KUN PÄÄSIÄSIPUPU JOULUPUKIN MUORIN KESYTTI

Onni Vilkkaan linjuri leikisti

       -         Sehän on, kato, itse Ensio Olut, Pääsiäispupu tervehti Ensio Olutta Kotkan Sibeliuspuistossa Onni Vilkkaan leikkilinja-autopysäkillä Pääsiäisen alusviikolla.

       -         No moi Pääsiäispupu! Ei kai vaan toi upee giltsi tullu sun mukana tolla Vilkkaan Onnin onnikalla, tai siis bussil, vai miten se nyt täällä Kotkassa sanotaan? Sulla on tainnut, poika, käydä oikein emähyvä säkä, Ensio Olut siihen.

-         Bussi puistoon puski, minä olin kuski, kerrotaan. Vaan kun toi bussi ei oo oikee, se on sellainen leikkibussi – kässäät sä – lapsille nääs. Se vähän vaan näyttää niinku Onni Vilkkaan bussilta, muttei kuitenkaan oo.

-         Kyllä mä sen nyt tiedän, etkä siäkään ole mikään oikea jänis, vaan oikeasti MA Numminen Somerolta jäniksen puvussa, joo, joo. Mutta miten toi hinee mirkku, ja sun emähyvä säkä, se mua kiinnostaa?

Joulupukin eksä

   -         En minä ole Mauri Antero Numminen, enkä edes jänis, vaan ihka aito taruolento, Pääsiäispupu! Sitten se mun emähyvä säkä, emäsäkä ja säkä, tai mikä vaan, ja voihan sitä niinkin niin sanoa. Katsopa, tämä kimuli tuossa on oikeasti Joulupukin vanha; mä olen vaan kesyttänyt tämän.

   -         Siis sä olet kaapannut Joulupukin muorin?

   -         Ei, kun kesyttänyt. Joulun jälkeen Joulupukki ei ole tehnyt muuta, kuin pämpännyt kotonaan Korvatunturilla Venäjän viinoja sen saakelin ryssän, sen Pakkasukon kanssa. Tietäähän tämän, kun on muutaman kuukauden ryypännyt, niin sitä alkaa nähdä kummaimia. Minä vaan osuin paikalle oikeaan aikaan. Ei siinä sen kummempaa.

  -         Oikeaan aikaan oikeaan paikkaan? Siiskö Korvatunturille juuri silloin, kun Joulupukille iski delirium dremens, juoppohulluuskohtaus?

-         Nii’i, ja Pakkasukolle kanssa. Siellä ne ukot pelkäsivät omia varjojaankin.

Pääsiäispupu tekee
pääsiäistipuja

    -         Katsos, minä olin siellä Savukoskella paikallisen kanalanomistajan kutsusta tekemässä sen kanalanomistajan kanalassa kanojen kanssa pääsiäistipuja, kun kuulin vallan karmaisevaa huutoa – niinku jotain elävältä siellä olisi nyljetty – sieltä Korvatunturin suunnalta. No, minä oitis kanan selästä poies, ja isoa loikkaa apuun.

    -         Eihän siellä mitään sellaista apua, jollaista minä olin luullut, tarvittu; Joulupukin muori vaan siellä suoraa huutoa pihalla huusi, kun joulu-ukkojen humalaisesta laulun loilotuksesta ja sisälle ämpäriin kusemisesta oli saanut tarpeekseen, kun ne ukot eivät enää olleet uskaltaneet kaamoksen päätyttyä päivänpaisteella ulos, kun ulkona ne olisivat nähneet omat varjonsa ja pelästyneet.

    -         Sittenkö sinä siinä pihalla heti sitten sen Joulupukin muorin kesytit? Ensio Olut sai väliin.

Pääsiäispupun tekee
häijyä

   -         No en heti. Kun minä en siitä Joulupukin muorin kiljunnasta mitään selvää saanut, niin minä sinne Joulupukin tupaan. Kai minä hiukan irvistin, kun teki niin ilkeetä, kun siellä kaksi pappaa täyttä kurkkua kännipäissään yhä joululauluja rääkkyivät ilman nuotin tietoa, vaikka Pääsiäinen oli jo vain kotvan päässä. No tietäähän tämän, mitä siitä seurasi, kun luulivat tontun sieltä ovesta kurkistavan, ja se olikin Pääsiäispupu.

   -         Ja entäs sitten, miten ukot?

   -         Pyörtyä kupsahtivat ensin kumpainenkin, mutta tokenivat pian. Kun minä uudestaan virnistin, niin Pakkasukko ryntäsi ulos ja siitä rajalle päin, että jänkä vaan huopatossujen alla pöllysi. Mikäli minä vähääkään venättä ymmärrän, niin jotain tuo Putinia ja kansanäänestystä avuksi mennessään huusi, kun minä vielä ovelta perään rukihveria huusin, kun ei mieleen muutakaan venäjän sanaa tullut. Joulupukki vaan vannoi, ettei hän koskaan enää. Ei ehtinyt sanoa, mitä ei koskaan enää, kun Joulupukin muori tuli sisälle ja alkoi paasata papattaa.

-         Entäs mites se kesyttäminen, siitähän tässä oli puhe?

 

Pääsiäispupu ropsuttelee
Joulupukin muoria pyllylle

   -         Minä tietysti siitä karkasin takaisin ulos; eihän asia mulle mitenkään kuulunut.

