ENSIO OLUT, HALLOWEEN JA THANKSGIVING

Kotkan himmelit

Ensio Olut harppoi sunnuntaina 28.10.2012 juuri ja juuri puolen päivän jälkeen totuttuun reippaaseen ja ryhdikkääseen tapaansa hieman yli metrin askelin Kotkassa Keskuskadun lehmuskujaa katsellen oikealle yläviistoon puistotoimiston lehmuksiin jo ripustelemia, alkavaa Joulun aikaa ennustavia himmeleitä.

Siinä jaloja, ylväitä ja vallankin puhtaita ajatuksia ajatellessaan katse suunnattuna näihin himmeleihin Ensio Olut törmätä pumpsautti, kun ei katsellut syyshämärässä eteensä, ihmeen kevyesti pukeutuneisiin Pimpo-Pirjoon ja Plondi-Riittaan.

Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta
Halloweeninä

         -         No, mitäs tytöt, äänestämästäkö tytöt tulossa, ja sittenkö noin vähissä vaatteissa vaalivalvojaisiin, Ensio Olut kohteliaasti tervehti tyttöjä.

         -         Ei myä mitään äänestämästä vaalivalvomaisiin, ku Halloweenia myä ollaan menossa  tonne Seurahuoneelle viettämään, siellä saa kuulla sitten pelottavia juttuja, ihan jo hiukset nousee valmiiks pystyyn!

Karsea kummitusorava

    -         Tää suomalainen Halloween-perinne on siitä hianoo, että sitä voi viettää kolme kertaa: ensiks sinä viikonloppuna, mikä on ennen sitä Amerikan Halloweenia, mikä on lokakuun viimeinen päivä; silloin sitä tietysti vietetään, ja sitten vielä sitä seuraavana viikonloppuna; saa pelätä kaikenlaisii karseit kummituksii ja mörköi monena päivänä, Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta tiesivät.

-         ”Trick or treat!”, se on Amerikan kieltä ja tarkottaa ”karkki tai kepponen!”, tytöt jatkoivat kiljuen ja kikatellen.

-         Mutta nythän on täällä Suomessa kuntavaalipäivä, ja jokaisella Suomessa vakituisesti asuvalla on kuntavaaleissa äänioikeus ja on siis oikeus äänestää, Ensio Olut valisti tyttöjä.

-         Eikä ”trick or treat” suinkaan ole suomennettuna ”karkki vai kepponen”, vaan ”temppu tai hoito”, mitkä käyvät kumpikin Ensio Olut- sedälle kyllä vallan hyvin, mutta ehkä ei kuitenkaan nyt, Ensio Olut jatkoi ystävällistä kansanvalistustaan. 

Obama ja Romney

     -         Jaa äänestämään, mutta kun myä ei olla saatu selville, äänestettäiskö myä republikaaneja ja sitä Mitt Romneytä, vai niitä demokraatteja, kun niillä on ehdokkaana se söpö neekeri, se Obaman Parakki, Mutta eihän niiden mainoksiikaan oo vielä ollu, kun niitä saa äänestää vasta kuudes enskuuta, Pimpo-Pirjo totesi tietäväisenä.

     -         Tyhmä, ei se oo mikään Parakki, kun Barack, eikä myä saada kai äänestää, kun myä ei olla rekisteröidytty äänestäjiksi, Plondi-Riitta kuiskasi.

Juha Mieto syö mämmiä

-         Ei Halloween ole ”suomalainen perinne” – eikä se sellaiseksi voi ihan heti tulla, koska ”suomalainen perinne” tarkoittaa, että tapa on ollut Suomessa käytössä vuosisatoja. Esimerkiksi, kun Juha Mieto syö mämmiä pääsiäisenä, se on aitoa suomalaista perinnettä, Ensio Olut korjasi tyttöjen virheellisiä käsitteitä.

-         Lähinnä sitä Amerikan Halloweenia vastaava suomalainen perinne on sadonkorjuujuhla Kekri. Kekriltä rengit ja piiat saivat pitää viikon vapaata, jolloin ehtivät, jos kauempana asuivat, käydä kotiseuduillaan. Kekrinä palkolliset saivat menneen vuoden palkkansa ja saivat niin halutessaan vaihtaa palveluspaikkaansa mieleisempään, jos sellaisen löysivät. Itäisessä Suomenmassa tätä tointa kutsuttiin nimellä ”pestuumarkkinat”, Ensio Olut, tuo vanha historioitsija, kertoi.

-         Entäs tuo Thanksgiving, eli Kiitospäivä, eiks meillä oo sentään sellanen, ikivanha perinne, tytöt kyselivät.

Vain apina apinoi amerikkalaisia

     -         Aihetta kiitokseen meillä jokaisella toki on, ja monena päivänä, mutta ei meillä Suomessa pidä ryhtyä joka asiassa apinoimaan, eli matkimaan amerikkalaisia .

     -         Tiedättekö tytöt, mistä amerikkalaisten Kiitospäivä on saanut alkunsa?

     -          Eihä myö tiietä, mutta kerro pian, setä, sillä meille alkaa tulla vähän holotna!

Mayflower

    -         Tämä on ihan karsea tarina: Vuonna 1620 syksyllä noin sata Mayflower-laivalla väärään paikkaan – eli Cape Codiin, kun tarkoitus oli päästä New Yorkiin, eli Pohjois-Virginiaan, joksi sitä silloin kutsuttiin – rantautunutta Amerikan uudisasukasta meinasi talvella kuolla nälkään – puolet niistä kuolikin – kun niillä ei ollut ruokaa, koska ne ressut osanneet kalastaa, saati käydä metsällä. Kaiken päälle täytyi kahinoida Wampanoag-intiaaniheimon kanssa.

