JOULUHEMMOT MAAILMALTA

Oikea Korvatunturin Jouluhemmo 
ja duudsonihemmot

Lahjojen jakamisen perinne joulukuussa kilteille lapsille on suhteellisen sama riippumatta siitä minne maailmassa menee, aina tulee joku Jouluhemmo, joka tuo lahjat. Kuka missäkin tuo Jouluhemmo on, voi vaihdella melkoisesti maittain. 

On totta, että amerikkalainen versio Joulupukista, Santa, on nopeasti levinnyt ulkomailla, mutta suomalainen Oikea Korvatunturin Joulupukki on monissa maissa se aito ja oikea Joulun tuoja.

Onhan maailmalla toki  Jouluhemmoina erilaisten Joulupukkien lisäksi myös ilkikurisia tonttuja ja ystävällisiä joulunoitia, sekä kammottavia vuohen kaltaisia olentoja, jotka seikkailevat kymmenissä Joulutarinoissa ympäri maailman.

Coca Colan Jouluhemmo

Joku Jouluhemmo kuitenkin jakaa joulukuussa joka tapauksessa eri puolilla maailmaa lapsille lahjoja lähes kaikissa maissa. Amerikkalainen Coca Colan mainosmiesten keksimä Santa on valitettavasti levittänyt lonkeronsa moneen maahan pyrkien syrjäyttämään näiden maiden omat satuolennot; nämä kuitenkin elävät ja voivat jopa hyvin, koska useimmat niistä kuitenkin jollakin satumaisella tavalla on totta.

Aloitetaampa Islannista:

Jólasveinarnir -jouluhemmot tai joulutontut.

Islannin Jouluhemmot

Jólasveinarnir on kolmentoista ilkikurisen olennon ryhmä, joka on potkinut ylen aikaa Amerikan Santaa munille Islannin Joulun juhlinnassa. Näiden Joulupoikien vanhenpina on kertoman mukaan peikot Grýla ja Leppalúði.

Näiden Islannin joulutonttujen ulkonäkö juontaa juurensa kolmekymmen luvulle, jolloin islantilainen kirjailija Jóhannesar úr Kötlum koosti lyhyen runon, jossa kuvataan Jólasveinarnir-hemmojen roolia Joulussa. 

Grýla ja Leppalúði
sekä Jólköttinn

Sittemmin nämä hemmot ovat käyneet läpi monia inkarnaatioita alkaen rakastettavista lahjojen antajista ärsyttäviin riiviöihin; heitä on kuvailtu jopa verenhimoisiksi olennoiksi, jotka öisin sieppaavat ja syövät lapsia.

Jólköttinn, Joulukissa

Islannissa elelee kuuleman mukaan myös Jólköttinn, Joulukissa, jonka sanotaan olevan sellainen hirmuinen, nälkäinen peto, joka on tunnettu tavastaan myös syödä tuhmia lapsia!

Enimmäkseen kuitenkin Jólasveinarnir-hemmot ovat enemmälti sellaisia leikkisiä luonteeltaan.

Kullakin näistä kolmestatoista on erilainen, usein vallan outokin rooli. Muutama esimerkki tässä:

Gluggagaegir,
Ikkunastakurkkaaja

Ketkrokur (Lihankoukkaaja) käyttää pitkää koukkua, jolla se kähveltää lihaa, kun taas Gluggagaegir (Ikkunastakurkkija) vakoilee ihmisiä kurkkimalla ikkunoista löytääkseen jotain, mitä voisi sitten yöllä vaikka varastaa.

Stekkjastaur,
Aidantolppahemmo

Stekkjastaur (Aidantolppahemmo) puolestaan kävee puujaloilla ja ahdistelee lampaita.

Jólasveinarnir-hemmot eivät ole vain kummallisia keppostelijoita – he antavat myös lapsille lahjoja. Lapset laittavat pienet kenkänsä ikkunalaudoille kolmenatoista yönä ennen Jouluaattoa ja Jólasveinarnir-hemmot laittavat niihin kilteille lapsille pieniä, kivoja lahjoja. Tuhmat lapset ​​saavat sitten kenkiinsä vain raakoja perunoita.

