keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

VIILUNHAISTAJA ENSIO OLUT




"Savotta"
Kotkan Viilutehdas KVT Oy solmi maaliskuussa 2013 Kotkan kaupungin tilapalvelun kanssa vuokrasopimuksen, jolla se sai Kotkan kaupungilta vuokralle tyhjilleen ja ilman käyttöä jääneet Mussalon ”Savotan”, eli Kymenlaakson ammattikorkeakoulun puunjalostuslaboratorion tilat ja laitteet ryhtyäkseen 
Koivupölkkyjä
– kuten näppärimmät lukijat jo firman nimestä ehkä arvannevat – höyläämään puupölkyistä viilua.

Viilun höylääminen on ihan kivaa puuhaa, mutta sen markkinointi maailmalle vaatii erityisosaamista, joka ei käy aivan joka pojalta. Erityisosaamiseen tarvitaan erityisosaajaa ja erityistietämystä; eikä sellaisia kasva ihan jokaisen puun juurella! Mikä neuvoksi?


Kotkan Viilutehdas KVT Oy:n toimitusjohtaja soitti Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy:öön puupölkkyosaston kehittämispäällikkö Olli ”Pölkky” Vaaralle, josko tämä tietäisi jonkun erityisosaajan, jolla olisi tietämystä ja erityistaitoa, että voisi vähän neuvoa.

Cursor Oy:n puupölkkyosaston kehittämispäällikkö Olli ”Pölkky” Vaara kävi nopeasti läpi puupölkkytavaraerikoisasiantuntijatiedostonsa ja vastasi:

-         Koko Suomesta näkyy löytyvän vain yksi tähän tehtävään riittävän pätevä henkilö; tuttu mies, jo eläkkeellä oleva Dansk Skov Institute – nimisen Tanskan aarniometsäalueella Rold Skov’ssa sijaitsevan maailmankuulun pölkkypuutavarayliopiston sylinterihatuin ja kera miekkain myöntämän puuviilunmarkkinointitohtorin arvon saanut Ensio Olut. 

Opasteita Rold Skov'essa
   Tämä puuviilunmarkkinointitohtori Ensio Olut on tehnyt Dansk Skov Institutessa -70-luvulla väitöksen aiheesta ”Viilun aistinvarainen arviointi ja markkinointi”. Hän on hankkinut alan kokemusta haistelemalla pölkkypuutavaran markkinoita eripuolilla maailmaa. Kävisikö tämä?

-         Voitko pyytää – jos kerran on tuttu mies ja kaikkea – jos tämä puuviilunmarkkinointitohtori Ensio Olut ehtisi tulla tänne ”Savottaan” jo huomenna, sanotaan vaikkapa kello varttia vaille kaksi, niin keskustelisin mielelläni hänen kanssaan. Asuneeko tuo missä kaukana, ja onko kovin kallista tuon miehen apu?

Varttia vaille kaksi
-         Ihan se täällä Kotkassa asuu; enkä usko, että on kalliskaan.

Olli ”Pölkky” Vaara sai sovittua Ensio Oluen kanssa, että huomenna kello varttia vaille kaksi on vallan sopiva aika.

Ensio Olut pyysi lisäksi, että Kotkan Viilutehdas KVT Oy:n toimitusjohtaja, jos firman varastoista sattuisi löytymään, toisi tapaamiseen näytteitä  ei pekästään näitä jokapäivän tuttuja  koivua, mäntyä, tai kuusta, vaan mielellään näytteitä myös Suomessa harvemmin käytetyistä viiluista, niin hän samalla näyttäisi, kuinka niitä arvioidaan aistinvaraisesti.

Kun Ensio Olut oli kertonut Kotkan Viilutehdas KVT Oy:n toimitusjohtajalle, mitä kerrottavaa hänellä oli, otti hän asiakirjasalkustaan silmät peittävän siteen, pyysi toimitusjohtajaa tuomaan esille viilunäytteet, kunhan hän on sitonut silmänsä, niin hän sokkona pelkän hajun perusteella jopa metrin päästä määrittelisi, mitä puulajia mikin viilunäyte on, ja missä se on kasvanut ja missä höylätty.

Kotkan Viilutehdas KVT Oy:n toimitusjohtaja haki viilut yksi kerrallaan toisesta huoneesta ja nosti ensimmäisen esille.
Ebenpuu

    -         Helppo, ihan helppo: Ebenpuuta, tieteellinen nimi on Diospyros macassar, kasvanut Sulawesi-saarella, höylätty Etelä-Saksassa Stuttgartissa, Ensio Olut vastasi heti saatuaan hajun ensimmäisestä viilunäytteestä.









Kumipuuviilua
 -         Jaa, hieman harvinaisempi viilu Suomessa; kumipuu, Hevea spruceana, kasvanut Malesiassa, karsittu, kun on lopettanut pomppimisen, noin kaksi viikkoa kaatamisen jälkeen, höylätty viiluksi Etelä-Kiinan Guangzhoussa, Ensio Olut hersytti huumoria, haistettuaan toisen viilun.

-         Guatambu, eli Ivory Wood, ”Norsunluupuu”, Balfourodendron riedelianum, kasvanut Paraquain pohjoisosissa ja höylätty Córdobassa, Argentiinassa. Tätä puulajia ei juurikaan ole käytetty Suomessa, kuului vastaus kolmannen näytteen kohdalla.

Ensio Olut ja pitkänhuiskea reskontra

Kun oli käyty läpi kaikki vähän toista kymmentä viilunäytettä ja Ensio Olut oli luetellut erehtymättä niiden tiedot, kuten edellä, Kotkan Viilutehdas KVT Oy:n toimitusjohtaja ei voinut, kuin hämmästellä huuli pyöreänä Ensio Oluen tietämystä. Silloin yhtiön pitkänhuiskea reskontra Pirkko Perä (ei mitään sukua Pekka Perälle; kirjoittajan huomautus) astui huoneeseen hämmästyen sanattomaksi auvoisan tietämättömänä siellä meneillään olevasta tietonäytöksestä.

-         Jaa, että sieltä tuli vielä yksi näyte. No, nyt panit vaikean. Hmm, hyvä, saankin haistaa vielä tätä näytettä myös toiselta puolelta, Ensio Olut lausui reskontra Pirkko Perän jo kääntyessä lähteäkseen häiritsemästä.

-         Ei, tämä ei ole…, Kotkan Viilutehdas KVT Oy:n toimitusjohtaja ehti aloittaa, kun Ensio Olut jo keskeytti ottamatta sidettä silmiltään:
Rymättylä

-         Äläpäs nyt sotke minun ympyröitäni; minun täytyy keskittyä, koska sinä yrität nyt hämätä minua peittämällä tämän näytteen luonnollisen tuoksun keinotekoisella kielon tuoksulla, mutta minä yritän kuitenkin. 
-        Jotenkin minun mieleeni tulee vaan Rymättylä. Rymättylä, Rymättylä, Rymättylä, ja mitäs ihmettä sieltä Rymättylästä tuleekaan mieleen…?

Ensio Olut oli kotvan hiljaa ja mietti, ennen kuin jatkoi:
Sillilaiva Saukko

 -         Nyt minun on surukseni tunnustettava, että puulaji ei nyt kyllä selviä, mutta tämä lienee näyte kuitenkin ollut jo -60-luvulla romutetun rymättyläläisen sillilaiva Saukon huussin ovestaKuitenkin olen aivan varma, että tätä on höylätty ainakin täällä Kotkassa! Olenko oikeassa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti