KAIKKI KIELLETTY!

Kielletty kaupunki

Vaikka Suomi on – kuten kaikki tietävät – kieltojen armas kotimaa, jossa eräs jos toinenkin asia on kielletty. Suomi jää ihan sovinnolla ainakin Kiinalle toiseksi, koska Kiinassa on kielletty kokonainen kaupunki.

Jaa, ketkä eivät saa käyttää tissiä?

Kaikkihan Suomessa, tai ainakin lähes kaikki, ovat joskus kulkeneet hissillä, jossa seinällä kieltotaulussa lukee: ALLE 1 VUOTIAAT EIVÄT SAA YKSIN KÄYTTÄÄ TISSIÄ! Missä muussa maassa on tuollaisia pieniä, lukutaidottomia lapsia koskevia kieltoja? Tuskin missään.

Nyt, kun tiettyjä jäätelöpuikkoja saa taas myydä ihan alle 18 vuotiaille, alkaa jopa Ensio Oluen mitta – ja se on pitkä mitta se, jos mikä – olla vedetty suoraksi! Ajatelkaapa nyt, siinä jätskissähän on vallan 0,5 % alkoholia! Siitähän menevät lapset oitis ja vallan känniin! Ensio Olut on tyrmistynyt! Kiellettävä on, ja kiellettävä jyrkästi sellainen turmio!

 

Kaupan simaa

Kotisimaa

Kohta on tulossa Vappu ja vappusima, jossa on 0,8 prosenttia puhdasta alkoholia. Kaupoissa on jo ollut hyvän aikaa myynnissä vappusimaa. Vaikkakaan kaupat eivät myy vappusimaa alaikäisille, niin lasten vanhemmat eivät valvo, etteivät lapset siihen kaupan simaan kotioloissa pääse käsiksi! Kaikkein vastuuttomimmat vanhemmat valmistavat itse lapsosilleen kotona kotisimaa, jonka alkoholiprosentti saattaa olla jopa tasan yksi!

Sitten on vielä se kaiken huippu, se Italian jälkiruokaleivos, se tiramisu, jota vastuuntunnottomat ja ajattelemattomat äidit lapsilleen leipovat!  Eikö enää riitä, että lapset simaa pämppäävät päivät pääksytysten, syöttävätpä nyt nuo nykypäivän äidit nämä viattomat piltit pienoiset umpihumalaan kaiken päälle tiramisuillaan!

Onneksi sentään vain harvat lapset tykkäävät Runebergin tortuista; näin ei sentään koko Suomen kasvava nuoriso – tuo kansakunnan tulevaisuus ja toivo – ajaudu suin päin vallan hunningolle.

Poliisisetä tarkastaa, että
Ensio Olut ei vaan ole
mennyt ihan känniin
syötyään aika monta
liköörikonvehtia
liikaa!

Ennen vanhaan oli vaan niitä liköörikonvehteja, joita syömällä ei mennyt känniin, vaikka kuinka monta konvehtia söi; maha vaan niistä tuli kipeäksi ja alkoi oksettaa, mutta känniin ei mennyt, ei sitten niin millään, kirjoittaa nimimerkki ”Kokeiltu on!”

 

Aina ei ole liköörikonvehteja

Männäjouluna liköörikonvehteja sai vielä kaiken päälle kaupoista oikein etsimällä etsiä, eikä silti löytynyt, sen harvan kerran, kun niitä teki mieli. Ensio Olut riensi oikein viinakauppaankin (amerikaksi ”liquor store”, sehän on suomeksi liköörikauppa) niitä kyselemään, mutta eihän siellä nyt mitään liköörikonvehteja myyty; muuta möivät kyllä. Siinä meni sitten taas sekin jouluntienoo ilman konvehteja.

Saamattomuudesta ja kielloista puheen ollen – miten se nyt näin välähtikin mieleen – uutisissa oli taannoin, että ukrainalaiset naiset ovat kieltäytyneet antamasta venäläisille sotilaille sekä venäläismielisille ukrainalaismiehille ja lausuneet julki, jotta muhinoikoot vaan keskenään.