Sitten Tomte-hemmo ja meidän oma rakas Joulupukkimme:

Kaksi maahista

Tomte-legenda löytyy Skandinavian maista, kuten Norjasta ja Ruotsista. Tämän hemmon varhaisimmat ruumiillistumat olivat viikinkiajan Tomtet (nämä hemmot tunnetaan myös nimellä Nisse). Tomtet olivat alun alkaen pieniä maahisia, jotka vartioivat perheviljelmiä. Tomtet olivat yleensä ystävällisiä, ,huolehtivaisia ja näyttivät pieniltä ihmisiltä, mutta he olivat lyhytpinnaisia ja olivat ärhäköita kiusaamaan ja tekemään ilkeitä konsteja niille, jotka eivät hoitaneet hyvin viljelysmaataan.

Ajan myötä Tomte tuli lopulta osaksi perinteistä Joulujuhlaa.

 

Suomalainen
alkutonttu

Tomte-hemmon ulkonäkö muuttui ja sai enemmän inhimillisiä piirteitä, ja lopulta Tomten roolin otti suomalaisten alkutonttujen, sauna- tupa- navetta- mylly- yms.-tonttujen Ylipäällikkö, kaikkien lasten ja lastenmielisten ystävä, se ainoa Oikea ,Korvatunturin Joulupukki.  

Suomalainen Joulupukki syntyi aikoinaan toimintoja tehostamalla, eli vähentämällä Pukkien määrää. Kun moninaiset Kekri- eli Köyripukit ja Nuuttipukit pakkoliitettiin Savukoskeen – ja kun samoihin aikoihin torjuttiin keripukki, saatiin synnytettyä Korvatunturin Joulupukki.

Sairaalloisen ylilihava Amerikan Santa

Suomalainen Joulupukki ja Ruotsin Jultomte-hemmo eroavat amerikkalaisesta Santasta monin tavoin. Merkittävät eroavaissudet ovat, että kumpikaan – ei Joulupukki, eikä hänen virkaveljensä Jultomte – ei yleensä ole sairaalloisen lihava, ja vaikka niistä jokainen ajaa Jouluna poron vetämällä reellä, se reki ei, eikä poro lennä.

"Haloo, onkos Santa
himbessä, olis
ruoka-aika!"

Kumpikaan näistä Pohjoismaiden Jouluhemmoista ei asu iglussa pohjoisnavalla.

Korvatunturi

Suomalainen Oikea Joulupukki asuu – kuten kaikki maailman kiltit lapset tietävät – Lapissa Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevalla Korvatunturilla rajavyöhykkeellä Savukosken kunnassa.

Ruotsalaisen Tomten asuinsijan varmaa sijaintia Ensio Olut ei tiedä. Kai se on jossain päin Ruotsia.

Korvatunturin Joulupukki
jakamassa lahjoja;
oikea Joulupukki ei
ole ketkuhemmo!

Erilaista Amerikan Santan käytökseen on myös, että vaikka Joulupukki ja Tomte tuovat lahjoja kilteille lapsille, he eivät livahda taloon ketkun salakavalasti savupiipun kautta Joulupäivän vastaisena yönä, vaan tuovat lapsille lahjoja henkilökohtaisesti jo hyvissä ajoin Aattopäivänä ennen iltamyöhää, ennen nukkumaan menoa.

Osassa Saksaa, Itävallassa  Italiassa ja Brasiliassa Joulujuhlien juhlakalu on mielikuvitusjouluhemmo Christikind, "Kristus-lapsi".

 

Christikind

Martti Luther halusi tehdä Christikind-hemmon suosituksi uskonpuhdistuksen merkeissä 1500-luvulla, koska hän toivoi, että enemmän uskontoon perustuva jouluhemmo auttaisi kitkemään kansan keskuudesta lahjotaan perustuvan katolisen St. Nikolauksen vaikutuksen. Koska tämän hemmon on tarkoitus kirjaimellisesti olla Jeesus-lapsi, Christkind on yleensä kuvattu pienenä  hurskaana lapsena, jolla on vaaleat hiukset ja enkelin siivet selässä.

