NOKIAN ÄLYPUHELINKEHITYSJOHTAJA ENSIO OLUT

Kiireinen Nokian älypuhelinkehitysjohtaja Ensio Olut päätti ottaa kerrankin lomaa. Hän varasi Karibian risteilyn kotkalaisen Kristina Cruises -laivanvarustamon Kristina Katarinalla ja aikoi relata hetken aikaa oikein kunnolla.

MS Kristina Katarina

Kuinka ollakaan, steel pannujen soidessa samban rytkettä laiva eksyi reitiltä ja ajautui Bermudan kolmion alueelle. Kuten arvata saattaa, niin – kuten Bermudan kolmiossa yleensä aina käy – laiva upposi salaperäisesti Ensio Oluen alta, ja ihan vallan hetkessä. 

Aalto heitti Ensio Oluen aution saaren autiolle rannalle, rannalle jossa ei ollut mitään, ei niin yhtään mitään, paitsi tietysti banaaneja ja kookospähkinöitä. Niitähän tällaisilla autioilla saarilla nyt yleensä aina on.

Autio saari ja kookospalmuja. Banaanit 
kasvavat ihan tuossa vasemmalla

Ensio Olut oli tottunut asustelemaan vähintään 4-tähden hotelleissa, joten hänellä ei ollut aavistustakaan mitä hänen pitäisi tehdä. Niinpä seuraavan neljän kuukauden aikana Enso Olut söi banaaneja, joi kookosmaitoa ja kaipasi kaihoisasti merelle tähyillen vanhaa elämäänsä Nokian älypuhelinkehitysjohtajana.

Jumalaisen kaunis nainen
soutuveneessä

Eräänä päivänä, kun Ensio Olut makoili rannalla, hän huomasi silmäkulmastaan merellä liikettä. Siellä oli soutuvene, ja veneessä oli – uskokaa, tai älkää –  kaunis nainen, ihanin ja kaunein nainen minkä Ensio Olut oli koskaan nähnyt. Nainen souti Ensio Oluen luokse rantaan.

Epäuskoisena Ensio Olut kyseli naiselta:

"Kuka sinä olet?" "Mistä sinä tulit?" "Kuinka sinä pääsit tänne?"

"Minä olen Kristina Cruises’in risteilyemäntä Pirjo Hiiva. Soudin toiselta puolella saarta", nainen sanoi, "Ajauduin sinne kun risteilyalus upposi." 

"Ihmeellistä", Ensio Olut sanoi, "en tiennyt, että kukaan muu olisi selviytynyt. Kuinka monta teitä on? Olitte todella onnekkaita kun soutuvene ajautui luoksenne." 

"Olen yksin", Pirjo Hiiva sanoi, "eikä soutuvene ajautunut luokseni." 

Ensio Olut oli hämmentynyt:

"Kuinka sitten sait soutuveneen?". 

   Eucalyptus globulus

"Aivan yksinkertainen juttu." Pirjo Hiiva vastasi, "tein soutuveneen niistä raaka-aineista, joita löysin saaren rannalta; airot sommittelin kumipuun oksista, veneen pohjan kudoin palmun lehvistä, ja kaaripuut on taivutettu eukalyptuspuust." 

"Mu-mu-mutta se on mahdotonta ", Ensio Olut änkytti," sinulla ei ollut työkaluja eikä muuta, kuinka sinä siinä onnistuit? " 

"Eihän se nyt ollut mitään ongelma", Pirjo Hiiva vastasi, " tämän saaren etelälaidalla on hyvin epätavallinen sedimenttikerrostuma. Huomasin, että kun kuumensin sitä rakentamassani sulatusuunissa tiettyyn lämpötilaan, siitä saa erotettua taottavaa pallografiittivalurautaa, eli, kuten kansanomaisemmin sanotaan, patarautaa. Tein siitä työkaluja, joita käytin sitten veneen rakentamiseen... "

"Mutta ei siitä sen enempää ", Pirjo Hiiva jatkoi, "missä sinä asut?" 

Ujosti Ensio Olut tunnusti, että hän oli nukkunut koko ajan rannalla. 

"No, soudetaan sitten minun puolelleni ", Pirjo Hiiva sanoi. 

Bungalow

Muutaman minuutin soutu, ja vene rantautui pieneen laituriin. Kun Ensio Olut katsoi rantaan, hän melkein tippui veneestä. Hänen edessään oli kivetty polku, joka johti upeaan, valkoiseksi maalattuun bungalowiin. 

Kun Pirjo Hiiva kiinnitti venettä laituriin ammattitaitoisesti palmunlehtikuiduista punotulla köydellä, Ensio Olut pystyi vain tuijottamaan mykistyneenä. Kun he saapuivat taloon, Pirjo Hiiva sanoi vaatimattomana:

"Tämä nyt ole paljon mitään, mutta minä kutsun tätä kodiksi. Istu alas ole hyvä. Saisiko olla juotavaa?" 

"Ei, ei kiitos", Ensio Olut vastasi edelleen hämmentyneenä, "en halua enää juoda pisaraakaan kookospähkinän mehua. " 

Piña Colada

"Minulla ei olisikaan tarjota kookospähkinän mehua", Pirjo Hiiva vastasi", "miten olisi, käykö paikallisita luonnonantimista valmistamani Piña Colada?"

Yrittäen peittää yhä hämmästystään, Ensio Olut myöntyi, ja he istuivat sohvalle keskustelemaan. Kun he olivat kertoneet tarinansa, Pirjo Hiiva ilmoitti:

"Minä aion livahtaa vaihtamaan päälleni jotain mukavampaa. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa partasi; partakone on yläkerran kylpyhuoneen kaapissa."

Kysymättä enää yhtään mitään, Ensio Olut meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli partahöylä; terän pidin oli tehty simpukankuorista ja terä vulkaanisesta lasista. Varren toinen pää oli hoonattu ontoksi, ja siinä oli kierteet, johon teräosan sai ruuvattua kiinni.

"Tämä mimmi on ihan ihmeellinen", Ensio Olut mutisi, "mitähän seuraavaksi?"

Viikunapuun lehtiä

Kun Ensio Olut palasi olohuoneeseen, Pirjo Hiiva istui sohvalla pukeutuneena ainoastaan strategisesti tiettyihin paikkoihin sijoitettuihin viikunapuun lehtiin – ja tuoksui vienosti gardenialle.

Pirjo Hiiva pyysi Ensio Olutta istumaan viereensä. 

"Kerro minulle", Pirjo Hiiva aloitti vihjailevalla äänensävyllä siirtyen lähemmäksi Ensio Olutta katsoen samalla tätä silmiin, "me olemme olleet täällä hyvin pitkään - ja saatamme joutua olemaan vielä hyvän kotvan. Olen ollut yksinäinen. Jotain varmaan sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt, jotain, mitä olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina… jotain, mitä et ole voinut tehdä pitkään aikaan?"

"Ta-tarkoitatko, ihan totta…", Ensio Olut vastasi innoissaan, "... että voin tarkistaa minulle tulleet tekstiviestit ja lukea tärkeät sähköpostini täältä?"