-         No, keväällä 1621 Wampanoag-heimon päällikkö Massasoit teki sopimuksen rauhaomaisesta rinnakkainelosta uudisasukkaiden kanssa. Heimo lahjoitti tulijoille ruokaa ja opetti ihan kädestä pitäen tulijoita kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia.  

Wampanoag-intiaanit ja uudisasukkaat
sapuskalla vuonna 1621

     -         Intiaanit toivat uudisasukkaille vielä syksylläkin kalkkunoita ja muuta syötävää ja asettuivat aterioitsemaan uudisasukkaiden kanssa.  Kun uudisasukkaat olivat syöneet intiaanien tuliaiset, kuvernööri William Bradfordilla oli kuitenkin vielä nälkä, niinpä, kuten eräs aikalainen sanoi: ”After a hearty meal Governor William Bradford ate three consecutive days the Indian tribal chief Massasoit’s hot as chili Squaw and her sweet as sugar, still a virgin 18 years old daughter”. 

Ensio Olut yrittää suomentaa sen ehkä hieman vajavaisella Amerikan englanninkielien ymmärtämyksellään, eli suomeksi se menee jotenkin näin: ”Tukevan aterian jälkeen kuvernööri William Bradford söi kolmena peräkkäisenä päivänä intiaanipäällikkö Massasoitin vaimoa, kuumaa kuin chili, ja tämän sokerinmakeaa 18-vuotiasta tytärtä, joka oli vielä neitsyt”.

Alkuperäisamerikkalainen
tyttö, kuuma kuin chili,
makea kuin sokeri

-         Kuvernööri William Bradford määräsi lokakuussa 1621 pidettäväksi jatkossa aina alkaen lokakuun neljännestä torstaista kolme päivää, mutta ilman intiaaneja, ainakin ilman intiaaninaisia (kuvernöörin vaimon rouva Bradfordin vaatima lisäys), syömistä, ryyppämistä ja juhlimista ”ensimmäisen oman sadon”, kuten William Bradford oli häveliäästi asian esittänyt, juhlistamiseksi. Tätä tapausta amerikkalaiset pitävät Kiitospäivän, Thanksgiving Dayn aloitusajankohtana. Tosin Wampanoang-heimon intiaanit olivat viettäneet kiitospäivää maan antimista kiittäen jo aikojen alusta.

 

Cape Cod

         -         Paistoiko William Bradford nämä kaksi intiaaninaista ja pistikö osia heistä chilipippurin ja sokerikuorrutuksen kera poskeensa, tokkopa vaan, koska rouva Massasoit ja neiti Massasoit oli nähty myöhemmin näinä kolmena iltana, ja monta kertaa tämän jälkeenkin sen loppusyksyn ja talven mittaan Cape Codin mailla hyvin iloisina, punaposkisina ja kaikenkaikkiaan läpeensä tyytyväisinä; ei lainkaan näyttänyt siltä, että osia tai edes palaakaan kummastakaan olisi syöty pois. 

-    "Syödä naista" on vaan sellainen kielikuva, jota noin nuorille tytöille ei sovi vieä suomenkielelle kääntää; kyllä te sen sitten vähän vanhempina tulette ymmärtämään.

-    Kuitenkin uudisasukkaat myöhemmin ainakin "suolasivat" intiaaneja, mutta tuskin syötäviksi, talven varaksi.

-         Uudisasukkaiden tapa "suolata" intiaaneja, alkuperäisiä amerikkalaisia, kuten nykyään on korrektia sanoa – alkuperäisten amerikkalaisten paistaminen ja syöminen tosin jäi vähemmälle – jatkui yksisummaan 279 vuotta, aina vuoteen 1890, jolloin viimeinen suuri alkuperäisten amerikkalaisten "joukkosuolaus" tapahtui Wounted Kneessä.

-         Wounted Kneen jälkeen alkuperäiset amerikkalaiset julistettiin uhanalaisiksi, heidän "suolaamisensa" lopetettiin lailla, ja uudisamerikkalaiset opettelivat kasvattamaan itse kalkkunoita.


-   Jospa minä kerron tähän lopuksi vielä tarinan, jonka kerran kuulin ihan aidolta preeriaintiaanilta:

Rouva Elizabeth Bacon Custer ja
kenraali George Armstrong Custer

     -         General Custer rode once on the other day the prairie. Surprisingly, he ran into a high totem statue made of bull's shit​​, and when he looked up he saw Native Americans having sex all over the prairie.

      -    Mitä luulette, tytöt, että kenraali Custer silloin siihen sanoi?

      -   Tarkkaan ottaen hän sanoi näin, Ensio Olut kertoi sujavalla Amerikan englannillaan: "Oh Holy shit, I just about anywhere I look, all I see nothing but those fucking Indians!"

Ensio Olut harppoo
kepein askelin

     -         Nyt tytöt, menkää siitä äkkiä sisälle lämpimään; teillähän on jo kaikki karvat - sekä näköjään myös pyllyt - tämän kauhutarinan jälkeen nyt vallan pystyssä!

Tämän sanottuaan Ensio Olut otti keppinsä ja jatkoi harppomistaan kepein askelin pois kohti Kotkan toria.