LOKAKUUN VIIMEINEN PÄIVÄ

Potra poikalapsi

Tässä kerron, kuinka suomalaiseen kulttuurin kuulumatonta saksikaista kummittelua yritettiin istuttaa Suomeen. 

Vaikka minäkin olin tuossa ikään kuin osasyyllisenä syntymällä Jyväskylässä Köhniön asevelitaloalueen omakotitalon yläkerran vuokra-asuntoon Keski-Suomen Pienviljelijäyhdistyksen piirikionsulentin Paavo Nurmen ja vaimonsa Anna (Anni) Beatan (os. Kiiski) toisena poikana, tosin synnytys tapahtui Mattilan kartanoonsa olleessa synnytyslaitoksessa 31.1950 n. klo5:15; tarkempaa aikaa en osaa sanoa, koska minulla ei ollut tuolloin kelloa ranteessani 

Sitten siihen ns. Halloweeniin, joka vaan on satutettu juuri minun syntymäpäiväkseni. Ja kerronpa muutakin.

Kun Helsingin Sotainvalidien naisosastossa vuonna 1950 saatiin 31. lokakuuta kuulla, että hallaisessa Jyväskylässä oli aamulla Suomeen syntynyt potra poikalapsi, josta tulisi aikojen myötä Ensio Oluen kirjoittaja, he riemuitsivat iloiten niin suureesti, että järjestivät Kalastajatorpalla jopa vallan ilojuhlan.

Kalastajatorppa

Vaan mikä tuon ilojuhlan nimeksi, se oli julma pulma. Juhlapäivän nimeksi joku paikalla ollut esitti ”Ensio Oluen tulevan kirjoittajan syntymän riemuisa ilta- ja yöjuhla”, mutta se katsottiin vallan liian pitkäksi ja saikin kannattajakseen vain jokusen paikallaolijan.

Kekrilihapullia

Naisosaston sihteeri suositti juhlan nimeksi ”Hallainyö”, koska hänen tietämänsä – hänhän oli ylen sivistynyt ihminen – mukaan maailmalla yleisesti vietetään juuri tuona iltana 31.10. Halloweenia, ja ”Hallainyö” olisi siitä ”Halloweenista” hyvin suomalaiseen suuhun sopiva käännös. Asiasta äänestettiin, ja nimi ”Ensio Oluen tulevan kirjoittajan syntymän riemuisa ilta- ja yöjuhla” jäi vähemmistöön; ”Hallainyö” voitti.

Korsettimainos
1950-luvun alun
"Hopeapeilissä"

Vanhan perisuomalaisen juhlapäivän Kekrin tienoille sattuneen uuden juhlapäivän lopullisesta nimestä ei kuitenkaan vielä tuolloin tehty lopullista päätöstä, ja niinpä vähemmistö vietti Kalastajatorpalla ”Ensio Oluen tulevan kirjoittajan riemuisan syntymän ilta- ja yöjuhlaa”, ja enemmistö ”Hallainyötä”. Kaikkein sivistyneimmät käyttivät tuosta iltatilaisuudesta kuitenkin seuraavan viikon Hopeapeili -naistenlehden reportaasissa Tokalon kasvovoiteen, sekä Lux-saippuan – kuten yhdeksän filmitähteä kymmenestä – ja Triumphin korsettimainosten ryydittämänä nimitystä ”Halloween Party”, ja näin nimitys ”Halloween” jäi elämään suomalaisten mieliin nimityksen ”Hallainyö” sijaan.

Tässä olikin suomalaisen Halloweenin historia. Mennäänpä sitten maailmalle.

Boylen Namut ja Mellit

Makeisten ja karkkien markkinat notkahtelivat Yhdysvalloissa vielä 1900-luvun alussa ennen joulukiireiden alkua loka-marraskuussa. Karkkimarkkinoiden notkahtelun estämiseksi ”Boylen Namut ja Mellit” -nimisen utahilaisen karamellitehtaan myyntijohtaja William ”Bill” Blockhead keksi vuonna 1908 käsitteen Halloween saadakseen lapset pukeutumaan peloittaviksi pelleiksi, ja maan alta nousseiksi, osin mädäntyneiksi ruumiiksi ja kulkemaan näin pukeutuneina ovelta ovelle karkkeja kerjäten.

Peloittava pelle

 ”Bill” Blockheadin paras oivallus oli ryhtyä vuonna 1910 käyttämään mainonnassaan sanoja "trick or treat", eli ”temppu tai namu” saaden näin iskostettua ihmisten mieleen, että ennen Halloweenia on ostettava varastoon runsain mitoin ”Boylen Namut ja Mellit”  -karamellitehtaan namuja jaettavaksi makeisia kerjääville lapsosille. 

