”Muori” suorittivat pihalla pienen taukovoimistelun; tuo temppu norjisti myös Pukin polvinivelet, ja kumpikin riensivät pian ketterästi takaisin tupaan.

Näihin pikkujouluihin oli saapunut SAK:n Etelä-Suomen aluetoimikunnan edustajana nuorehko aluetoimitsija – käytettäköön hänestä yksilönsuojan takia tässä nimeä ”Etunimi Sukunimi” – sievine vaimoineen. Tai siis paremmin sanottuna, sievän vaimonsa kera, koska hänellä oli mukanaan vain yksi sievä vaimo.

"Etunimi Sukunimi" Höyhensaarilla?
”Etunimi Sukunimelle” oli jo pirtuglögi maittanut niin hyvin, että hän oli tottumattomuuttaan ensin hetken hieman rähissyt Joulupukille ammattiliittoasioista, kun Joulupukki oli kertonut ei kuuluvansa minkään ammattialan liittoon, eli olevansa järjestäytymätön, ja sitten siirtynyt joutuin kuusen alle Nukku-Matin luHöyhensaarille .

Pikkurouva ”Sukunimi” – käytettäköön hänestä tässä yksinkertaisuuden vuoksi vain muutettua etunimeä ”Pirkko”, koska tuohon maailman aikaan, josta tämä tarina kertoo, lähes joka kolmannen tuon ikäisen nuoren naisen nimi oli Pirkko, joten kukaan ei pystyne häntä nimen perusteella identifioimaan – oli myös innokas naisvoimistelija ja tahtoi näyttää näin ollen Joulupukille erinomaisen voimistelutaitonsa.

”Mikä se Sinun nimi taas on, kun minä en nyt muista” Joulupukki kysyi.
"Pirkko" hyppii iloisesti tasajalkaa

”Pirkko, ”Pikku-Pirkkohan” minä, olen ollut jo pikkulikasta asti, eikös Joulupukki muista”, ”Pirkko” vastasi iloisesti tasajalkaa pomppien.

”Mennäänpä me, ”Pikku-Pirkko”, tuonne ”terävään päähän”, tuonne toimiston puolelle; täällä ruokalassa on pöytien takia hieman ahdasta kunnon voimisteluesitykselle; ja onhan täällä väentungoksen takia hieman liian lämminkin”, Joulupukki esitti ja niin he menivät.

Parrakas vauva.
Tonttuko? 

Tuleva Joulupukkiko?
Seuraavana vuonna elokuussa rouva ”Pirkko Sukunimi” toi Kätilöopistolta kotiutuessaan potran poikavauvan, jolla oli aivan selvästi leuassaan valkoinen parransänki.

Tästäkös ”Etunimi Sukunimen” mieleen muistui edellisvuoden eräässä nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa pidetyt pikkujoulut, joissa hän oli ehkä ihan vaan hetken levähtänyt kuusen juurella.

Oliko Joulupukki ehtinyt tuona ohikiitävänä hetkenä tehdä ”Pirkolle” temput?

”Ei se niin ohikiitävä hetki ollut – saatanan tenu  – koska hyvinkin kolmesti ehti tehdä Joulupukki sinä aikana mulle temput, mutta nalli syttyi näköjään vain yhdellä”, ”Pirkko Sukunimi” vastasi ivallisesti ja ilmeisen närkästyneenä.


020202
”Etunimi Sukunimikös” tuosta heti soittamaan 020202:teen, että onkos niillä siellä tietoa nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa toimivista pikkujoulupukkipalveluista.

"020202 Jatta
Hyvää Päivää!"
”Tuossa nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa toimii vain yksi pikkujoulupukkipalvelu, nimittäin ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky”, ja sen toimitusjohtaja Ensio Oluen puhelinnumero on (puh.nro. puhelinsalaisuuden vuoksi salatussa muodossa) *** *** ****. Yhdistänkö?”, ”020202 Jatta Hyvää Päivää” tiesi heti.

”Etunimi Sukunimi” ei halunnut yhdistettävän, vaan soitti kotvan kuluttua itse.

”Mitä hattua (termi vaihdettu, koska Ensio Oluen sukupolvi ei käytä kyseistä alapään termiä), sun pikkujoulupukkis teki viime marraskuun 25. päivänä kello kymmenen jälkeen illalla mun vaimolle, ”Pirkolle” siellä nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa pikkujoulujen aikana temput!”

Rakennusinsinööri- 
ja pikkujoulupukki-
palvelu- toimisto 
Ensio Olut Ky:n
irtopartainen
pikkujoulupukki


Kangaskatu 2
”Ai viime marraskuun 25. päivänä illalla ja kello kymmenen jälkeen; katsotaanpa. Tuolloin oli näköjään pikkujoulupukkipäivystysvuorossa rakennusinsinööri Olli Vaara, 
mutta hän oli tuolloin kaupungin teknisen toimialan katutoimiston ja konekeskuksen yhteisessä pikkujouluissa Kangaskadulla pikkujoulupukkina vallan toisella puolella kaupunkia .”