Christikindin vaikutus ainoana jouluhemmona on vähentynyt Santa Clausin kasvavan suosion mukana, mutta se on edelleen laajalti juhlittu, varsinkin enemmän pitkälti katolisilla alueilla Etelä- ja Keski-Amerikassa.

Kolme viisasta hemmoa
itäisiltä mailta

Toisin, kuin muita joululahjojen antajia, Christikindiä oikeastaan kukaan ole ​​ikunaan nähnyt. Lahjojen tuojina pidetäänkin Itämaan Tietäjä-hemmoja, koska Christkind itse ei koskaan ilmesty paikalle, ja lapsille valehdellaan usein, että tämä hemmo livahti pois vain hetkiä ennen lasten paikalle tuloa.

Saksassa  Itävallassa  Argentiinassa ja Yhdysvalloissa (Pennsylvanian hollantilaisilla alueilla) esiintyy sitten Belsnickel.

Belsnickel on legendaarinen hemmo, joka liittyy saksalaiseen Joulupukkiin tietyillä alueilla Euroopassa, sekä joissakin pienissä hollantilaisissa yhteisöissä Pennsylvaniassa.

Belsnickel ja tuhmat riiviöt

Kuten Krampuksen Saksassa ja Itävallassa, tai La Pere Fouettardin Ranskassa, Belsnickelin rooli on olla tärkein kurinpitäjä saksankielisen Joulupukin – der Weihnachtsmann – lähipiirissä  Hänet on yleensä kuvattu vuoristolaisena turkispukuisena hemmona, tai jopa piruna. Joskus Belsnickel käyttää naamiota ja hällä on yleensä hyvin pitkä kieli.

Toisin, kuin Weihnachtsmann’in, joka on tarkoitus olla lapsia rakastava Jouluhemmo, Belsnickel on yleensä pelottava, ja monella alueella Belsnickelin työnkuva on olla eräänlaisena uhkana ja varoituksena, joka pakottaa lapset ja nuoret olemaan erityisen kiltteinä.

Vaikka Belsnickel yleensä esiintyy negatiivisena hemmona, joillakin alueilla hänet tunnetaan myös lahjojen antajana. Saksassa kiltit lapset saavat yöllä salaa esimerkiksi karkkia ja pieniä lahjoja St. Nikolauksen päivänä, 6. joulukuuta.

Tuhmat lapset  saavat puolestaan hiilenpaloja tai vitsoja, ja paikoin lapsukaiset voivat jopa saada vieraakseen itsensä Belsnickelin varoittamaan heitä tuhmuudesta.

Espanjankielisten alueiden Le Papa Noel ja Le Pere Fouettard Ranskanmaalla.

  

Le Père Noël ja Gui-aasi

Espanjankielinen Joulupukki, Papa Noel on yksi suosituimmista St. Nikolauksen inkarnaatioista, ja Père Noël Ranskasta on eräs kuuluisimmista Papa Noel -versioista. Le Père Noël muistuttaa Joulupukkia ulkonäkötään, mutta poron vetämän reen sijaan hän ratsastaa Gui -nimisellä aasilla; Gui on mistelinoksa ranskankielellä.

Kuten monissa maissa, joillakin alueilla Ranskassa myös juhlitaan joulukuun viidettä Pyhän Nikolauksen päivänä.

Joulunajan viettoon yhdessä perinteisen Sant Nikolauksen kanssa kuuluu kuljeksivan Ranskassa myös hemmo nimeltä Le Père Fouettard (Ruoskijaisä). Kuten Belsnickel, hän on hemmo, jonka tarkoitus on pelotella tuhmia lapsia. Tarina Le Père Fouettard’ista perustuu hänestä kerrottaviin taustatarinoihin, joten on helppo havaita, miksi tämä hemmo on suosittu.

 Le Père Fouettard ja
Sant Nikolaus

Suosituimman version mukaan vuonna 1100 Le Père Fouettard ja hänen vaimonsa sieppasivat ja murhasivat kolme nuorta miestä ja sitten keittivät näistä lihamuhennosta. Kun uhrit – eli se muhennos, kai syötynä – sitten löydettiin, herätti Pyhä Nikolaus ne nuoret miehet taas henkiin. Nyt hyväntahtoiseksi muuttunut Le Père Fouettard katui pahoja tekojaan ja vannoi palvelevansa apulaisena Pyhää Nikolausta aina hamaan maailman tappiin. (Heh, heh ja voi, voi näitä ranskiksia, kohta ne keksivät kai ”taikajuoman”, joka tekee heistä ”voittamattomia”).