Yhdysvaltain perustuslain
lisäyksen kieltämä orja

Ensimmäinen ”tempun tai namun” uhri oli vuonna 1912 chicagolainen, jo eläkkeellä ollut pankkiiri Andy Betrayer, joka ei ollut ostanut ”Boylen Namut ja Mellit” -karamellitehtaan makeisia, vaan kilpailijan karkkeja. Kun naamioituneet lapset sitten soittivat tämän eläkeläispankkiirin ovikelloa, ja oven auettua lausuivat nämä sanat. Andy Betrayerin tarjotessa lapsosille kilpailevan karamellitehtaan namusia lapset torjuivat tarjouksen, tuikkasivat pankkiirin talon palamaan, ja tulipalossa talon mukana paloivat hengiltä sekä eläkeläispankkiiri Andy Betrayer, että hänen perheensä. Tämän jälkeen Halloweenin viettäminen säädettiin Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäyksellä pakolliseksi. Edellinen, 13. lisäys kieltää orjuuden.

Halloweenin vietto on siis edelleen pakollista Yhdysvalloissa, mutta esimerkiksi Britanniassa Halloweenin viettopakkoa ei ole saatu pääministeri David Cameronin sitkeistä yrityksistä huolimatta työväenpuolueen vastustuksesta johtuen alahuoneessa läpi.

Vladimir Putin se vaan
tykkää ratsastaa!

Muita maita, joissa on pakko juhlia Halloweenia, on mm. Ranska, Belgia ja Venezuela. Mielenkiintoista sen sijaan on, että Halloween on kokonaan kielletty Kanadan Nova Scotiassa ja Balabanovossa Venäjällä. ”Temputtaminen tai namuttaminen” johtaa kummassakin näistä paikoista aina pitkiin vankeusrangaistuksiin, ja miehitetyllä Krimillä, jossa astui Halloweenin viettokielto Putinin mahtimääräyksellä vasta nyt tänä vuonna voimaan, törkeimmissä tapauksissa jopa välittömään teloittamiseen.

Kammoittava
Halloween-
porkkana

Lopuksi pieni Halloweentietoisku: Halloween on vain kerran vuodessa. Karkausvuodella ei ole vaikutusta Halloweenin ajankohtaan. Niiden talojen heittely mädillä kananmunilla, joista lapset eivät saa namuja, aloitti elämänsä koiranpaskan heittelynä kohta vuoden 1910 paikkeilla, mutta mädät kananmunat ottivat -80-luvun lopulla koiranpaskojen paikan, koska niitä on helpompi kuljettaa, tarttuvat koiranpaskoja paremmin seinään eikä niiden löyhkä tartu niinkään heittäjään, paremminkin kohteeseen.

”Temppu tai namu” -lasten ampuminen on laitonta useimmissa maissa.

Kurpitsa sai korvata Halloweenin alkuaikoina käytetyn porkkanan, koska ”kammoittavien ilmeiden” kaivertaminen johonkin niin pieneen elintarvikkeeseen kuin porkkana vaatii kohtuutonta sorminäppäryyttä. Oranssi teema kuitenkin säilyi ja kurpitsaa käytettiin porkkanan sijaan ensimmäisen kerran vuonna 1926. Tuota peruselintarviketta on ollut pakko käyttää amerikkalaisten pihojen Halloweenkoristeena aina siitä lähtien! 

Onni Vilkkaan linja-auto

Noista namuista vaan mieleen; Ensio Olut toimi joskus -70-luvulla Kotkassa Onni Vilkkaalla paikallisliikenteen linja-autokuskina. Turvalassa nousi kyytiin pikku-Pirjo - se sama tyttö, josta sittemmin kasvoi Pimpo-Pirjo - äiteineen tikkunekku kädessään. Epäonnekseen pikku-Pirjo pudotti autoon noustessaan tikkunekkunsa linja-auton lattialle, nosti sen ja alkoi nyppiä sormin sitä puhtaaksi, jolloin linja-auton kuljettaja Ensio Olut:


"No voi, voi, onkos pikku-Pirjon namuun tullut nyt karvoja." Johon taas pikku-Pirjo:


"Nyt te Entio Olut-tetä mennyt titten lopullitetti ihan vallan hattukti, eiköt Entio Olut-tetä muitta, että miähän oon vatta viiti vuotta!"