-         En juuri ulkorappusille ehtinyt, kun Joulupukin muori jo perään, että tässä vielä lisää taruolentoja, ja heille riisipuuroa keittämään! Hetken maltoin hänen hysteeristä kiljumistaan kuunnella, mutta sitten pääsin sanomaan, että minä syön vaan raakaa porkkanaa, koppasin hänet syliini, istuin kelopuun rungolle, pyöräytin muorin noin poikittain tähän polvilleni ja vähän ropsuttelin risulla pyllylle. Ensin se vielä vähän kiukutteli, mutta siitä se Joulupukin muori sitten pikkuhiljaa vaikeni, ynisi vain hiljaa ja kesyyntyi sitten vallan.

Joulupukin eksästä on tullut
Pääsiäispupun muori

   -         Ja tuoko tuo, joka tuolla pupunkorvat päässä keimailee ja keikistää, on muka kesytetty Joulupukin muori? Ensio Olut epäili.

   -         On, on, tai oli, nyt hän on Pääsiäispupun muori. Mutta hei, nyt meidän täytyy lähteä jatkamaan matkaa. Hyppäätkö kyytiin?

   -         En mä nyt sentään ihan niin hölmö ole; toihan on leikkiauto!

   -         Leikkiauto, leikkiauto, mutta mehän ollaan taruolentoja, ja sä voisit vaikka päristää huulilla ja leikkiä moottoria, kun mä ajan!

Pefletti

Onneksi Ensio Oluen pefletti – eiku tabletti, siis sellainen taskupuhelin, joka ei mahdu taskuun – pärähti soimaan ja keskustelu taruolennon kanssa jäi siihen. Ensio Oluen puhelinlinjalle erheentyi taas kanadalaista pikkutyttöjen teini-ikäistä joukkohurmaaja Justin Bieberin puhelinta vakoileva NSA:n puhelinvakoilu.  Salaiselta USA:n vakoiluorganisaatio NSA:n vakoilupuhelinlinjalta kuului ensin englanniksi Los Angelesin alueen hälytyskeskuksen ystävällisen naisäänen vastaus: ”911, Hälytyskeskus.”

Teinilaulajapoika Justin Bieber

Sitten hätääntynyt pojan ääni (tässä koko puhelinkeskustelu käännettynä suomeksi):

      -         Haloo, haloo! Täällä on Justin, mun osoite on Beverly Hills 65 mikä-mikä Drive.

      -         Ok, Justin, mikä on hätänä?

      -         Mä epäilen, että mun kikkelillä on sydänkohtaus tai joku!

      -         Että mikä, missä?

      -         Mun kikkelillä sydänkohtaus – ainakin mä luulen niin. Siitä on tullut tosi iso, mä tarkoitan siis tosi, tosi iso! Se on ihan kova ja mä tunnen, kuinka siinä sydän tykyttää. Auttakaa mua nopeasti, lähettäkää ambulanssi, mä pyydän!

-         Ok, Justin, no niin, ambulanssi on jo matkalla. Älä sulje puhelinta ennen kuin ensihoitajat ehtivät paikalle. Voisitko kertoa tässä minulle, mitä ja miten oikein tapahtui?

-         Mä aluksi ihan vaan kaikessa rauhassa katselin formula 1–kisojen Malesian osakilpailun harjoituksia,  ja ne näytti siinä varikolla ihan vaan vilaukselta sen suomalaisen formulakuskin, sen Kimi Raikkosen vai olks se sen toisen, sen Valtteri Bottaksen - no sama se, kuka autokuski se on  -  sitä söpöa tyttöystävää Emilia Pikkaraista, sitä uimaria, tiedätte varmaan, ja mä muistin nähneeni sen uimiskuvan jossain lehdessä. Mä googlasin ja löysin yhden kuvan. Vaikka sillä Emilia Pikkaraisella on siinä kuvassa, minkä mä netistä löysin, uimapuku päällä, mulle tuli siitä mieleen oudon tuhmia ajatuksia.

Emilia

-         Ok, entä sitten, satutitko sinä sen kikkelisi johonkin? Onko se kipeä? Onko se kestänyt jo kauan?

-         Ei, minä en ole edes uskaltanut koskea siihen, se vaan tuntuu niin kummalliselta - miten sen nyt sanoisi, ihan niinku mua huimais kikkelistä - mutta ei siihen satu. Tämä on kestänyt nyt noin viisi minuuttia. Mutta hei, tämähän voi olla vaikka syöpä!

-         Vain viisi minuuttia; ei se sitten voi olla syöpä. Kuinka vanha sinä Justin olet?

-         Kahdeksantoista.

-         Onko tällaista sattunut sinulle koskaan aikaisemmin?

-         Ei ole, ei koskaan! Mitä tämä on? Onko tämä vaarallista, onko tähän mitään lääkettä?

-         Lääketieteessä me nimitämme sitä erektioksi. Siihen ei varsinaisesti ole lääkettä, mutta ei se ole mitenkään vaarallista; useimmilla pojilla sitä esiintyy jo paljon nuorempana, kuin sinulla. Kuulen puhelimesta, että ambulanssi tuli jo sinun pihaasi. Kävele nyt varovasti avaamaan ovi, niin minä tästä kerron ensihoitajille, että antavat sinulle rauhoittavan ruiskeen ja vievät sinut tarkkailtavaksi yön yli siihen lähelle Cedars-Sinai Medicial Centeriin. Ole ihan vaan rauhallisin mielin, kyllä se ohi menee…

-         Kiitos ja kuulemiin.

Niin uskoo Ensio Olutkin.