Kuten Sinterklaasissa ja monissa muissa muunnelmissa Joulupukista niin Le Père Noël, kuin Pyhä Nikolaus saattaa hyvinkin laittaa pieniä lahjoja ja karkkia takan viereen jätettyihin kilttien lasten kenkiin.

Ranskanmaalla polkupyöräilevä Le Père Fouettard puolestaan ​​on hieman vähemmän iloinen tapaus. Le Père Fouettard kantaa ruosteisia kettinkejä ja risuja sekä jakelee selkäsaunoja lapsille, jotka ovat olleet tuhmia. Joissakin tarinan versioissa hän on vielä brutaalimpi, hänen sanotaan leikkaavan kielen lapsilta, jotka ovat jääneet kiinni valehtelusta.

Italiassa vaikuttaa Jouluna puolestaan noita-akka La Befana.

 

Muuten ​​Joulupukin tyylinen, mutta aivan eri näköinen Befana-noitahemmo on päässyt Italiassa suureen osaan Joulunajan juhlallisuuksissa. La Befana-tarina vaihtelee, mutta suosituin versio kuvailee hänen olleen alun perin nainen, joka antoi ruokaa ja suojaa kolmelle Viisaalle Miehelle itäisiltä mailta, kun nämä älypäät olivat matkalla vierailulle sen Jeesus-lapsen tykö.

 

La Belfana,
nuoruusaikainen kuva

Aivan kuten amerikkalainen Halloween-noita ja enempi eurooppalainen Pääsiäisnoita, La Befana kuvataan vanhana akkana, joka ratsastaa luudalla. La Befana on yleensä pukeutunut mustaan huiviin ja kuljettaa pussissa lahjoja. La Befana ei muka halua, että hänet nähtäisiin, ja sanotaan, että hän läimäyttää hänen liikkumistaan vakoilevaa lasta luudallaan – epäilemättä fiksu tapa pitää lapset sängyssä kun vanhemmat järjestelevät lahjoja yöllä.

Kuten Amerikan Santa Claus, La Befana muka kiipeää alas savupiipusta tuodakseen lapsille lahjoja. La Befanan tiedetään myös jättävän lahjojen sijaan palan hiiltä tai tuhkaa niille lapsille, jotka ovat olleet tuhmia.

Legendaarista La Befanaa pidetään parhaana taloudenhoitajan mallikuvana kaikkialla Italiassa. La Befanan tiedetään jopa lakaisevan lattian savupiipun ympäriltä aina ennen kuin lentää taas piipusta ulos.

Krampus, Itävalta, Saksa ja Unkari.

Krampus

Alppimaiden Joulupukki, Weichnahtsmann, on suunnilleen sama kiltti, hilpeä vanha lahjojen antaja, jollainen Joulupukki on Pohjoismaissa. Mutta on yksi keskeinen ero on, hänellä on mukanaan pelottava, verenhimoinen hirviö nimeltä Krampus. Krampus-nimi juontuu saksankielisestä sanasta "raapia".

Krampus on saksalaisen Joulupukin jengin pahin pahis, joka järjestelee pahoinpitelyjä ja muita keskiajan tyylisiä rangaistuksia, kuten venytyspenkkijuttuja tuhmille lapsille.

Tämä Krampus-legenda juontaa juurensa parin sadan vuoden taa 1800-luvulle, jolloin katolinen kirkko joutui loppumaan suurimmasta osasta vaikutusvaltaansa. Tänään Krampus on edelleen vähäinen jouluhemmo joissakin osissa Baijeria ja Itävaltaa, missä "Krampuspäivää", das ist auf Deutsch "Krampustag", pidetään 5. joulukuuta.

Krampus ihan itse ja jojo Krampusparaatissa.

Onko Teillä jo jojo? 

Auf Deutsch: 

Haben Sie Schon ein Schon-Schon?

