PIENI PUNAHILKKA JA ENSIO OLUT -NIMINEN SUSI

OPETTAVAINEN SATU

Pieni Punahilkka isoäidin
metsämökin ovella

Olipa kerran nuori tyttö, nimeltään Pieni Punahilkka. 

   Pieni Punahilkka asui synkeän metsän reunassa. Metsä oli täynnä monia uhanalaisia lintuja, mm. pöllöjä, ja ylen harvinaisia ​​kasveja, jotka todennäköisesti tarjoavat parannuskeinon syöpään ja moniin muihin sairauksiin, jos vaan jollakulla olisi aikaa ja halua tutkia niitä.

Pieni Punahilkka asui huoltajansa – Pieni Punahilkka käytti puheessaan huoltajastaan nimitystä ”äiti” – luona. 

     Pieni Punahilkka tiesi, että tällä ”äiti”–käsitteellä tarkoitetaan alunalkujaan munasolua kantanutta synnyttäjää; tämä ei missään nimessä tietenkään tarkoita, että Pieni Punahilkka olisi ajatellut vähemmän lämpimästi tätä edellä mainittua henkilöä, huoltajaansa, vaikkakaan hänellä ei todellisuudessa ollut tähän läheistä biologista yhteyttä.

Eikä Pieni Punahilkka tietenkään aikonut halventaa tällä perinteisiä kotitalouksien tasa-arvokäsityksiä, ja hän oli pahoillaan, jos tämä vaikutelma tästä välittyy.

Vasullinen luomuhedelmiä

Eräänä päivänä äiti pyysi Pientä Punahilkkaa ottamaan vasuunsa luonnonmukaisesti viljeltyjä hedelmiä (Emin sikiäimestä hedelmöityksen jälkeen kehittynyt elin, jossa ovat kasvin siemenet) ja kannullisen raikasta lähdevettä, ja viemään ne isoäidilleen, joka asui pienessä syrjäisessä metsämökissä synkeän metsän toisella laidalla. 

PAU

”Mutta äiti, en voi tehdä Posti- ja logistiikka-alan unionin työehtosopimuksen alaista työtä, ja viedä toimeentuloa PAU ry:n jäseniltä, jotka ovat taistelleet vuosia hankkiakseen oikeuden kuljettaa kaikki lähetykset kaikkien ihmisten kaikkein syrjäisiinpiinkin metsämökkeihin?”

Pienen Punahilkan äiti vakuutti, että hän oli käynyt PAU ry:n puheenjohtajan Heidi Niemisen luona Helsingissä John Stenberginranta 6:ssa ja saanut tältä erityisen myötätuntoisen vastaanoton. Pienen Punahilkan äiti oli siellä täyttänyt tätä kuljetustehtävää koskevan poikkeuslupalomakkeen.

”Mutta äiti, etkö sorra minun naiseuttani pyytämällä veljeni sijaan minua tekemään tämän kuljetustyön?”

Pienen Punahilkan äiti huomautti, että naisten oli mahdotonta sortaa toisiaan, koska kaikki naiset olivat kaikki yhtä sorrettuja, kunnes naiset olisivat vapaita kaikesta miesten aiheuttamasta sorrosta.

Sortaja sortamassa naista

”Mutta äiti, eikö sinun tulisi pyytää juuri siksi veljeäni kuljettamaan isoäidille hedelmäkori ja vesikannu, sillä hän on mies, siis sortaja; eikö hänen pitäisi oppia, millaista on olla sorrettu?”

Puniksen veli

Pienen Punahilkan äiti selitti, että koska Pienen Punahilkan veli oli mm. Seta ry:n jäsen, häntä ei siten suoranaisesti voitu laskea miehiin, siis sortajiin. Sitä paitsi luonnonmukaisesti viljeltyjen hedelmien ja raikkaan lähdeveden vienti isoäidille ei ollut millään muotoa stereotyyppistä naisten työtä, vaan teko, joka auttaisi herättämään tunnetta kuulumisesta yhteisöön.

Isoäiti puolustamassa
naiseuttaan

”Mutta eikö ole ahdistavaa olla isoäiti, joka ymmärtää olevansa on sairas, eikä siis kykene itsenäisesti edistämään omaa naiseuttaan?”

Pienen Punahilkan äiti selitti, että hänen isoäitinsä ei oikeastaan ​​ole sairas tai kykenemätön millään tavalla; tämä ei tarkoita, että vaikka isoäiti täyttääkin nämä ”sairauden” tuntomerkit, hän olisi millään tavalla huonompi, kuin ne, joita kutsutaan ”terveiksi”.

Niinpä Pienestä Punahilkasta tuntui, että olisi vallan oiva toimi, että hän toimittaa isoäidilleen puhdasta, terveyttä edistävää syötävää ja raikasta juotavaa; ja niin hän täytti vasunsa puhtailla, luonnonmukaisesti viljellyillä hedelmillä, täytti vesikannun raikkaalla lähdevedellä. ja lähti hyppelemään metsäpolkua pitkin synkeän metsän läpi.

Pelottava synkeä metsä

    Joidenkin mielestä synkeä metsä on pelottava ja vaarallinen paikka, mutta Pieni Punahilkka tiesi, että tämä on järjetön pelko, joka perustuu kulttuurisiin paradigmoihin. 

