tiistai 11. lokakuuta 2011

SUURI SININEN SAMMAKKO




Ahtisaaren Mara ja sen kaverit
Ensio Oluen vaimo, YTL (väit.) Riitta Olut (ent. Ohramallas, synt. Hiiva), oli 1980 – luvun loppupuolella parina vuotena muodollisesti pätevänä avustajana mukana YK:n silloisen apulaispääsihteerin, yhdeksänkertaisen kunniatohtori Martti Ahtisaaren delegaation sihteeristössä Namibian itsenäistymisneuvotteluissa.

YTL (väit.) Riitta Olut,
muodollisesti pätevä avustaja
Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (väit.) Riitta Olut oli miettinyt jo viikkoja kuumeisesti, mitä toisi tuliaisiksi miehelleen Ensio Oluelle, joka tuolloin toimi Helsingin Yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman sammakkoeläintutkijana; ja toimii muuten tätä nykyä vuonna 2002 valmistuneen Akvaariotalo Maretariumin johtavana amphibialogina – se on suomeksi: sammakkoeläinasiantuntijana – Kotkassa.


Ihan vaan muuten tässä välissä, termi ”amphibio”, juontuu latinankielisestä sammakosta. Ei kuitenkaan latinaa puhuvasta sammakosta, vaan latinankielen sammakkoeläintä tarkoittavasta sanastaa ”amphibian”, josta se on siirtynyt tarkoittamaan niin maalla, kuin vedessäkin kulkevaa ajoneuvoa. Että tämä tässä vaan tuli mieleen.
Maretarium, Kotka

Kun Namibian itsenäistymisneuvottelut olivat menestykkäästi päässet loppusuoralle, delegaatio ehti vierailulle vanhalle Suomen ”siirtomaalle”, Ambomaalle.

Ambomaalla Oniipan kylässä oli siihen aikaan eläinkauppa, ja eläinkaupassa oli myytävänä Etoshan kansallispuistosta ihan luvalla ja laillisesti pyydystettyjä suuria sinisiä, jopa yli kolmekymmensenttisiä sammakoita terraarioineen – terraarioita ei tietenkään ollut pyydystetty Etoshan suoalueelta, vaan kylän käsityöläiset valmistivat niitä, ja niihin pantiin sitten niitä suuria sinisiä sammakoita – kahdellasadallaviidellätoista Etelä-Afrikan randilla, eli noin sadallakahdellakymmenellä silloisella Suomen Markalla (= n. 20 €). Tuo oli tietenkin vain lähtöhinta.

 Ranae caeruleus amplus
Nämä suuret siniset sammakot (lat. ranae caeruleus amplus) eivät ole vaarassa kuolla sukupuuttoon, vaan Etoshan kansallispuiston soilla näitä sammakoita on niin runsain märin, että sinne juomaan tulevat, savanneilla eläviä sukulaisiaan pienemmät viidakkonorsut liukastelevat niihin, eikä tapahdu mitenkään harvoin, että norsut liukastuessaan ihan kaatuvat ja menevät vallan kokonaan nurin!
Norsuja vielä ihan pystyssä 
Etoshan kansallispuistossa






-     Onko näissä sammakoissa mitään muuta erikoista, kuin että ne ovat suuria ja sinisiä, Riitta Olut tiedusteli ambomaalaiselta eläinkauppiaalta.

-     Nämä sammakot, sen lisäksi, että nämä ovat suuria ja sinisiä, nämä ottavat erinomaisesti suihin, kauppias valisti asiallisesti.

Rouva Riitta Olutta, YTL (väit.), kun ei kyseinen aviotoimi oikein viehättänyt, hän päätti ostaa yhden sammakon kotiin­ viemisiksi miehelleen amphibialogi Ensio Oluelle ja sai kuin saikin tingittyä sammakon hinnan kahteensataan rangiin (=18,70 €).


-      Joskus tulevaisuudessa rakennettavan Kotkan Maretariumin tulevana johtavana amphibialogina Ensio Olutta tällainen pomppija kiinnostaa,  jos ei muuten, niin ainakin ammatillisista syistä, YTL (väit.) Riitta Olut mietti. 

   Eeva Ahtisaari harkitsi myös samanlaisen sammakon ostoa, mutta ei sitten kuitenkaan ostanut.

Sammakon ja terraarion kuljettaminen diplomaattimatkatavarana eläinlääkärin sammakolle suorittaman perusteellisen eläinlääkäritutkimuksen ja tarvittavien rokotusten jälkeen Suomeen, ei tuottanut ongelmia.

Lento Kapkaupungista Helsinki – Vantaan lentokentälle laskeutui keskiviikkona 25. lokakuuta 1989 klo 18:37. Riitta Olut otti kentältä taksin, sammakko terraarioineen laitettiin taksin takapenkille, ja kauan odotettu matka määränpäähän, kotiin, sujui sukkelasti.

YTL (väit.) Riitta Olut 
aamutakissa ja silmät
ylt ymmyrkäisinä




Kotona Helsingin Kruunuhaassa illalla maata mennessä YTL (väit.)Riitta Olut sitten sujautti salaa sammakon miehensä, amphibialogi Ensio Oluen peiton alle ja nukahti.




Aamulla, kun Riitta Olut heräsi, ei Ensio Olutta missään. Eikä sammakkoa. Riitta Olut siitä aamutakissaan rientämään keittiöön. Siellä sammakko istui pöydällä ja Ensio Olut mätti ruokatarpeita kaapeista sen eteen.


Ruokatarpeita pöydällä
-     Mitä kummaa tämä nyt sitten on? rouva Riitta Olut, YTL (väit.), ihmetteli silmät ihan ylt ymmyrkäisinä.

Johon amphibialogi Ensio Olut:
-     Jos tämä sammakko kaiken päälle osaa edes vähänkin laittaa ruokaa, niin Sinä saat jäädä kernaasti tänne Helsinkiin, me muutamme Tvärminneen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti