ENSIO OLUT JA LONTOON OLYMPIALAISET 2012

Olympiauimarin perusvarustukseen
kuuluu tyköistuva uimapuku

Nyt, kun alan kirjoittaa tätä tarinaa, on elokuun 3. päivä 2012 klo 10:10. Yleisurheilun Olympiakisat, siis ne oikeat Olympiakisat, alkavat tänään, joten edes Ensio Olut ei niistä vielä mitään tiedä. Siispä siirrytään tarkastelemaan niitä muita lajeja ja kuinka niihin on valmentauduttu, ja miten niissä on käynyt / käyvä.

Tarkastellaanpa kuitenkin ensin tämä uintipuoli.

Suurin osa uintilajeista, joissa suomalaisilla siis ennakkoarvailujen mukaan piti olla lähes varmat mitalisaumat, lienee jo suoritettu. Suurimman mielenkiintonsa Ensio Olut suuntasi, kuten ymmärrettävää on, naisten uintimatkoihin; ja erityisesti niihin rintauinteihin.

Ensio Oluen suurimmat toiveet kohdistuivat Suomen naisuimarikaksikkoon Hanna-Maria Seppälään ja Jenna Laukkaseen.

Erittäin lahjakas rintauimari

Koko nelivuotisen olympiadin ajan nämä tytöt (anteeksi ilmaisu ”tytöt”, mutta, koska Ensio Olut on jo hyvän matkaa käynyt seitsemättä vuosikymmentä, kaikki n. nelikymppisetkin nuoret naiset ovat Ensio Oluelle ”tyttöjä” – puhumattakaan näistä n. 28 v ja siitä alle) ovat harjoitelleet harjoittelemasta päästyään antaen kaikkensa rintauintiurheilulle, ja tässä tulos!

Ensio Oluen syyttävä sormi sojottaa nyt Suomen Uimaliittoon ja uinnin valmennusjohtoon; eivätkö naisten rintauimisen lajivalmentajat osanneet ennakoida, että olympiauintikilpailujen tuomaristoon tullaan valitsemaan pelkästään umpisokeita, jotka eivät lainkaan huomaa, että kaikkien ulkomaiden naisrintauimarit käyttävät lajinvastaisesti käsiään!

Tämä ei ole mätä kukko, vaan
kalalukko. Vieläpä herkullinen
sellainen; läskiäkin on
aivan riittävästi!

Vielä on onneksi, kun uinnissa on suomalaisia viety, kuin ”mätää kukkoa” (jos tämä jääkiekkotermi näin uinnin yhteydessä sallitaan), jäljellä neljä varmaa suomalaislajia.

Seuraavat varmat suomalaislajit, joihin kaikkien urheilua seuraavien suomalaisten televisionkatselijoiden ja radionkuuntelijoiden silmät ja korvat nauliinutvat, ovat riihenpuinti ja yksinnainti.

Ulkomaanjoukkuekin on joutunut
mitalisateen alle

Suomalaisista riihistä on harjoituksissa kuulunut varsinainen varstan jutke ja saunoista sellainen litinä, että väliin on pitänyt pikkuisen piereskellä, ettei kuuluis se litinä. Ensio Olut ennustaa, että mitalia näissä lajeissa aivan varmaan tulee satamaan, ja vallan ropisemalla!

Skellefteå Kraft

Ainoa todellinen Suomen kolmoisvoiton uhkaaja yksinnainnissa miesten puolella olisi Ruotsin vuoden 2010 yksinnainnin Ruotsin mestari Svedu-Pelle Runksman, Skellefteå Kraft, mutta, Suomen yksinnaintijoukkueen sekä kaikkien suomalaisten naintiurheilun ystävien onni, hän on Ensio Oluen saamien tietojen mukaan saanut viimehetken tyhjennysharjoituksissa oikeaan ranteeseensa rasitusvamman, eikä näin ollen pärjänne toiskätisenä Suomen saunojen löylyissä karastuneille känsäkourille.

Suomen kokenut, läpeensä tyytyväinen naisjoukkue uhkuu voitonnälkää, jonka tulee tyydyttämään vain kolmoisvoitto yksilösuorituksissa, ja voitto sekä lyhyessä 4x1, että pitkässä 4x4 viestissä. 

   Kunhan vaan ei Suomen naisjoukkueelta putoa viestinvaihdoissa viestisauva sormista, niin viestivoitot ovat kultamitalit kummassakin viestissä varmaakin varmemmat.

Riihenpuinnin harjoittelua Melbounen
vuoden 1956 Olympialaisiin

Riihenpuinnin puintimaratonin, joka on sekajoukkuein suoritettavan riihenpuinnin kuninkuuslaji, ja samalla ainoa riihenpuinnin Olympialaji, alkujutkaus jutkautetaan toisen kisaviikon tiistaiaamuna. Joukkueiden kisavarstat on tarkastettu ja leimattu jo ennen kisojen avajaisia, eivätkä kilpailijat saa niitä käsiinsä, kuin hetkeä ennen lähtöjutkautuksen jutkauttamista.