Sorsien käveleminen 
kielletty?

 Liikennettä ohjataan monin kieltomerkein. Kuitenkaan edes liikennemerkkien asettajat eivät tiedä, mitä mikin merkki kieltää. Hupaisin Ensio Oluen kohdalle sattunut liikennemerkki kielsi sorsien kävelyn. Tämä jonkun paikallisen hyvää tarkoittaneen sorsien ystävän asettama, uskoaksemme linnuille tarkoitettu liikenneopaste oli kahdeksankymmenluvun alussa Kuusankoskella silloin Kymintehtaan kaatopaikkana toimineen suon ohi / läpi johtavan Ahlmannintien varressa.

Ensio Olut toimi tuolloin eräällä asfalttifirmalla työmaapäällikkönä ja ajeli Kymen tiepiirin levityspään varsinaisen valvoja Hempan kokemattoman lomasijaisen sekä perämies-työnjohtaja Jussin kanssa tarkastamassa tuota alkavaa päällystyskohdetta. Merkin jälkeen kohdassa, jossa tie ylittää tuon suon, tepasteli kieltomerkistä välittämättä joukko sorsia.

Ei saa vetää!

No, tietenkin perämies-työnjohtaja Jussi ja Ensio Olut yliviisaina miehinä keksivät kertoa kokemattomalle lomasijaiselle, että täytyykin sanoa liimamiehelle, että tämä kävisi levittämässä bitumiemulsiota jo etukäteen tielle kyseiseen paikkaan; sitten kun päällystystyö olisi edennyt sinne asti ja bitumiliima olisi siinä kohdassa murtunut jo aikoja ja sorsat olisivat liimautuneet räpylöistään tiehen, olisi siitä sitten helppo meidän pikimiesten poimia niitä sorsia iltapaloiksi.

Tämä kokematon Kymen tiepiirin katupäänvalvojan lomasijainen otti perämies-työnjohtaja Jussin ja Ensio Oluen puheen täytenä totena ja jäi hätistelemään sorsia pois tieltä ja valvomaan, ettei bitumiliimaa vaan levitettäisi etukäteen. Pysyipä tuo ainakin tuon hetken poissa sotkemasta työtekoa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä nuo samperin tervaturistit saavat päähänsä.

Ei sikoja, ei oleskelua!

On niitä kieltoja sisätiloissa muuallakin, ei ainoastaan hisseissä. Viisikymmenluvulla junissa kolmannen luokan vaunuissa – niissä puisissa – oli vielä kieltotauluja ”ÄLÄ SYLJE LATTIALLE, SPÅTTA EJ PÅ GOLVET”. 

Monikielinen kielto

Täällä Suomen itärajan pinnassa on kuuluisiksi tulleita opasteita wc-tiloissa, mutta tarpeen on näköjään tuollainen opastus muuallakin maassamme – ja vieläpä monikielisesti, että varmasti menee perille.

     Kalaton nauttiminen kielletty!

Suomen Merimies-Unionin jo ammoin Rapalan Ristolle – vai oliko se Enskalle, vai Eskolle, jollekulle Rapalan veljeksistä kuitenkin – poismyydyssä lomakylässä (Ensio Olut ei tässä nyt tällä kertaa kerro, että se oli Vesijärven rannalla Asikkalassa Vääksyn Rantakulmalla, koska eräs Ensio Oluen hyvä kaveri ei sitä kuitenkaan usko; paikan nimi on muuten nykyisin Vaappuranta, silloin sitä sanottiin muistaakseni ”Unionin rannaksi” Alunperin alueen rakentamisen aloitti 1950-luvun lopulla, sittemmin konkursiin päätyneen lahtelaisen Rakennusnotariaatti Oy:n omistaja-toimitusjohtaja varatuomari Aimo Viitala Jorma Oksaselta hankkimalleen määräalalle Suivan tilan maille. Viitalan rannan tuntumaan rankentama savusaunakin ehti palaa kahteen kertaan ennen Rapala-kauppaa) oli ruokala- / kokoustilan seinällä taulu, joka tiukasti rajoitti alkoholin nauttimista kyseisissä tiloissa. Merimiehethän eivät tunnetusti muutenkaan nauti alkoholista; sen juominenhan koko maissaoloajan käy ihan täydestä työstä!