”Älä jätkä valehtele, siellä kaupungissa ei ole yhtään muuta pikkujoulupukkipalvelua, kuin tämä ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky”, joten kyllä sen täytyi olla sun firmas pikkujoulupukki!”

”Jos sallit, muutama tarkentava kysymys asian selventämiseksi: Nauttiko tämä pukki alkoholia?”
Oikea Korvatunturin Joulupukki
nauttii aina alkoholijuomaa

”Kyllä se sitä samaa pirtuglögiä joi kun minäkin; ottipa kuulemma sitä mukaansakin monta litraa!”

”Oliko tällä pukilla kiinteä, vaiko irtoparta?” 

”Kyllä se parta näytti olevan ihan naamassa kiinni. 

Entä, lauloiko tämä kyseinen pukki?”

”Lauloi ainakin, että ”kiitos teille kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset”, sen muistan!”

”Miten oli, oliko tällä pukilla lahjoja, ja jos oli, jakoiko hän niitä?”
Tuuli, ei Joulupukki, on tehnyt
nyt temput herttuatar
Catherinelle

 ”Oli sillä iso säkillinen, ja jakoi se
niitä kaikille; mullekin se antoi sellaisen karamellipussin, jossa oli niinku purjeen kuvia ja teksti ”Hyvää tuulta”. Mä oon syöny ne karkit kaikki jo! Nii, nyt mä muistan, sitten sinne tuli myöhemmin yöllä vielä toinen pukki – mä olin silloin taas hereillä – sillä oli irtoparta! Tää toinen pukki joi vaan kahvia, eikä se laulanut, vaikka pyydettiin. Nii, eikä sillä ollut lahjojakaan!”

”Selkis, se purjejuttu oli tämän kaupungin vanha logo, ei sellaisia karkkipusseja täältä enää saa, joten se ei ollut meidän pikkujoulupukkipalvelumme ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky:n” pikkujoulupukki; meidän pikkujoulupukkimme ovat a) työaikana aina raivoraittiita, b) eivät koskaan laula – eivät laula edes poliisille; pari vuotta takaisin poliisi kaappasi tämän edellä mainitsemani rakennusinsinööri Olli Vaaran, kun tämän oli menossa Enso Gutzeitin pikkujouluihin pikkujoulupukkeilemaan, omiin pikkujouluihinsa Ruukinkatu 6:teen kyselläkseen tältä, että kuka se oli kussut 
Ruukinkatu 6
viisi vuotta sitten Meripäivien aikaan sisään poliisiauton raollaan olleesta kuskin puolen etuikkunasta. Vaikka Olli Vaara tiesi, että minähän se olin ollut, siis se, joka kusi poliisiauton ikkunasta sisään, Olli Vaara ei laulanut. 

Poliisiauto

Nyt rikos on jo vanhentunut, koska siitä on jo yli viisi vuotta; ja kai se poliisiauton kuskinpenkkikin on jo kuivunut – ja c) eikä meidän pikkujoulupukeillamme ole, eikä koskaan ole ollut yhtään lahjoja. Jos olisikin ollut, eivät ne niitä suurin surmin kenellekään jakaisi, koska he ovat koulutukseltaan jok’ikinen rakennusinsinöörejä . Ja sitten vielä d) meidän pikkujoulupukeillamme on pikkujouluissa työturvallisuussyistä, koska joukossa joku on aina joku rikkiviisas, joka haluaa vetää pukkia parrasta, ja jos parta on kiinni naamassa, se tekee kipeää, aina naamallaan irtoparta, vaikka sen alla olisikin oma parta.”

”No kuka hattu se sitten oli? Se sanoi olevansa Joulupukki? Jos se ei ollut sun firman pukki, nii kuka hattu se sitten oli? Sanopas mulle se!”

”Muistaakseni viime marraskuussa tällä nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa heitti pikkujoulukeikkaa myös se ihan aito Korvatunturin Joulupukki; sillä on lahjoja, se laulaa, ja se juo ja laulaa taas, se sen on täytynyt olla! Korvatunturin Joulupukki se vasta on oikea temppumaakari, koska se vie lahjat lähes kaikille maailman lapsille hieman alle yhden vuorokauden aikana! On se vaan sellainen humu!”
Joulupukki isyystestissä


”No hattu, minä haastan sen hatun Korvatunturin Joulupukin isyystestiin, että jos se oli se, joka on tehnyt meidän ”Pirkolle” temput! Miten hatussa siihen saa yhteyden?”

Joulupukin kuumalinja
”En muuta tiedä, kun että Jouluaattona on telkussa iltapäivällä sellainen ohjelma, kuin ”Joulupukin kuumalinja”, että jos vaikka kokeilisit sitä kautta. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin”, Ensio Olut lopetti keskustelun ja sulki puhelimen.

Uskokoon pikkujoulupukkiin, ken niin tahtoo, mutta näin siinä vaan kävi.

Ensio Olut ainakin uskoo!



1 kommentti: