RUOTSIN VALUUTTA - SVENSKA PENGAR

Olipa kerran ajat niin ammoisat.

Ja noina ammoisina aikoina niin Ruotsi, kuin moni muukin Pohjois-Euroopan valtakunta käytti valuuttanaan oravannahkoja. Ja sekös vitutti pientä oravaa vieläkin enemmän, kuin se, että talvella on käpy joskus jäässä.

"Fyi fan och fittan, ja taas toi
Svedu-Pelle yrittää vaihtaa 
hirveä kolikoiksi!"

Tulipa sitten aika, jolloin Ruotsin tölmyjenkin siirryttävä vihdoin muun valuutan, hillon, siis rahan, manin (lat. moneta) käyttöön, ettei pientä oravaa ihan niin paljon vituttaisi.

Suomen sana raha tarkoitti alun perin oravannahkaa, joka aikoinaan toimitti vaihdon välineen virkaa. Raha on tarkoittanut nimenomaan kuivunutta eläimen nahkaa.

Latinan moneta, joka on alun perin roomalaisen mytologian ylijumala Jupiterin puolison Juno-jumalattaren lisänimi, on antanut rahan nimen moniin kieliin, esimerkkinä englannin money.

Ylijumala Jupiterin
puoliso Juno.
Vastaa Kreikan
jumaltaruston
Hera (aiemmin Serva)
-jumaltarta

Moneta on johdos latinan verbistä monere (”varoittaa”). Samoin – ei tosin mitenkään tähän aiheeseen liittyen – suomenkielen sana hässäkkä on johdos verbistä hässiä. Se vaan tässä, koska Ensio Olut on muiden toimiensa ohella ugrilaisten kielten filologi (= kielitieteilijä).

Rooman tasavallan ensimmäinen rahapaja sijaitsi Juno Monetan temppelissä, Arxissa, mistä kytkös rahaan on tullut jäädäkseen. Monissa kielissä raha tarkoittaa samaa kuin hopea tai kulta. Ranskan argent tarkoittaa hopeaa. Myös heprean sanan kesepph merkitys on sekä ”hopea” että ”raha”.

Tukki Joella

Teuvo Pakkalan heikkolahjainen henkilöhahmo Pölhö-Kustaa näytelmässä "Tukki Joella" vuodelta 1898, sekä näytelmän pohjalta tehdyssä Roland af Hällströmin vuonna 1951 ohjaamassa elokuvaversiossa Pölhö-Kustaata näytellyt, elokuvan apulaisohjaajana toiminut Lasse Pöysti keräsi "hopioita" tarkoittaen kolikoita yleensä.

Ruotsin markka

 Valtiollinen rahanlyönti alkoi Ruotsissa 990-luvulla ja Suomen tultua osaksi Ruotsia yleistyi rahan käyttö tavallisen kansan keskuudessa. Ruotsin rahayksikkönä oli markka keskiajalta aina vuoteen 1776. Ruotsin markka jakautui johdonmukaisesti - kuten Ruotsissa on aina ollut tapana - tietysti tasan 192:een penninkiin.

Pohjoismaiden ensimmäinen huoltoasema oli vuosina 1397–1523 toiminut Kalmarin Union. Koska autoa, saati bensiiniä ei ollut vielä keksitty, eikä pelkkä vähäisestä matkailijavirrasta kerätty matkamuistojen myynnin tuotto ollut riittävä, saati kaksinen, Kalmarin Union ajautui konkurssiin. Konkurssipesän raunioille nousi kunkuksi Kustaa Vaasa.

Karseen ruma äijä
toi Kustaa Vaasa,
niinpä...

Kustaa Vaasa (syntynyt todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplannissa – oli nimeltään alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoden 1560 syyskuun 29. päivään, jolloin hän todistettavasti kuoli.

Riikintaaleri on Ruotsissa 1500 – 1800-luvuilla käytössä ollut rahayksikkö. Nimitys riikintaaleri tulee ruotsin sanasta rik, valtakunta ja rahayksikön nimestä taaleri.

tässä kevyempää
katseltavaa:
Bernadotte/Sommerlath 
-sukuinen prinsessa 
Madeleinen 
klaava...

Taalerin juuret Ruotsissa lienevät Taalainmaalla (Dalarna), jossa sijaitsee sittemmin Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu historiallinen kuparikaivos. Erityisesti 1600-luvulla kuparin ollessa metallina arvossaan rahoja alettiin lyödä Taalainmaan kupariin eli taalariin. 

 Taalarin jakoyksikkönä oli killinki, joka oli 1/48 taalaria. Arvoltaan 1 taalari oli 4 Ruotsin markkaa, joka oli – kuten johdonmukaista on – tietysti 32 äyriä.

ja - erityisesti Ensio Oluen  
silmää miellyttävä kuvakulma 
- prinsessa Madeleine takaa. 
 Nam, mikä kruunapuoli!

Ensimmäiset taalerit (taalarit) lyötiin Kustaa Vaasan valtakaudella vuonna 1534.

Nimitys riksdaler otettiin käyttöön saksalaisen esikuvan (Reichstaler) mukaisesti vuonna 1604. Alkuperäisten riikintaalerien hopeapitoisuus oli korkea, joten ne eivät kiertäneet, vaan niitä varastoitiin arvometallina. Taalerin tilalle tuli vähemmän hopeaa sisältävä taalerin hopeakolikko (daler silvermynt). Vuodesta 1624 lähtien otettiin hopeavarojen vähenemisen takia käyttöön kuparitaaleri, joka oli vastaavaa hopearahaa painavampi.

8 taalerin
kuparilevyraha,
eli plootu

Ruotsissa hopea oli siis taalerien pääasiallinen rahametalli ennen kuparirahan, kupariplootujen käyttöön ottoa vuonna 1624. Kookkaat kuparilevyrahat, plootut, saattoivat painaa jopa 19,7 kiloa ja keveinkin plootu painoi melkein kilon.

Riikintaaleri
vuodelta 1870

Kruunu (lyhenne kr, kansainvälinen valuuttakoodi SEK) korvasi riikintaalerin (riksdaler) Ruotsin rahana vuonna 1873. Vaihtosuhde oli 1 riikintaaleri / 1 kruunu.

Vuonna 1661 Ruotsi otti ensimmäisenä maana Euroopassa käyttöön paperirahan, koska plootut olivat hankalia kuljettaa ja kuparin hinnan vaihtelut vaikuttivat niiden saatavuuteen. Aiemmin paperirahaa oli käytetty vain Kiinassa.

10 taalerin seteli
vuodelta 1666

Kruunu on puolustanut asemaansa menestyksellisesti aivan näihin päiviin asti; Euroakaan ruotsalalaiset ole valuutakseen hyväksyneet.

Nyt vuonna 2012 on kuitenkin Ruotsin, tuon maailman toiseksi vähiten epäonnistuneen kansan (Suomi on kaikkein vähiten epäonnistuneiden maa) rahamarkkinoille ilmestynyt uusi rahayksikkö: 1 Horkarl (suom. 1 Huoripukki), lyhenne hk, kansainvälinen valuuttakoodi SEH.

 En Sveriges Horkarl från året 2012

Yhden Ruotsin Horkarlin arvo on sama kuin yhden Ruotsin kruunun, eli n. 1/10 €, 10 senttiä.

Ja shen pituinen SEK.