ENSIO OLUT JA PIKKUHOUSUT

Seksologian tohtorin ja vertailevan erotiikan päivystävän dosentin Ensio Oluen nähtäville ilmestyi tietokoneen näytölle kuin tyhjästä seuraava lehtijuttu. Suora lainaus:

Iltalehti:

Kauppaan terveellisesti
jätetyt pikkuhousut

"Jätä pikkuhousut kotiin - se on terveellistä?

Tiistai 22.5.2012 klo 14.41

Pikkuhousuttomuudesta on paitsi käytännön hyötyä, se saattaa olla myös terveellistä, uskoo seksologi.

Pikkuhousuitta kulkeminen voi lisätä seksuaalista itsetuntoa. 

Kun alushousuja ei käytä, säästyy ylimääräiseltä pyykkikuormalta eikä tarvitse huolehtia vaatteiden alta näkyvistä pikkuhousunrajoista. Kommandona kulkeminen voi kuitenkin myös kasvattaa seksuaalista itsetuntoa ja lisätä seksihaluja, kertoo Cosmopolitan-lehti.

– Poistamalla intiimialueidesi suojat, pääset kosketuksiin luontaisen aistillisuutesi kanssa, sanoo losangelesilainen kliininen seksologi Ava Cadell.

Cadell uskoo myös, että pikkuhousuttomuus lisää miehen seksihaluja, sillä naisen erittämät feromonit vapautuvat helpommin ilman alusvaatteita.

Cosmopolitan-lehden haastatteleman Cedars-Sinain sairaalan naistentautien erikoislääkärin Lisa Mastersonin mukaan pikkuhousuttomuudella on kuitenkin varjopuolensa; alushousujen käyttämättömyydestä saattaa pahimmillaan seurata satiaisia ja infektioita. Suurta vaaraa ei kuitenkaan Mastersonin mukaan ole, jos muistaa huolehtia hyvästä intiimihygieniasta.

IL" 

   Lainaus päättyi.

Satikutianen (Pthirus pubis)

Nii’in, satiaisiapa satiaisia, ja lisäksi vielä infektioita; Amerikan ulkoilmahan on vallan sakeanaan satiaisia ja infektioita, jotka vaan väijyen odottavat, milloin avuton alushousuton naisihminen astuu ulos asuntonsa ovesta!

Palataanpa ajassa takaperin 1800-luvulle ja siitä vieläkin taaemmas, aina aikaan, jolloin Ensio Olut oli – kuten tunnettua – vielä kovin nuori. Tuolloin naiset eivät juurikaan käyttäneet minkäänlaisia alushousuja – nimettömiä, kuten niitä vielä 1960-luvulla häveliäästi nimitettiin – puhumattakaan pikkuhousuista, eli ”pikkareista”.

Seuraa lainaus Taina Myöhäsen folkloristiikan alan Pro Gradu – tutkielmasta

Helsingin yliopisto

Kulttuurien tutkimuksen laitos, toukokuu 2004. Suora lainaus taas:

”Heikinmäen mukaan ensimmäinen merkintä naisten alushousuista Suomessa löytyy turkulaisen ravintoloitsijan, neiti Maria Marghareta Holmbergin perunkirjasta vuodelta 1817. Vastaavia merkintöjä löytyy myös muiden aikansa suurkaupungeissa, Helsingissä ja Turussa, eläneiden säätyläisnaisten perunkirjoista. Näiden merkintöjen pohjalta voi olettaa, että suurimpien kaupunkien varakkailla naisilla oli alushousuja käytössä jo 1800-luvun alun vuosikymmeninä.

Naisten alushousujen käyttö oli aluksi harvojen tyyli. Edelleen perunkirjamerkintöjen pohjalta Heikinmäki on tehnyt havainnon, että Helsingissä 1830-luvulla vain noin 10 prosentilla naisista mainitaan olleen jäämistössään alushousuja. Maininnat kuitenkin lisääntyvät tasaisesti vuosikymmenten myötä, ja noin parikymmentä vuotta myöhemmin ensimmäinen maininta naisten alushousuista löytyy hämeenlinnalaisesta perunkirjasta.”

   Lainaus päättyi taas.

(lähde: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/kultt/pg/myohanen/nimettom.pdf )

(Lisättäköön tähän pieni Ensio Oluen korjaus Taina Myöhäsen käyttämään termistöön; kysessä ei ole perunkirja, vaan perukirja).

Tämä tutkielma todistaa, ettei ainakaan Suomen pienemmissä kaupungeissa, kuten esimerkiksi Kotkassa, joka tosin perustettiinkin vasta vuonna 1879, puhumattakaan köyhällä maaseudulla, ei pidetty 1800-luvulla, eikä vielä 1900-luvun alkupuolellakaan ulkoilmassa väijyviä satiaisia ja infektioita kovin suurena uhkatekijänä.

    Tuolta neitseelliseltä ajalta periintyy myös sanonta, alunperin ehkä jostain Savon seutuvilta, tai Laatokan pohjoispuolisesta Karjalasta: "siitä on nyt liikkeellä kahenlaista ilimoo. ko entisellä tytöllä, toine nostaa helemoo, ja toine puhaltaa lunta pilluun".