Viimeiset kaksi Olympialajia, joissa suomalaiset voivat vielä kartuttaa mitalisaalistaan ovat viinan salakeitto ja veden porttikäytäväänheitto.

Aleksanteri ii

Viinan salakeitto on ollut suomalaisten lempilaji aina vuodesta 1866, jolloin Venäjän Keisari, Puolanmaan Tsaari ja Suomen Suurruhtinas Aleksanteri II kielsi viinaa keittämästä, juomapäiviä viettämästä. Se oli meininki Keisarilla, että viinaa ei olis viinurilla, eikä juomaa olisi juomarilla, että leipä riittäis Suomessa vainomiehen huoneessa.

 Ioseb Besarionis dze Jughashvili,
eli nimimerkki "Stalin"

Viinan salakeitto hyväksyttiin Olympialajiksi alun perin Helsingin vuoden 1940 Olympialaisiin, mutta aina niin ystävällinen ja kiltti Stalin-setä hyökkäytti – kuultuaan tästä, koska silloista Neuvostoliiton Viinan Salakeittoliitto ry:tä (Советский секретный сгорания ликер Федерального Ассоциации) ei oltu hyväksytty Olympialiikkeen piiriin, eikä näin ollen oltu kutsuttu koko pippaloihin – suutuspäissään iivanajoukkonsa pieneen, mutta sitkeään Suomeen, valittuun vuoden 1940 Olympiakisaisäntämaahan, ja tuli sitten, kuten hyvin tiedämme, ne ihan toisenlaiset kisat. Pieni Suomi tuli niissä kisoissa hienosti hopealle!

Nuuksion tutkimaton korpimaa

Vuoden 1948 Lontoon Olympialaisissa ei ollut saksalaisten pommitusten jäljiltä jäljellä riittävästi piilopaikkoja viinan salakeittoon, eikä salakeiton perinteisiä suorituspaikkoja oltu ehditty kolmena Toisen Maailmansodan jälkeisenä vuotena jälleenrakentaa riittävästi, joten ensimmäiset viinan salakeiton Olympiakilpailut pystyttiin viemään läpi vasta Helsingin vuoden 1952 Olympialaisten yhteydessä Nuuksion viimeisillä tutkimattomilla korpimailla. Nuuksion korvet nimettiinkin noiden kisojen muistoksi vallan kansallispuistoksi.

Kauhavan
Rumavallemanni

Viinan salakeittokilpailun Suomen edustajat Lontoon vuoden 2012 Olympialaisissa pyrittiin pitämään viime hetkiin asti salassa, mutta joukkueen vastuuvalmentaja, Kauhavan Rumavallesmanni lipsautti pontikkapäissään kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa 28.7., että Suomea edustaa näissä kilpailuissa tunnetun keskisuomalaisen pontikkapitäjä Ullavan urheiluseuran, Ullavan Kisan ja kotkalaisen partiolippukunnan Karhulan Korvenkävijöiden yhteisjoukkue. Jälkimmäiset vastaavat siitä, että ensin mainitut älypäät eivät vallan eksy Lontoon sumuun.

Viimeisenä Olympialajina on veden porttikäytäväänheitto, joka suoritetaan poikkeuksellisesti vasta virallisten päättäjäisjuhlallisuuksien jälkeen. Suomen joukkue on koottu Helsingin Juhlaviikkojen Taiteiden Yön 2011 ansioituneimmista osanottajista.

Tulva Kymenlaaksonkadulla
Kotkan "Vesipäivillä" 
vuonna 2011

Veden porttikäytäväänheiton Suomen joukkueen viimeistelyleiri oli 26. – 29.7.2012 Kotkassa Meripäivillä. Viimeistelyleiri ylitti sille asetetut tavoitteet, vaikkakaan Kotkan kadut eivät tulvineet aivan yhtä runsaasti, kuin vuoden 2011 Meripäivillä.

Tähän kaiken tämä turhanpäiväisen jorinan lopuksi sopii Juha ”Junnu” Vainion legendaarinen vastaus joskus -70-luvulta, kun hän oli kusella Helsingissä porttikäytävässä vastapäätä Finnlevy Oy:n toimitiloja, toisella puolella katua, poliisin esittämään retoriseen kysymykseen (tarkoittaa interrogatiivi- eli kysymysmuotoista lausumaa, joka esitetään keskustelun tehokeinona eli retoriikkana ja johon odotetaan lähinnä samanmielisyyden osoitusta eikä niinkään vastausta): 

Eino Grön

   ”Jahas, ja mikäs mies Te sitten oikein olette?”

”Ai jaa, ai minäkö? No, minä olen toi Eino Grön.”