torstai 7. helmikuuta 2013

LIU-LAU LASKIAISTA

Sorkkarokan aineksia,
sian pää ja sorkka
Laskiaisena (italiaksi Carne lasciare, vapaasti suom. liha virkavapaalle) kuuluu suomalaisten syödä ääneti rasvarieskaa ja sorkkarokkaa, eikä laskiaissaunassakaan saa puhua, ei pukahtaa, muuten seuraavana kesänä hyttyset ja paarmat syövät, puutiaiset purevat ja kalja terasseilla on lämmintä.

Jos tämä kurimus ei vielä ole tarpeeksi, niin nauriitkin pellossa poksahtelevat ihan halki! Joten turpa tukkoon joka sorkka niin saunassa kuin sorkkarokkaa syödessä!

Isovaarin vesikelkka
Kun rokka on sitten hartauden vallitessa syöty, on aika hakea vintiltä isovaarin aikainen vesikelkka ja rientää mäenlaskuun. Mäkeä laskiessa saa – ja pitää – huutaa. Suositeltavia huutoja on: ”pitkiä pellavia, hienoa hamppua, nauriita kuin lautasia ja räätiköitä kuin nurkanpäitä!”

Koska nykynuoriso ei näistä esi-isiemme ja esiäitiemme viljelyskasveista tunnista, kuin tuon yhden, hampun, he saavat huutaa: ”hienoa hamppua, hienoa hamppua, hienoa hamppua, hienoa hamppua!”, näin vaatekomeroissa kukkalamppujen hellässä valossa kasvaa heille talvipakkasellakin tätä hienoa, ikiaikaista kaksikotista öljy- ja kuitukasvia, hamppua, lat. Cannabis sativa.

Täti loukuttaa hamppua; kohta
nuoriso pääsee virkkaamaan
pipoja!
Sitten kun hamppu on liotettu, loukutettu, lihdattu, viottu, paloiteltu, häkliöity ja harjattu, nykypäivän nuoret miehet kehräävät siitä luultavasti lankaa, josta virkkaavat pipoja.








Virkattu pipo
Ainakaan Ensio Olut ei muuta käyttöä hampulle tiedä; paitsi tietenkin hamppuköydet, rakennuseristeet, paperiteollisuus, muoviteollisuus, biodiesel ja esimerkiksi autonkorit, mutta nykynuorukaiset mitä luultavimmin tyytyvät kuitenkin siihen pipojen virkkaamiseen, pipot kun käyvät niin hyvin päähän, ja pipopäissään pojanjolpit sitten kiekuvat sanojen loput, kuin koulutytöt, eivätkä osaa kirjoittaa enää edes yhdyssanoja.



Tyttö kampaa pitkää tukkaa
Hieman se elo oli toisenlaista silloin ennen muinoin. Laskiaisena nuoret tytöt kampasivat taajaan pitkiä tukkiaan, jotta tulevana suvena pellavat…






Tekulaisia ravintola Ollivaarassa -70-luvulla.
Piirtänyt Olli Vaara

Eiku piti kertomani Ensio Oluen opiskeluajasta. Ensio Olut opiskeli – kuten tunnettua on – rakennusinsinööritieteitä -70 – luvulla Joensuussa.


Mielikki Metsän Emäntä




Tekulaiset viettivät noina aikoina syksyllä 23. syyskuuta perinteisin menoin Mielikin Varmoja Päiviä, ja myös perinteisin menoin jo talven selän taituttua laskiaistiistaina Laskiaista. Kumpiinkin juhlallisuuksiin osallistui tietenkin myös sairaanhoito-oppilaita  perinteisin menoin.

Eiku ei niistä ajoista pitänyt taas puhua, kun ihan muista laskiaisperinteistä! Poisjättämättä edes ulkomaita.



Eine Frau mit zwei Bier


Otetaan esimerkkimaaksi esimerkiksi Saksa. Saksalaiseen laskiaisperinteeseen kuuluu kiinteästi Bier mit Brezel und Frauen. Brezel on saksalainen viipurinrinkula. Tietenkin myös hapankaali, Sauerkraut, sekä Bratwurst.


Ein Bier mit Brezel und Frauen











Ruotsin kunkku ja kunkun emäntä
Ruotsissa ruotsalaiset tietysti laskevat mäkeä perinteisesti 

Stiga-rattikelkalla syöden hapansilakkaa, 
surströmming, ja laskiaispullaa - paitsi niiden kunkku, se Kalle Kustaa, joka syö pelkkää laskiaispullaa, laskettaa mäkeä Stiga-ratikelkalla ja laulaa snapsvisor.

Ja sirmakka soi!
 Mutta Vennäinmaalla sitä ajellaankin vallan hevoisilla, balalaikka laulaa ja sirmakka soi! 

Jospa vielä tähän lopuksi tarina Ensio Oluen naispuolisten ystävien Pimpo-Pirjon ja Plondi-Riitan seikkailusta autoineen laskiastiistaiaamuyön lumimyräkässä.


Lunta tuli niin taajaan ja vaakasuoraan, että näkyvyys oli lähes nolla, tytöt eksyivät eivätkä kohta tienneet enää, missä olivat. Heidän oli pakko pysähtyä miettimään, miten tästä eteenpäin.

"Odotetaan tässä, kyllä piankohta varmaan jostain tulee joku sellainen lumityökone, seurataan sitten sitä ihmisten ilmoille", Plondi-Riitta keksi.

Pian lumipyryn keskeltä alkoikin näkyä oranssinvärinen valonvilke ja tytöt autollaan sitä kohti. Lumityökoneen löydettyään autollaan sitä seuraamaan. Kolme varttia lumityökonetta seurattuaan tytöt viittilöivät lumikoneen kuskia pysähtymään.

Kotimainen lumityökone
"Me eksyimme tässä pyryssä ja olemme nyt ajelleet tässä sinun perässäsi jo aika pitkään toivoen, että löytäisimme sinun perässäsi takaisin ihmisten ilmoille. Joko pian olemme ihmisten ilmoilla", Pimpo-Pirjo tiedusteli.

"Kyllä tässä voi vielä mennä aika tovi. Tässä City-marketin puolen parkkipaikoilla ei mene enää kauaa, mutta minun on vielä putsattava kaikki noi Jumalniementien toisenkin puolen liikkeiden parkkipaikat, ja niissä menee ainakin tunti".

"No, meidän ei auta kai muu, kuin ajella tässä vaan sinun perässäsi, ettemme taas eksy."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti