ETTÄ EIKU HAUSKAA VAPPUA SITTEN VAAN!

Linnunrata ja oman Aurinkokuntamme
sijainti siinä

Tässä muutama kevät sitten, juuri näin Vapun alla kolmisen kymmentä vuotta sitten Linnunradan keskuksessa oleva massiivinen musta aukko ruikkasi kaiken muun toimen ohessa Maapalloa kohti kapean, erittäin tarkkarajaisen, lyhyen, yhden tunnin ja kahdeksan minuuttia, sekä noin 20 sekuntia kestäneen gammapurkauksen; niin tarkkarajaisen, että sen vaikutus osui vain ja ainoastaan eteläisen Suomen alueelle, pääosin ja täydellä tehollaan pääkaupunkiseudulle; esimerkiksi täällä Kotkan seuduilla ja muualla Kymenlaaksossa sen vaikutus oli lievempi.

Galaksin keskellä oleva massiivinen 
musta aukkohan se tässä 
gammasäteitä ruikkii!

Tuo gammasylky, tai -ruikkaus oli tapahtunut itse asiassa jo 28.501 vuotta, 4 kuukautta, 29 päivää ja noin 22 tuntia, 8,3 minuuttia sitten, mutta kun Maapallon etäisyys Linnunradan keskuksessa olevasta massiivisesta mustasta aukosta vaihtelee välillä n. 25.000 valovuotta ja noin 8,3 valominuuttia – n. 28.000 valovuotta ja noin 8,3 valominuuttia (tuo 8,3 min on aika, joka valolta menee, kun se matkaa Auringosta maahan; tästä syystä Maan etäisyydestä Aurinkoon käytetään avaruusetäisyysyksikköä 1 AU = 8,3 valominuuttia, tasan).

Etelä-Suomen kartta

Koska valon nopeus tyhjiössä (=valonnopeus, joka näin yhtyeenkirjoitettuna tarkoittaa fysikaalista vakiota c; vertaa suhteellisuusteoria: E=mc²) on 299 792 458 m/s eli noin 1 079 252 849 km/h, tästä seuraa, että tuo 28.501 vuotta, 4 kuukautta, 29 päivää ja noin 22 tuntia, 8,3 minuuttia aiemmin Linnunradan keskuksessa olevasta massiivisesta mustasta aukosta syöksynyt gammapurkaus osui Maapalloon eteläisen Suomen alueelle juuri 1.5.1993, ja sen vaikutus kesti klo 03:05:08 – klo 04:12:12 välisen ajan.

Simaa ja tippaleipiä

Juuri tuona Vappuna vuonna 1993 Ensio Olut oli etsiytynyt Helsinkiin nauttiakseen siellä hieman simaa ja tippaleipiä.

Tuohon vappuun valmistuessaan Ensio Olut oli hommannut monta pulloa monen merkkisiä pulloja eirlaisia juomia ja korkannut oitis ne kaikki; ja olipa hän maistanut siemausken kohta kustakin!

Ben

 Mielessä oli myös heitellä sivistyneesti ehkä pari rullaa serpentiiniä, Ben Zyscowis...Zyskowiks... oisko Zyzkow... eiku niinku toi, mikä hitto, toi siis Ben Zyskowicz -naama naamalla. Vappuhuiskallakin oli tarkoitus hieman huiskuttaa.

Tippaleipää haukatessaan Ensio Olut – Vanhan Liiton miehiä kun on – aina paljastaa päänsä kunnioittaakseen tippaleivän leipojaa – se kun on vallan niin monimutkaista työtä – mutta laittaa ylioppilaslaakin taas heti takaisin päähänsä aina nauttiessaan simaa.

Alumiinifoliohattu-
perhe

Arvovaltainen
alumiinifoliohattu

Kyseisen Vapun alla – tai oikeastaan jo kevättalvella – oli ollut juttuja lehdissä avaruussäteilystä, sen vaaroista ja siltä suojautumisesta. Alumiinifoliohattuja esiteltiin jopa arvostettujen tiedejulkaisujen artikkeleissa ja kuvissa; alumiinifoliohattujen vakuutettiin estävän avaruussäteilyn vaikutusta tajunnantilan himmenemiseen sekä vähentävän huomattavasti myös muistin pätkimistä. Ensio Olut oli kokenut, että joskus, joinain Vappuina, oli muisti hieman pätkinyt. Nyt syykin oli selvillä, avaruussäteilyä, avaruussäteilyähän se!