(Selkokielellä selitettyä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa). 



   Tämän atavistisen (alkukantainen, primitiivinen) pelon synkkää metsää kohtaan on juurruttanut joihinkin meistä patriarkaalinen (isän valtaan perustuva) yhteiskunta, joka ryöstää luonnon ja maailman hyödynnettävissä olevia, mutta rajallisia luonnonvaroja, ja uskottelee, että luonto on täynnään vihollisia; todellisuudessa tämä riistoyhteiskunta pyrkii poissulkemaan luonnosta sietämättömät kilpailijat.

Kaappi

 Jotkut ihmiset välttävät kulkemista metsässä peläten varkaita ja mielipuolia, mutta Pienestä Punahilkasta tuntui, että todella luokattomassa yhteiskunnassa kaikkien syrjäytyneiden ihmisten olisi mahdollista ”tulla ulos kaapeistaan" (tavaroiden säilytykseen tarkoitettu umpinainen ovellinen huonekalu, jossa on yleensä hyllyjä tai orsia, joihin tavarat asetetaan) ja elää roolimalleinaan metsän vapaa, yksinkertainen elämäntapa ja yksilön sekä yhteisön siitä saama voima. 

Metsuri raivaamassa vesaikkoa

Matkalla isoäidin mökille Pieni Punahilkka kohtasi iloisen metsurin raivaamassa vesaikkoa energiapuuksi ja näin toimin turvaamassa metsän luonnonvarojen kestävän käytön.

Ohitettuaan metsurin työssään Pieni Punahilkka vaelsi pois polulta voidakseen tutkia joitakin kanervikossa kasvavia harvinaisia kukkakasveja.

Iso susi, jonka nimi on
Ensio Olut

Pieni Punahilkka hätkähti nostaessaan katseensa kanervikosta ja löytäessään itsensä seisomassa silmätysten suuren suden (Canis lupus) kanssa. 

  Susi, jonka nimi, kuten jo varmaan arvaatte, oli tietenkin Ensio Olut, kysyi, mitä oli Pienellä Punahilkalla korissa.

Pienen Punahilkan äiti sekä alakoulun opettaja olivat varoittaneet koskaan puhumasta vieraille, mutta hän luotti kykyynsä hallita omaa orastavaa seksuaalisuuttaan, ja päätti käydä vuoropuheluun Ensio Olut-susihukkasen kanssa.

Pieni Punahilkka vastasi: ”Minä olen viemässä isoäidilleni solidaarisena eleenä joitakin terveellisiä välipaloja sekä juotavaksi raikasta lähdevettä.”

Pieni Punahilkka ei ole näissä
saduissakaan pitkään yksin
näin pukeutuneena

Ensio Olut-susi sanoi: ”Tiedätkö, kulta pieni, ei ole turvallista pienen tytön kulkea metsässä aivan yksin?”

Sen pituinen se.

Seuraavana päivänä Pieni Punahilkka hyppeli taas metsäpolkua pitkin ja Ensio Olut -niminen susi tuli taas vastaan. Ensio Olut -niminen susi tiedusti Pieneltä Punahilkalta: "Minne Punis on nyt menossa?"

"Tuonne metsälammelle pillua pesemään", Pieni Punahilkka vastasi kohteliaasti. 
Johon Ensio Olut -niminen susi: "Voihan vittu, no jo on nämä sadut muuttuneet!" 

Sadun jälkipuintia:

Siinä toisessa Punahilkka-sadussa Punahilkka vie mummolle alkoholijuomaa, toisin melko mietoa, mutta alkoholijuomaa kumminkin. Jos mummolle vie alkoholijuomaa, luuston haurastumisesta ehkä oirehtiva mummo saattaa kännipäissään kaatuilla, ja särkeä lonkkanivelensä. Siispä raikas lähdevesi ja osteoporoosi on sopivampi yhdistelmä.

Se, että susi söisi pureksimatta ensin mummon, pukeutuisi mummoksi, ja hotkaisisi sitten Punahilkan on silkkaa väkivaltapornoa! 

Eikä se porno tähän siinä Perussuomalaisten suosimassa versiossa lopu, vaan sitten tulee sattumalta paikalle metsästäjä, halkaisee puukolla ja puuduttamatta vielä elävän suden mahan, mahasta pomppaa esiin hyvävointisina ja - kas kummaa - vaatteet päällä niin mummo, kuin Punahilkkakin! Metsästäjä täyttää suden mahan kivillä, harsii mahan kiinni, ja heittää yhä elävän suden juuri siihen metsälampeen, jossa Punahilkka käy huolehtimassa henkilökohtaisesta hygieniastaan, ja ehkä mummokin hakee kahvivetensä, jos ei tiedä, mitä Punahilkka on juuri tehnyt sen samaisen lammen rannalla!

Vielä sudesta ja metsästäjästä:

Oikeassa elämässä metsästäjä ei olisi heittänyt sutta karvoineen kaikkineen metsälampeen, vaan olisi ensin nylkenyt, ja sitten vasta heittänyt, sillä sudennahkarukkaset, kun käteen vielä laittaa kintaat, ja sitten siihen päälle sudennahkarukkaset, niin eipä talvipakkasilla kätöset palele!

Nyt se vasta on sitten sen pituinen se.