KUNNON KOTKALAINEN

Kymin vanha vaakuna

Todettakoon tässä aivan aluksi, etteivät oikeat kotkalaiset närkästyisi vallan, että Ensio Olut ei ole oikea kotkalainen, koska Ensio Olut ei ole edes oikea ihminen, vaan erään niitä näitä omaksi – ja ehkä myös joidenkin muiden – iloksi kirjoittelevan, muualta parisenkymmentä vuotta sitten Kotkaan muuttaneen - siis luultavasti kymiläisen oikean ihmisen käyttämä pseudonyymi eli – ehei, ei salanimi, koska melko monet tietävät ja jopa tuntevat tämän näitä ja myös joskus niitä kirjoittelevan oikean ihmisen – vaan nimimerkki.

Vanhat oikeat, siis Kotkassa, Kotkansaarella syntyneet kunnon kotkalaiset – Kymin puolella, tai missä jossain syntyneet ovat niitä kymiläisiä – ovat Esio Oluelle kertoneet ylpeinä, että kunnon kotkalainen ei ulkomaalaista, edes mustista mustinta neekeriä vierasta saati syrji.

Kymiläisiäkö? Mutta nehän on sieltä Kymistä.

Kotkan Kantasatama 1930-luvulla

Kotka on vanha satamakaupunki ja Kantasatama tuossa Kotkansaaren rannassa – satamat ovat useimmiten rannassa – oli aiemmin, ennen Hietasen ja Mussalon satamien rakentamista, se Suomen satama, joka maailmalla sata vuotta – tuo aika tässä ihan vaan esimerkin vuoksi – jopa paljon pitempikin aika sitten parhaiten tunnettiin. Ja koska Kotka ja sen satama tunnettiin maailmalla, ja maailmalla on myös paikka nimeltä Ulkomaa ja siellä laivanvarustajia, jotka kävivät – ovat tiemmä aina käyneet – ulkomaankauppaa, joten Ulkomaalla on ollut maailman sivu myös merta seilaavia laivoja.

Ravintola Universal Garden,
ja hevoinen menossa nykystä
Laivurinkatua ylös

Ulkomaan laivat tietty kävivät usein Kotkan satamassa ja Ulkomaan laivoissa oli ulkomaalainen miehistö, joka laivojen ollessa tuolloin vanhaan aikaan päiväkaudet satamassa, ei suinkaan istunut vuonna 1879 Nikolai Fredricksenin perustamassa, nykyisen Laivurinkadun ja Satamakadun kulmassa olleessa, Kotkan upeimmassa hienostoravintola Universal-Gardenissa. Rakennuksessa toimi vuosisadan vaihteesta vuoteen 1907 Pelastusarmeijan päämaja, jossa pelastettiin raukkojen merimiesten mustia seiluja ijankaikkiselta kadotukselta.

Raittiusravintolana tuona viimemainittuna vuonna uudelleen avatussa Universal-Gardenissa ei minkään värinen itseään vähänkään kunnioittava merenkulkija istunut, vaan mieluummin maleksi, kun Kotkassa ei ollut vielä kunnollista merimieskapakkaa, Kotkan kaduilla, ja niin ulkomaalaiset merimiehet – jopa neekerit – olivat jo tuolloin sata vuotta sitten jokapäiväinen näky Kotkassa.

Kotkan Klubi - Kotka Klubb
tulitikkuaskin etiketti

Vasta, kun neiti Anna Koskinen avasi vuonna 1932 alimman hintaluokan ravintola Kairon, ei suinkaan sen nykyisellä paikalla Satamakadun varrella Kantasatamaa vastapäätä, vaan Kirkkokatu 10:ssä, merimiehet siirtyivät sisäruokintaan. Seuraavana vuonna Kairon anniskeluoikeuksia supistettiin ja köyhät Ulkomaan merimiehet – Ulkomaan silloiset laivanvarustajat maksoivat, jos maksoivat lainkaan, miehistöilleen huonoa, niin kovin huonoa palkkaa, että paremman luokan ravintoloihin, kuten Kotkan Klubille ei heillä ollut asiaa - joutuivat tyytymään viininlitkuran litkimiseen.