Yks Marjatta, nätti 
ylioppilasneitokainen
Ensio Oluen nuoruusajalta
1960-luvun lopun,
1970-luvun alun
vuosilta!

Niinpä Ensio Olut otti arvostettujen tiedejulkaisujen artikkeleiden ohjeista vaarin ja vuorasi kauhtuvan ja kellastuvan ylioppilaslakkinsa kolmin kerroin taitellulla alumiinifoliolla – tinapaperilla, kuten sitä silloin vielä usein kutsuttiin – ja lähti, aivan kuten oli rientänyt paria kymmentä vuotta aiemminkin, erään edellisenä keväänä valmistuneen yhden nätin Marjatta-nimisen ylioppilasneitokaisen kera jo Vapunpäivän aattona Helsingin Vapunrientoihin aavistamatta, että kaukaa avaruudesta oli hyvää vauhtia lähestymässä gammasädeimpulssi.

Sitten Vappuaamuna noin klo 03:06:08, tai sekunnilleen, gammasäde iski eteläiseen Suomeen!

Gammasädeimpulssi läpäisi Ensio Oluen ylioppilaslakin sametin ihan tuosta vain! Ei ensimmäinen tinapaperi, eikä vielä toinenkaan ollut sille este; olivatpa vain hidasteita sen tiellä kohti Ensio Oluen aivokuorta päätyäkseen viimein aivojen sisäosissa sijaitsevaan Ensio Oluen aivojen alkeellisimpiin osiin, liskoaivoon, hippokampukseen eli aivotursoon, joka säätelee muistitoimintoja.


Kolmanteen tinapaperikerrokseen sen gammapulssin matka sitten tyssäsi! Ensio Oluen tajunta ei - kuten joskus aiempina Vappuina oli ihan tavallisen avaruussäteilyn vaikutuksesta käynyt - tällä kertaa nyt himmennyt, vaikka tämä voimallinen  gammaimpulssi iski, eikä muistikaan alkanut pätkiä!

Hetken gammasäde kimpoili sokaisevasti säkenöiden Ensio Oluen ylioppilashatun sisällä kahden alimman alumiinifoliokerroksen välissä, menetti energiansa siihen touhuun ja viimein vienosti sihahtaen sekä ujosti poksahtaen sammui.

Nurmoon häjy suaraam Pohojammaalta Helsingin 
leikkipuistossa vuoden 1993 Vappuaamuna.

Puistotäti on tullut poimimaan hylsyt.
On se vaan niin häjy, tua Nurmoon
häjy, oikeen soon emähäjy!

Kun säkenöinti loppui, Ensio Olut katsahti ympärilleen ja näki, kuinka ihmiset toikkaroivat kaupungilla tajunnan rajamailla; monelta oli gammasäde iskenyt tajunnan poijes vallan, ja nämä rötköttivät, kuka puistonpenkeillä, kuka puistojen talven jäljiltä vielä marroilla nurmikoilla ja istuttamattomien kukkapenkien mullilla. 

"Taas on tulppaaneissa turvallaan
tuo iloinen Andersson.
Niin kuin kaunein kukka kauniin maan,
on iloinen Andersson"

Ja mitäs tuolla oikein tapahtui? Iloinen Andersson kaatui taas tänäkin Vappuna kukkapenkkiin! No niin, ja on taas tulppaaneissa turvallaan tuo iloinen Andersson!

Luonteva istuma-asento

Ihmeellisintä oli, että jotkut Helsingin patsaista oli herännyt eloon. Aleksis Kivi oli vääntäytynyt seisaalleen ja oikoi nyt vuosikymmenten aikana 

Aleksis Kivi
luonnottomassa
istuma-asennossa

luonnottomassa istuma-asennossa jäykistyneitä jäseniään. (Yrittäkääpäs itse istua noin "Aleksis Kivi -asennossa" edes hetki. Mitä? Onnistuuko?)

