VIROLAISET VIINASUKAT

Eesti NSV

Vanhan Viron Sosialistisen Neuvostotasavallan aikaisen kansanlääketieteen mukaan puoliksi vedellä lantratulla viinalla kastellut villasukat voivat laskea kuumetta ja parantaa hieman flunssaa. Ei toisin sinällään – ei esimerkiksi tiskipöydän reunalle siististi päällekkäin aseteltuna, eikä imeskeltynä – vaan jalkoihin vedettyinä.

Eesti Päeväleht
Lehden otsikko:
"Sadevesitulva 
sai tallinnalaisten 
veren kiehumaan"

Eesti Päevaleht julkaisi viinasukkia koskevan artikkelin 16.1.2013 n. klo 16:23; sen mukaan nykyisen Eesti Vabariigi valesti meditsiinivalitsuse (EVVMV) peadirektor võltsdoktor (fictus medicus per gratiam approbatur) Joodik Pöörane ei kuitenkaan suosittele perinteisten villasukkien ja vedellä lantratun viinan käyttöä viinasukkina, 

Saaremaa 80 %

vaan liputtaa ja vannoo imukykyisempien pumpuli- eli puuvillasukkien ja raa’an viinan nimiin; esimerkiksi 80 %:n Saaremaa Vodka ja eritoten Livikon 50 %:n "Minty-liköör tohi Joodik Pöörane pea täiesti rattale" (Minty-likööri saa Joodik Pöörane'n pään vallan pyörälle), koska tämä viimemainittu "värskendab enesetunde nii mugavalt, eemaldades samal ajal jalgadest vana juustu kuvottava lõhn!" (raikastaa olon niin mukavasti poistaen samalla jaloista vanhan juuston kuvottavan hajun!)

Minty-Liköör
50 %

Eesti Päevaleht kertoi artikkelissaan, että võltsdoktor Joodik Pöörane oli lausahtanut lehden toimittajalle niin kotoisasti haastattelun lopuksi: ” Elu külastage Minty-liköör-viinsokid jalgades, kui tantsimine vaid!” (Elo käy Minty-likööri-viinasukat jalassa kuin tanssi vaan).

Ensio Oluen jo pitkälti yli satavuotias, mutta yhä ihmeen viriili vanhus, pienikokoinen sukurakas isoäidin äiti Mummo Pitkä-Olut (Mummo on os. Pitkä, siis alun perin viety kirkonkirjoihin nimellä

Ihmeen viriili
vanhus

 ”Mummo Isoukin-Isoukin tytär Pitkä”, mutta nainut sitten Isovaarin-Isä Oluen; siitä yhdysnimi ”Pitkä-Olut”) kuitenkin muistelee, kuinka hän kutoi pitkinä hämärinä iltapuhteina päreen valossa aviomiehelleen Isovaarin-Isä Oluelle – siis Ensio Oluen isovaarin isälle, joka on yhä kuitenkin omasta mielestään poikamies, kuten Ensio Olutkin, jo viidennessä – kuudennessa polvessa; tuo on tietysti mahdollista, kun on kyse Ensio Oluen vallan eriskummallisesta suvusta – ja aikamiespojilleen pitkiä harmaita villasukkia, 

Pässinpökkimät

”pässin pökkimiä”, jotta nämä pirtuaikaan, vv. 1919–1932, pystyivät kahluusaappaissaan villasukkiin imeytettynä salakuljettamaan Viron puolelta runsain mitoin pirtua ilman, että pirtu olisi hölskynyt tullimiesten epäilyksiä herättäen miesten pitkävartisissa saappaissa.

Mummo Pitkä-Olut
hämää tullimiehiä

Lisäksi Mummo Pitkä-Olut kertoi, kuinka hän näillä pirtuhakureissuilla oli hämännyt tiukassa kumipuvussaan niin lääninpoliisia, kuin ”Lentäviäkin”, niin kunnollisia, kuin täysin kunnottomiakin tullimiehiä.

(Suomen liikkuva poliisi – eli kansan suussa ”lentävä poliisi”, ”Lentävät” – perustettiin 15. syyskuuta 1930. Virkavalta katsoi tarvitsevansa uutta moottoroitua poliisiyksikköä Lapuan liikkeen otteiden koventuessa. Myöhemmin yksikön vastuulle tuli taistelu viinan salakuljetusta ja trokareita vastaan.) Lähde: Wikipedia

Pirtupoliisi

Mummo oli hämännyt virkamiehet joko Vehkalahden Kaarniemeen, kun miehet samaan aikaan jo lossasivat Viron veljiltä haettua salaviinalastia maihin Munapirtissä Pyhtäällä – tai sitten päinvastoin, mutta aina olivat kytät menneet kummasti jostain syystä halpaan!

Mummo Pitkä-Olut ottaa kuppia

Mummo Pitkä-Olut muistelee yhä ikävällä ja kaiholla pirtuaikaa ja hyreksii usein surumielisesti hiljaa itsekseen vanhaa operettisävelmää "Lintukauppiaasta":

”Isotaattoni mun 
ampui vaakun lentohon 
ja sitten syötiinkin vaakkupaistia koko Joulunpyhät”.