Tässä neidolla on, ei punapaula,
ei, ehei, vaan tuo Iltalehden
uutisjutussakin 22.5.2012
epäterveelliseksi mainittu
asuste, pikkuhousut

Sen sijaan – perustuen seksologian tohtorin ja vertailevan erotiikan päivystävän dosentin Ensio Oluen empiirisiin tutkimuksiin (Empiirinen tutkimus (kreik. Empeiria,) eli kokemusperäinen tutkimus, perustuu tutkimuskohteen havainnointiin tai mittaamiseen) – sotien jälkeisenä aikana 1940-luvulta aina 1960-luvulle, kun pikkuhousujen käyttö naisten keskuudessa oli jo melko yleistä, vaarana oli – ei vieläkään satiaiset – vaan, johtuen huonolaatuisista vyötärökuminauhoista, kompastuminen nilkkoihin pudonneisiin pikkuhousuihin.

Taiteilijan näkemys pudonneista
alushousuista Amerikasta ajalta
ennen valokuvauskoneen
keksimistä. Tuolloin
kadutkin olivat
kultaa!

Varsinkin ankaran puritaanisessa (so. siveellisessä) Amerikassa, jossa ostokset kannettiin, ja kannetaan yhä, kaupasta kantokahvattomissa paperipusseissa, tämä alushousujen nilkkoihin putoaminen oli yleinen ongelma ja monenlaisten, ei suinkaan sairauksien, vaan fyysisten sekä myös henkisten vammojen aiheuttaja.

Myös autoliikenteessä koettiin moniaita vaaranhetkiä, kun kuljettajien keskittyminen herpaantui hetkeksi pois ajosuoritteesta.

Suomessa ei lainsäätäjä ole määrännyt naisille pikkuhousupakkoa, mutta moraalinen pakko niiden käyttämiseen on ollut voimassa vuosikymmeniä.

Moralismin huippu saavutettiin -60-luvulla, kun mm. ainakin Lahden Suurlavalla poliisi suoritti suurratsian, jossa tarkastettiin, onko kaikilla tytöillä alushousut hameen alla. Ei ollut. Tämä episodi tapahtui siihen kulta-aikaan, kun naiset eivät Suomessa vielä käyttäneet sukkahousuja, niitä erotiikan tappajia, jotka kotoisin ovat itsestää perkeleestä - Ensio Olut ei muuta sano - vaan pukeutuivat

Sukkanauhat takaisin!

 saumallisiin liivisukkiin, koska saumattomia nailonsukkia yhtenä kyr... eiku siis tuona putkena suoltavia pyöröneulekoneita - jotka nekin ovat itsestään perkeleestä kotoisin - oltu vielä tuotu suomalaisten sukkatehtaiden tehdassaleihin. Saumasukkien kera naiset pukeutuivat sukkanauhavyöhön tai -liiveihin. Monet muodikkaat naiset pukivat vielä tuolloin ylleen korsetinkin. Oi noita ilon ja onnen aikoja!

Sukkanauhat takaisin!

Ensio Olut ei ollut tuolloin Lahden Suurlavalla paikanpäällä, mutta voi mielessään kuvitella juurevat lahtelaiskonstaapelit ja komisariukset konttaamassa tanssilavan lattialla kurkistelemassa taskulampun kanssa tyttöjen helmojen alle.

     Hannu Karpon tv-ohjelmassa, vai oliko se Hymy-lehdessä, siitä poliisikunnan suurella ja asian vakavuuden huomioonottavalla hartaudella suorittamasta hameiden alle kurkkimismanööveristä oli kuvareportaasi, niin Ensio Olut sen muistaa. 

Tämän päivän poliisit eivät enää virka-aikana kurki tyttöjen hameiden alle; ei niin, etteikö heillä tervettä halua enää siihen olisi, vaan kun kaikki aika menee ajelessa ympäriinsa kaksivärisellä pakettiautolla etsimässä huumehörhöjä sun muita roismoja.

Koska kuvaa konttaavasta lahtelaispoliisista
väijymässä tyttöjen mekkojen alle ei kuvan
julkaisemisesta koituvan oikeustoimiuhan
varjolla voi julkaista, niin tässäpä
pari kuvaa Englannin poliisista
-60-luvulta mittaamassa
tyttöjen minihameita.
Mukavaa hommaa
sekin; ainakin
poliiseista.

Tuosta muistuikin mieleen, että ei ainoastaan seksologian tohtori ja vertailevan erotiikan päivystävä dosentti Ensio Olut tervehdi ilolla – huom! pelkästään ammatillisista syistä – tuota tämän jutun alussa olevaa Iltalehden julkaisemaa uutista, vaan tiettävästi myös Plondi-Riitta sekä Pimpo-Pirjo ovat iloisia siitä, että nyt he voivat jättää pikkarit kotiin.

Plondi-Riitalla eikä Pimpo-Pirjolla linja-autossa, ei myöskään missään muussa julkisessa kulkuneuvossa enää tule kiire riisua alushousujaan, kun kuulevat takanaan istuvien, luultavasti pummilla ajavien teinityttöjen kiekuvan, ja Plondi-Riitta joutuu usein huomauttamaan Pimpo-Pirjolle loppukiekaisujen kera:

Koska tuota kyseistä ammattikuntaa pian
ei ole ehkä enää olemassa, niin tässäpä
kaksi iloista vi... eiku matkalipun
tarkastajaa kaukaa tuolta
Ameriikan kultamaasta.

”Alahan sinäkin - ja vallan kiirulla sittenkin - riisua pikkuhousujasi, etkö kuullut, kun takapenkin tytöt sanoivat, että nyt ne vitun tarkastajat nousivat  taas tähän julkiseen kulkuneuvoon!”