Tellervo Tapion tytär
Dianapuistossa

Tellervo Tapion tytär oli heittänyt keihäänsä Dianapuiston toiseen päähän. Kipaissut hakemaan sen, ja otti jo ristiaskeleita, kuin Tiina Lilak kymmentä vuotta aiemmin vuonna 1983 Helsingin MM-kisoissa, nakatakseen keppinsä kohta taas kohti Dianapuiston toista päätä.

J. L. Runeberg ja
Suomen laki

J. L. Runeberg oli laskeutunut jalustaltaan ja tavaili nyt ruotsinkielisenä ummikkona suureen ääneen Suomi-neidon pitelemään kivitauluun hakattuja Maamme-laulun suomenkielisiä sanoja. 

Kolme seppää ja Stocka

Aleksanteri II oli kiivennyt pylväänsä päästä ja oli käppäillyt nimikkokatuaan Kolmen sepän juttusille siihen Stockan edustalle; juttua tuntui kielimuurista ja luokkaeroista huolimatta riittävän.

Haavisen Manta

Eino Leino oli hyljännyt ja maahan heittänyt pronssisen viittansa kiviselle jalustan juurelle, mutta itse pronssinen mies oli häipynyt jonnekin. Havis Amandakin oli poissa paikaltaan Kauppatorilta merileijonien reunustaman uima-altaan keskeltä. Ensio Olutta ei enää oikeastaan hämmästyttänyt tämäkään; kaipa näillä kummallakin patsaalla oli ollut tähdellistä asiaa jonnekin.

Leinon Eikka

Kun Ensio Olut palaili Pohjois-Esplanadia Erottajalle päin, Ensio Olut kuuli koristepensaikosta J. L. Runebergin patsaan jalustan takaa ensin naisen hillitöntä hihitystä, helisevää, kuin vaski. Sitten sieltä kuului miehisen pronssin karkealla, mutta kuitenkin jotenkin kumman humalaisen runollisella äänellä:

    -          Pidä Sinä Manta nyt vorollasi tätä perkeleen pulua paikallaan, että minäkin saan paskannettua sen päälle!

Viiden- kuudenmaissa, kun Ensio Olut oli kulkenut sitten puolestaan tällä kertaa Etelä-Esplanadia pitkin, ja vettä satoi vaan, olivat patsaat olleet taas paikoillaan, kuten ennen, ja useat – tai parempi kai sanoa, monet, eivät siis läheskään kaikki Vapunviettäjät olivat jo tulleet jollain lailla tolkkuunsa. Kukaan ei kuitenkaan muistanut aamuyön tapahtumista tuon taivaallista; ainakin Andersson oli yhä turvallaan kukkapenkissä. 

Anttilan keväthuumaus 
https://youtu.be/ezO1T_uKzQk

Ja katsohan kummaa. Anttilakin oli ampaissut jo ylös vuoteeltaan; aurinko oli korkeella, kevättuuli lounaassa. Tuolla hän nyt kuorsas järin yöpaidassaan - ja mitä hittoa, eihän tuo ole edes osunut vuoteeseensa. Ja mikä hiton yöpaita, tuo vaatekertahan on selvästi haalarit; no nii'jn, Anttilahan oli aivan selvästi matkalla työväen Vappumarssille! Anttilan joukkoon sai yhtyä kuka nyt vaan. 

                

Tämä tarina on tosi, Ensio Olut sen itse tämän Vappujutun kirjoittajalle kertoi; eikä Ensio Olut juuri valehtele! Ensio Oluen seinänaapurin Olli Vaaran kertoma vahvisti sen, että Ensio Olut ei ollut pannut omiaan.

Kolminkertainen
ylioppilaslakki

Olli Vaara oli viettänyt kertomansa mukaan Vapun vuonna 1993 Kotkassa ja vuorannut myös tolkun himmenemisen ja muistin menetyksen estämiseksi ylioppilaslakkinsa Ensio Oluen antaman vihjeen mukaisesti kolminkertaisella alumiinifoliolla. Vai oliko hän vuorannut kolme ylioppilashattua yksinkertaisella tinapaperilla ja laittanut nämä hatut sitten päällekkäin päähänsä; olihan tuosta Vapusta jo kymmeniä vuosia, joten muistikuvat saattavat tältä osin olla jo hieman ylivalottuneet.

