PIKKUSISKO JA JOULUTONTTU

Pieni farkkuihin 
pukeutunut mies 
ja Plondi-Riitta

Pimpo-Pirjon isokokoinen pikkusisko, Plondi-Riitta, sipsutti jouluaaton aattona aamuvarhaisella korkokengissään kukonlaulun aikaan kotikadullaan Kotkan Hirssaaressa Norpantiellä noutamaan Kymen-Sanomia postilaatikoltaan.

 Plondi-Riitta huomasi Norpantien jalkakäytävällä seisoskelevan pienen farkkuihin pukeutuneen lippalakkipäisen karvanaamaisen miehen.

-     Joulutonttu! Plondi-Riitta oivalsi, koska hän muisti joskus jostain satukirjasta lukeneensa, tai katsoneensa telkkarista piirretyn dokumentin joulutontuista, ja niiden tarinoiden mukaan joulutontut ovat karvanaamaisia, normaalisti punapukuisia, punapipoisia pieniä miehiä, mutta voivat naamioitua käydäkseen tavallista ihmisistä pukeutumalla farkkuihin ja lippalakkiin liikkuakseen sitten joulukuisissa aamuhämärissä muina miehinä huomaamattomina kaupungilla.

Lisäksi Plondi-Riitta muisti, että kun joulutontun pyydystää jouluaaton aaton aamuna, niin, vaikka tämä kieltää ehdottomasti noituen ja kiroillen olevansa joulutonttu ja saattaa sanoa nimekseenkin jonkun aivan tavallisen nimen, päästäkseen pulasta joulutonttu täyttää takuuvarmasti kolme kiinniottajan toivomusta.

Joulutonttu kiinni otettunakin yrittää juonia itsensä vielä mitä erilaisempiin tekosyihin vedoten karkuun, mutta kuitenkin joulutonttu joka tapauksessa vihdoin viimein toteuttaa kiinniottajan toiveet, jos sille ei vaan anna yhtään löysää ja usko sen temppuja. 

Joulutontun jouluaaton aaton aamuna antama lupaus on sen pakko pitää -  niin oli kerrottu kaikissa Plondi-Riitan käyttämissä tietolähteissä -  joten joulutonttu ei pääse pälkähästä ennen kuin se on täyttänyt kiinniottajansa toivomukset.

  Niinpä Plondi-Riitta nappasi pientä karvanaamaista, farkkuihin pukeutunutta, lippalakkipäistä miestä tiukasti niskasta ja housunkauluksesta, nosti ilmaan, raahasi sisälle, lukitsi oven, laittoi avaimen ylös oven päälle pienen karvanaamaisen, farkkuihin pukeutuneen, lippalakkipäisen miehen ulottumattomiin, ja sanoi nostaen pienen karvanaamaisen, farkkuihin pukeutuneen, lippalakkipäisen miehen edellä mainutulla otteella taas ilmaan:

-      Haa, sainpas Sinut joulutonttu. Nyt on jouluaaton aaton aamu, joten Sinun on täytettävä kolme toivomustani!

-     Vitut minä mikään saatanan joulutonttu ole, minä olen Ensio Olut, laske helvetissä irti, pieni farkkuihin pukeutunut, lippalakkipäinen mies kivahti pyristellen ilmassa.


-     Oletpas, kaikki tuntomerkit täsmäävät: pieni mies, karvainen naama, farkut ja lippalakki sekä noituminen ja kiroilu! Tuntemattomaksi naamioitunut joulutonttu olet, älä muuta väitä!

-     Enkä ole mikään tuntemattomaksi naamioitunut vitun joulutonttu, vaan, helvetti, ihan oikea Ensio Olut! Laske minut heti maahan!

-     En laske ennen kuin olet luvannut täyttää kolme toivomustani, joulutonttu, Plondi-Riitta uhosi.

Enempää häslinkiä välttääkseen pieni karvanaamainen, farkkuihin pukeutunut, lippalakkipäinen mies lupasi hövelisti, kun Plondi-Riitta kiristi otettaan, täyttää ne kolme toivomusta.

