ENSIO OLUEN IRLANNIN TULIAISET

   Ensio Olut oli viettänyt vuosia Irlannissa. Kotkassa käydessään hän tietysti poikkesi entiseen kantapaikkaansa Panimo-Ravintola Puikkoon. Vanhat kaverit eivät olleet tuntea miestä, sillä hänestä oli kehkeytynyt sitten viime näkemän huomiota herättävän lihaksikas.

   Mutta ei se vielä niinkään, että hänen vartalonsa oli upeassa trimmissä ollut silmiinpistävää, vaan se, että hänen päänsä oli kutistunut nyrkin kokoiseksi. Viimein Olli Vaara ei malttanut enää tutuimpana olla kysymättä, miten kummassa noin oli päässyt tapahtumaan.

   No, Ensio Olut selitti:

Sylph on a stub

-     Irlannissa tapaa usein vihreäpukuisia maahisia, naispuolisiakin. Kuten ehkä tiedätte, niitä naispuolisia kutsutaan siellä nimellä ”sylph”, se on suomeksi suunnilleen ”keiju”. Mutta Irlannissa maahiset, eivätkä siis keijutkaan, ole hyväntahtoisia, kuin pakosta.

-     No niin, kerran, kun minä kuljeskelin metsässä, kuulin avunhuutoja; yksi sorja tyttömaahinen oli pudonnut suonsilmäkkeeseen, ja oli, kun minä ehdin apuun, jo hukkumaisillaan. Tietysti minä autoin keijun suosta, ja, kuten olin kuullut kerrottavan, sain esittää pelastamalleni keijulle kolme toivomusta, jotka sen oli pakko täyttää.

Arnold

-     Minä siinä miettimään, mitä toivoisin. Maallinen omaisuus ei, kuten tiedätte, koskaan ole minua kiinnostanut, enkä tuonpuoleisesta mitään tiedä, niinpä toivoin englanniksi -   iiriä, irlanninkieltä kun en hallitse -   keijulta: ”I hope to have a well-muscular body like Arnold Schwarzenegger had, when he won the Mr. Olympia competitions”; siis jotenkin, että saisin sellaisen lihaksikkaan vartalon, kuin Arnold Schwarzeneggerillä oli hänen voittaessaan Mr. Olympia-kilpailuja. Keiju ymmärsi engantia jonkun verran ja nyökkäsi. Kävi vain ”PUUF”, kun läskien tilalla oli nämä muhkeimmat lihakset, mitä odottaa sopii.

-     Ja sitten, Olli Vaara odotti jatkoa.

Keiju kanervikossa

-     Maahistyttö riisui märät vaatteensa, kun minä mietin, mitä toivoisin toiseksi. Ja kun näin hänen sulokkaan vartalonsa, ei ollut enää epäselvää, mitä minä toivoisin toiseksi. Keiju kävi pehmeille sammaleille, nyökkäsi ja ”PUUF”, minä olin kanervikossa maahistytön päällä täydessä touhussa. Ja nämä sylphit toteuttavat toiveet sitten niin vallan pilkulleen!

-     Tuntikaudet siinä lemmittyämme lepäilimme vierekkäin ja keiju muistutti, yhä hengästyneenä, että minulla oli kolmas toivomus jäljellä. Vasta kun olisin esittänyt toivomukseni, ja hän oli sen toteuttanut, vasta sitten hän olisi vapaa.

-     Ja entäs sitten, mitenkäs siinä sitten noin kävi, Olli Vaara hätäili uteliaana odottaen lisää.

 -    Minä -   mitäs minä muutakaan siinä tilanteessa, kun en halunnut keijutyttöä millään tavalla viivyttää -   toivoin, kun en siihen muutakaan keksinyt, vähän lisää sitä samaa. 

-    Irlannin maahiset eivät tietenkään ymmärrä suomea, joten minä toivoin toiveeni taas murteellisella englannillani: ”How 'bout a little head?” 

Mitä tulikaan toivottua?

-    Taas keiju, siis tämä tyttömaahinen, nyökkäsi ja kävi taas vaan ”PUUF”, kun minun toiveeni oli toteutunut sananmukaisesti, ja keiju oli hävinnyt.