Kotkan pojat

Juuri tuona Vappuyönä vuonna 1993 kello kolmen ja neljän välillä oli Olli Vaara - tällainen mielikuva tuosta Vapusta on Olli Vaaran päähän jäänyt selvänä, kuin pläkki - kulkenut kaupungintalon kulmilla, kun oli kuullut puhetta kaupungintalon portaiden alapään seutuvilta, ihan selvää kotkalaista jurputusta. Olli Vaara kertoi, kuinka ”Kotkan pojat” -patsaan suurempi patsas oli jupissut itsekseen:

Ruotsinsalmen meritaistelun
kaatuneiden venäläisten
sotilaiden muistomerkki
Kuusisen saaressa

   -         On tää nyt yhtä perkeleen homoa ja ihan runkkua olla ny täysikäne miespatsas Kotkassa!

Maria Purpur
Isopuistossa

   

     -   Sen harvan kerran, kun herää viriilinä henkiin, ei oo ku yks vanhan ämmän kuvatus Isopuistossa ja yks frigidi ryssien muija Kuusisen saaressa. 

Ahtaajat
lankkuvarkaissa

   -         Muut onkin sitten lankkuvarkaita, jätkiä, äijänpäitä, elikoita ja jotain kummallisia kivitolppia ja -palloja, ja yks irtokäsi Koreavuorenkadun laidassa Pohjoispuistossa. 

Vuoden 1952 Helsingin
Olympialaisten nyrkkeilyn
kääpiösarjan kotkalainen
Olympiavoittaja
Pentti Hämäläinen

   
    -        Eikä tässä uskalla ees sen Hämäläisen Penankaan juttusille; se voi suuttua ja mättää viälä turpiin.

     -         Mistä vitusta, iskä hei, miä oon sitte tähän tullu, ku tääl ei oo yhtään halukasta, saati hedelmällistä naispatsasta, pienempi kivihahmo siihen.

    -         Sieltä samasta helvetin tarvekivilouhimosta kai, kun miäkii, muuta en tiiä. Ja nyt poika turpa tukkoon, toi yks saatanan sälli tuolla Kustaankadun jalkkiksella kuulee!

Toivottavat Ensio Olut, Olli Vaara sekä
näiden umpihöperöiden juttujen 
vanhuudenhöperö kirjoittaja

Olli Vaara kertoi vielä toivotelleensa ”Kotkan pojille”, että eiku hauskaa Vappua sitten vaan, ja oikein kädestä pitäen; kertoi sitten jatkaneensa matkaansa Kantasatamaa päin, vaik’ei kuulemma luultavasti yhtään sinnepäinkään menossa silloin edes ollut.

Näin Kotkan vakinaiseen asujaimistoon kuuluvana Ensio Olutkin haluaa kantaa risunsa edesmenneen aatteen ja sen etummaisen lipunkantajan, kotkalaisen Taisto Sinisalon muistojen risukasaan laittamalla tähän sen "...tää on viimeinen Taisto..." -laulun. 

Laulakaamme kaikki mukana:

Hähää, en laittanutkaan tähän mitään

Taistojen tietä koskevaa, vaan tämän 

Maikki Pirilän &"Neitoset"/"Seireenit" 

-tanssiorkesterin.

Näin vuonna 1950 syntyneenä

toivoisin näitä suloisia Neitosia 

Meripäivillekin tänä vuonna esiintymään,

en mitään sellaisia laulua puhuvia räppäreitä

Tuossa vielä Unto Kupiaisen runoilema runo "Teinilaulu", ken sitä mukana laulaa  osaa ja haluaa:

Ps: Se "eräs neitonen, joka syleilyllä tuhat kertaa suuremman onnen toi...", jota ei Unto Kupiainen vallan ihan erikseen nimeltä halunnut mainta, oli siis Marjatta.


Toivoo Ensio Olut