Tosin vain kuukauden ajaksi, kun neiti Anna Koskinen pani kovan kovaa vasten, Oy Alkoholiliike Ab joutui nöyrtymään ja Kairossa sai taas merimiehille tarjolla rommia. Hiiohei!

N niin kuin neekeri 1950-luvun
aapisessa

Tuohon maailmanaikaan muualla Suomessa käsitys ulkomaalaisista – ja neekereistä varsin – perustui pelkästään aapisen N-kirjaimeen, jonka kohdalla oli teksti: ”Neekeri pesee kasvojaan, vaan ei valkene ollenkaan”.

Vasta vuonna 1952 Helsingin Olympialaisissa pääkaupungissamme nähtiin ihka oikea neekeri; siitä ihmeestä kirjoitti oikein kuvien kera Helsingin Sanomien lehtineekeri, eli lehden reportteri.

Tähän väliin ikään kuin anekdoottina, että eräs vääksyläinen veturinkuljettaja, entinen kansanedustaja twiittasi helmikuussa 2014, että ”Sitten kun minusta tulee puhemies, lehtineekerit saavat kenkää eduskunnasta.”

Oikea neekeri, eli Miss Helsinki
2010-luvulta

Eipä tullut James Hirvisaaresta Eduskunnan puhemiestä; ei edes enää kansanedustajaa.

Kuten tuossa edellä tuli kerrottua, perinteisesti Kotkassa ei kunnon kundia – ei edes ulkomaalaista – ole koskaan potkaistu päähän, heitähän tuli - ja tulee yhä - täällä Kotkan kaduilla vastaan tuon tuosta.

Ulkomaalaiset merimiehet – neekeritkin – ovat kautta aikojen tuoneet Kotkaan raikkaan tuulahduksen kansainvälisyyttä. Ja kupan.

Mutta sitten tulivat – mistä pimeistä peräloukoista lie – nämä PerusSuomalaiset, ja heidän muassaan ulkomaalaisvastaisuus.

Duunattu Jarla

Sen jollain tavalla vielä ymmärtää, että jossain sisäänpäin lämpenevässä sisämaan kaupungissa, kuten Lahdessa, parikymppiset PerSu-miehet, joilla puberteetti on auttamattoman myöhässä, ampuvat ilotulitusraketeilla Hennalassa Suomesta turvaa hakevia lapsiperheitä kohti ja hyppivät pelleinä huppu päässä, mutta että täällä sivistyneessä Kotkassakin on ihan aikuisina itseään pitäviä ihmisiä, jotka näitä pellejä vielä ihailevat, että olivatpa huisin rohkeita lahtelaiset!

Tämän mielenilmaisijan viesti
ei jääne epäselväksi.
Eikä käsi ole
tutissut!

Tai menopaussin kuumissa aalloissaan kylpevä, keski-iän kriisissä syvällä rypevä, vain peruskoulun välttävin arvosanoin läpäissyt täti Torniossa tutisevin käsin kirjoitettu ”ISIS GO HOME!”- pahvilappu käsissään Ruotsin rajalla turvapaikanhakijoita vastaanottamassa.

Nyt tietenkin PersSuomalaisten puoluejohto väittää, että eivät ne mitään PerusSuomalaisia ole, mutta Ensio Olutpa väittää vastaan, että ovatpa, ainakin ne, jotka pääsevät äänestämään ja osaavat vieläpä piirtää vaalilippuun numeron; ne, jotka eivät osaa, piirtävät yleensä siihen kirkkoveneen ja päässevät aikuisina sitten Kotkan Puuvenekeskukselle kirkkoveneiden pääpiirustajiksi vallan.