-     Ensiksi minä toivon rahaa oikein monta ziljoona euroa, Plondi-Riitta toivoi.

-     Toiveesi toteutuu, pieni karvanaamainen, farkkuihin pukeutunut,  lippalakkipäinen mies lupasi.

Pinkki Mersedes-Benz c63 blak series

-     Toiseksi minä toivon uuden vaaleanpunaisen Mersun, jossa on sisustus vaaleanpunaista nahkaa, Plondi-Riitta toivoi toiseksi.

-     Toiveesi toteutuu, pieni karvanaamainen, farkkuihin pukeutunut, lippalakkipäinen mies lupasi.

Vaaleanpunainen
prinsessanlinna

-     Kolmanneksi minä toivon suuren vaaleanpunaisen prinsessanlinnan, jonka vaaleanpunaisessa autotallissa voin sitten pitää vaaleanpunaista uutta Mersuani pukeutuneena seksikkääsen pinkkiin satuprinsessan pukuun, Plondi-Riitta toivoi ovelasti kolmantena toiveenaan.

Pinkki satuprinsessa

-     Kaikki kolme toivomustasi toteutuu, mutta minun on käytävä noutamassa kotoani Korvatunturilta taikavoimani, en pidä niitä koskaan varkaiden pelosta mukanani kaupungilla, pieni karvanaamainen, farkkuihin pukeutunut, lippalakkipäinen mies lupasi.

-     Ei, ei, Sinä karkaat kuitenkin -   minä tiedän sen -   täyttämättä toiveitani, etkä tule takaisin, joten en voi päästää Sinua, Plondi-Riitta sanoi päätään pyöritellen.

-      Mutta, jos en saa luokseni taikavoimiani, jotka minun oli jätettävä Korvatunturille, en kykene toiveitasi toteuttamaan, pieni karvanaamainen, farkkuihin pukeutunut, lippalakkipäinen mies sanoi tiukkaan sävyyn.


-      Valehtelet pieni karvanaama, minä tiedän, että kaikilla joulutontuilla on aina taikavoimat aina muassaan; minä olen sen satukirjoista lukenut ja telkkarista piirretystä dokkarista nähnyt, ja ainakaan telkkarissa ei puhuta koskaan pötyä!

-     On kuitenkin yksi, joskin hieman työteliäs keino niiden taikavoimien saamiseksi minulle tänne käyttööni: meidän tulee kiihkeästi, lähes tauotta rakastella huomiseen tähän hetkeen asti, pieni karvanaamainen, farkkuihin pukeutunut,  lippalakkipäinen mies jatkoi mietteliään näköisenä. 

-    No, hmmm, niin kai sitten, Plondi-Riitta totesi, vaikkakaan ei ollut varma, oliko missään tarinassa kerrottu rakastelusta, joka kestäisi lähes tauotta koko vuorokauden, mutta varma on aina varmaa, ja niinpä Plondi-Riitta raahasi pienen farkkuihin pukeutuneen miehen housunkauluksesta makuuhuoneeseensa, heitti tämän sängylleen, ja sitten he rakastelivat kiihkeästi, lähes tauotta - siitä Plondi-Riitta piti tarkkaan huolen -  Jouluaaton aamuun.

Jouluaaton aamuna vetäessään farkkuja jalkaansa pieni karvanaamainen, lippalakkipäinen mies kysyi Plondi-Riitalta, kuinka vanha tämä oli.

-     27 vuotta, entä sitten, Plondi-Riitta vastasi. Entä sitten? 

Plondi-Riitta uskoo yhä
joulutonttuihin!

-    Sitä minä vaan, että 27 vuotta ja uskot vielä joulutonttuihin, että jos minä samoihin aikoihin sitten taas ensi vuonna, kun minun kaikki taikavoimani eivät ehkä vielä täysin palautuneetkaan, noiden toiveiden toteuttamiseen voi mennä hieman aikaa...


Tarina jatkuu tässä:

SISKOKSET JA ”JOULUTONTTU”