Ihmiset pukeutuvat Krampusksiksi ja kulkevat paraatissa läpi kaupungin pelottellen ihmisiä. Onpa olemassa jopa joitakin kaupunkeja, jotka pitävät Krampukselle omistettuja festivaaleja ja juhlivat Krampusta vallan historiallisena hemmona.

Kuten sanomattakin lienee selvää, lahjat eivät oikeastaan kuulu ​​Krampustyyliin. Perinteisessä kansanperinteessä Krampus paljon todennäköisemmin antoi koivuniemen herran laulaa tuhmien lasten pakaroilla, ennemmin kuin antoi lahjoja, tai, jos tuhmat kakarat olivat onnekkaita, he saivat vain ankaran suusanallisen varoituksen.

Tarinan hirvittävimmässä versiossa Krampus saattoi jopa siepata tuhmimmat kaupungin lapsista, laittaa heidät perunasäkkiin ja heittää jokeen.

Puola, Makedonia, Serbia, Bosnia, Venäjä, Ukraina ja muut entisen Neuvostoliiton tasavallat, näiden maiden Jouluissa vaikuttavat Pakkasukko, ”Ded Moroz” ja Lumineito, ”Snegurochka”.

Pakkasukko on perinteinen Jouluhemmo slaavilaisen Itä-Euroopan maissa. Kuten Joulupukilla, on Pakkasukolla päällään punainen puku ja myös hänellä on valkoinen parta. Mutta Pakkasukko ei käytä poron vetämää ahkio- eli pulkkakyytiä. Joulupukin porovaljakon sijaan Pakkasukko ajaa perinteisen venäläisen nelivaljakon, troikan vetämällä reellä.

Mielenkiintoisin osa Pakkasukon tarinassa on hänen taustansa. Tarinan mukaan hän oli kerran paha ja ilkeä velho, ”Ded Moroz” joka sieppasi lapsia ja vaati heidän vapauttamisestaan niin lahjoja kuin lunnaitakin.

 

Pakkasukko ja Lumineito

Ajan myötä tarinaa uudistettiin ja nyt Pakkasukko antaa lahjoja lapsille sovittamaan hänen kerran tekemänsä pahat työt. Myös ainutlaatuinen osa ”Ded Moroz” -legendaa on Pakkasukon tyttärentytär ”Snegurochka”, Lumineito, joka seuraa mukana Pakkasukon matkoilla.

Joulupukista poiketen Pakkasukko saapuu uudenvuoden aattona tai uudenvuoden päivänä. Kuten Joulupukki, Pakkasukko tuo lahjat lapsille, mutta yleensä laittaa ne Amerikan tyyliin uudenvuodenpuun juurelle; tosin joissakin versioissa Pakkasukko ja Lumineito ilmaantuvat ihan ilmielävinä juhliin ja jakavat lahjat niiden saajille henkilökohtaisesti.

Sinterklaas ja ” Zwarte Piet”, Musta Pekka, Alankomaat, Flanderi.

Sinterklaas on hollantilainen versio Joulupukista. Sinterklaasilla on päällään perinteinen punainen puku, valkoinen parta ja Sinterklaasin käytös on kaiken kaikkiaan hilpeä. Sinterklaas muistuttaa Pohjois-Amerikan Santaa ja monet ovat väittäneet että Sinterklaasilla on suurin vaikutus Santan, nykyajan Saint Nikolauksen luomiseen. Toisin kuin Santa, Sinterklaas tulee Alankomaihin joka vuosi jo marraskuun lopulla.

Sinterklaas saapuu höyrylaivalla Espanjasta ja rantautumisen jälkeen hän elvistelee kaupungin kaduilla, jotta hän voi tervehtiä kaikkia Hollannin lapsia.

 

Sinterklaas ja Zwarte Piet

Sinterklaas ei käytä tonttuja, vaan häntä avustaa ” Zwarte Piet”, eli Musta Pekka, pieni musta poika, joka auttaa Sinterklaasia lahjojen ojentamisessa.

On olemassa monia versioita kuinka Musta Pekka tuli Sinterklaasille hommiin;  jotkin versiot olivat varsin kiistanalaisia. Takavuosina kerrottiin, että Musta Pekka oli Sinterklaasin musta palveluspoika, tai jopa hänen neekeriorjansa, joidenkin versioiden mukaan hän on eräänlainen demoni.

