PIHAPUU

Ollako vaiko eikö olla, kas siinä pulma:

Jalomp' onko hengen kärsiä

Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet

Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan...

                                     Hamlet, kääntäjä Trad.

Aloitinpa nyt sitten näkösijään tämän tarinan aikoja sitten edesmenneen maailmankuulun kirjailija Shakespearen sanoin.

Ikimänty Pohjoispuistokatu 4
pihassa. Taustalla tuo neli-
haarainen rauduskoivu

Rakennusliike Arkkipiispa; voiko rakennusliikkeen nimi olla ”Arkkipiispa Oy”? Vai olisiko kuitenkin joku alempi seurakunnan hierarkiassa, ehkä Kappalainen tai Suntio Oy:n – no, sama se, joku kirkonmies kuitenkin - miehet kävivät punasella maalipilkalla leimaamassa kaadettavaksi kaukolämpörakentamisen alttarille pihapuumme Pohjoispuistokatu 4:ssä, ikimännyn, joka on kestänyt myrskyt, inhan onnen iskut sekä nuolet, ja taivahan tulivasamat. Puun, jossa kotkalainen työläiskirjailija Toivo Pekkanen on aivan varmaan teinipoikana kiipeillyt - ja varmaan kottaraispönttöjäkin asennellut!

Nyt kaikki kotkalaisen kirjallisuuden ystävät sekä harrastajat ja puiden suojelijat, ketjut sun kaapelit mukaan ja ylös mäntyyn estämään tuon museaalisesti korvaamattoman puuvanhuksen kaataminen!

Kotka kotipuun latvassa

Kotkakin lienee tuossa salamaniskut kestäneen ikimännyn latvassa usein – tai ainakin joskus – talvisilla saalistusmatkoillaan levähtänyt.

Rämsänkylää.
Kyllä tuo mäntykin tuolta löytyy,
kun oikein tarkkaan katsoo

Toivo Pekkanen asusti aikanaan tuossa naapuritalossa. Tämä osa Kotkan kaupunkia tunnettiin tuohon aikaan – ja tunnettaisi yhä – Rämsänkylänä, jos tästä vanhasta tehdastyöläisten asuttamasta Räpsänkylästä olisi muuta jäljellä kuin nämä kaksi vanhaa puutaloa ja kolmas tuossa Pohjoispuiston toisella puolen; kaikkien muiden tilalle on rakennettu kerrostaloja, sisäätulokatuja ja sellaista.

Muutama vuosi sitten
poiskaadettu Toivo
Pekkasen vaahtera

Muutama vanha puukin on jäljellä; Museoviraston suojeleman Toivo Pekkasen kotitalon pihakoivut sekä - myös Museoviraston suojelulistalla olevan naapuritalon tontin hyödyttömälle kaistaleelle jäänyt kuurin seinutalla seisova vanha suuri nelihaarainen koivu - joka sekin kai joutuu kaatolistalle tässä jokupäivä - sekä tämä vanha mänty. Vanha kaksihaarainen vaahtera, jonka haarassa Toivo teinipoikana, milloin leivänjatkeen hankkimiskiireiltään - sillä Toivon Taneli-isän pieni kivityömiehen palkka, jota tämä kuusilapsisen perheen pää sai Kotkan katujen ja torien nupukiveyksen paikalleen naputtelusta, ei riittänyt elantoon - lauantai-iltaisin ehti, istui haaveillen naapuritalon siveästä Marjatta-neidosta, jouduttiin kaatamaan, koska puu oli jo sisältä laho.

Siveä Marjatta-neito
ilman rihman kiertämää.
Mielikuvitus kirjoittajan.
Piirros kirjoittajan

Toivo Pekkasen
"Lapsuuteni",
jonka kannessa
ikimännyn
latvaoksa
liepottaa
viirinä

Kerran kansalaissodan jälkeen viedessään kottaraisen pönttöä tähän mäntyyn Toivo näki suloisen Marjatta-neidon pihamaalla likasankoa tunkiolle kantamassa. Nuori Toivo riisui tytön - tosin vain omissa ylen vilkkaissa mielikuvissaan.

Noista tekosiveistä 1900-luvun alkuajoista kertovan Lapsuuteni-kirjan kansikuvaan on sitten tekosiveästi hahmoteltu männyn, juuri tämän männyn viirinä liepoittava latvaoksa, eikä – kuten kirjailija Toivo Pekkanen olisi halunnut – siveää Marjatta-neitoa ilman rihman kiertämää esittävää piirrosta. Tuosta suloisesta Marjatta-neidosta kertovat kappaleetkin oli WSOY:n pikkumainen nirppanokka kustannustoimittaja – tuo turhantärkeä pilkunnussija – kirjasta raa'asti raakannut kokonaan kirjan lopusta poijes.

Kotkassa kyllä vaalitaan venäläisen taparikollisen ja joukkomurhaajan kyseenalaista kunniaa rintakuvapatsain ja kokonaisella nimikkopuistolla, mutta ei edes tätä yhtä mäntyä – tätä maankuulun kotkalaisen kirjailijan ja akateemikon nuoruuden ajan haaveista kertovaa viatonta puuvanhusta säälitä, vaan julmasti leimataan se kaadettavaksi!

Puhumattakaan Toivo Pekkasen isän, Taneli Pekkasen elämäntyöstä, Kotkan katujen sekä aukioiden nupukiveyksestä, jota on säälittä revitty ja raastettu suurin osin paikaltaan pois, tai, mitä ei ole ylösrevitty, se on peitetty asfaltilla.

Toivo Pekkasen isän, Taneli Pekkasen
laatimaa nupukiveystä Kotkan
Kirkkokadulla

Ja jos joku nupukivetty kadunpätkä on - esim. Kirkkokadulla - vielä muistona menneiden miespolvien työstä, suunnitellaan kaupungin teknisellä toimialalla niidenkin pikaista peittämistä aina jokusen vuoden välein uusittavien pikikerrosten alle, koska kermaperseisten autoilijoiden korvat eivät siedä vyörenkaiden aiheuttamaa jyrinää tällaisella viimevuosisadan alun kulutusta lähes loputtomiin kestävällä nupukivikadulla.

Kotkan kaupungin puisto-osaston
sommittelemia istutuksia 
sekä sievää nupukiveystä 
Pohjoispuistokatu 4 
pihalla

Kaipa nuo nyt sitten tämän kaukolämpöurakan yhteydessä kotipihan ylösrevittävän, pari vuotta sitten tehtyjen istutusten ja kauniin nupukiveyksen tilalle vetävät asfaltin. 

PS. Tänään 31.8.2016 jo sitten tuli puunkatofirma Puu ja Kaato ja kaato puun. Eipä koskaan kuku enää käki eikä lepää kotka Toivo Pekkasen kottaraispönttöpetäjässä.