Vaarilla on tässä kuvassa 
päällään myös vaarin 
housut, joissa kulki 
kätevästi ainakin 
viisi litraa pirtua!

Mutta kun Isovaarin-Isä Olut vetää silloin jalkaansa vanhat kahluuhousunsa, kaataa niihin pullon, useasti usemman pullon Sisu-viinaa, niin jo Mummo Pitkä-Olut piristyy ja äityy laulamaan, minkä ääntä lähtee:

”Kerran viel’, kerran viel’, kerran viel’
 tuikku juo, siekin siel.  
Vaik' meill' ei oo Viron viinaa,  
niin kerran viel’, kerran viel’, kerran viel’
senkin kestäis suuni piel'."

ja ryhtyy reippain mielin ottamaan kuppia!

Ensio Oluen isoäidin äiti Mummo Pitkä-Olut on ollut jo pitkään eläkkeellä ja nauttii tietenkin terveydenhuoltolain mukaisista yli 100 vuotiaille suoduista vuosittaisista kunnallisista terveydenhuoltopalveluista. Ainoa huono puoli näissä kunnallisissa terveydenhuoltopalveluissa on, että ajanvaraus ei yleensä vastaa. Jos milloin vastaa, niin vastaanottoaikoja aletaan yleensä jakaa vasta kahden kuukauden päästä.

Ameriikan tölmyjä
Mummon
sukanvarressa

No, Mummo Pitkä-Oluelle ja Isovaarin-Isä Oluelle on onneksi jäänyt menneiltä vuosikymmeniltä mm. pirtukoira ja sukanvarteen sen verran pirturahaa, joka oli vaihdettu hyvissä ajoin vakaampaan valuuttaan, Ameriikan hynään, tölmyiksi, että heillä on varaa käydä yksityisellä.

Pirtukoira

Mummo Pitkä-Olut meni sitten eräänä kauniina kesäpäivänä Kotkan Lääkärikeskukseen vuosittaiselle rutiinitarkastukselle. Mitään suurempaa vikaa ei virolaistaustainen yleislääketieteen ja kirurgian tohtori Õigesti Pädev Mummo Pitkä-Oluelta löytänyt, mutta Mummo Pitkä-Olutpa muisti, että hänellä nivuset hiertyvät ikävästi aina sateella.

- Ainako pelkästään sateella, tohtori Õigesti Pädev tiedusti.

Juha Vainion katu Wanhan Fiskarin 
ja Maretariumin nurkilla
Meripäivillä 2011
Kotkassa

 - Sateella, pelkästään sateella, Mummo Pitkä-Olut vahvisti.

- No, rouva tulee sitten vastaanotolle, kun seuraavan kerran sataa.

Mummo Pitkä-Olut palasi Meripäivien aikaan, koska silloin yleensä aina sataa, Kotkan Lääkärikeskukseen samaisen tohtorin vastaanotolle.

Mummo Pitkä-Oluen lapsen-
lapsen-lapsen-lapsen-
jne.-lapsi, sairaalloisesti
anorektinen Riitta Pitkä,
"Pitkä-Riitta", kokeilee
lyhyehkön esiäitinsä saappaita
ennen tälle kohta suoritettua
kirurgista operaatiota

- Nytkö rouvan nivusia sitten hiertää,  tohtori Õigesti Pädev kysyi.

- Niin, nyt hiertää, Mummo Pitkä-Olut vastasi.

- Käykääpä pitkäksenne tuohon tutkimuspöydälle, tohtori Õigesti Pädev  kehotti, ja Mummo Pitkä-Oluthan kävi.

- Jaaha, tämä on selvä tapaus, joka korjaantuu pienellä leikkauksella.

- Sattuuko se? Jos se sattuu, niin minut täytyy kai nukuttaa, Mummo Pitkä-Olut epäili.

- Ei se tee lainkaan kipeää, ja leikkaus on nopeasti suoritettu.

Mummo Pitkä-Olut laittoi silmänsä varmuuden vuoksi kiinni, koska hän oli vähän arka veren näkemiselle.

- No nyt rouva, voitte aukaista silmänne ja nousta ylös, leikkaus on ohi. Eihän sattunut yhtään, eihän? Vieläkö hiertää,  tohtori Õigesti Pädev kysyi lupsakkaalla äänellä.

- Ei tuntunut missään, eikä hierrä, ei. Minkälainen leikkaus se oli?

- Minä vaan lyhensin rouvan saappaanvarsia viidellä sentillä.

"Ka, se on puonna ja lohenna"

Tähän loppuun vielä muuan sukkamuistelus Ensio Oluen insinöörioppilasajoilta WTOL:stä, Joensuusta: Ensio Olut asui tuolloin -70-luvulla Niinivaaralla Tekun asuntolassa Suvikatu 19. Kämppäkaveriksi osui savolaispoika ”Mikko Kettunen” (nimi ja kotimaakunta muutettu). Eräänä aamuna insinöörioppilas ”Mikko Kettunen” huomasi sukkia jalkaansa vetäessään, että toisessa sukassa oli reikä. Yks’kantaan ja lakonisesti insinöörioppilas ”Mikko Kettunen” totesi:

"Ka, se on puonna ja lohenna."