Koska vanhoissa Musta Pekka tarinoissa oli rasistisia vivahteita, viime vuosina hänen taustansa on muutettu, ja hänet kuvataan nyt usein pienenä nokipoikana.

Toisin kuin Joulupukki, joka tuo lahjat Jouluna 24. päivänä iltapäivällä ja Santa 25. joulukuuta vasten yöllä, Sinterklaas tuo lapsille lahjoja jo viidentenä joulukuuta historiallisen henkilön St. Nikolausksen juhlapäivänä. Lapset laittavat kenkänsä takan eteen, sekä joitakin porkkanoita Sinterklaasin hevoselle, ja jos he ovat olleet kilttejä, aamulla kengissä on karkkia ja lahjoja.

Sinterklaas ei jätä lahjoja itse, vaan Musta Pekka kiipeää alas savupiipun kautta tuoden lahjoja kilteille lapsille ja hiiltä, tai pussit suolaa niille kakaroille, jotka ovat olleet tuhmia.

Vanhemmissa tarinan versioissa ” Zwarte Piet” olisi hiilien ja tuhkapussien tuonnin sijaan kidnapannut tuhmat lapset ja vienyt nämä vallan hirvittävänä rangaistuksena Espanjaan.

Viimeisenä tulee sitten Father Christmas, eli se Santa Claus, jonka vaikutusalueena on Iso-Britannia, Ranska, Espanja, Portugali, Italia ja monet muut maat.

  

Sinterklaas-hemmolla yhdessä Father Christmas’in kanssa on ollut suurin vaikutus amerikkalaisen Santan luomiseen. Father Christmas’in modernia versiota, Santaa on usein mahdoton erottaa Father Christmas’ista, koska näiden Jouluhemmojen alkuperätarinat ovatkin oikeastaan vain ​​melko vähäisiltä osiltaan erilaiset.

 

Saiturin Joulu

Varhaisten versioiden Jouluhemmo 1600-luvulta kuvaa Father Christmas’in iloisena, vihreäkaapuisena vanhana miehenä. Tuolloin häntä ei pidetty lahjojen antajana, vaan joulun ilosanoman henkilöitymänä ja ilon tuojana. Tämä inkarnaation on tehnyt tunnetuksi Charles Dickensin tarina ”Saiturin Joulu”, jossa Dickens käytti yleistä käsitystä Father Christmas’ista esikuvana ja mallina "Joulun Henki" –hemmolle. 

Joulun Henki

Sittemmin Father Christmas kuitenkin on sulautunut Amerikan Santaan, Suomen  Oikeaan Joulupukkiin ja Hollannin Sinterklaasiin tehden nuhraantuneesta, ettenkö vallan sanoisi, että apeasta Father Christmas'istakin modernimman, iloluontoisen lapsille lahjoja tuovan Jouluhemmon.

Moderni versio Father Christmas’ista poikkeaa hyvin vähän Santa Clausista lahjojen tuontimenetelmien osalta. Kuten Santa, Father Christmas ajaa porojen vetämässä lentävässä reessä ja kiipeää alas savupiipusta jättääkseen lahjoja kilteille lapsille. Perheet usein jättävät välipaloja Father Christmas’ille ja hänen poroilleen; nämä tavat vaihtelevat maan mukaan. Joulupukkien asuinpaikka ja ulkonäkö poikkeavat samoin. 

Vihreäpukuinen
Santa baby-hemmo 

 

Joidenkin maiden versioissa Joulupukki sekä muut Jouluhemmot pukeutuvat vihreään pukuun; useimmissa maissa yleisempi asu on punainen, eikä Joulupukki asu pohjoisnavalla - siis merijäällä- muualla, kuin USA:ssa.

Jotkin tietämättömät pöljät mainitsevat Grönlannin Joulupukin kotina, mutta oikeasti Joulupukki asuu – tämähän toki lähes kaikkialla tiedetään – missäs muualla, kuin kotonaan Korvatunturilla Lapin läänissä Suomessa!


Marilyn kuiskii sitten tämän tarinan onnellisen lopun