Kielloista tulee mieleen tietenkin myös Suomen kieltolaki vv. 1919 – 1923, joka kielsi kaiken viinan keittelyn, kuljetuksen, myynnin, ostamisen ja juonnin. Milloinkas sitä on Suomessa keitetlty, kuljetettu, myyty, ostettu ja juotu enemmän viinaa, kuin kieltolain aikana?

Keitteleehän se Muumipappakin!

Kuitenkin jo tsaarin aikaan 1866, eli tuonaikaisen arkkiveisun sanoin: 
”Vuonna kuuskytkuus / tuli Suomeen laki uus. / Wiinaa kiellettiin keittämästä, / juomapäiviä viettämästä. / Se oli meininki keisarilla, / että juomaa ei olis juomarilla. / Että leipä riittäis Suomessa / vainolaisen huoneessa. / Vallesmannit vanhatkii / ja lautamiehet laiskatkii / ne juoksee pitkin mettiä, / he tahtoo wiinaa ettiiä./ Jos löytävät he viimeinkii / viinankeiton pienenkii, / niin mukaansa sen ottavat, / pannut, hatut, nappulat. / Mut' taas maahan rankki haudataan, / kuusenoksil' peitetään , / ja taas piilossa rankki happanee, / vaik’ ois talvipakkane. / Kaksi hankkii kauroja / kolmas mallasjauhoja / neljäs pannun hattua / viides viinanappua. / Kun värkit on saatu oordninkiin, / pannaan pannu klaarinkiin. / Putket pannuun liitetään, / sitten käydään keittämään. / Ja wiina se juoksee lirittää, / kun valkian alle virittää. / Talvella ja suvella, / mettäs kuusen juurella". (Jos veisu ei mene ihan noin, siitä tulee syyttää yksin ja ainoastaan Ensio Oluen jo huonoksi käynyttä, vanhaa päänuppia, jossa hiuksetkin ovat kiinni enää vain toisesta päästään).

Ensio Olut oli tosin tuohon aikaan kuitenkin vielä niin ylen nuori, ettei hälle olisi vielä viinaa myyty muutenkaan. Ei tainnut vielä edes yksin saada käyttää tissiä.

Laitetaanpa tähän tämän ylen puisevan tarinan loppuun kevyt loppukevennys vallan muulta alalta – vähän niin kuin kolmostelkkarin kymmenen uutisissa. 


Tämä tarina kertoo, kuinka hajamieliselle professori Ensio Oluelle kävi aikoinaan pankissa. Eikä se ollut ainoa kerta. Tämä kertomus on siis täytekynien valta-ajalta, ajalta, jolloin ei vielä jaeltu halpoja kuulakärkikyniä, siis myös ajalta ennen näitä mm. korvasta mittaavia yms. dikitaalisia kuumemittareita.

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan seksologian ja vertailevan erotiikan professori Ensio Olut meni kerran takavuosina pankkiin hoitamaan pankkiasioitaan. Kun pankkineiti antoi paperit professori Ensio Oluen allekirjoitettaviksi, professori Ensio Olut otti taskustaan kuumemittarin ja yritti kirjoittaa sillä. Kun pankkineiti huomasi, että väline, jolla professori Ensio Olut yritti kirjoittaa, ei ollut täytekynä, vaan kuumemittari ja huomautti siitä, professori Ensio Olut noitumaan:

Ensio Olut laittoi tähän kuvan Kiira Korven pyllystä;
ei niin, että se täytekynä olisi siellä, vaan eikös joku
lääkäri ollut kieltänyt Kiiralta suloluistelun
harjoittelun nilkkavamman vuoksi?

    -         No pitihän tää arvata! Hienoa, oikein, tosi- ja erittäin hienoa; ja se perkeleen täytekynä on tietysti taas jonkun perseessä!